Ei tuota vertausta kannata tulkita sen enempää. Voi olla että nousumarkkinassa 75% osuu ja sitten taas laskumarkkinassa 85% menee väärin. Tällä tavalla on mahdotonta saada tieteellistä näyttöä. Muutoinhan esimerkiksi oma “track recordini” joka on tältä vuodelta parempi kuin tuo 75% (ilman TA:ta) kumoaisi tämän toimivuuden. 
1 tykkäys
Yhtenä huomiona tähän vielä ennen kuin pitää jatkaa taas työntekoa; tuntuu että tässä keskustelussa yritetään kovasti löytää matemaattista todistetta asialle jossa on merkittävä inhimillinen komponentti mukana. Kaikki sijoituspäätökset tulevat joko ihmisiltä tai algoritmeiltä jotka ovat myös ihmisten koodaamia. En usko että tulette löytämään vapaaehtoista joka lähtisi vääntämään tästä asiasta vastaan tällä matemaattisteoreettisella pelikentällä.
EDIT: Tämä ketju alkaa harhautumaan sen verran pitkälle sijoitusstrategia-aiheesta että ehdotan että tämä siirretään toiseen ketjuun tyyliin “teknisen analyysin filosofia” (ei taida olla olemassa 
) tai sitten kahvihuoneen puolelle.
1 tykkäys
Oma sijoitusstrategiani nojaa vahvasti riskien tunnistamiseen. Olen onnekas kun en tunne mitään “fear of missing outia” - saavat muut ihmiset tehdä rahaa kryptoilla ja hypeosakkeilla minun puolesta, ne eivät ole minua varten. Olen tutkinut neljä omistamaani yhtiötä perin pohjaisesti. Kaikki ne ovat perinteisillä tunnusluvuilla mitattuna vieläkin varsin edullisia, enkä tunnista kuplaa missään niistä. Samalla kun katson keskiverto-pörssiyhtiötä täällä Suomessa, niiden hinnat ovat lähes poikkeuksetta pöyristyttävän korkeita. Nopealla screenauksella 114 Helsingin pörssin yhtiöstä vain 19:sta on P/E alle 15 laskettuna viimeisen 12kk tuloksesta. 45:llä on P/B alle 2,5. Nämä ovat sellaisia kriteerejä, joita voi pitää järkevän sijoituksen reunaehtoina. Jätin finanssisektorin yhtiöt pois laskuista niiden erilaisen bisnesmallin vuoksi.
Ei kai ole epäselvää, että pörssi on kallis. En vain ymmärrä näitä arvostuskertoimia. Miten joku yhtiö joka ei kasva ollenkaan hinnoitellaan P/E 30 ja toinen samanlainen P/E 10? Entä jos yhtiö kasvaa hyvällä oman pääoman tuotolla, mutta kasvavalle tulokselle lätkäistään aina P/E kymppi kertoimeksi? Toisella kasvuyhtiöllä tuloksen kasvaessa korkeat kertoimet kasvavat entistä korkeammaksi. Mitä jos yhtiön tulos heittelehtii valtavasti vuodesta toiseen, eikö sen pitäisi olla riskinen ja siksi korkea tuottovaatimus?
Markkinoiden tehokkuus kärsii shorttaajien puutteesta. Kaikkia osakkeita ei edes voi shortata. Pörssi “valuu” ylöspäin lisäsijoitusten saapuessa rahastoihin. Teemarahastot voivat muuten olla tärkeä tekijä tiettyjen sektorien kuplaantumiseen. Voi kuvitella että joku jenkkilän blue chippi on kaikissa “large cap”, “osingon kasvattaja”, “esg”, “liikevaihdon kasvu”, “kilpailuetu” faktoreissa mukana. Jospa alhaista P/E:tä ennustaa tehottomilla markkinoilla väliinputoaminen näistä faktorirahastoista. Pankin eivät paljon muusta puhukaan kuin hajauttamisesta ja säästämisen säännöllisyydestä. “Voittajat” saavat enemmän sijoittajien rahoja kun “häviäjät” myydään pois. Näistä tulee itseään toteuttava ennuste.
Pitääkö mahdollisesta kurssilaskusta olla huolissaan? Jos sijoitukset on tehty fundamenttien perusteella niin minusta ei. Olen enemmän huolissani niistä joille jäisi käteen kalliilla ostetut heikot yhtiöt, jotka eivät omalla liiketoiminnallaan pysty sijoittajien kärsimiä tappioita kuromaan umpeen. Romahduksessa kaikki osakkeet tulevat alas, vaikka olisi hyvä ja halpa osake. Huomaan mielessäni dilemman: järjellä voi laskea break-even pisteet myyntien järkevyyden mittaamiseksi, mutta tunne sanoo että haluan pitää yhtiöt enkä tule koronakuopan veroista paikkaa näkemään niin kauan kuin rahapolitiikka pysyy samana.
12 tykkäystä
Ihan uteliaisuudesta: mitkä ovat nuo 4 yhtiötä?
6 tykkäystä
USA:n osakemarkkinoilla FOMO-ilmiöt olivat äärimmäisimmillään tammikuussa ja helmikuun alkupuolella. Toukokuulle saakka oli jälkijäristyksiä.
Äärimmäisimmillään FOMO johtaa siihen että jos ei sillä samalla sekunnilla pääse appilla jonkin lapun ostolaidalle, on hirveä tuska siitä että tämä karkaa.
Mielestäni USA:n markkinat liikkuvat nyt niin että FOMO:a on selvästikin paljon vähemmän kuin vuoden alkukuukausina. Toisaalta sitten ajan henki on erittäin lähellä historiallista äärimmäisyyttä sen suhteen että osakkeissa on pakko olla isosti mukana koska se nyt vaan on se tapa jolla vaurautta kerätään.
Jos jatkuu trendi jossa FOMO:n merkitys vähitellen pienenee, koko ajan pitää tulla jotain muuta markkinoita tukevaa tilalle jotta total stock market cap / gdp pysyy nykyisessä historiallisessa äärimmäisyydessä.
Allokaatio:
7 tykkäystä
Jaoin nämä tuolla “Mitä sinulla on salkussa?” -ketjussa.
@musa_2 jos tulkitsin tuota kaaviota oikein, sijoittajien salkkujen allokaatio osakkeisiin korreloi suoraan pörssikurssien kanssa. Tämä kuulostaa loogiselta: kun kurssit kallistuu niin osakkeen tai osakepainon osuus salkusta automaattisesti kasvaa ellei osakkeita myydä tai salkkuun talleteta lisää käteistä. Verneri linkitti joskus kaavion, joka kuvaa sijoittajien kassavirtoja osakkeisiin - siis päätöksentekoa. En tiedä voiko tätä edes laskea näin, kun myyjä saa rahat ostajalta eikä osakkeissa oleva rahamäärä muutu. Tosin verojen jälkeen myyjä voi sijoittaa pienemmän summan osakkeisiin.
Ehkä paras tapa ajatella tuota indeksin kalleutta on indeksiin sisältyvien yhtiöiden kautta. Kalliita osakkeita heikoista yhtiöistä ei ole pakko ostaa, paitsi jos harrastaa tätä kovin suosittua indeksisijoittamista. Yksittäisistä osakkeista on helpompi arvioida tulevia kassavirtoja.
2 tykkäystä
Kaikki mitä sijoitusstrategiastani on jäljellä:
-
Osta mielenkiintoisia osakkeita, rahastoja ja kryptoja
-
Myy kun on pakko
-
Marraskuussa pyri tasapainottamaan salkku oikeaan riskitasoon
Tänä vuonna romukoppaan on mennyt:
-
Älä hanki liikaa yhtiöitä. Sijoita lisää vain nykyisiin.
-
Älä sijoita yhdysvaltalaisiin osakkeisiin suoraan. Hanki sen sijaan rahastoja.
Olen tasapainottanut salkkuani osuuskuntien tuotto-osuuksilla. Ongelmana näissä on huono likviditeetti ja toki osuuskunnatkin voi mennä pahimmillaan konkurssiin. Tänä syksynä päähäni tuli IPO-strategia, jossa päätin osallistua mahdollisimman moneen ipoon ja ottaa pikavoitot. Osallistuin ensin EcoUpin IPO:n.
Tärkeää sijoittamisessa on huomioida se, että pitää olla valmis pitkäjänteisyyteen. Pikavoittojen tie ei helposti aukene. Pientä salkkua pitävälle käy helposti, että kaupankäyntikulut ja verot syövät tuotot, jos alkaa liikaa hötkyilemään. Itselleni on tärkeää ajallinen hajauttaminen, mutta se onnistuu vain, jos kulut on oikeankokoiset.
2 tykkäystä
Mikäs vika jenkkiosakkeiden suoraomistamisessa on?
2 tykkäystä
Kuten viestissäni kerroin tämä teesini meni romukoppaan ja suorat jenkkiosakkeet uivat salkkuuni. Niinikään kerroin että salkkuni on pieni. Pienessä salkussa yksikin jenkkiosake (esim. Google) voi tuntua samalta, kun ahtaisi norsun käsilaukkuun. Lisäksi välityskulut voivat olla suuria etenkin, jos siirtelee pienien rahasummien edestä (esim. Nordnet min. 15 euroa). Toisaalta arvioin ettei oma osaamistaso riitä.
Mutta kun nämä asiat huomioi ja on hyvä osaamistaso, niin varmasti sopivat jenkkiosakkeet salkkuun.
4 tykkäystä
Osakkeiden hankintani perustuu tieteellisen datan tuloksiin historiallisesti parhaista tuotoista ja ostettavan osakkeeni valitsen seuraavien lukujen perusteella. Perustelluista syistä voin joustaa yhdestä ko. luvuista:
A. Osinkotuotto yli 3%
B. P/E alle 15
C. Oman pääoman tuotto yli 12% (ROE)
Pyrin ostamaan lv. alle 200M€ yhtiöitä. Lisäksi olen sallinut itselleni hankkia osakkeita max. 30% vapaasti. En osta rahastoja tai ETF. Kirjaan yksittäisten hankintojen ja myyntien perusteet ylös.
Myynti onkin vaikeampi tapaus, en ole laatinut samanlaista lukuihin perustuvaa sääntöä. Myyn jos yhtiössä tapahtuu käänne huonompaan eikä näytä siltä, että se olisi väliaikainen. Pyrin välttämään tuijottamista kurssiin.
Olen rajannut omistettavien yhtiöiden kokonaislukumäärän 10 suomalaiseen yhtiöön. Tällä hetkeltä salkusta löytyy suurimpina Dovre Group, Fortum, Ponsse ja Rush Factory.
Toistaiseksi olen voittanut indeksin.
Sijoitusperiaatteeni perustuvat kolmeen sivuun Sepon pörssiraamatusta, eikä niitä ole tarvinnut sen jälkeen muuttaa (Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin 2, 2005, luku 6 - Minkä tunnusluvun valitsen, kun haluan löytää sijoituskohteen yhden luvun perusteella?)
19 tykkäystä
Mulla selkeä sijoitusstrategia seuraavalle kuudelle kuukaudelle. SP500 shorttaaminen minifutuureilla ja kertoimella 5. Osakepaino 20% ja käteispaino 40%.
3 tykkäystä
Nettovarallisuutesi on hallussasi olevien assettien, kuten asunnon ja osakkeiden arvo vähennettynä veloilla. Kuplahintaisen asunnon ostaminen on samalla tavalla huono juttu kuin kuplahintaisten osakkeiden, paitsi asunnon tapauksessa ihmisillä on vielä merkittävä velkaosuus, koska he uskovat asuntojen arvojen jatkavan nousuaan ikuisesti. He uskovat myös asunnon säilyvän kuranttina vuosikymmentenkin jälkeen.
Asunnon ostaja voisi tehdä seuraavanlaisen julistuksen: “Minä maksan pankille 180 000 euroa [asunnon velkaosuus] ja 20 000 euroa omista rahoistani saadakseni omistaa osuuden tässä taloyhtiössä, joka oikeuttaa tämän huoneiston hallintaan. Sitoudun huolehtimaan osaltani taloyhtiön vastikkeista ja remonteista. En maksa vuokraa.”
Opportunisti esittäisi tässä heti kysymyksen, että mikä olisi vaihtoehto? Paljonko olisi vuokra? Saako vuokranantaja niin hyvän diilin, ettei vuokralainen kannata olla? Bonuksena ei tarvitse huolehtia vastikkeista eikä remonteista (joskin ensimmäisen voi olettaa tulevan osaksi vuokraa). Vuokralaisena olet asumispalveluja tarjoavan vuokranantajan asiakas. Vuokranantajat haluavat kunnollisia ja maksukykyisiä vuokralaisia, vuokralaiset kunnollisia asuntoja hyvillä sijainneilla.
Eräät pörssiyhtiöt ovat tässä markkinassa myyneet omat pääkonttorinsa ja vuokranneet ne sitten ostajalta takaisin. Vakavaraisia yhtiöitä siis, jotka kokivat että pääomat olivat paremmin allokoituja muualla kuin niissä seinissä. Asunnot ovat niin kallis assetti, että niiden hintakehitys määrittänee pitkälti asunnon omistajien taloudellisen aseman.
Tätä viestiä ei pidä tulkita sijoitussuosituksena.
10 tykkäystä
Olen asunto/kiinteistösijoittaja. Lisäksi pyöritän omaa ja mieheni osakesalkkua. “Gender Lense” on valikoitunut sijoitustyyliksi koska se sopii omiin arvoihini. Etsin yhtiöitä joissa on 50/50 hallitus tai nainen joko toimitusjohtajana tai hallituksen puheenjohtajana ja hallituksessa vähintään 30% naisia. Näitä yhtiöitä tutkin sitten lähemmin ja valitsen ne joilla on näkymää ja ESG-asiat kunnossa.
20 tykkäystä
Kuinka tärkeänä jengi täällä pitää hajautusta melko pienessä salkussa? Salkkuni arvo on n. 8k€ ja kaikki on kiinni yhdessä osakkeessa. Onko tämä hölmöläisen hommaa vai fiksua näkemyksenottoa?
Raha on sinänsä itselle iso, mutta toisaalta saan samanlaisen potin kasaan vuodessa. Ikää 26v ja horisontti on pitkä, vaikkakaan omaa kämppää ei ole alla.
4 tykkäystä
Jos luotto 110% niin anna mennä. Mutta itse hajauttanut 13-riviin.Jos yksi kyykkää, niin jäljellä vielä 12 muutakin.
1 tykkäys
Hyvä kyssäri ja en ole tarpeeksi kokenut ehkä vastaamaan tähän, mutta ON TÄRKEÄÄ HAJAUTTAA.
Itselläni typerästi 4K rahastoissa ja 4K osakkeissa. Hajautus on siis hyvä mutta osakepaino silti teknisesti lähes 100%.
Mutta toki jokainen tavallaan!
Se että mulla on joka lapussa vähemmän rahaa kiinni tarkoittaa että riski on pienempi, mutta niin ovat voitotkin.
2 tykkäystä
Been there. Nuoruus on sairaus joka paranee päivä kerrallaan 
jälkeenpäin vasta ymmärsin riskinoton suuruuden. Rakenteilla olevaan omaan salkkuun 20 firmaa
3 tykkäystä
Salkun koon ja vuodessa kasaan saatavan uuden pääoman suhde on esimerkissäsi hyvin korkea, joten riskitaso on mielestäni puuttuvasta hajautuksesta huolimatta on alhainen.
Tämä ei ole mikään sijoitusneuvo, mutta pitkällä aikavälillä hajautus esimerkiksi indeksien kautta on ihan fiksua. Mikäli elämäntilanne mahdollistaa vuosittain sijoitettavan summan pitämisen tuolla tasolla, korkoa korolle efektin myötä nelikymppisenä kaksassa on merkittävän kokoinen salkku.
Korkoa korolle efektin takia tämän hypoteettisen 15 vuoden jakson ensimmäisten vuosien sijoituksilla on suuri merkitys. Lestaa ei kannata mielestäni pelata ja riskejä kannattaa ottaa kohtuullisella tasolla. Jokaisen vain on keksittävä itse se sopiva riskin määrä. Joillain pää ei kestä edes indeksiin sijoittamista.
1 tykkäys
Ei ole fiksua näkemyksenottoa ainakaan minkään akateemisen tutkimuksen mukaan. Huonolla hajautuksella saat vain yrityskohtaisen riskin ilman mitään vastinetta paremmasta tuotto-odotuksessa. Kannattaa ottaa vain riskejä mistä maksetaan. Hajautus on oikeasti se ilmainen lounas. Ei kannata jättää sitä pöydälle.
Mitään radikaaleja toimenpiteitä en kuitenkaan suosittele mutta kannattaa tästä asiasta lukea ja tehdä omaa tutkimusta.
2 tykkäystä
Hajauttaa pitäisi ilman muuta, mutta kuinka paljon, on pääkysymys. Esimerkiksi:
-Mitä riskisempiä osakkeet, sitä enemmän hajautusta. Mitä turvallisempia, sitä enemmän mahdollista keskittää, jos niin haluaa.
-Mitä laajempi hajautus, sitä pienemmät tappiot jonkun osakkeen losahtaessa. Mitä suppeampi hajautus, sitä suuremmat voitot jonkun osakkeen kiivetessä.
-Mitä pienempi pääoma + mitä enemmän ostoja-myyntejä laajalla hajautuksella, sitä suuremmaksi nousee tuottoa syövien kulujen osuus.
-Hajauta vain niin moneen yhtiöön kuin pystyt kunnolla analysoimaan ja seuraamaan. Esim. Warren Buffet ei juuri tämän vuoksi ole innostunut ylenmääräisestä hajauttamisesta. Se nostaa riskiä, kun rahaa uppoaa eri kohteisiin liian vähällä tietämyksellä.
Jne. Mitään yhtä ainoaa oikeaa linjaa hajauttamisessa ei ole, vaan on luotava se itselle sopiva tie. Omien varojen, sijoituslinjan, analysoinnin aikamahdollisuuksien yms. pohjalta.
Esimerkiksi itselläni tärkein on tuo Buffetin oppi. Osakkeen, yhtiön, markkinan, kilpailijoiden, mahdollisten disruptioiden jne. tietämys vähentää riskiä.
8 tykkäystä