Kuten puhuin edellisessä viestissäni niin tarkoitan voitollisilla indeksin biittausta.
No hyvät TA treidaajat eivät luota puhtaasti yhteen signaaliin eli jos to ristiävää tietoa niin joko treidi jää tekemättä tai sitten se tehdään toisten signaalien perusteella.
Osaketreidaaminen on nollasummapeli ennen kuluja, eli kaikki voitot ovat pois joltain toiselta treidaajalta. Kaupankäyntikulut taas vetävät odotusarvon negatiiviseksi. Teknisen analyysin toimivuuden todistamiseksi tämä väittämä pitäisi kumota. Todennäköisyydet tekevät tehtävän hankalammaksi. Voithan saada 550 kruunaa 1000 heittokierroksella ja pitää sitä todisteena 5 % taitokomponentista, mutta tätä tuskin suoraan hyväksyttäisiin tilastotieteessä. Olen itse tehnyt 15 osakekauppaa viiden vuoden aikana, eli 10 ostoa ja 5 myyntiä. Mikään myynti ei ollut tappiollinen eikä mikään positio ole tappiolla. Tuskin tästä voi vielä kutsua itseään mestarisijoittajaksi kun indeksikin on huippulukemissa.
Uskon, että sijoittajien käyttäytymiseen liittyy niin monta vapausastetta ettei näitä voi ennustaa luotettavasti. Jos tiedetään varmaksi että pörssi romahtaa viikon kuluttua, miksi odottaa viikko? Myy osakkeet jo tänään. Pörssi romahtaa siis tänään ja ennuste viikon kuluttua romahduksesta oli väärä. Jos tärkeä raja-arvo on osakkeen hinnalla 9,99, tee treidi jo 9,98:ssä. Nyt kun tiedetään että taitavat treidaa jo 9,98:ssa niin tee kauppa jo 9,97:ssa. Jos osaisit ennustaa markkinoiden toisen asteen kaaosta edes 15 minuuttia tulevaisuuteen, treidaaminen tekisi sinusta rajattoman rikkaan. Odotusarvoja voidaan “huijata” lyhyellä aikavälillä erilaisilla panostusjärjestelmillä, kuten martingale, mutta niitä ei pidemmän päälle pääse pakoon.
Syy miksi osakesijoittamista pidetään tuottavana toimintana treidauksen nollasummapelistä huolimatta on yhtiöiden tulokset. Pitkällä aikavälillä tuotto on siis kertoimien muutokset, tuloksien muutokset ja saadut osingot. Tuntuu jotenkin no-brainerilta ostaa hyviä ja vakaita tuloksia tekeviä yhtiöitä jotka hinnoitellaan vielä edullisilla kertoimilla. Tämäkään ei takaa tuottoja, mutta se on kalastamista hyvillä kalavesillä.
En tiedä tuonko tähän onko treidaaminen mahdollista -keskusteluun nyt lisäarvoa, mutta jos pyrin vastaamaan tähän matemaattiseen näkökulmaan omalta osaltani. Mennee myös ketjun teemaan liittyen omaan sijoitusstrategiaan. Ja heti alkuun disclaimer: en ole mikään ammattilainen vaan lähinnä harrastusmielessä harjoittelen tätä aihetta vielä, panokset max 1-1,5% salkusta ja voitot ja tappiot tyypillisesti satasissa.
Jos katsotaan allekirjoittaneen toteutunutta lyhyempää kauppaa viime ajoilta niin keskimääräinen toteutunut upside on 5-9%. Tyyliin jos valittu hevonen ravaa 24 eurosta hieman päälle 25 euroon, niin tämä riittää näissä enkä jää haikailemaan perään jos nousu jatkuukin pienen notkahduksen jälkeen. Vastaavasti jos suunta ei ole ollut oikea, tappiot otetaan sisään ~2% kohdalla. Eli esimerkin osakkeessa jos kurssi putoaa 23,5 euron alle niin hyväksytään että arvio oli tällä kertaa väärä. Kuten prosenteista huomaa, toleranssi allekirjoittaneella on näissä melko korkea. Jos panokset olisi isompia, myös stopparit olisi merkittävästi tiukempia.
Kun otetaan tähän mukaan n. 1% kaupankäyntikulut:
Nyt tilastollisesti allekirjoittaneen ei tarvitse osua oikeaan yhtään apinaa paremmin. Tässä kontekstissa puhdas kolikon heitto riittää, noin niin kuin teoriassa. Teoreettisen kahden kaupan keskimääräinen tuotto-odotus 50% toteutumisen todennäköisyydellä on 1,5% [(6%-3%) / 2)]. Näillä luvuilla pääsen omilleni vaikka 66% kaupoista menee pieleen. Tuo onnistuneen casen parempi tuottoprosentti antaa merkittävää turvaa tuon todennäköisyyden osalta.
Miten tähän parempaan upsideen on päästy jos markkina on täysin satunnainen ja käytännössä mahdoton ennustaa? En ole tästä satunnaisuudesta ollenkaan filosofisesti eri mieltä. Joko osakkeen funda muuttuu, sijoittajien mielipide vaihtuu tai koko markkina heilahtaa johonkin suuntaan. Mutta nämä muutokset eivät aina tapahdu ilman inertiaa, isot myynnit ja isot ostot aiheuttaa pakosti suurempaa liikettä jompaan kumpaan suuntaan. Rauhallisemman volyymin jälkeen tulee pakosti enemmän kauppaa (tai muuten kaupanteko loppuisi kokonaan…) Ja koska sijoittajat käyttävät teknisiä välineitä päätösten pohjana, todennäköisistä kurssimuutoksista tulee helposti itseään toteuttavia.
Ei tuo tekninen analyysi (tietääkseni) annakaan mitään takeita mistään, mutta etsimällä näitä potentiaalisia suunnan muutoksia todennäköisyydet ovat merkittävästi paremmat. Ja tähän en pysty muita todisteita antamaan kuin oma track record joka em. lukujen osalta näyttäisi olevan (noin) 75% onnistumisia ja 25% väärän hevosen veikkaamista. Ilman teknistä analyysiä väittäisin että osuisin merkittävästi tikkaa heittävää apinaa huonommin, koska mukaan tulee kaikki psykologiset tekijät joista apinan ei tarvitse välittää. Kun fomottaa ja panikoi niin myy pohjalla ja ostaa huipulta.
Lisäksi, ei näihin prosentteihin ja todennäköisyyksiin suoraan ole päästy. Olen pyörittänyt näitä paperiharjoituksina ilman rahaa vaikka kuinka pitkään ja keskimäärin olisi tullut turskaa todella paljon, jopa tässä nousumarkkinassa. Ja melko konservatiivisena sijoittajana tartun vain tapauksiin jotka näyttävät mahdollisimman hyvältä. Joten en yhtään epäile että suurin osa jotka kuvittelevat treidaavansa tekevät tappiota. Pidän myös summat todella maltillisina koska en näe että tässä mitään viisasten kiveä on käännetty, oppirahoja maksetaan ja välittäjä kiittää. Kunhan pysytään kokonaisuutena plussan puolella. Mielenkiintoinen harrastus.
Eikö tuo ole hieman ristiriitaista vai ymmärsinkö tekstin väärin?
Onko siis summilla vaikutusta onnistumisiin?
Jos olet todennut, että 75% treideistä onnistuu, niin eikö kannattaisi panoksia nostaa?
Kiinnostaisi myös tietää kuinka pitkältä ajalta 75% onnistumisprosenttisi on?
P.S.
Tämä ei todellakaan ole sijoitussuositus.
Kuten fiksusti toteatkin, että pörssin lyhytaikaiset liikkeet ovat satummanvaraisia, niin jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä lyhyenajan kaupankäynnin kannattavuudesta.
Henkilökohtaista kulmaa yritin tuoda tähän joten loogiset virheet ihan mahdollisia. 
Isoin tekijä omasta näkökulmasta on tuo että ottaa tappiot nopeammin sisään kuin voitot. Jos upside on merkittävästi suurempi näissä (omassa esimerkissä 2x) niin ei ole pakko onnistua joka kerta koska keskimäärin jää voitolle.
Katselin tuota kirjanpitoa tuolta maaliskuulta asti. En väitä olevani mikään kovin hyvä tässä. Kuten edellä kommentoinkin niin teen näitä kauppoja melko harvakseltaan, vain kun caset näyttää oikein hyvältä. Voi mennä pari viikkoa että ei tapahdu mitään. Jos laajentaisi seurantalistaa pohjoismaiden ulkopuolelle niin toki näitä varmasti voisi löytää enemmänkin, mutta kun pitää noita töitäkin tehdä ja sieltä tulee voita leivän päälle paljon luotettavammin. Tuo 75% hit rate nyt ei siis mielestäni edusta mitään muuta kuin omaa konservatiivista lähestymistä asiaan.
Ja kysymys että kannattaisiko panoksia nostaa? Näin jälkikäteen todettua kyllä, olisi varmaan pitänyt. 
Tässä kohtaa tulee vain oma psykologia vastaan. Siinä kohtaa jos laitan tähän leikkiin oikeasti merkittäviä panoksia niin kestääkö persaus katsoa kun salkusta lähtee tonneja spekulatiivisten sijoituksten vuoksi. Vielä en koe olevani siinä tilanteessa. (Se että pitkässä salkussa näitä +/- useita tonneja päiviä tapahtuu on tietenkin täysin eri asia… 
)
Ei tuota vertausta kannata tulkita sen enempää. Voi olla että nousumarkkinassa 75% osuu ja sitten taas laskumarkkinassa 85% menee väärin. Tällä tavalla on mahdotonta saada tieteellistä näyttöä. Muutoinhan esimerkiksi oma “track recordini” joka on tältä vuodelta parempi kuin tuo 75% (ilman TA:ta) kumoaisi tämän toimivuuden. 
Yhtenä huomiona tähän vielä ennen kuin pitää jatkaa taas työntekoa; tuntuu että tässä keskustelussa yritetään kovasti löytää matemaattista todistetta asialle jossa on merkittävä inhimillinen komponentti mukana. Kaikki sijoituspäätökset tulevat joko ihmisiltä tai algoritmeiltä jotka ovat myös ihmisten koodaamia. En usko että tulette löytämään vapaaehtoista joka lähtisi vääntämään tästä asiasta vastaan tällä matemaattisteoreettisella pelikentällä.
EDIT: Tämä ketju alkaa harhautumaan sen verran pitkälle sijoitusstrategia-aiheesta että ehdotan että tämä siirretään toiseen ketjuun tyyliin “teknisen analyysin filosofia” (ei taida olla olemassa ) tai sitten kahvihuoneen puolelle.
Oma sijoitusstrategiani nojaa vahvasti riskien tunnistamiseen. Olen onnekas kun en tunne mitään “fear of missing outia” - saavat muut ihmiset tehdä rahaa kryptoilla ja hypeosakkeilla minun puolesta, ne eivät ole minua varten. Olen tutkinut neljä omistamaani yhtiötä perin pohjaisesti. Kaikki ne ovat perinteisillä tunnusluvuilla mitattuna vieläkin varsin edullisia, enkä tunnista kuplaa missään niistä. Samalla kun katson keskiverto-pörssiyhtiötä täällä Suomessa, niiden hinnat ovat lähes poikkeuksetta pöyristyttävän korkeita. Nopealla screenauksella 114 Helsingin pörssin yhtiöstä vain 19:sta on P/E alle 15 laskettuna viimeisen 12kk tuloksesta. 45:llä on P/B alle 2,5. Nämä ovat sellaisia kriteerejä, joita voi pitää järkevän sijoituksen reunaehtoina. Jätin finanssisektorin yhtiöt pois laskuista niiden erilaisen bisnesmallin vuoksi.
Ei kai ole epäselvää, että pörssi on kallis. En vain ymmärrä näitä arvostuskertoimia. Miten joku yhtiö joka ei kasva ollenkaan hinnoitellaan P/E 30 ja toinen samanlainen P/E 10? Entä jos yhtiö kasvaa hyvällä oman pääoman tuotolla, mutta kasvavalle tulokselle lätkäistään aina P/E kymppi kertoimeksi? Toisella kasvuyhtiöllä tuloksen kasvaessa korkeat kertoimet kasvavat entistä korkeammaksi. Mitä jos yhtiön tulos heittelehtii valtavasti vuodesta toiseen, eikö sen pitäisi olla riskinen ja siksi korkea tuottovaatimus?
Markkinoiden tehokkuus kärsii shorttaajien puutteesta. Kaikkia osakkeita ei edes voi shortata. Pörssi “valuu” ylöspäin lisäsijoitusten saapuessa rahastoihin. Teemarahastot voivat muuten olla tärkeä tekijä tiettyjen sektorien kuplaantumiseen. Voi kuvitella että joku jenkkilän blue chippi on kaikissa “large cap”, “osingon kasvattaja”, “esg”, “liikevaihdon kasvu”, “kilpailuetu” faktoreissa mukana. Jospa alhaista P/E:tä ennustaa tehottomilla markkinoilla väliinputoaminen näistä faktorirahastoista. Pankin eivät paljon muusta puhukaan kuin hajauttamisesta ja säästämisen säännöllisyydestä. “Voittajat” saavat enemmän sijoittajien rahoja kun “häviäjät” myydään pois. Näistä tulee itseään toteuttava ennuste.
Pitääkö mahdollisesta kurssilaskusta olla huolissaan? Jos sijoitukset on tehty fundamenttien perusteella niin minusta ei. Olen enemmän huolissani niistä joille jäisi käteen kalliilla ostetut heikot yhtiöt, jotka eivät omalla liiketoiminnallaan pysty sijoittajien kärsimiä tappioita kuromaan umpeen. Romahduksessa kaikki osakkeet tulevat alas, vaikka olisi hyvä ja halpa osake. Huomaan mielessäni dilemman: järjellä voi laskea break-even pisteet myyntien järkevyyden mittaamiseksi, mutta tunne sanoo että haluan pitää yhtiöt enkä tule koronakuopan veroista paikkaa näkemään niin kauan kuin rahapolitiikka pysyy samana.
Ihan uteliaisuudesta: mitkä ovat nuo 4 yhtiötä?
USA:n osakemarkkinoilla FOMO-ilmiöt olivat äärimmäisimmillään tammikuussa ja helmikuun alkupuolella. Toukokuulle saakka oli jälkijäristyksiä.
Äärimmäisimmillään FOMO johtaa siihen että jos ei sillä samalla sekunnilla pääse appilla jonkin lapun ostolaidalle, on hirveä tuska siitä että tämä karkaa.
Mielestäni USA:n markkinat liikkuvat nyt niin että FOMO:a on selvästikin paljon vähemmän kuin vuoden alkukuukausina. Toisaalta sitten ajan henki on erittäin lähellä historiallista äärimmäisyyttä sen suhteen että osakkeissa on pakko olla isosti mukana koska se nyt vaan on se tapa jolla vaurautta kerätään.
Jos jatkuu trendi jossa FOMO:n merkitys vähitellen pienenee, koko ajan pitää tulla jotain muuta markkinoita tukevaa tilalle jotta total stock market cap / gdp pysyy nykyisessä historiallisessa äärimmäisyydessä.
Allokaatio:
Jaoin nämä tuolla “Mitä sinulla on salkussa?” -ketjussa.
@musa_2 jos tulkitsin tuota kaaviota oikein, sijoittajien salkkujen allokaatio osakkeisiin korreloi suoraan pörssikurssien kanssa. Tämä kuulostaa loogiselta: kun kurssit kallistuu niin osakkeen tai osakepainon osuus salkusta automaattisesti kasvaa ellei osakkeita myydä tai salkkuun talleteta lisää käteistä. Verneri linkitti joskus kaavion, joka kuvaa sijoittajien kassavirtoja osakkeisiin - siis päätöksentekoa. En tiedä voiko tätä edes laskea näin, kun myyjä saa rahat ostajalta eikä osakkeissa oleva rahamäärä muutu. Tosin verojen jälkeen myyjä voi sijoittaa pienemmän summan osakkeisiin.
Ehkä paras tapa ajatella tuota indeksin kalleutta on indeksiin sisältyvien yhtiöiden kautta. Kalliita osakkeita heikoista yhtiöistä ei ole pakko ostaa, paitsi jos harrastaa tätä kovin suosittua indeksisijoittamista. Yksittäisistä osakkeista on helpompi arvioida tulevia kassavirtoja.
Kaikki mitä sijoitusstrategiastani on jäljellä:
Osta mielenkiintoisia osakkeita, rahastoja ja kryptoja
Myy kun on pakko
Marraskuussa pyri tasapainottamaan salkku oikeaan riskitasoon
Tänä vuonna romukoppaan on mennyt:
Älä hanki liikaa yhtiöitä. Sijoita lisää vain nykyisiin.
Älä sijoita yhdysvaltalaisiin osakkeisiin suoraan. Hanki sen sijaan rahastoja.
Olen tasapainottanut salkkuani osuuskuntien tuotto-osuuksilla. Ongelmana näissä on huono likviditeetti ja toki osuuskunnatkin voi mennä pahimmillaan konkurssiin. Tänä syksynä päähäni tuli IPO-strategia, jossa päätin osallistua mahdollisimman moneen ipoon ja ottaa pikavoitot. Osallistuin ensin EcoUpin IPO:n.
Tärkeää sijoittamisessa on huomioida se, että pitää olla valmis pitkäjänteisyyteen. Pikavoittojen tie ei helposti aukene. Pientä salkkua pitävälle käy helposti, että kaupankäyntikulut ja verot syövät tuotot, jos alkaa liikaa hötkyilemään. Itselleni on tärkeää ajallinen hajauttaminen, mutta se onnistuu vain, jos kulut on oikeankokoiset.
Mikäs vika jenkkiosakkeiden suoraomistamisessa on?
Kuten viestissäni kerroin tämä teesini meni romukoppaan ja suorat jenkkiosakkeet uivat salkkuuni. Niinikään kerroin että salkkuni on pieni. Pienessä salkussa yksikin jenkkiosake (esim. Google) voi tuntua samalta, kun ahtaisi norsun käsilaukkuun. Lisäksi välityskulut voivat olla suuria etenkin, jos siirtelee pienien rahasummien edestä (esim. Nordnet min. 15 euroa). Toisaalta arvioin ettei oma osaamistaso riitä.
Mutta kun nämä asiat huomioi ja on hyvä osaamistaso, niin varmasti sopivat jenkkiosakkeet salkkuun.
Osakkeiden hankintani perustuu tieteellisen datan tuloksiin historiallisesti parhaista tuotoista ja ostettavan osakkeeni valitsen seuraavien lukujen perusteella. Perustelluista syistä voin joustaa yhdestä ko. luvuista:
A. Osinkotuotto yli 3%
B. P/E alle 15
C. Oman pääoman tuotto yli 12% (ROE)
Pyrin ostamaan lv. alle 200M€ yhtiöitä. Lisäksi olen sallinut itselleni hankkia osakkeita max. 30% vapaasti. En osta rahastoja tai ETF. Kirjaan yksittäisten hankintojen ja myyntien perusteet ylös.
Myynti onkin vaikeampi tapaus, en ole laatinut samanlaista lukuihin perustuvaa sääntöä. Myyn jos yhtiössä tapahtuu käänne huonompaan eikä näytä siltä, että se olisi väliaikainen. Pyrin välttämään tuijottamista kurssiin.
Olen rajannut omistettavien yhtiöiden kokonaislukumäärän 10 suomalaiseen yhtiöön. Tällä hetkeltä salkusta löytyy suurimpina Dovre Group, Fortum, Ponsse ja Rush Factory.
Toistaiseksi olen voittanut indeksin.
Sijoitusperiaatteeni perustuvat kolmeen sivuun Sepon pörssiraamatusta, eikä niitä ole tarvinnut sen jälkeen muuttaa (Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin 2, 2005, luku 6 - Minkä tunnusluvun valitsen, kun haluan löytää sijoituskohteen yhden luvun perusteella?)
Mulla selkeä sijoitusstrategia seuraavalle kuudelle kuukaudelle. SP500 shorttaaminen minifutuureilla ja kertoimella 5. Osakepaino 20% ja käteispaino 40%.
Nettovarallisuutesi on hallussasi olevien assettien, kuten asunnon ja osakkeiden arvo vähennettynä veloilla. Kuplahintaisen asunnon ostaminen on samalla tavalla huono juttu kuin kuplahintaisten osakkeiden, paitsi asunnon tapauksessa ihmisillä on vielä merkittävä velkaosuus, koska he uskovat asuntojen arvojen jatkavan nousuaan ikuisesti. He uskovat myös asunnon säilyvän kuranttina vuosikymmentenkin jälkeen.
Asunnon ostaja voisi tehdä seuraavanlaisen julistuksen: “Minä maksan pankille 180 000 euroa [asunnon velkaosuus] ja 20 000 euroa omista rahoistani saadakseni omistaa osuuden tässä taloyhtiössä, joka oikeuttaa tämän huoneiston hallintaan. Sitoudun huolehtimaan osaltani taloyhtiön vastikkeista ja remonteista. En maksa vuokraa.”
Opportunisti esittäisi tässä heti kysymyksen, että mikä olisi vaihtoehto? Paljonko olisi vuokra? Saako vuokranantaja niin hyvän diilin, ettei vuokralainen kannata olla? Bonuksena ei tarvitse huolehtia vastikkeista eikä remonteista (joskin ensimmäisen voi olettaa tulevan osaksi vuokraa). Vuokralaisena olet asumispalveluja tarjoavan vuokranantajan asiakas. Vuokranantajat haluavat kunnollisia ja maksukykyisiä vuokralaisia, vuokralaiset kunnollisia asuntoja hyvillä sijainneilla.
Eräät pörssiyhtiöt ovat tässä markkinassa myyneet omat pääkonttorinsa ja vuokranneet ne sitten ostajalta takaisin. Vakavaraisia yhtiöitä siis, jotka kokivat että pääomat olivat paremmin allokoituja muualla kuin niissä seinissä. Asunnot ovat niin kallis assetti, että niiden hintakehitys määrittänee pitkälti asunnon omistajien taloudellisen aseman.
Tätä viestiä ei pidä tulkita sijoitussuosituksena.
Olen asunto/kiinteistösijoittaja. Lisäksi pyöritän omaa ja mieheni osakesalkkua. “Gender Lense” on valikoitunut sijoitustyyliksi koska se sopii omiin arvoihini. Etsin yhtiöitä joissa on 50/50 hallitus tai nainen joko toimitusjohtajana tai hallituksen puheenjohtajana ja hallituksessa vähintään 30% naisia. Näitä yhtiöitä tutkin sitten lähemmin ja valitsen ne joilla on näkymää ja ESG-asiat kunnossa.
Kuinka tärkeänä jengi täällä pitää hajautusta melko pienessä salkussa? Salkkuni arvo on n. 8k€ ja kaikki on kiinni yhdessä osakkeessa. Onko tämä hölmöläisen hommaa vai fiksua näkemyksenottoa?
Raha on sinänsä itselle iso, mutta toisaalta saan samanlaisen potin kasaan vuodessa. Ikää 26v ja horisontti on pitkä, vaikkakaan omaa kämppää ei ole alla.
Jos luotto 110% niin anna mennä. Mutta itse hajauttanut 13-riviin.Jos yksi kyykkää, niin jäljellä vielä 12 muutakin.
