Tähän liittyen virhe johon olen itsekin syyllistynyt: “En saa enää koskaan niin hyvää diiliä kuin sain maaliskuussa 2020”. Voi olla että väittämä pitää ihan paikkansa, mutta se on siitä huolimatta perfektionistinen. Lopulta ratkaisee vain se kuinka monta osaketta omistaa siitä hyvästä yhtiöstä. Onnistunut pohjalta onginta maksimoi osakemäärän, mutta pitää osata myös luopua jos osakkeesta tulee ylihintainen.
Esimerkki:
Loistelias ostohinta olkoon 1 raha. All-time high olkoon 2,45 rahaa. Jos myy tässä hinnassa, jäljelle jää verojen jälkeen 1 + (2,45 - 1) * 0,7 = 2,015 rahaa. Hinta on nyt 1,74 rahaa. Eli jos olisin myynyt tuossa huipulla, maksanut verot ja ostanut jäljelle jääneellä 2,015 rahalla osakkeita, minulla olisi nyt 2,015 / 1,74 - 1 = 15,8 % enemmän osakkeita kuin jos en olisi tehnyt mitään. Ostohinta ei enää olisi yhtä mahtavan näköinen ja voi olla että koko positiokin näyttäisi punaisia lukemia kurssilaskun jatkuessa. Rationaalisesti kannatettava ratkaisu on psykologisesti paska.
Virhe on juuri se että ajattelee vain jotain mahtavia kurssivoittoprosentteja, eikä omistuksen määrää. Taulukkolaskentaa kannattaa päivittää myös tällaisissa spekulatiivisissa skenaarioissa.
Tämä viesti voisi olla vastaus myös tuohon @Pyoratar pohdiskeluihin Sijoittamisen psykologiaa -ketjussa.