Itselleni näin käy, jos ei ole tarpeeksi vahvaa omaa näkemystä taustalla. Silloin saattaa keskittyä epäolennaiseen asiaan, kuten päivän sisäisen hinnan heiluntaan.
Nykyään pyrin laskemaan tunnuslukujen kautta ennen osakkeen hankintaa / myyntiä potentiaalin niin, että näkemys perustuisi vahvan oloiseen tuntumaan ja laidasta osto on helppoa.
Mun mielestä kaverin sijoitusvinkin huomiotta jättäminen ei ole virhe. Saattaa kaverisuhteet mennä äkkiä, jos yhtiövinkkejä kuuntelee ja ei asiat menekään niinku strömssöössä.
Kokemuksista ja “elämättömyydestä” meuhkaaminen on niin tätä päivää. Ei kukaan kysy Buffetilta, Muskilta tai Gatesilta onko elämä jäänyt elämättä kun on noin paljon hilloa kertynyt 
Ja esim. Gates lahjoittaa omaisuuttaan hyväntekeväisyyteen.
Yksi perustanut Microsoftin ja lanseerannut Windowsin ja toinen lennättelee omia sähköautojaan avaruuteen ja polttelee pilveä Joe Roganin kanssa maailman katsotuimmassa podcastissa. Veikkaan ettei tuolta rikkaimpien joukosta löydy järin tylsiä elämäntarinoita. En välttämättä vertaisi suoraan parikymppiseen tavikseen joka työskentelee Kokkolan Siwan kassalla ja harmittelee kun ei laittanut tästä palkkatyöstä kaikkea säästöön vaan käytti sen rellestämiseen. On totta että jotkut varmasti reissaa tai ostaa muotilaukkuja koska niin “kuuluu” tehdä, mutta jos on oikeasti halunnut nuorena tehdä hölmöilyjä niin ei sitä kannata katua koska voi hyvin olla ettei vanhempana enää halua/jaksa tehdä mitään mistä saa samanlaisia adrenaliini kiksejä.
Kyllä se elämä voi oikeasti jäädä elämättä jos odottaa aina sitä “oikeaa” hetkeä. Varsinkin Suomessa jos pysyy lain kaidalla tiellä niin on hankala pilata elämää niin ettei sitä voisi myöhemmin viisastua.
Edit. Löytyy kyllä kasa asioita joita olisi sillon aikanaan tehnyt toisin, mutta nyt kun viimeisistä hölmöilyistä aikaa se 10v niin en kyllä jaksa katua yhtään mitään. Läiskinyt korttia Vegasissa ja Macaolla, betsaillut jockey hevosia Aasiassa pelkästään hienojen nimien perusteella, ostanut timantteja naiselle josta erosin 6kk päästä, ostanut kahdet liput NHL:n konferenssifinaaleihin koska huomasin että ekat paikat oli jossain piippuhyllynpiippuhyllyllä ja lahjoitin ne jollekkin Chicagon kadun miehelle, ryypännyt jatkolennon ohitse ja maksanut maltaita jatkolennosta, laattaillut jossain kalastusaluksella kun venähti yö aamuun kun oli aikainen matka kannella…
Lieventävänä asianhaarana tuon esiin, että jos nuorempana jää ryyppääminen ja matkustelu tekemättä, niin ehtiihän sitä vanhempanakin. Ikä on loppupeleissä numero, niin kauan kuin terveyttä piisaa. Ihmiset tykkää myös erilaisista asioista, pääasia että löytää oman jutun. Tulihan sitä dokailtua nuorena mutta nousuhumalaa lukuunottamatta en itse kaipaa sitä touhua. Jos olisi ollut raivoraitis, mikään ei estäisi tarttua pulloon nytkään ja kokeilla miltä se tuntuu.
Koronakeväänä tuli kevennettyä Reveniota turhan suurella osuudella kun halusin käteisvarantoa varmuuden vuoksi. Ei olisi kannattanut.
Tulee mieleen Soroksen lentävä lause: "Kyse ei ole siitä ettetkö oletko sijoittajana olisi joskus väärässä ja joskus taas oikeassa. Kyse on siitä millaisen tuoton saat silloin kun olet oikeassa ja millaisen tappion kärsit kun olet väärässä. "
Koronakeväästä ei myöskään kannata liikaa itseään syytellä. Melko moni asiantuntija puhui samalla suulla kuin Malinen “varmasta” 80% laskusta kesällä. Lepikkö oli niitä harvoja jotka ennusti hyvissä ajoin käänteen. Ja palstalla toki mm Aston. Tai ainakin itselle virhe on sellaista joka mun olisi mielestäni pitänyt jo virheen tehdessä tajuta ja tämän nousun perusteet ymmärsin vasta jälkikäteen, niinkuin se pörssissä usein menee. Jossittelu on niin helppo menneitä käyriä katsellessa.
No jaa, mielestäni pääpointti tulisi olla ns. turhan kulutuksen karsimisessa. Jos omistat yhdeksän paria tennareita, älä osta kymmenettä, sillä et oikeasti saa siitä mitään lisäarvoa elämääsi ja pärjäät ihan yhtä hyvin ilmankin. Toki jos joku saa kiksejä kenkien tai vaikka postimerkkien keräilystä niin mikäs siinä, sitten vain rahaa näihin asioihin, joista ikinä saakaan mielihyvää.
Jos henkilö X pitää matkustelusta, ei matkan perumiselle tulisi olla mikään syy se, ettei raaski tuhlata rahaa. Tuollaisissa tilanteissa se elämä saattaa niin sanotusti jäädä elämättä, mikäli nipistää sellaisista asioista, jotka tuovat nautintoa ja lisäarvoa omaan elämään. Sen sijaan joku (omasta näkökulmastani) täysin tarpeeton luksustavaroiden hankkiminen on melko älytöntä rahanmenoa. Minulla ei ole mitään tarvetta ostella merkkituotteita pelkästään sitä varten, että ne sattuvat olemaan jonkun kalliiksi mielletyn brändin valmistamia tai vastaavaa. Omistan about 200€ maksaneen kellon, eikä minulla ole tarvetta ostaa tilalle jotain Rolexia tai vastaavaa, vaikka rahaa olisi ja naapuri saattaisi tulla kateelliseksi. Rolexin jättäminen kaupan hyllyyn ei merkitse minulle elämän hukkaan heittämistä. Sen sijaan Kaliforniaan suuntautuneen road tripin väliin jättäminen olisi minulle sitä ollut, eikä toki käynyt mielessäkään, että tuon olisi missannut. Muisteltavaa tuolta viiden vuoden takaiselta reissulta on vieläkin ja tulee varmasti hamaan tappiin saakka myös olemaan.
Ajan 10 vuotta vanhalla autolla, joka ostohetkellä maksoi muistaakseni 12000€, nyt arvo on jo varmasti vähintään puolittunut. Ei minulla silti ole tarvetta lähteä päivittämään tuota mihinkään 30k€ hintaiseen Mersuun ainoastaan sen vuoksi, että se nyt on 30k€ maksava Mersu. Tulen paremmin kuin hyvin toimeen nykyiselläni, joka ei sekään mikään täysi rotisko ole. Osa kavereistani ei ole koskaan sijoittanut senttiäkään, mutta ajelevat 30k€ Mersuilla, siinä missä tuollainen ei taas toisi itselleni minkäänlaista lisäarvoa omaan elämään. Tämän vuoksi en myöskään koe Mersun jättämistä Kamuxin pihaan minään hukkaan heitettynä tai elämättä jääneenä elämänä.
Olen aiemminkin tällä palstalla kirjoittanut, kuinka itselleni matkustelu sekä erinäisten elämysten ja kokemusten kerääminen on se asia, joka tuo kaikkein eniten nautintoa. Näistä asioista en myöskään tule tinkimään, vaikka toki reissut tuleekin suunniteltua järkevästi, vertailtua lentoja ja majoituksia jne. Joka tapauksessa edellisten 5-6 vuoden aikana on tullut laitettua noihin pieni omaisuus, eikä kaduta yhtään. En vaihtaisi mistään hinnasta noita reissuja jälkikäteen rahaksi, jonka olisin sijoittanut markkinoille.
Sen sijaan joskus nuorempana, ensimmäisinä opiskeluvuosina tuli tuhlattua sinällään isoja määriä rahaa vaatteisiin, etenkin sen hetkiseen varallisuuteen nähden. Toki piti pukeutua siististi, mutta tuo vaateostosten määrä ja hinta oli nyt jälkikäteen ajateltuna täysin järjetön. Nykyään ei tulisi mieleenkään sellainen elämäntyyli. 2020 lähenee loppuaan, enkä ole vielä koko vuonna ostanut ensimmäistäkään vaatekappaletta (Suomen futismaajoukkueen pelipaitaa lukuun ottamatta) ja huomannut, että hyvin on tullut toimeen ilmankin. Tarkoituksella en ole edes jättänyt mitään ostamatta ja toki korona-aika ja kotoilukin on varmasti vaikuttaneet asiaan, mutta tässä on huomannut, kuinka vaatehuoneesta löytyy jatkuvasti jotain eri vaatekappaleita, joita ei välttämättä edes muistanut omistaneensa. Sen sijaan pienen ahdistuksen saa, kun vastaan tulee jotain vaatteita, joita on käyttänyt ehkä kerran tai pari ja muistelee kuinka paljon tuohon tai tuohon meni rahaa aikoinaan. Nykyisin ostan vain aitoon tarpeeseen ja se tuo minulle paljon enemmän iloa kuin jokin tyhjänpäiväinen merkkivaatteiden hamstraaminen. Päälle kun ei kerrallaan mahdu kuin yksi paita ja yhdet housut. Samalla tässä yrittää päinvastoin päästä eroon ylimääräisestä tavarasta, enkä haluaisi uutta tilalle, vaikka saisin ilmaiseksi. Mikäli tämänkaltainen elämäntyyli merkitsee jollekin hukkaan heitettyä elämää, ei se ole minulta pois. Kuka priorisoi mitäkin, pääasia mielestäni on, että kukin panostaa niihin omiin prioriteettilistansa kärkiasioihin ja välttää kuluttamista ei niin tarpeellisiin tai välttäviin asioihin. Sen sijaan kanavoi nuo “turhista” asioista säästyneet rahat sijoituksiin, niin pitkässä juoksussa tapahtuu kivoja asioita.
Kultainen keskitie on tässä se juttu, itse en koe jääneeni mistään sellaisesta paitsi, jota rahalla voisi ostaa. Siitä huolimatta minulle on kertynyt ihan kohtuullisen kokoinen osakesalkku, ainakin omaan 27v ikääni nähden. Samalla tyylillä aion jatkaa loppuun saakka, panostaen surutta rahaa sellaisiin asioihin, jotka omaan elämääni aidosti tuovat lisäarvoa ja loput osakkeisiin.
Tosta jotenkin tuli mieleen Jippiin perustaja jonka morkkis kesti kymmenen vuotta 
Jos omat nuoruuden rellestelyt ahdistaa niin toi uutisartikkeli voi helpottaa. Osaa sitä nimittäin muutkin. Kaveri rikastui kymmenillä miljoonilla markoilla Jippiin osakkeiden avulla, myi osakkeita kovalla hinnalla teknokuplan aikana, osteli urheiluautoja ja laittoi kunnolla menemään mutta ei maksellut veroja. Kurssit tuli alas ja käteen jäi verovelkaa yli miljoona euroa. Viisaamminkin olisi voinut asiat hoitaa. Kai tuonkin tapauksen jokski sijoitusivirheeksi voisi luetella: jätä verot maksamatta kuin Irwin Goodman ikään ja ajaudu henkilökohtaiseen konkurssiin. Mutta kaikesta sitä ihminen näköjään voi selviytyä!
Matkusteluakin voi tehdä myös edullisesti. Ihmettelen aina sitä itse kun porukka kyselee että miten minulla on varaa matkustaa niin paljon. Itselläni matkustelusta nimenomaan tärkeä on nähdä uusia paikkoja ja kulttuureita mutta voin tehdä sen ihan hyvin teltassa tai läävässä nukkuen ja itse kokaten, enkä 5 tähden hiltonissa all inclusivessa hotellin poolilla maaten kaksi viikkoa, johon ne tonnit palaa. Riippuu myös paöjon missä maissa matkustaa. Parin sadan kk-budjetilla on kaikoidässäkin menty kevyesti ja siellä syötiin vielä joka päivä ulkona. Norjassa ja uudessa seelannissa säästi pitkän pennin kun nukkui teltassa. Norjassa vielä sai kalastettua ruoan.
Itse taas tykkään matkustellessa siitä, ettei tarvi missään läävässä sekoilla, vaan lennot bisneksessä, hotellit luksusta jnejne. All inclusive ei kyllä sytytä, sillä paikallisia rafloja on kiva kiertää. Rahaa se syö, mutta on kyllä kaiken arvosta.
En tiedä miten liittyy ketjun aiheeseen 
Itselleni on käynyt aivan vastaavalla tavalla Fortumin kanssa. Myin aot:ltä pois noin 17,8€:n kappalehintaan ja tarkoitus oli tosiaan ostaa osakesäästötilille takaisin. No eiköhän kurssi pompannut 18 euron tienoille…
Pidin pään kylmänä ja totesin että kyllä se tuosta, on se nyt aika monta kuukautta mörninyt tuossa 17-18€ välillä. Noh, ei mennyt kauaakaan kun Fortum kävi jo 19€:ssa ja onkohan nyt muutaman kuukauden huiput joku 19,5€.
Edelleen odotan “sopivaa” ostokohtaa vaikka tällä viikolla käytiin pienessä dipissä. Taisi saada 18,2€ hintaan ja nyt lienee 19€:n paikkeilla 
Noh, eiköhän tuokin lappu löydy ensivuoden puolella salkusta sopuhintaan.
Nyt yritän takoa itselleni päähän sitä, että mikäli teen vastaavanlaisia siirtoja tilitä toiselle tulevaisuudessa, niin muutama sentti hinnassa tuskin vaikuttaa kovinkaan paljoa, saatika mitenkään, etenkään jos sijoitushorisontti on useita vuosia.
Itse teen tälläiset manoveerit niin että ostan ennen kun myyn. Jos kurssi putoaa holdaan sitten tupla positiota. Sammon kanssa kävi niin että manoveeri osui pahasti Hastings huhuihin ja dippasi pahasti. Koska jokainen dippi on ostopaikka niin tuplasin 30 euron korvilta vain tajutakseni että Sampo on nelinkertaisessa ylipainossa enkä edes tiedä mikä Hastings on.
Edit: Ja manoveeri tietenkin vivulla koska ”lyhytaikainen”.
100% osakepainolla ei onnistu tämä strategia 
Hyvä kirjoitus! Aika samanlaiset ajatukset on myös itsellä. Matkusteluun käytetty raha ei ole juuri koskaan hukkaan heitettyä. Laskin, että 40k€ on mennyt 12v aikana matkoihin ja puolisolla saman verran. Kaukomatkoja ollaan tehty, mutta tarkkaan valittu paras hintalaatusuhde lentojen ja majoituksen suhteen. Ja kun kuuntelee kavereiden juttuja, niin monella tuo 40k€ on mennyt auton päivittämiseen muutaman vuoden välein ja jonkun Audin hajonneen turbon korjauskuluihin. Itselle riittää japsiautot, joiden kanssa pääsee todistetusti halvemmalla.
Asian ei pitäisi olla liian vaikeaa, keskitie on tässäkin paras. Lomaa on nykyään vain 5vk vuodessa, joten aivan hyvin voi tehdä kaksi matkaa sinne minne haluaa. Kun arjessa käyttää rahaa siihen mitä oikeasti tarvitsee, niin sijoituksiin jää hyvin ylimääräistä. Kummasti rauhoittaa mieltä, kun on varakassaa. Ehkä niitä joskus oikeasti tarvitsee, ainakin voi jäädä aikaisemmin eläkkeelle jos haluaa.
Juu, eihän se varsinaisesti virhe ollut. Revenio oli outo ja pieni yritys, niin miksi amatöörinä laittaisi siihen rahat?
Mutta nyt kun tietää, että paljon osakkeiden arvo on noussut, niin koen sijoittamatta jättämisen virheeksi.
Oma sijoitusvirheeni oli olla pois pörssistä kymmenen vuotta, mutta siihen on hyvä syy, perheen perustaminen:)
Palasin markkinoille loppukeväästä ja alkukesästä, jolloin tuli hsnkittua noin 10 eri osaketta. Fiksumpaa olisi ollut keskittää muutamaan osakkeen isompi potti. Parhaimmat sijoitukset ovat +40% ja heikoimmat ±0. Toisaalta ilman hajautusta olisin ehkä nolla tuotossa. Nyt +8%.
Havahduin tänään Finnairin osakkeita myydessä, että teen systemaattisesti liian optimistisia myyntitoimeksiantoja “jos se vielä käväisis tällä tasolla niin sais vielä viimisetki pennoset ulos”. Sitä kun sitten on hilannu kolmatta kertaa hintaa alemmaksi voi huomata että kurssi on karannu jo kauas. Tästä lähin myyntipäätöksen tehtyäni lyön hinnan sille tasolle, että toimeksianto tapahtuu välittömästi!
Ittelläni on jo pitkään ollut sellainen ajatusmaailma.
Että tiettyyn rajaan saakka normaali-ihmisillä (sellä) on saman verran rahaa käytössä.
Se vain kuinka se markkinoille työnnetään.
Olen tavannut tuttuja joilla on piha täynnä leluja (miestenleluja) ja sitten ei juuri ehdi mönkkärillä metsäkana jahtiin kun painaa hommaa lujasti.
Sitten on se porukka joka ostaa tosiaan kaapit täyteen vuittonia ja channelia ja tiger åf norwaytä.
Konsertti friikit löytyy.
Matkailu porukka, jotkun ostaa viikon kaheksan täyteen ja ylihintaan. Toiset käy kaksi kertaa vuodessa DownUnderissa ja muut ihmettelee kuinka sillä on varaa, vaikka Joulu Thaimaissa maksaa 300€ enemmän.
Sitten on kaltaisiani jotka venyttää senttiä ja säästää, pelaa osakkeilla, yrittää (toim.huom.yrittää) voittaa markkinan.
Toki olen noihin kaikkiin yllä oleviin syyllistynyt, mutta sellainen 100% kurjuuten maksimointi elämästä tasapainoisesti nauttimisen jälkeen on hulluutta.
Onnellisuus ei tule tavarasta, varallisuudesta ja elämyksistä.
Mutta niitä kaikkia voi sisältyä kestävään tyytyväisyyteen.
Jos jokin asia vie sinulta yöunet, luovu siitä.
Suurin sijoitusvirheeni oli tulla markkinoille lukematta mitään pätevää opusta, ilman backtestingiä, vain omaan älyyn ja egoon luottaen…
Noh, onneksi ATK-pelit ovat opettaneet että uusintaa voi ottaa niin kauan kuin credittiä on masiinassa.
Ja että silmä, refleksit ja aivot tottuu kun vaan jaksaa puurtaa.
Nyt jo homma toimii ja juna kulkee vihreitäkiskoja.
Yritän vain pinnistää että en toista virheitä.
Ne ovat, ylitreidaus, kostotreidaus ja keskihinnan alentaminen.
Positioiden ottaminen ilman tausta vaivaa, liika toivo ja viimeisenä aika hassu: liian pienen position kyytiin ottaminen (osittaa aijotun posan).
Tunnustan, tulen olemaan tuhmeliini ja rikkomaan omia sääntöjäni. Homman ydin piilee siinä, että osaa nostaa ajoissa kädet ylös ja lähteä kirjastoon tai lenkille.
(Sokeriksi pohjalle kun kaikkia mietityttää, salkku oli aamulla tyhjä ja nyt 14:16 0,85% plussalla (treidit suljettu (miinustin kulut)) OMXH PI samaan tahtiin - 0,13%)
Have fun and good luck yall.
Jos ei ole kiire myydä, ei tuo ole huono tapa. Voi sitä kalastellessa joskus laittaa vähän isomman vieheen. Ei se ole hassu, joka pyytää… Joskus on käynyt niin, että illalla laittaa pyynnin ylös ja kas, yöllä onkin käynyt joku syötillä. Jos ei, niin ei se joka heitolla tarvikaan napata.