Kirjastosta tuli rapia viikko sitten ilmoitus “varauksesi on noudettavissa”. En ole muulta elämältä ehtinyt lukea alkuvuoden jälkeen kirjan kirjaa, saati varata mitään kirjastosta, arvelin että jonkin sortin virhe. Varaus oli kuitenkin oikea, olin arviolta 80 viikkoa sitten varannut teoksen “Rikas isä, Köyhä isä”, ja jonon pää oli vihdoin osunut kohdalleni.
Kun näin vaikeasti kirjastosta käsiin saatava klassikko kerran osui tarjolle, niin pitihän se noutaa ja lukeakin. Odotukset kirjaa kohtaan olivat kohollaan, mutta viimeistään teoksen puolivälissä ja lukemisen lopuksi mieleen jäi vain pettymys. Ensimmäiset luvut olivat viihdyttävää ja hyvää sisältöä, mutta kirjan perusviestin esittelemisen jälkeen juttu alkaa toistaa itseään, vieläpä ärsyttävän jenkkiläiseen tyyliin. Käytännössä sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Tee 1) näin ja rikastut äärettömästi tai tee 2) noin ja jäät elämääsi tyytymättömäksi pankin, verottajan ja työnantan lypsylehmäksi. Kaiken lisäksi aivan jokaisen on mahdollista tehdä vaihtoehdon 1) mukaan.
Perusajatus omien tulojen siirtämisestä henkilökohtaiseen varallisuuteen (velkojen sijasta), tuottamaan lisää tuloja on perusfiksu ja hyvin esitelty ajatus. Kiyosakin esimerkit omasta elämästä ovat vain järjettömiä, kaveri kertoo miten muutti 5000 dollaria 1 200 000 dollariksi kolmella asuntokaupalla seitsemässä vuodessa. Tai osti pienen yrityksen osakkeita hintaan $0.25. Puolen vuoden päästä (ilmeisesti “kirjoitushetkellä”) nuo laput olivatkin jo $2 arvoisia, mutta ne voivat nousta 20 dollariin tai ylikin. “Se ei ole uhkapeliä, jos tietää mitä tekee” -R. Kiyosaki.
Kirjan jälkeen piti vielä googlailla onko näissä tarinoissa mitään totuuspohjaa, ja ilmeisesti ei paljoa ole. Järkikin sen sanoo, jos kirjassa esitetyt sijoitukset olisivat tosia, mies olisi maailman rikkaimpien ihmisten joukossa. Kirjailijan kertomus rikkaasta isästään (eli kaverinsa isästä, joka opetti varallisuuden hallintaa), Hawaiin rikkaimmasta miehestä, lienee tuulesta temmattu. Kiyosaki itse ei ole avannut varallisuuttaan, mutta ilmeisesti nykyinen varallisuus on syntynyt pääasiassa kirjojen, koulustusten ja puhumiskeikkojen kautta, ei suinkaan mahtavien sijoitusten ansioista. Eräässä kommentissa huomautettiin myös, että miehen vinkit saattavat olla laittomia, esimerkkinä opetus jättää sopimuksiin takaportti oman liikekumppanin hyväksynnästä kaupalle. Liikekumppanisi voi olla kissa, ja näin saat perua sopimuksen mielivaltaisesti itse. Ei välttämättä kestä tarkastelua oikeudessa.
Loppujen lopuksi en ymmärrä kirjan suurta suosiota, käytännössä lukijaa kehotetaan käyttämään tulonsa lisää tuloja luovan varallisuuden (assets) kerryttämiseen ja välttämään menoja kasvattavien velkojen (liabilities) hankkimista. Siinä kaikki järkevä sisältö, jonka voi oppia tuhatta muutakin kautta, altistumatta älyttömille tarinoille siitä miten rahojen 100-kertaistaminen onnistuu muutamassa vuodessa aivan jokaiselta jos niin haluaa. Ei jatkoon.
Tästä tuli siis anti-suositus kirjalle, jonka varausjonossa jälkeeni on muuten 97 lainaajaa.
