Onko heikkoa haluta enemmän?
Mielialalääkkeiden käyttö on noussut samassa suhteessa kun diagnoosien. Ei ole kovin yllättävää että kun ei diagnisoida ei saada myöskään hoitoa. Sosiaalisen median syyksi pistäisin myös paljon ongelmista. Ihmiset altistuvat ihan eri tavalla niin hyville kuin huonoillekin asioille netissä, kuin vaikka vain 20v. sitten. En tätä kuitenkaan heikkoudeksi kutsuisi.
Lisäksi nämä diagnoosit korostuvat nimenomaan alemmissa tuloluokissa (työttömyys jne), eikä niiden pitkäjänteisten osakesäästäjien joukossa. Ei sillä, että raha yksinään mitään onnellisuutta toisi tai lisäisi.
Samanlaisia ajatuksia täälläkin. Itseluottamus omaan tekemiseen kasvoi, kun myin joulukuussa Marimekkoa +90€ hinnoilla, Harviaa 60€ kieppeillä ja Qt:ta 140€ kieppeillä. Sen jälkeen kun nämä tippuivat 5-10 % koin että kannattaa ostella takaisin, koska saan jo näin parempaa tuottoa kuin kyseisiä osakkeita holdaamalla. Ja näinhän se käytännössä onkin. Mutta sitten kun lasketaan vielä se 20% lisää ja se todellinen ostopaikka aukeaisi, niin käteinen on jo valitettavan vähissä.
Nordnetin saldon tsekkaaminen kerta kuussa voi olla ihan toimiva ajatus. Itse olen raportoinut exceliin oman varallisuuteni kehittymistä jo monta vuotta puolivuosittain, eli ainakin heinäkuun alussa pitää tsekata salkku, jotta saan taas uuden datapisteen.
Kirjoitin ylempänä, että päätin lopettaa salkun tuijottamisen torstain Harvian verilöylyn jälkeen. Varsinkin tänään tuo tuntuu todella hyvältä päätökseltä, kun avasin kauppalehden ja huomasin että OMX on -3,5% laskussa. Nyt sitten tällä viikolla vielä muutama lisäys halventuvia laatuyhtiöitä yleisnäkymää katsomatta… 
Rikastuminen lisää joidenkin tutkimusten mukaan onnellisuutta siihen pisteeseen saakka, että perustarpeet on turvattu. Eli kyllä tietyllä tapaa rikastumisella on nykypäivänäkin myös oikea funktio. Jokaisen ihmisen perustarpeet tietenkin ovat jokseenkin erilaiset, joten tämä tarkoittaa eri asiaa eri ihmisten kohdalla. Yksi elättää perhettä, toinen tarvitsee autoa elämiseen, kolmas syö enemmän ja neljäs kokee raviurheilun elämän tarkoituksena. Viides saattaa olla nämä kaikki yhtä aikaa.
Silti tuntuu, että olemme kollektiivisesti kuin Hemuleita joiden postimerkkikokoelmat ovat tulleet täyteen. Koemme tyhjyyttä sen vuoksi, että meillä ei ole aitoa tarvetta pyrkiä eteenpäin. Samalla vertailemme yhä helpommin ja nopeammin itseämme muihin, ylikuormitamme dopamiinijärjestelmämme jatkuvilla ärsykkeillä, ja pyrimme menestymään yhä arbitraarisemmilla mittareilla. En ihmettele yhtään että yhä useammat ovat onnettomia.
Ketjussa on ollut kyllä todella hyvää pohdintaa pääkopan sisäiseen toimintaan sijoittamiseen liittyen. Hetken mietin, kuuluuko tämä viestini enemmän sijoitusstrategia-ketjuun, mutta ehkä tämä omien kokemuksien peilaaminen ketjussa esiin nousseisiin asioihin sopii tännekin.
Sitä on joutunut vuoden vaihteen jälkeen hieman seisomaan peilin edessä ja oppimaan itsestään. Vaikka sitä kuinka ajatteli, että on hajauttanut harkiten ja jotenkin tuntee salkussa olevat yritykset, strategian mukaan pystyi toimimaan juuri niin kauan, kun kurssit nousivat. Kyykkäysten kohdalla sitten alkoi taas miettimään suojaustoimintoja, ja tunnistin ne kuitenkin tahtotilaksi ajoittaa markkinaa.
Jossain kohtaa huomasin, että aina jos OSTilla oli käteistä, se alkoi polttelemaan, joten menin käytännössä all in. Kun tammiralli alkoi hieman odotuksista eroavaisissa merkeissä, muutin jotain pienempiä positioita käteiseksi. Nyt kuitenkin se dipeistä ostaminen hirvittää. @musa_2 kuvasi jossain ketjussa hyvin, miten sijoittajan sentimentti äkkiä muuttuu ja laskeviin kursseihin tai dippeihin ostaminen voi ollakin yllättävän vaikeaa.
Toisaalta olen pystynyt vähentämään jossittelua, kun tajusin, että vaikka olisin hyvään aikaan tyhjentänyt salkkuni, niin vasta nyt olisin verotuksen huomioiden tilanteessa, missä saisin osakkeita nettona edullisemmin samaan hintaan tai halvemmalla takaisin. Ja olen melko varma, viitaten yllämainittuun rahojen tilillä poltteluun, että olisin palautellut niitä takaisin liian nopeasti, kuten @Muikkunen muutamaa viestiä ylempänä myös kuvasi.
Ehkä tärkein oppi on itselleni on kuitenkin ollut mielenrauhan kasvattaminen ja turhasta kurssien tuijottelusta vieroittuminen. Olen hieman neuroottinen lukujen kanssa muutenkin, ja mitä useammin kursseja katselin päivän mittaan, sitä enemmän tein, tai meinasin tehdä täysin spontaaneja päätöksiä. Kun kurssit tuli pari kertaa uniin, tein tietoisen valinnan katsoa kurssit vain kerran pörssin sulkeutumisen jälkeen. Jossain kohtaa pääsin jopa tilanteeseen, että katsoin ne vain 2-3krt viikon aikana, ja huomasin että tällä oli hyvinvointiani lisäävä vaikutus. Osin tämän vuoksi otin pientä etäisyyttä myös foorumille, mutta huomasin, ettei se itsessään minulla vaikuttanut asiaan.
Koko ajan se sijoitushorisontti alkaa hahmottumaan paremmin ja opettelen katselemaan asiaa etäämmältä. Oma tavoitteeni on päästä oman salkun seuraamisessa ensin viikkotasolle, sitten ehkä kuukausitasolle. Yritän opetella pelaamaan “pitkää peliä” ja toivon, että se on oikea ratkaisu.
Tässä nyt jotain spekulaatioita ja omia ajatuksia henkilökohtaisiin ominaisuuksiini peilaten.
En tiedä, onko kysymykseni epäolennainen,
mutta olen (vallitsevien, mieltä järkyttävien sotatilanneuutisointien ohella) miettinyt tätä sijoittamisen psykologiaan liittyvää kysymystä.
Oletetaan, että esimerkeissäni salkkuun talletettu rahamäärä on ollut kokonaisuudessaan sama.
Kumpi tuntuu sijoittamisessa pahemmalta epäonnistumiselta?
Se,
että muutaman vuoden sisällä perustetun salkun pääoma on jatkuvasti enemmän miinuksella vai se,
että useiden vuosien aikana kasvaneet voitot sulavat vastaavan prosenttiosuuden verran ja salkku päätyy alkupääoman tasolle tai miinukselle?
Onko näiden tilanteiden vertailu missään mielessä olennaista?
Onko tilanteiden tulkinnassa edessä olevan sijoittamishorisontin pituudella keskeinen rooli, ja tietämättä sitä, tulkintaa on mahdotonta tehdä?
Ovatko nämä todennäköisiä vaihtoehtoja ja kuuluvat molemmat sijoittamisen luonteeseen riittävän pitkällä aikavälillä?
Onko ihmismieli sellainen, että nousumarkkina - laskumarkkina - vaihtelua järkeillen, se pystyy selittämään ja ymmärtämään, ja lopulta hyväksymään vallitsevan tilanteen? Hyväksymään sen, ettei ole välttämättä onnistunut tai epäonnistunut sijoittajana, vaan olosuhteet ovat vaikuttaneet tapahtumien kulkuun yli omien sijoittajan taitojen.
Määrittääkö ajankohta, jolloin on sattunut aloittamaan sijoittamisen kuitenkin merkittävästi menestymistä sijoittajana - ainakin lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna? Ja miten pitkä onkaan ajanjakso, jonka jälkeen voidaan alkaa arvioida sijoittajan omien ratkaisujen viisautta ja taidokkuutta ja lukea menestyminen sijoittajan omaksi ansioksi?
Tästä on palstalla jossain vaiheessa kirjoiteltukin, mutta näin tuoreena sijoittajana - miinuksella YTD ja vähän muukin - olisi taas kiinnostavaa kuulla tästä mietteitä 
"että muutaman vuoden sisällä perustetun salkun pääoma on jatkuvasti enemmän miinuksella* vai se,
että useiden vuosien aikana kasvaneet voitot sulavat vastaavan prosenttiosuuden verran ja salkku päätyy alkupääoman tasolle tai miinukselle?
"
-Jokainen hävitty euro on menetetty euro, oli tilanne tai aika mikä tahansa.
"Määrittääkö ajankohta, jolloin on sattunut aloittamaan sijoittamisen kuitenkin merkittävästi menestymistä sijoittajana - ainakin lyhyellä tähtäimellä tarkasteltuna? Ja miten pitkä onkaan ajanjakso, jonka jälkeen voidaan alkaa arvioida sijoittajan omien ratkaisujen viisautta ja taidokkuutta ja lukea menestyminen sijoittajan omaksi ansioksi?
"
-Omia tuloksia voi verrata sopivaan indeksiin ensimmäisestä päivästä alkaen josta voi arvioida omia taitoja.
-Jokainen tappio vähentää kaikkia tulevaisuuden tuottoja koska pääoma alentunut. Eli jos ajattelee että teet todennäköisesti aluksi tappiota mutta kun opin niin tuotto paranee ei välttämättä päde koska alkuvaiheen tappiot kuormittaa tulevaisuuden tuottoja jokaisena tulevana vuotena kesti sijoitusura vaikka kymmeniä vuosia.
-Psykologisesti en osaa sanoa, onko sijoittaja onnistunut jos indeksi laskee -30%, mutta oma salkku on laskenut -20%, koska sijoittaminen on täysin järjetöntä jos siinä häviää rahaa. Sama kuin menisi töihin ja maksaisi siitä työnantajalle. Oppimisprosessikaan ei takaa että tuotot joskus kääntyy plussalle, koska on matemaattinen fakta että hyvin pieni osa kaikista sijoittajista lyö indeksi pelkällä tuurilla 50v ajan, koska yrittäjiä on maailmassa vähintään satoja miljoonia, mutta pieni osa erittäinkin taitavista sijoittajista tekee tappiota koko sijoitusuransa ajan pelkän huonon tuurin vuoksi.
Huomiseksi laitettu härskit pilkit: Harvia, Orthex, Solteq, Engie, Titanium. En avaa pörssisivuja, työpäivän lopetus ajoissa, teen ruisleipää ja käyn puntilla. Illalla sauna. Keskiviikkoaamuna katson menikö pilkit läpi, jatkuuko sota, onko Suomi vielä Maailmanmestari. Kaikille tsemppiä ja (karhun)halit huomiseen!
Mietin tässä että kuinkahan paljon markkinatrendit (nousu- ja laskumarkkina) mahtavat vaikuttaa sijoittajien pitkäjänteisyyteen.
Ei ole nimittäin yllättävää, että ihmisen kyky suunnitella henkilökohtaista tulevaisuutta korreloi vahvasti sen kanssa, minkälaisessa asemassa tai tilanteessa ihminen elää. Tämä on ihan luonnollista. Jos ihminen esimerkiksi kokee olonsa poikkeuksellisen turvattomaksi, terveydentila romahtaa tai ihminen ajautuu vaikka yhteiskunnan pohjalle, ei ole mielekästä suunnitella omaa elämää 20 vuoden päähän, jos ei edes tiedä miltä elämä näyttää viikon päästä. Ainahan se tulevaisuuden suunnittelu muuttuu jos jotain dramaattista tapahtuu. Jos aikomuksenasi on ajaa 500 km matka autolla, ei ole mieltä suunnitella matkareittiä sen enempää jos rengas puhkeaa yhtäkkiä.
Vastaavasti jos ihmisen perustarpeet ovat kunnossa ja lähitulevaisuus on hyvin ennustettavaa, on tulevaisuudenkin suunnitteleminen helpompaa. Jos esim tiedät että palkka kilahtaa tilille säännöllisesti kahden viikon välein jonka avulla lähiaikojen menot on turvallisesti budjetoitu, pystyt paremmin keskittymään asioihin, jotka vaikuttavat vuosikymmenien päähän, vaikkapa 30 vuoden tasalyhennyslainan ottamiseen ja talon hankintaan.
Voikohan tämä olla syynä sijoittajien pitkäjänteisyyden ”romahtamiseen”, kun taloudessa on epävarmoja elementtejä, kurssit ottavat turpaan ja oma varallisuus laskee joka päivä.
Kun taloudessa menee hyvin ja oma salkkufirma tekee kaikkien aikojen tuloksen, on mukava pohtia sitä 10 vuoden päässä siintävää hunajapurkkia, kun yhtiöstä on kuoriutunut alansa markkinajohtaja ja mitä kaikkea. Sitten kun ympärillä mikään ei vaikuta hyvältä taloudessa ja sentimenttikin on hapan, sitä haluaa vaatia omalta salkkufirmalta edes jotain lohtua seuraavalta kvartaalilta, eikä muisteta että tähän firmaanhan lähdettiin alunperin 10 vuoden holdaus ajatuksella.
En tiedä onko näillä asioilla mitään tekemistä keskenään. Yleensäkään ei ole mitään dataa, miten sijoittajien pitkäjänteisyys muuttuu markkinatrendien mukana. Mietin vain tämmöistä. Kuulostaako yhtään loogiselta? Niin tai näin, oli markkinatrendi ja sentimentti mikä tahansa, ehdotan silti pitkäjänteisyyden säilyttämistä sijoittamisessa.
Buffetin sanoin:
“its an easy game if you can handle your emotions”
pitää kestää laskut. se kuuluu pelin henkeen.
Se on jännä, miten pitkäjänteisyys on paljon helpompaa nousu- kuin laskumarkkinassa. Kovan laskun keskellä iskee helposti paniikinomainen tunne pintaan ja paniikissa ihminen usein ei tee järkeviä päätöksiä.
Yksi jännä ilmiö on nykyisen kehityksen jatkumisen arvailu, kun noustaan, monet ajattelevat että nousu tulee jatkumaan. Vastaavasti kovan laskun keskellä monet ajattelevat, että lasku tulee jatkumaan. Todellisuudessa kukaan ei tiedä, mihin suuntaan markkinat menevät lähitulevaisuudessa. Ei kukaan - arvailuja ja ennustuksia on laidasta laitaan ja tietenkin aina joku osuu oikeaan mutta systemaattista tietoa ei ole kenelläkään.
Buffett on monesti (viimeksi taannoisessa yhtiökokouksessa) sanonut, että hänellä ei ole tietoa, mihin osakemarkkinat ovat menossa ja sen takia hän tekee sijoituksensa markkinasentimentistä välittämättä. Osakepoimijan näkökulmasta tämä on varmaan psykologisesti järkevä tapa - vähentää stressiä, kun ei liikaa seuraa yleistä markkinakehitystä. Indeksisijoittajalla on kaikkein helpointa, sen kun sijoittaa säännöllisesti indeksirahastoon ja antaa olla.
PS. Buffetista voi mainita jännän ilmiön, aina, kun hän alkaa jäädä indeksille alkaa sellainen jännä arvostelu, jossa todetaan tyyliin, että hän on menettänyt otteensa. Sitten, kun tilanne korjaantuu arvostelu hiljenee. Buffetin Apple-sijoituksiakin kritisoitiin, sen jälkeen kun osakekurssi moninkertaistui sekin arvostelu hiljeni.
Eli vahingonilo on yksi sijoitusmaailman ilmiö, mistä puhutaan aika vähän, mutta mikä on ihan todellinen ilmiö.
Jep juuri näin. Ihminen ei ole vahvimmillaan tekemään täsmällisen rationaalisia ja hyviä päätöksiä edes stressittömässä tai virkeässä mielentilassa. Jokainen voi arvata, lisääntyykö vai väheneekö huonojen päätösten tekeminen, kun ympäristö tai mikä tahansa ajaa stressin, paniikin ja unettomuuden valtaan. 
Tämän takia omasta hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta edes sijoitustenkin vuoksi, varsinkin laskumarkkinassa.
Ostan myös tuon, että ihmisillä on tapana ekstrapoloida osakekursseja tulevaisuuteen eivätkä aina hyväksy tosiasiaa, että suunta voi kääntyä milloin vain. Sijoitusvirheet -ketjussa @musa_2 totesi jälleen hienossa viestissä, että ihmiset eivät ole kovin lahjakkaita käsittelemään niinkin selvää asiaa kuin sattumanvaraisuus.
Mikko Mäkinen kirjoittaa Sijoitustiedossa sijoittamisen psykologiasta
Hyvä artikkeli. Sijoittamisen psykologiasta puhutaan aika vähän verrattuna moniin muihin asioihin. Kuitenkaan harva sijoitusstrategia toimii, jos ns. tiukan paikan tullen hermot pettävät ja paniikki / pessimismi tms. valtaavat mielen. Tätä puolta pitäisi enemmän tuoda esiin ja mieluusti jo etukäteen, esim. aloittelevalle sijoittajalle heti alussa. On helpompi sijoittaa ja pitää mielensä rauhallisena, kun tietää miten markkinat toimivat.
Vapaapäivän mielekkyystehtävänä ryhdyin pohtimaan, tätä sijoittamisen psykologiaa osakkeiden omistamisen näkökulmasta. Olen netto-ostaja vielä pitkään ja hmm. puolitoista vuotta sijoittanut suunnitelmani mukaisesti kasvuun. Ja tämähän on ollut tähän mennessä kovin opettavaista aikaa. 
Näin aloittelevana sijoittajana on muuten aikamoinen ansakenttä tämä nykyinen sijoitusympäristö. Saa joka päivä tehdä ajatustyötä itsensä psyykkaamisessa siihen, että usko markkinoiden kääntymiseen pysyy yllä. Olen päätellyt kaikesta viisaudesta, jota täältä foorumilta saa lukea, että
käänne parempaan on kuitenkin joka päivä lähempänä kuin edellisenä päivänä
Enkä muuten ole kokemattomuuttani osannut käyttää hyväkseni tätä laskevaa markkinaa muuhun kuin keskihinnan alentamiseen.
Tein juuri tänään sellaisen harjoituksen, että ilman yrityksen tunnuslukuja tai mitään muitakaan tärkeitä tuottovaatimusprosentteja tai osakemääriä huomioimatta, järjestin omistamani osakkeet yrityksen nimen perusteella luottamusjärjestykseen.
Ajattelin järjestystä siis siltä kannalta, mitkä yrityksistäni olisivat sellaisia, joista olisi helpointa pakkotilanteessa luopua, ja toisaalta mistä en tässä vaiheessa mistään hinnasta luopuisi, koska uskon yritykseen ja haluan olla kasvutarinassa mukana.
Olipahan hyvä ajatusleikki ainakin näin aloittelijalle.
Sain selville tämän harjoituksen jälkeen ne yritykset, joihin tutustumiseen en ollut käyttänyt riittävästi aikaa tai jotka olin päätynyt ostamaan äkillisestä innostumisesta todennäköisesti väärin perustein.
Ja niinpä salkussani on muutamia näitä - pitkään pitoon - kuten tiedätte. Liian pienellä voitolla ei aluksi mielestäni kannattanut myydä ja nyt sitten tappiolla ei enää kannata myydä.
En nyt sitten tiedä, onko tämä sitä kuuluisaa sijoittamisen ajatusharhaa, jossa fundat ja faktat unohtuvat ja osakkeisiin alkaa rakastua. Alkaa liiaksi luottaa intuitioon, jota täälläkin on aiheena sivuttu. Ja joka on ilmeisesti melko sopimaton väline sijoituspäätöksien tekemiseen.
Noh, tällaista pohdintaa ja sijoittamisen oppirahoja taas tälläkin viikolla saanut maksella.
Kuitenkin kiitollisena tämän foorumin olemassaolosta
Markkinoilla on käynnissä ikuinen matsi optimistien ja pessimistien välillä.
Hinnoissa on eri aikoina eri määrä luottamusta sisällä. Luottamus on useimmilla markkinoilla vaihdellut menneisyydessä valtavan laajassa haarukassa. Ei kuitenkaan voi etukäteen tietää mikä se haarukka milläkin markkinalla milläkin tulevaisuuden periodilla on.
Yritän markkinoida täällä sellaista sinnikkään maltillista perusoptimismia joka kestää myrskyt vuosikymmeniä.
Katsotaan tilanteita joissa on saavutettu paikallinen pessimismin huippu eli markkinoiden pohja.
Takana on useimmiten pidemmän ajan hivuttanut mutta joskus myös rysähdyksenomainen luottamuksen lasku. Markkina on valmis lähtemään nousuun. Näitä hetkiä kukaan ei reaaliajassa näe muuten kuin onnella. Ne voidaan hahmottaa vain jälkikäteen.
Useimmiten kun luottamus lähtee toipumaan pohjiltaan, toipuminen on alussa ripeää. Se ei tarkoita että luottamus olisi kovin pian absoluuttisesti kovin vankkaa. Kuitenkin suhteessa pohjiin muutos vähemmän pessimistiseen suuntaan on aluksi nopeaa – ja sitä nopeampaa mitä synkempi pessimismi pohjilla vallitsi.
Aluksi optimistit vyöryttävät. Pessimistit yrittävät taistella vastaan mutta joutuvat luopumaan asemistaan hämmingin tai suorastaan sekasorron vallassa.
Optimistien alkuvyörytyksen jälkeen jos olosuhteet ovat edelleen suotuisat luottamuksen vahvistumiselle…
…saattaa seurata vuoden, parin tai useamman vuoden vaihe jolloin optimistit isossa kuvassa ottavat jatkuvasti pieniä voittoja pessimisteistä. Tähän ei liity dramatiikkaa vaan luottamus vahvistuu vähitellen.
Tähän vaiheeseen liittyy usein pitkän aikavälin keskiarvoa pirteämpi tuloskasvu. Se ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys. Riittää että maailma näyttää osakesijoittajan näkökulmasta vähitellen selkeämmältä ja vähemmän epävarmalta paikalta, ja rahoitusolotkin menevät osakemarkkinoiden kannalta vähintään kohtuullisen hyvään suuntaan.
USA:ssa esimerkkejä tällaisista periodeista ovat:
Market Briefing: S&P 500 Bull & Bear Markets & Corrections (yardeni.com)
Ennemmin tai myöhemmin kaikki tällaiset pidemmätkin kasvavan luottamuksen periodit tulevat päätökseensä. Ilmaantuu luottamusta nakertavia tekijöitä enemmän kuin loistosentimentti jaksaa torjua.
Sellainen market timing jossa vuoroin sullotaan salkku täyteen ja vuoroin tyhjennetään kokonaan on tuhoon tuomittua koska luottamuksen huippuja ja pohjia on mahdotonta ennustaa.
Yrittää osua käännekohtiin, missaa ne, ja sitten salkku on totaalisen väärin asemoitu.
Kun lähdetään liikkeelle poikkeuksellisen kovalta luottamuksen tasolta ja tullaan matalalle luottamuksen tasolle, miltä se prosessi näyttää pörssissä?
Vuoden, kaksi tai pidempään kestävä luottamuksen vähittäinen vahvistumisvaihe on rauhallista aikaa pörssissä. Kenelläkään ei ole fiilis että väärä asemoituminen voi maksaa paljon äkkiäkin.
Luottamuksen rapautumisvaiheessa vola on suurempaa ja jokainen näkee että oikealla asemoitumisella jotkut ovat saaneet isonkin hyödyn nopeasti.
Tulee paine ottaa kantaa voimakkaammin salkkuliikkeillä. Siitä seuraa hermostuneisuus.
On helppo nähdä miten ihmisen primitiivinen psykologia aiheuttaa tuon volan.
Mutta ei ole mitään keinoa reaaliajassa erottaa viimeistä karhumarkkinarallia ja nousumarkkinan alkurallia toisistaan.
It is the overextended speculator who causes most of the fluctuations that look absurd to the sober observer. It does not take much to make a man buy when he is short of stocks “up to his neck.” A bit of news which he would regard as in- significant at any other time will then assume an exaggerated importance in his eyes. His fears increase in geometrical proportion to the size of his line of stocks. Likewise the overloaded bull may begin to “throw his stocks” on some absurd story of a war between Honduras and Roumania, without even stopping to look up the geographical location of the countries involved
Kokemukseni pohjalta optimisti voittaa pessimistin näissä osakehommissa. Itse olen vuosien myötä alkanut noudattamaan parhaan kykyni mukaan noita sijoittamisen perusasioita. En pysty tekemään mitään syväluotaavia analyysejä osakkeista, joten käytän yksinkertaisia tunnuslukuja, joita on mieluummin nouseva osingonmaksukyky usealta vuodelta, omavaraisuusaste mieluummin yli 50%, normaaliyrityksen P/E-luku 10-15, omanpääomantuotto yli 10%, tulevaisuuden näkymät hyvät jne…
Sitten on kasvuyritykset, joissa pelaan huomattavasti pienemmillä panoksilla ja kovallakin riskillä. Lähinnä seulon, jos jostakin kasvuyrityksestä tulisi uusi Revenio.
Jos joku osake on noussut omiin korkeuksiin ja alkaa muodostaa salkun sisällöstä prosenttualisesti liian suuren siivun, niin myyn siitä osan pois.
En myy salkkua tyhjäksi koskaan, vähennän kyllä joskus osakepainoa. Jos yrityksestä alkaa kantautua huolestuttavia uutisia myyn osakkeet laitaan, Fortum on viimmeisin esimerkki, minkä myin heti laitaan, kun tilaanne Ukrainassa kiristyi.
Kaikenkaikkiaan yritän pitää hermot kurissa, niin laskuissa, kuin nousuissa, ettei tulisi tehtyä tunnepitoisia ostoja ja myyntejä.
Tuli luettua Pasi Kiviojan teos Salaliittoteorioiden ihmemaassa. Jotenkin todella kiehtova teos vaikka en itse salaliittoihin ole taipuvainen uskomaan. Kirjaa lukiessa mieleen kuitenkin tuli valtava samankaltaisuus Bitcoin- ja kryptokeskusteluun:
Valtava epäluottamus julkisiin instituutioihin kuten poliittiset elimet, media, terveydenhuolto tai kryptojen tapauksessa pankit
Yleensä nämä instituutiot väitetysti hamuavat valtaa. Bitcoin keskustelussa usein viitataan pankkien pelkäävän kryptoja, koska ne menettäisivät vallan.
Väitteet ovat yleensä ristiriitaisia keskenään. Kryptoissa esim yllämainittu, mutta toisaalta jokainen vähänkään positiivinen kommentti pankeilta johonkin kryptoihin liittyvään nähdään läpimurtona.
Yleisesti lähteinä harvoin näkee tieteellistä tutkimusta, vaan lähdeaineistona toimivat blogit, youtube-videot ynnä muut. Fraaseja “Do your own research” tai muita epämääräisiä “Internet on täynnä tietoa” käytetään usein.
Kun teoreetikon tietämys aiheesta loppuu, vaihtuu keskustelun aihe, “kyllästytään jauhamaan” tai suorastaan hyökätään vastapuolen persoonaan
Kivioja nostaa myös esiin, että salaliittoteoreetikoiden on poikkeuksellisen hankalaa päästä “kaninkolosta”, koska he ovat uhranneet siihen valtavasti aikaa, vetäneet lähipiiriään mukaan. Tunnetaan kognitiivisena dissonanssina.
Kognitiivisen dissonanssin takia vastapuolen argumentit sivuutetaan omassa ajattelussa, koska omalta maailmankatsomukselta voisi pudota pohja. Samanlainen ilmiö on Kiviojan mukaan havaittavissa muun muassa lahkojen jäsenissä.
Ylläolevat on otettu ulkomuistista ja kryptoja koskevat vertaukset ovat omiani. Suosittelen kuitenkin lukemaan tai kuuntelemaan Kiviojan teoksen. Teoksen taustalla on Kiviojan akateeminen tutkimus, mutta tutkimukseen ei juurikaan viitata, joten se on varsin helppoa luettavaa. Korostetaan lopuksi, etten vertaa kryptoja salaliittoihin vaan silmiini pisti tuo keskustelun samankaltaisuus.
Näistä tuli mieleen havaintojanne tukevat akateemiset löydökset esim. klassikot [1][2]. Markkinoiden arvostus ja osakkeiden hinnat muuttuvat paljon enemmän kuin mitä sijoittajan ajan yli saamat kassavirrat muuttuvat. Tähän on ainakin kaksi selitystä: sijoittajat ovat irrationaalisia tai tuottovaatimus muuttuu ajan yli. Vaikuttaisi että erityisesti huonoina aikoina sijoittajan kokema epävarmuus ja mielipaha tappioista aihettaa tuottovaatimuksen nousun. Kriisin aikana ja kurssien laskettua paljon moni ajattelee rationaalisesti että “nyt olisi hyvä aika ostaa (tuotto on noussut)”, mutta kohonneen epävarmuuden ja lyhyen aikavälin tappiopelon vaatiikin enemmän tuottoa osallistuakseen. Osittain siksi pörssien laskut ehkä ovat niin syviä? Catch 22.
