Alkuun tuli ostettua osakkeita ilman että oli näin jälkikäteen katsottuna mitään oikeaa ymmärrystä yhtiön liiketoiminnasta tai sen hinnoittelusta pörssissä. Liian hataralla teoriapohjalla puuttui mahdollisuus kriittiseen ajatteluun.
Liiallinen kiire kasata salkku. Ymmärsin että 2017 ei ollut mikään taloussyklin pohjavuosi mutta en vaan malttanut istua riittävästä käteisen kanssa. Toisaalta halu oppia markkinoista oli ja on valtava eikä mikään motivoi paremmin kuin että on oma nahka pelissä mukana. Tämä maksoi n. parin kuukauden palkan realisoituina tappioina eri treideistä ja liian optimistisista positioinneista.
Viimeisin systemaattinen tiedostamani moka on ollut liian korkeiden tuloskasvuennusteiden sisällyttäminen arvonmääritykseen. Yhtiöt kohtaavat odottamattomia ongelmia ja kasvu on todellakin epävarmaa. Paras skenaario toteutuu harvoin ja pitäisi olla todella skeptinen kun alkaa maksamaan kovista tuloskasvuodotuksista. En siirry puhtaasti arvosijoittamiseen mutta jatkossa mietin tarkasti voinko ostaa pienempää riskiä jostain muualta korkeana defensiivisenä osinkotuottona jos vaihtoehtona on vaikka 2% osinko ja n. 10% ennustettu eps kasvu. Pitäisi miettiä mikä on tulos ja roe huonona vuonna. Kun tietää äärilaidat, voi suhteuttaa ostohinnan paremmin realistisiin näkymiin.
Liiallinen rönsyili parhaista sijoitusideoista. Ligviditeetti on kaksiteräinen miekka, se mahdollistaa omistuksesta irtautumisen nopeasti huonojen uutisten aikaan mutta myös silloin kun korkoa korolle efekti alkaa kumuloitumaan ja voitot polttelevat käsissä. Pitäisi jaksaa istua käteisen päällä paremmin ja panostaa niihin potentiaalisiin tenbaggereihin mihin on uskoa. Pörssissä niistä pääsee kuitenkin tarvittaessa irti. Tähän kategoriaan menee mokana esim. Oriola joka tuskin kymmen kertaistuu ja voi hinkata tuloksensa kanssa vielä pitkään. Mikäli kelkka ei käänny niin kannan pienen tuoton vastapainoksi kuitenkin yhtiöriskiä. Verojen jälkeen osinko on 3,2% tälle vuodelle eikä se paljon innosta riskiä kantamaan. Tässä tapauksessa käteinen antaisi mielenrauhaa ja mahdollisuuden tarttua johonkin mikä oikeasti voisi kasvaa pitkällä aikavälillä. Pitäisi etsiä ostettavaa pitempään ja panostaa isommin kun löytää jotain oikeasti hyvää. Halpa ei ole tae hyvästä sijoituksesta.
Tunnistan itseni joka kohdasta. Kaikki nuo 4 kohtaa tuli (ja varmaan vielä jossain määriin tulee) tehtyä. Ainoa ero omalla kohdalla oli, että oma aloitus vuosi oli viime vuosi (ja indeksi 10000 päällä). Muutenkin todella hyvä kiteytys aloittavan sijoittajan ehkä yleisimmistä polusta.
Ajan myötä itselleen on tullut armollisemmaksi. Ihminen on kaikkine kognitionsa puutteineen keskimäärin melko huono osakesijoittaja. Kun dna:n lähdekoodi on viturallaan, niin tekevälle sattuu, yrityksestä huolimatta. Suurin tappio on 5000 euron luokkaa, Nokiasta kännykkäimperiumin romahtaessa.
Vahvistusharha ja etenkin nuorempana usko omaan etevyyteen ovat näistä pahimmat. Tästä seurauksena putoavaan puukkoon tarraaminen ja jos sattui, puristi vielä lisää, kaksin käsin. Jolloin huomasi sen olevan puukoksi naamioitunut sirkkeli…näistä mainittu Nokia pahin esimerkki aikanaan. Melkoinen Disconnecting fingers.
Nokiasta jäi pitkäksi aikaa krapula ja ylivarovaisuus. Paras ostosesonki meni ohi haavoja nuollessa, kun suunnilleen kaikkialla näki potentiaalisia puukkoja ja huulipunaisia porsaita. Ikävä ihmismielen heikkous, vaikeus jättää tapahtunut taakse, mutta oppia kokemuksista sopivasti.
Voittojen nopea kotiutus on taattu perisynti. Esimerkiksi 8 euron UPM lensi salkusta 12 euron paikkeilla. Tämän jälkeen klassinen lukittuminen omaan fiksaatioon oikeasta hintatasosta.
Valuetrappien ihanuus - alhainen p/b on kuin kissanminttua ja saan läpsiä poskiani usein, etten täytä salkkua useilla erillä, kun halvalla saa, esimerkiksi Apetitin kaltaisilla löydöillä. Näissä tulee helposti keitetyksi kuin sammakko kattilassa. Lämpö nousee hitaasti eikä älyä hypätä pois ajoissa. Aina on seuraava kvartaali, jota odotella!
Remedy on itselle se missä tein aloittelijan kaikki mahdolliset virheet, ja pari vielä päälle. Sellainen syntilista tulee nyt, että taitaa tulla bannit kun näin tyhmä ihminen tuo hiekkaa keskustelufoorumin eteiseen…
Ennen Controlin julkaisua joka tuutista tuli sellaista hehkutusta, että pikavoitot silmissä tein ostokseni aivan kurssihuipuista, jopa 12,7€ myöten. Siinä sitten kuponkieni kanssa odottelin milloin pomppaa 20 euroon…
No, kaikki tietävätkin miten siinä sitten kävi…
ostin kuitenkin ekoista dipeistä lisää lappua 11,2€ hintaan
kurssi niin volatiili että hermot eivät kestäneetkään, myin osan positiosta pois 11,35€
alkaa näyttää siltä, että turskaa tulee niin pirusti, kurssi laskee jo grand canyonin keskimmäisten sedimenttikerrosten tasolle
paniikissa myy lisää pois 9,96€ ”niin kauan kun tästä vielä jotain saa”
vielä samana päivänä kurssi nousee 10,4€ ja muutamaa päivää myöhemmin näkyy valoa tunnelin päässä…
Että sillä lailla. Tällä hetkellä vieläkin -15% ja kurssin pitäisi nousta 13,3€:oon että pääsee edes omilleen.
Pahinta? Se, että nyt kun on taas valoa tunnelin päässä niin haluaisin ostaa niitä lappuja lisää. Onneksi käteiskassa on tyhjä, tili on tyhjä ja mistään ei saa mimmoli enää kaivettua lisäroposia moiseen säätämiseen.
Respect! Ihan jo siitä että ostit nousevaan kurssiin. Välillä tuntuu, että sijoittajilla on ainut vaihtoehto madaltaa keskihintaa.
Muuten kuvailit aika tarkkaan mitä itsekin ennen tuli tehtyä. Itse tein tosin niin että jos tuli vaikka negari ryntäsin ostamaan ja ajattelin selvä ylireagointi. Voiton varmana siitä että olen oikessa ja kaikki muut väärässä ostin lisää ja lisää. No lopulta tappioilla pihalle miettimään mitäs taas tuli tehtyä
Täytyy sanoa että tähän ketjuun on tullut viime aikoina ihan mieletöntä settiä siitä, mitä virheitä sitä voikaan tehdä sijoittaja. Tuskin muissa sijoitusfoorumeissa on tämän kaltaista mahdollisuutta oppia muiden virheistä/lukea muiden ajatuksia virheliikkeisiin liittyen ja mennä samalla vähän itseensä. Mutta joo, ei mikään ihme kun sanotaan että sijoittajan suurin riski on sijoittaja itse. Ihminen ei ole täydellinen, kaikki tekevät virheitä jatkuvasti joka elämänalueella ja se on ihan ok.
@Mimmoli kuulostaa tyypilliseltä “sekoilulta” mitä varmaan jokainen aloittelija tekee. Eka ostetaan jotain osaketta melkein hinnalla millä hyvänsä, kun ei halua jäädä kyydistä pois. Sitten asiat muuttuvatkin ja myydään paniikissa, hinnasta välittämättä. Ei tunneta ehkä omaa riskinsietokykyä ja ostot/myynnit tapahtuu sen kuuluisan mutun perusteella. Mutta usko pois, tämmöiset “sekoilut” vähenee kyllä kummasti kun antaa tietotaidon karttua, analysoi omaa toimintaa ja omaan sisäiseen Warren Buffettiin tutustuu. Samalla kärsivällisyys saattaa kehittyä jos sattuu jonkun hyvän sijoituskohteen löytämään salkkuun, joka paisuu salkussa iloisesti määrätietoisen holdaamisen ansiosta. Itsekin kyllä ostelin/möin vähän miten sattui osakkeita kun aloitin tämän touhun, ja välillä oli tunne että jokainen osake laskee kuin taikaiskusta kun sitä osti nykyään olen rauhoittunut kummasti ostojen ja eritoten myyntien suhteen. PS. Ei tuo -15% vielä paha ole, sitten puhutaan pahoista virheistä jos koko sijoitusura on vaakalaudalla jonkun suuren, vältettävissä olevan tyrimisen seurauksena.
Tämä on jännä juttu. Kun aloitin itse sijoittamisen niin se salkku muodostui jotenkin epäilyttävän nopeasti. Mitä pienemmäksi se saldopositio muuttui, sen tiukemmaksi muodostui myös ostokriteerit. Paras tietenkin olisi, että se ostoseula olisi jatkuvasti yhtä tiukka, vaikka olisi saldopositio kuinka iso tahansa, toisin sanoen etenee oman sijoitussuunnitelman mukaisesti tilanteessa kuin tilanteessa (jos semmoinen sijoitussuunnitelma on olemassa). Mutta matkan varrella sitä oppii.
Jos muut myyvät omistamaasi osaketta, ei niille kannata suuttua vaan miettiä miksi he myyvät. Ehkä sinä olet oikeassa ja muut väärässä, tai sitten sinä olet käsittänyt jotain väärin. Omaa toimintaa kannattaa analysoida. Olen kans sitä mieltä, että ne tulevat menestymään parhaiten, jotka oppivat jatkuvasti virheistään. Tähän päälle vielä taito tuntea itsensä, riskinsietokykynsä ja miten käyttäytyy eri tilanteissa niin onnea ei edes tarvitse toivottaa.
Omia mokia tuossa jo selostinkin aikaisemmin. Erilaisia sijoitustapoja on toki monia ja monet niistä toimivat, mutta vielä useampi ei toimi. Mitä siis ovat nämä muiden mokat?
Oman näkemyksen mukaan homma kiteytyy kahteen seikkaan. Ei ymmärretä sitä viisautta, että aika on loistavan bisneksen ystävä ja surkean vihollinen. Keskitytään liikaa näihin näennäisesti halpoihin firmoihin ja odotetaan niiltä ihmeitä. Samalla karsastetaan niitä oikeasti laadukkaita yhtiöitä vain huomatakseen, että vuoden parin päästä ne yleensä maksavat aina enemmän. Käsittämätöntä, mutta niin totta.
Tuohon tiivistyy myös se toinen seikka. En ymmärrä täysin sitä hokemaa, että mennyt ei ole tae tulevasta. Noin keskimäärin voin kuitenkin sanoa, että bisnestasolla se ikuinen surkimus ei yleensä yhtäkkiä rupea takomaan rahaa. Onnea niille jotka näitä bongaavat säännöllisesti, mutta ei niiden kyytiin kovin useasti pääse.
En itse hirveästi seuraile omien salkkuyhtiöiden kursseja muuten kuin osto ja myynti mielessä mikäli tulee ylilyöntejä. Jos tulos kasvaa ja yhtiöt kasvavat kannattavasti niin salkku on tähän mennessä seurannut aina perässä. Joinakin vuosina ollaan laahattu perässä, mutta yleensä seuraavana vuotena ollaan kiritty korkojen kera.
Minä aloitin 2017 loppu / 2018 alku firman tasetta sijoittamaan. Hyvin kuitenkin on mennyt ja eniten talenomin ja qt group ansiosta, mutta myös Osumia mm. Kotipizza, ja Ramirent.
Remedyssä itsekin ostin pikku summalla lisää eka arvostelujen jälkeen, mutta lähdin mukaan jo 6,7 tasosta suunnitelmana luopua ennen julkaisua/ aikana. Voittoa onneksi tuli kuitenkin riittävästi.
Että sinällään mimmolit täälläkin.
Joissain tapauksissa näennäisesti halpaan firmaan hyppääminen voi olla tuottoisaa, esim joissain ultrasyklisissä osakkeissa mukaan on kannattanut hypätä usein sillon kun p/b on ollut tavallista alhaisempi. Sitten toisaalta Stockmann tai vaikka Nordea ei ole monillekaan ollut hyvä sijoitus vaikka p/b olisikin matala. Sen sijaan jos oot omistanut vaikka Konetta 10 vuotta niin se tuntuu kyllä kasvaneena positiona salkussa, vaikka kertoimet ovat perinteisesti korkeat vuodesta toiseen.
Joo, voin kans samaistua. Lause on ehkä vähän kulutettu sijoittajien ja rahastoesitteiden keskuudessa, usein sen rooli on vain semmoinen vastuuvapautuslauseke. Tosiasiassa kun yritämme ennustaa osakkeen tulevaisuutta, historiallinen kehitys on kuitenkin käytännössä ainoa käytettävissämme oleva data jota käytämme analysoinnissa. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta mutta se on hyvä tulevaisuuden indikaattori.
Lauseen sivuuttaminen täysin muodostaa silti helposti jyrkän ja liukkaan rinteen. Historia ei tosiaan ole tae tulevasta kun osake on kuplaan puhallettu. Paras on tässäkin asiassa olla menemättä äärilaidasta toiseen.
“Aika on loistavan bisneksen ystävä ja surkean vihollinen” - juuri näin. Tämä on ajaton viisaus.
“Mennyt ei ole tae tulevasta.” - minusta tämä sopii nimenomaisesti sijoitusrahastoihin, ei välttämättä niin hyvin osakkeisiin. Yhtiöiden menneisyydestä voi oppia asioita ja peilata tulevaisuutta niihin.
Yksi aika yleinen ajatusharha (eräänlainen ankkuroitumisharha) on, että jos osake X maksoi vuonna Y 10 euroa ja nyt se maksaa 2 euroa, sen on ikäänkuin pakko nousta takaisin sinne 10 euroon. On täysin mahdollista (ja tätä tapahtuu koko ajan) että yhtiöitä tulee ja menee ja että yhtiö X ei koskaan pääse takaisin entiseen loistoonsa.
Itselläni monet mokat ovat olleet sellaisia, että pitkään etsin vain “halpoja” osakkeita / markkinoita ja se sitten johti vinoutuneeseen salkkuun, eli minulla oli lukuisa määrä kroonisia alisuoriutujia. Halpaa ostamalla välttyi hyvin laatuyhtiöiltä, kun ne ovat parhaimmillaankin vain “kohtuuhintaisia”, ei “halpoja”.
Sanoisin, että jos business ei ole ihan surkeaa kuitenkaan, niin jossain vaiheessa kurssit on yleensä jo laskeneet kuitenkin tarpeeksi. Liiketoiminnan tulee olla kuitenkin jollain tasolla ok.
Viimeaikaoins olen mm. Sijoittanut baswaren ja cramo on alhaisin ostohinnoin, usein on hyvä odottaa ainakin pahin lasku pois ja mieluummin seurata sen verran, et lähdettäisiin nousuun. Tämä yhdistettynä fundamentti puoleen jollain lailla.
Viimeisin on wärtsilän, näissä minulla harvemmin on kuitenkaan suurimmat panostukset. Suurin panos on esim nyt talenom ja vaikka se on “kallis” uskon, että kuitenkin kehittyy positiivisesti.
Been there done that!
Mukavaa että on ketju mistä löytyy kaikki tutut ja turvalliset virheet
Miten muuten vivun/lainan käyttö sijoituksissa,onko kokemuksia.
Tämäkin virhe on tullut tehtyä ja suosittelen varovaisuutta sen kanssa.
Nykyään käytän vipua todella varovaisesti, aina vain nousumarkkinassa ja siinäkin maltilla.
Jos markkinoille tulee tummia pilviä pudotan aina vivut nolliin. En siis ryhdy kasvattamaan sitä kun kerran halvalla saa. Tätäkin on kokeiltu ja meinasi tulla lopulta hiki
Itsellä on avattuna Nordnetin luottolimiitti, jossa vakuutena toimivat salkussa olevat omistukset. Siitä varmaan kannattaa lähteä liikkeelle. Loput voi hakea pankista jos vakuuksia löytyy (muuten voi olla aika kallista)
Terve kaikille ja kyllä on mahtavia ketjuja täällä foorumilla! Näitä on tullut luettua enenevissä määrin viime aikoina ja teiltä/täältä löytyy kyllä hyödyllistä näkemystä yleisesti sekä ihan lappukohtaisesti.
Reilun puolen vuoden sijoituskokemuksella en vielä oikein koe ehtineeni tehdä virheitä, koska ylipäänsä sijoittamisen aloituksen lasken niin suureksi plussaksi. Menkööt totutteluksi tässä vaiheessa kaikki heppoisin perustein tehdyt pienet peliliikkeet. Ehkä tulin mukaan juuri kurssien ollessa turhan korkealla, mutta tulinpahan mukaan Sen johdosta olen päässyt harjoittelemaan mm. @viljo n mainitsemaa järkyttävän vaikeaa nouseviin kursseihin ostamista (eli mm. Nordean kohdalla sain pidettyä pään kylmänä enkä lähtenyt keskihinnan alentamiseen laskevaan kurssiin). Nyt pitäisi sitten uskaltaa alkaa ostaa (mitä sitten ostaakaan) nousevaan kurssiin, vaikka oma keskihinta nousisikin. Vaikeaa on!
Tämmöinen kysymys vielä kaikille: Katselin pariin otteeseen konkaripaneelin Osakesäästäjäpäiviltä ja Saario mainitsee siellä (ehkä hieman yllättäen), että aloittelijan pitäisi laittaa kaikki kiinni yhteen tarkoin valittuun lappuun ja vasta sen lunastettua odotukset alkaa hajauttaa. Onko teistä kukaan lähtenyt tällä taktiikalla alkuaikoina? Itsellä nyt n. 8 lappua salkussa, joista muutaman voisi kyllä karsia helposti.
Luin kans tuosta. Tämä vähän riippuu sijoittajasta, kassan koosta ja miten tuon “neuvon” tulkitsee, mutta itse en henk.kohtaisesti uskaltaisi all-in yhteen osakkeeseen laittaa rahoja, en niin paljon kuitenkaan luota taitoihini. Ja voihan sitä hyväkin yhtiö kompuroida. Tosin jos lähtee sijoittamaan esim pari tonnia niin sillä nyt ei kauhean hajautettua salkkua yksittäisistä osakkeista oikein tahdo saada.
Siihen voin kyllä samaistua, että liian hajautetulla salkussa ei aloittelijan kannata ehkä liikkeelle lähteä, varsinkaan jos pohjatietoa ei ole paljoa alla yhtiöistä ja toimialoista. Pelkästään yhteen toimialaan tutustuminenkin käy työstä, joten kannattanee aloittaa siihen toimialaan sijoittamisesta mikä on jotenkin tuttua jo valmiiksi ja sitten perehtyy muihin aloihin ja yhtiöihin. Muutenkin, kokemusta tulee siinä kun ostelee ja myy osakkeita, kotiuttaa välillä voittoja ja sijoittaa voittoja uudelleen vaikka uusiin yhtiöihin. Tunnustelee vähän miltä homma tuntuu. Mutta lähestymistapoja on monia. Keräsin näitä asioita ulkomuistista mitä täällä foorumilla mainittu, joten saa kuitata jos lainasin jonkun toisen käyttäjän ajatuksia
Tosiaan tuntuisi nyt hieman väkinäiseltä lähteä siirtämään kaikki yhteen hevoseen, kun Saario kirjassaankin mainitsee senttiosakkeiden kanssa harjoittelun. Ajattelisin tätä taktiikkaa niin, että ehkä pistäisi sitten yhden lapun isolle painolle pitkähkölle tähtäimelle ja muutamaa paikkaa pyörittäisi sitten lyhyellä tähtäimellä salkussa. Olen tuota Kamuxia makustellut ja keräillyt muutaman kk:n ja ehkä Jeesus Kri… (hups väärä J.K.) siis Juha Kalliokoski johtaisi tämän seurakunnan valoon
Tuohon hajautukseen väittäisin, että toisin päin on parempi. Alussa, kun ei ole hirveästi taitoa eikä kokemusta voi olla viisaampaa sijoittaa hyvin hajautetusti (indeksirahastot) ja vasta kokemuksen, osaamisen ja näppituntuman kehittyessä alkaa laajentamaan sijoituksiaan suoriin osakesijoituksiin. Jotenkin hölmö idea, että aloittelijan pitäisi aloittaa heti kaikkein vaikeimmasta toiminnasta markkinoilla (osakepoiminta), kun niitä taitoja ja kokemusta ei välttämättä hirveästi ole. Yleensä kaikessa pätee hyvä idea aloittaa helpommista jutuista ja sitten kun ne ovat hallinnassa edetä kohti vaikeita asioita.
Itse lähdin niin että isomman klöntin pistin kiinn indeksirahastoon (noin 60%, kaksi eri ETFää) ja loput 40% pistin osastoon “osaketreidailuharjoittelun kassa” jota sitten olen pistänyt vähitellen suoriin osakeostoihin ja lappuja on ollut salkussa 4-8 eri laatua riippuen hetkestä. 6kk ei ole vielä täynnä aloituksesta ja 3kk käppyrä sanoo että vajaa 9% ollaan plussalla joten kaipa sitä on jotain tullu tehtyä oikein - tosin on myönnettävä että iso osa tuosta on kiitos Outotecin joka oli onnenkantamoinen. Jos sen ottaisi laskuista pois, plussaa jää pari prossaa joka taitaa piestä Hesan pörssin indeksin, mutta eipä sen enempää. Treidejä on kuukaudessa ollut parikymmentä eli semi-aktiivisesti seuraillut. Kantapään kauttakin on tullut oppia mutta oppituntien taloudelliset vahingot ovat jääneet vielä satasiin ja kokonaisuutena plussalla ollaan. Ensimmäistä kunnon rommausbilettä odotellessa… Viime vuoden lopun vuoristorata näyttää näin peruutuspeilissä pelottavalta
nykyään olen rauhoittunut kummasti ostojen ja eritoten myyntien suhteen. PS. Ei tuo -15% vielä paha ole, sitten puhutaan pahoista virheistä jos koko sijoitusura on vaakalaudalla jonkun suuren, vältettävissä olevan tyrimisen seurauksena.
Näitä on tullut luettua enenevissä määrin viime aikoina ja teiltä/täältä löytyy kyllä hyödyllistä näkemystä yleisesti sekä ihan lappukohtaisesti.
