Huomasin itsestäni kun kurssit alkoi luisua keväällä niin minulla kyllä alkoi käteinen poltella heti taskussa! Pakko antaa respectiä niille jotka odottavat vuosia hyviä ostopaikkoja suuren mällin käteisen kanssa eikä heti ole ”buy the f*cking dip” ;D
Se kuinka tärkeä on käteinen riippuu jokaisesta sijoittajasta, riskinsietokyvystä, elämäntilanteesta, sijoitushorisontista, omasta iästä, strategiasta/suunnitelmasta ynms. Jos aiot sijoittaa seuraavat 50 vuotta ja sijoitettava raha täysin löysää, en nyt pitäisi kovin vakavana jos osakepaino käy vaikka siellä lähelle 100%ssa välillä, jos kerta ostettavaa on löytynyt. Jos osakepaino on 100% ja jostain syystä pitäisi haalia käteistä jostain, sitten täytyy miettiä mitä osaketta lähdet myymään, eikä ajankohta ole aina paras mahdollinen. Toisaalta sekään ei välttämättä ole salkun tuoton kannalta paras että myyt sitä parasta lappua vain sen takia että saat käteistä niinkuin @Pohjolan_Eka tuossa mainitti. Kannattaa vähän miettiä vaikka paperille mimmoinen rooli käteisellä on omassa salkussa ja mitä tehdä jos se loppuu, tulee joku kevään kaltainen dippi, tarvit rahaa johonkin muuhun tms. Joku suunnitelma. Itse yritän aina vähän pitää käteistä jemmassa, juurikin ostopaikkojen takia, mutta ei alhainen käteispossa itsellä kovin suuria huolia aiheuta kun niin pieni salkku kummiskin ja pitkä sijoitushorisontti. Toistaiseksi koskaan en ole myynyt osaketta vain sen takia että saisin käteiskassaa kerrytettyä. Sitten on itsellä kuitenkin ns vararahasto vielä muualla. Kun ei löydy ostettavaa, silloin käteistä kertyy kummasti. Itse pidän pientä käteispositiota yleisesti ihan suositeltavana - vaikkei se tuota mitään se kuitenkin pitää yllä vähän vapautta ja mahdollisuuksia hyviin liikkeisiin.
Ymmärrän tämänkin toimintatavan, etenkin jos sijoitettavaa varallisuutta syntyy matkan varrella lisää ja kassaa ikään kuin syntyy. Toki erikoistilanteet, kuten maaliskuun nopea dippi, jäävät tällöin todennäköisesti hyödyntämättä.
Ehkä tärkein pointti viestissäni oli, että ylituottoa voi myös tehdä isollakin kassalla (vrt. inderes), ja että jonkun suuruinen käteispaino antaa liikkutilaa toimia erilaisissa tilanteissa.
Kuten joku hyvin totesi, ei myöskään vaadi koko markkinan sukellusta, että hyviä ostokohteita löytää. Hyvä esimerkki oli Kamux viime vuonna, jota muutama rahasto möi laitan ilman suurempaa fundamentaalista syytä ja moni yksityissijoittaja näki hyvän ostopaikan. Kurssi korjasi hyvin nopeassa ajassa 50%.
Kyllä, se suurin opetus, jonka tästä romahduksesta sain, oli juurikin käteisposition tärkeys. Tätä onkin nyt hyvä aika keräillä, sillä nykyiset arvostustasot eivät liiemmin houkuttele ostamaan. Lisäksi oma mutu sanoo, että Q2 paikkeilla jonkinlaisen korjausliikkeen on nyt vain yksinkertaisesti pakko tulla. Saatan toki mutuni kanssa olla myös ihan väärässä, kuten useasti viime kuukausien aikana.
Sijoittamista takana vajaa pari vuotta. Inderesin foorumeja tullut luettua ahkeraan sekä kuunneltua podeja viikoittain. Käy kutakuinkin harrastuksesta jo kun laskee käytettyjä tunteja. Indekseihin rullaa tasaisesti pienet kuukausisäästöt ja lopuilla sitten tullut ostettua monenlaista lappua. Lähinnä itseä harmittaa kun tullut veivailtua suht. ahkerasti, parhaaseen lopputulokseen kun pääsisi pitämällä hyvistä osakkeista kiinni. Tullut kokeiltua eri strategioita, mikä itselle sopisi parhaiten. Jospa sitä vihdoin tajuaisi että veivaaminen ei kannata. Hirvittää vain nuo korkeat arvostuskertoimet eikä kokonaan haluaisi olla poiskaan markkinoilta. Ihmeen rauhallisesti tuli kuitenkin oltua korona dropin aikana, eli jotain kuitenkin sisäistettykkin. Tsemppiä muillekkin, jos painitte vastaavien ongelmien kanssa!
Laitetaan ensin lyhyesti sijoittajaprofiilista, niin asiat asettuvat oikeaan mittasuhteeseen:
Piensijoittaja noin 15 vuoden kokemuksella. Päivätyö (ja päätulonlähde) siis muualla. Sen verran kuitenkin saanut kasattua pottia, että vuosittain tipahtaa tilille noin 3 kuukauden palkkaa vastaava osinkopotti.
Sitten mokista:
Yksittäisiä virhearviointeja paljon. Suurin taktinen virhe ehkä se, että 2008 romahduksen kieppeillä yritin veivailuilla saada hyötyä. Ei onnistunut, tosin ei suurempia tappioitakaan tullut.
Oli hyvää oppia tälle vuodelle: kaltaiseni sijoittajan tulee pitää pää kylmänä silloin kun rytisee.
Nopeasti ajateltuna väärään aikaan ostaminen tai ylipäätään yhtiöiden ostaminen liittyy omalta osalta muutamiin tapauksiin: Nokian osto 28€ pintaan, Perlos ylipäätään, Elcoteq 15€ (näistä tuli se opetus, etten mielelläni koske enää alihankkijoihin), Talvivaara osto 6€ (virheen tunnustaminen ja myynti 5€ sen sijaan oli jopa plussaa), Seadrill osto 170 NOK lisäys 110 NOK (myynti 80 NOK plussaa).
Epäonnistuneet myynnit harmittavat ehkä jopa enemmän kuin ostojen epäonnistumiset, josta Applen myynti 110$ pintaan jyskyttää yhä hermoa. Niitä on paljon muitakin liian aikaisessa vaiheessa myytyjä pikku voittoja (joita pidän epäonnistumisina), mutta suhteessa parhaat ehkäpä juuri nuo Talvivaaran ja Seadrillin myynnit. Myyminen on pirun vaikeaa ja Siperia opettaa.
Sanotaanko näin tiivistäen että isoimmat virheet aika tasaisesti neljän tyyppistä: ostamisen viivyttely, myymisen viivyttely, liian hätäinen myyminen ja liian hätäinen ostaminen.
Suurin osa näistä tässä ketjussa kerrotuista virheistä ei nyt varsinaisia virheitä ole. Jos olisi, olisi sitten jokainen myynti ja osto virhe,
Oma virheeni on, että en aloittanut säästämistä 15 vuotta sitten vaan pistin kaiken palamaan ja elin kädestä suuhun. Onneksi on nyt tullut järki käteen ja saanut kasattua ihan hyvän salkun itselle.
Ensimmäinen ja merkittävin “virheeni” on ollut tuskallisen myöhäinen sijoittamisen aloittaminen. Aina olen ollut kova säästämään, ja jo tarhaikäisenä kuultuani sukulaiseltani osakkeista, pyysin vanhempiani ostamaan säästämilläni syntymäpäivärahoilla niitä itsellenikin. Perheessäni ei kuitenkaan ole kokemusta sijoittamisesta, ja porukat iskostivat minuun ajatuksen, että se on vaikeaa ja setäkin kokeili ja hävisi siinä rahaa.
Seuraavan kerran yritin lähestyä sijoittamista lukioikäisenä, viitisentoista vuotta sitten. Tällöin kävin omatoimisesti pankista (Nordea) kysymässä, miten saisin tililläni tyhjänpanttina makaavat ylimääräiset nelisen tuhatta euroa sijoitettua vaikkapa rahastoon tai vastaavaan, koska en niitä ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen tulisi tarvitsemaan. Kyseinen rouva teki selväksi, ettei niin lyhyeksi aikaa missään nimessä kannata sijoitella ja käännytti minut pois. Ymmärrettävästi edessäni oli yliopisto, muutto omille yms, joten en ollut valmis sitoutumaan rouvan toivomaksi 10 vuodeksi.
Seuraava yritys tapahtui vajaa kymmenisen vuotta sitten, kun päätin ottaa ison harppauksen eteenpäin ja avata ASP-tilin. Siellä ne samat rahat makaavat edelleen tuottamatta mitään. Omistusasunnon ostaminen ei ole toistaiseksi sopinut elämäntyyliini.
Nyt sitten kolme-neljä vuotta sitten - kiitos Nordnetin - ymmärsin, kuinka helppoa sijoittamisen aloittaminen todellisuudessa onkaan, ja viimein aloitin homman.
Edit. Tällä foorumilla ehkäpä turha edes mainita, mutta jakakaa ihmiset hyvät sijoittamisen ilosanomaa kaikkialle - etenkin niille heikompituloisille duunariperheille, joilla rahat makaavat tilillä; ja ostakaa ristiäis- ja syntymäpäivälahjaksi osakkeita, jos vain mahdollista.
Onko tuokaan virhe? Eikö se ole vain eri valinta ja polku? Onko virhe elää 15 vuotta vähän muhkeammin, matkustella, ajella kalliimmalla autolla, syödä ulkona ja sitten aloittaa myöhemmin säästämisen? Mikä siinä on virheenä? Jos olisi aloittanut aiemmin, olisi kaikki tuo jäänyt ehkä tekemättä. Esimerkiksi jos on lapsia 23-vuotiaana niin he kokevat lapsuuden vain kerran ja heille voi olla lisäarvoa juuri lapsena käydä mökeillä, matkoilla, syömässä ja huvipuistoissa. Kunnon pyörät ja lelutkin voi olla jees. Vaihtoehtona voi olla ankeampi lapsuus ja ehkä myöhemmin nauttia säästöistä. En välttämättä virheeksi laittaisi.
Voihan tuossa pointtina olla että mitä aiemmin aloittaa, sitä pienemmillä säästösummilla pääsee merkittävästi vaurastumaan kun korkoa korolle kerkeää vaikuttaa. Tällöin ei tarvitse juurikaan muista mukavuuksista karsia kun säästää pienillä summilla ajan yli.
Ei voi kun hattua nostaa, Nokia, Talvivaara, Seadrill, Elqotec on sellanen combo että harva on kaikkiin noihin saanut käsiään työnnettyä!
Nyt on kyllä sellaiset ajat, että Siperian opetuksilla olisi tarvetta. Mielenkiintoista nähdä tulevaisuudessa, onko tällä hetkellä vaikkapa OMX Hel 25 tai 50 listalla sellasia zombifirmoja, tulevia miinoja sijoittajille.
Itsellä tuli 2008 romahduksesta traumat, katkeruus ja pettymys sijoittamiseen. Olin nuorena 18-v laittanut säästöt Nordean sijoitusneuvojan neuvosta rahastoihin. (silloin oli konttorit ja oikeat henkilöt palvelemassa! Ja käteistä pystyi nostamaan pankkitililtä konttorissa!)
Ne nousivat monta vuotta tasaiseen, mutta 2007-2009 arvoa suli ja se oli nuorelle liikaa. Ja itseasiassa miinusta ei tullut kuin jokin 10-15%!! Mutta se tuntui katastrofilta silloin ja menin myymään tappiolla.
Jälkeenpäin ajateltuna ne oli ihan hyviä rahastoja! Kestivät sen ison romahduksen suht hyvin ja vähillä vaurioilla. Olisi kannattanut holdata.
Mutta siitä jäi jäljet vuosiksi ja sijoittaminen alkoi taas kiinnostaa vasta 2018, jolloin palasin takasin uudella innolla. Nyt sijoittaminen ja lukeminen aiheista kiinnostaakin, enemmän harrastus jopa tullut tästä.
Itse olen muutamalle kaverille puhunut sijoittamisesta. Ensinmäisenä vastauksena on useammalla ollut ‘ei mua niin raha kiinnosta’ tai ’ ei ole isoja summia sijoittaa’ (ikäluokkaa 25v)
Noh onneksi sain sentään yhden kaverin houkuteltua nyt korona-dropin aikaan - varmaan elämäni paras uroteko.
Minusta sillä että onko voitolla tai tappiolla jossain osakkeessa ei pitäisi olla merkitystä osto- ja myyntipäätöksille. Jos yrityksen liiketoiminta paranee kestävällä tavalla, siitä tulee arvokkaampi. Osakepositiota voi hyvillä mielin vaikka lisätä kalliimmalla hinnalla kuin mitä alunperin maksoi. Toisaalta jonkun firman osake voi joutua hypen ja ylimitoitetun pessimismin kohteeksi ja silloin pitää miettiä mikä yhtiön todellinen arvo on.
Kaikkein vaarallisinta on minusta se, että seurataan vain jonkun toisen “kuumaa osakevinkkiä” tekemättä omaa arviointia yrityksen arvosta ja yritykseen liittyvistä riskeistä. Markkinat rakastavat rajusti nousseita osakkeita, mutta näiden tulevaisuuden tuotto-odotus on sitä huonompi mitä enemmän osakkeesta maksaa.
Yksi asia mitä monet sijoittajat eivät ymmärrä on se, että salkussa olevalle osakkeelle on vaihtoehtoiskustannus sille rahamäärälle, mikä osakkeiden arvo on. He ajattelevat että kyse on “voitosta” sen sijaan että puhuttaisiin negatiivisempia mielleyhtymiä herättävästä sanasta “kustannus”. Ihmiset ymmärtävät intuitiivisesti, että kalliin hinnan maksaminen on vastenmielistä, mutta samaa periaatetta ei noudateta yhtä paljon osakkeiden myynnissä (Endowment effect). Eli jos osakkeesi on niin kallis ettet missään tapauksessa ostaisi sitä lisää sillä hinnalla, on aika myydä.
Lainaan itserakkaasti itseäni, mutta koronakevät osoitti taas faktaksi sen, että tällaisen hieman jo paikalleen jämähtäneen “senioristrategin” pitäisi osata ostaa paljon puhuttuja kerryttäjiä, vaikka hintaa on seniorista kuin Guccin kaavuissa. Etenkin, kun osa niistä oli myynnissä kunnon alennuslapun kera (toisin kuin Guccin kamat).
Toisin sanoen, minun tulisi olla ajan hengessä mukana, päivittää pelikirja ja pelata peliä pelin ehdoilla. Admicomit ja kumppanit ovat jääneet suotta ostamatta.
Ajatuksen tasolla ymmärrän kerryttäjien idean, mutta muutoksen jalkauttaminen käytäntöön ostoina on täysin eri asia, kuten jokainen työelämässä oleva voi vahvistaa.
