Omia mokia tuossa jo selostinkin aikaisemmin. Erilaisia sijoitustapoja on toki monia ja monet niistä toimivat, mutta vielä useampi ei toimi. Mitä siis ovat nämä muiden mokat?
Oman näkemyksen mukaan homma kiteytyy kahteen seikkaan. Ei ymmärretä sitä viisautta, että aika on loistavan bisneksen ystävä ja surkean vihollinen. Keskitytään liikaa näihin näennäisesti halpoihin firmoihin ja odotetaan niiltä ihmeitä. Samalla karsastetaan niitä oikeasti laadukkaita yhtiöitä vain huomatakseen, että vuoden parin päästä ne yleensä maksavat aina enemmän. Käsittämätöntä, mutta niin totta.
Tuohon tiivistyy myös se toinen seikka. En ymmärrä täysin sitä hokemaa, että mennyt ei ole tae tulevasta. Noin keskimäärin voin kuitenkin sanoa, että bisnestasolla se ikuinen surkimus ei yleensä yhtäkkiä rupea takomaan rahaa. Onnea niille jotka näitä bongaavat säännöllisesti, mutta ei niiden kyytiin kovin useasti pääse.
En itse hirveästi seuraile omien salkkuyhtiöiden kursseja muuten kuin osto ja myynti mielessä mikäli tulee ylilyöntejä. Jos tulos kasvaa ja yhtiöt kasvavat kannattavasti niin salkku on tähän mennessä seurannut aina perässä. Joinakin vuosina ollaan laahattu perässä, mutta yleensä seuraavana vuotena ollaan kiritty korkojen kera.
Minä aloitin 2017 loppu / 2018 alku firman tasetta sijoittamaan. Hyvin kuitenkin on mennyt ja eniten talenomin ja qt group ansiosta, mutta myös Osumia mm. Kotipizza, ja Ramirent.
Remedyssä itsekin ostin pikku summalla lisää eka arvostelujen jälkeen, mutta lähdin mukaan jo 6,7 tasosta suunnitelmana luopua ennen julkaisua/ aikana. Voittoa onneksi tuli kuitenkin riittävästi.
Että sinällään mimmolit täälläkin.
Joissain tapauksissa näennäisesti halpaan firmaan hyppääminen voi olla tuottoisaa, esim joissain ultrasyklisissä osakkeissa mukaan on kannattanut hypätä usein sillon kun p/b on ollut tavallista alhaisempi. Sitten toisaalta Stockmann tai vaikka Nordea ei ole monillekaan ollut hyvä sijoitus vaikka p/b olisikin matala. Sen sijaan jos oot omistanut vaikka Konetta 10 vuotta niin se tuntuu kyllä kasvaneena positiona salkussa, vaikka kertoimet ovat perinteisesti korkeat vuodesta toiseen.
Joo, voin kans samaistua. Lause on ehkä vähän kulutettu sijoittajien ja rahastoesitteiden keskuudessa, usein sen rooli on vain semmoinen vastuuvapautuslauseke. Tosiasiassa kun yritämme ennustaa osakkeen tulevaisuutta, historiallinen kehitys on kuitenkin käytännössä ainoa käytettävissämme oleva data jota käytämme analysoinnissa. Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta mutta se on hyvä tulevaisuuden indikaattori.
Lauseen sivuuttaminen täysin muodostaa silti helposti jyrkän ja liukkaan rinteen. Historia ei tosiaan ole tae tulevasta kun osake on kuplaan puhallettu. Paras on tässäkin asiassa olla menemättä äärilaidasta toiseen.
“Aika on loistavan bisneksen ystävä ja surkean vihollinen” - juuri näin. Tämä on ajaton viisaus.
“Mennyt ei ole tae tulevasta.” - minusta tämä sopii nimenomaisesti sijoitusrahastoihin, ei välttämättä niin hyvin osakkeisiin. Yhtiöiden menneisyydestä voi oppia asioita ja peilata tulevaisuutta niihin.
Yksi aika yleinen ajatusharha (eräänlainen ankkuroitumisharha) on, että jos osake X maksoi vuonna Y 10 euroa ja nyt se maksaa 2 euroa, sen on ikäänkuin pakko nousta takaisin sinne 10 euroon. On täysin mahdollista (ja tätä tapahtuu koko ajan) että yhtiöitä tulee ja menee ja että yhtiö X ei koskaan pääse takaisin entiseen loistoonsa.
Itselläni monet mokat ovat olleet sellaisia, että pitkään etsin vain “halpoja” osakkeita / markkinoita ja se sitten johti vinoutuneeseen salkkuun, eli minulla oli lukuisa määrä kroonisia alisuoriutujia. Halpaa ostamalla välttyi hyvin laatuyhtiöiltä, kun ne ovat parhaimmillaankin vain “kohtuuhintaisia”, ei “halpoja”.
Sanoisin, että jos business ei ole ihan surkeaa kuitenkaan, niin jossain vaiheessa kurssit on yleensä jo laskeneet kuitenkin tarpeeksi. Liiketoiminnan tulee olla kuitenkin jollain tasolla ok.
Viimeaikaoins olen mm. Sijoittanut baswaren ja cramo on alhaisin ostohinnoin, usein on hyvä odottaa ainakin pahin lasku pois ja mieluummin seurata sen verran, et lähdettäisiin nousuun. Tämä yhdistettynä fundamentti puoleen jollain lailla.
Viimeisin on wärtsilän, näissä minulla harvemmin on kuitenkaan suurimmat panostukset. Suurin panos on esim nyt talenom ja vaikka se on “kallis” uskon, että kuitenkin kehittyy positiivisesti.
Been there done that!
Mukavaa että on ketju mistä löytyy kaikki tutut ja turvalliset virheet
Miten muuten vivun/lainan käyttö sijoituksissa,onko kokemuksia.
Tämäkin virhe on tullut tehtyä ja suosittelen varovaisuutta sen kanssa.
Nykyään käytän vipua todella varovaisesti, aina vain nousumarkkinassa ja siinäkin maltilla.
Jos markkinoille tulee tummia pilviä pudotan aina vivut nolliin. En siis ryhdy kasvattamaan sitä kun kerran halvalla saa. Tätäkin on kokeiltu ja meinasi tulla lopulta hiki
Itsellä on avattuna Nordnetin luottolimiitti, jossa vakuutena toimivat salkussa olevat omistukset. Siitä varmaan kannattaa lähteä liikkeelle. Loput voi hakea pankista jos vakuuksia löytyy (muuten voi olla aika kallista)
Terve kaikille ja kyllä on mahtavia ketjuja täällä foorumilla! Näitä on tullut luettua enenevissä määrin viime aikoina ja teiltä/täältä löytyy kyllä hyödyllistä näkemystä yleisesti sekä ihan lappukohtaisesti.
Reilun puolen vuoden sijoituskokemuksella en vielä oikein koe ehtineeni tehdä virheitä, koska ylipäänsä sijoittamisen aloituksen lasken niin suureksi plussaksi. Menkööt totutteluksi tässä vaiheessa kaikki heppoisin perustein tehdyt pienet peliliikkeet. Ehkä tulin mukaan juuri kurssien ollessa turhan korkealla, mutta tulinpahan mukaan Sen johdosta olen päässyt harjoittelemaan mm. @viljo n mainitsemaa järkyttävän vaikeaa nouseviin kursseihin ostamista (eli mm. Nordean kohdalla sain pidettyä pään kylmänä enkä lähtenyt keskihinnan alentamiseen laskevaan kurssiin). Nyt pitäisi sitten uskaltaa alkaa ostaa (mitä sitten ostaakaan) nousevaan kurssiin, vaikka oma keskihinta nousisikin. Vaikeaa on!
Tämmöinen kysymys vielä kaikille: Katselin pariin otteeseen konkaripaneelin Osakesäästäjäpäiviltä ja Saario mainitsee siellä (ehkä hieman yllättäen), että aloittelijan pitäisi laittaa kaikki kiinni yhteen tarkoin valittuun lappuun ja vasta sen lunastettua odotukset alkaa hajauttaa. Onko teistä kukaan lähtenyt tällä taktiikalla alkuaikoina? Itsellä nyt n. 8 lappua salkussa, joista muutaman voisi kyllä karsia helposti.
Luin kans tuosta. Tämä vähän riippuu sijoittajasta, kassan koosta ja miten tuon “neuvon” tulkitsee, mutta itse en henk.kohtaisesti uskaltaisi all-in yhteen osakkeeseen laittaa rahoja, en niin paljon kuitenkaan luota taitoihini. Ja voihan sitä hyväkin yhtiö kompuroida. Tosin jos lähtee sijoittamaan esim pari tonnia niin sillä nyt ei kauhean hajautettua salkkua yksittäisistä osakkeista oikein tahdo saada.
Siihen voin kyllä samaistua, että liian hajautetulla salkussa ei aloittelijan kannata ehkä liikkeelle lähteä, varsinkaan jos pohjatietoa ei ole paljoa alla yhtiöistä ja toimialoista. Pelkästään yhteen toimialaan tutustuminenkin käy työstä, joten kannattanee aloittaa siihen toimialaan sijoittamisesta mikä on jotenkin tuttua jo valmiiksi ja sitten perehtyy muihin aloihin ja yhtiöihin. Muutenkin, kokemusta tulee siinä kun ostelee ja myy osakkeita, kotiuttaa välillä voittoja ja sijoittaa voittoja uudelleen vaikka uusiin yhtiöihin. Tunnustelee vähän miltä homma tuntuu. Mutta lähestymistapoja on monia. Keräsin näitä asioita ulkomuistista mitä täällä foorumilla mainittu, joten saa kuitata jos lainasin jonkun toisen käyttäjän ajatuksia
Tosiaan tuntuisi nyt hieman väkinäiseltä lähteä siirtämään kaikki yhteen hevoseen, kun Saario kirjassaankin mainitsee senttiosakkeiden kanssa harjoittelun. Ajattelisin tätä taktiikkaa niin, että ehkä pistäisi sitten yhden lapun isolle painolle pitkähkölle tähtäimelle ja muutamaa paikkaa pyörittäisi sitten lyhyellä tähtäimellä salkussa. Olen tuota Kamuxia makustellut ja keräillyt muutaman kk:n ja ehkä Jeesus Kri… (hups väärä J.K.) siis Juha Kalliokoski johtaisi tämän seurakunnan valoon
Tuohon hajautukseen väittäisin, että toisin päin on parempi. Alussa, kun ei ole hirveästi taitoa eikä kokemusta voi olla viisaampaa sijoittaa hyvin hajautetusti (indeksirahastot) ja vasta kokemuksen, osaamisen ja näppituntuman kehittyessä alkaa laajentamaan sijoituksiaan suoriin osakesijoituksiin. Jotenkin hölmö idea, että aloittelijan pitäisi aloittaa heti kaikkein vaikeimmasta toiminnasta markkinoilla (osakepoiminta), kun niitä taitoja ja kokemusta ei välttämättä hirveästi ole. Yleensä kaikessa pätee hyvä idea aloittaa helpommista jutuista ja sitten kun ne ovat hallinnassa edetä kohti vaikeita asioita.
Itse lähdin niin että isomman klöntin pistin kiinn indeksirahastoon (noin 60%, kaksi eri ETFää) ja loput 40% pistin osastoon “osaketreidailuharjoittelun kassa” jota sitten olen pistänyt vähitellen suoriin osakeostoihin ja lappuja on ollut salkussa 4-8 eri laatua riippuen hetkestä. 6kk ei ole vielä täynnä aloituksesta ja 3kk käppyrä sanoo että vajaa 9% ollaan plussalla joten kaipa sitä on jotain tullu tehtyä oikein - tosin on myönnettävä että iso osa tuosta on kiitos Outotecin joka oli onnenkantamoinen. Jos sen ottaisi laskuista pois, plussaa jää pari prossaa joka taitaa piestä Hesan pörssin indeksin, mutta eipä sen enempää. Treidejä on kuukaudessa ollut parikymmentä eli semi-aktiivisesti seuraillut. Kantapään kauttakin on tullut oppia mutta oppituntien taloudelliset vahingot ovat jääneet vielä satasiin ja kokonaisuutena plussalla ollaan. Ensimmäistä kunnon rommausbilettä odotellessa… Viime vuoden lopun vuoristorata näyttää näin peruutuspeilissä pelottavalta
Puhuin tossa viestissäni nimenomaan yksittäisten osakkeiden poiminnasta. Olisi pitänyt se siis mainita erikseen.
Rahastoilla saa tosiaan hajautetun osakesalkun käden käänteessä pienilläkin summilla, se on asia erikseen ja hyvin varteenotettava vaihtoehto myöskin. Tapoja on monia, niistä täytyy etsiä itselleen se sopiva.
Olen muutaman videon kaverilta katsonut ja esimerkiksi Brexitin vaikutuksesta Euroopan ja Britannian talouteen löytyy video. Tuntuu aika tietävältä kaverilta, joten suosittelen katsomaan.
Sanoisin, että voi laskeviakin ostaa, sillon kannattaa ehkä tietää fundamenteista ja arvioida laskun syitä.
Sitten miettiä sijoituksen aika horisonttia. Ostoja kannattaa omasta mielestäni hajauttaa ja porrastaa ja ehkäpä kannattaa olla mielessä millainen summa voisi olla “täysi summa” osakkeelle.
Esim. Minulla viimeisin avaus wärtsilän 9,76 eur, summa pienehkö. Seuraava osto olisi ehkä 5% alempaa ja mahdollisesti 50-100% suurempi panos kuin edellisessä ostossa, voi myös olla, että tulee samalla summalla isommalla hinnalla. Alaspäin alan jossain vaiheessa suurentamaan panoksia.
Samalla pitää kyllä seurata, että ei ole tullut uutta negaa liikaa osakkeelle liiketoiminnassa.
Paremmissa firmoissa saatan ostaa 5% välein ja heikommissa esim 10% välein, toki tämä minulla myös vaihtelee.
Muutama indeksirahasto minulla ehti pari kk:tta olla, mutta luovuin niistä kun huomasin, että homma kiinnostaa enemmän ja on aikaa seurata tapahtumia päivittäin.
Kyllä tässä on päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin pitää hajautettua salkkua sekä ajallisesti että toimialoittain. Halusin kuitenkin tuosta Saarion kommentista kysyä teiltä, kun hän on niin pitkän linjan tekijä, että kun sanoo jotain, niin siinä lienee painoarvoa vaikka se sotisi omaa näkemystä vastaan. Minulla on hänen “pörssiraamiksen” 15. painos ja siinä ei muistaakseni tuota kommenttia ole, mutta eikös kyseisestä niteestä ole tulossa uusi painos piakkoin? Olisi kuitenkin kiva tietää, miten hän kaikki yhden lapun varaan -kommentin tarkoitti. Että onko se sellainen, että kun menee ensimmäistä kertaa salille, niin heti 100kg:a penkkiin ja kuolema, vai että kun on pari vuotta treenaillut hommaa, niin sitten vasta tuon ohjeen mukaan.
Luulisin että Saario tarkoittaa tällä, että kun aloittaa sijoittamisen, käytettävät rahasummat ovat pitemmässä juoksussa hyvin pieniä (jos siis säästää palkasta), jolloin voi hyvillä mielin ottaa suurempaa riskiä ja tavoitella suurempia tuottoja. Eli vaikka nyt laittaisit jonkun kymppitonnin yhteen lappuun ja siitä menisi puolet niin vuosikymmenien aikajänteellä nuo on pieniä rahoja jos säästät tasaisesti.
Tuollainen yhteen osakkeeseen keskittäminen varmaan vähän extremeä juuri aloittaneille sijoittajille, mutta ideana, että alkuun ei tarvitse mitään yltiöpäistä hajautusta.
Virhe tai ei, kyllä ostan joskus alenevaan kurssiin. Jos olen tutkinut jotain yritystä ja olen vakuuttunut siitä, että olisi hyvä osake - huom. pitkällä tähtäimellä - niin näen putoavan kurssin tapana laskea ostojen keskihintaa. Jos ei järkyttävän isoja summia laita kerralla, niin ei siinä isoa virhettä voi tehdä.
Sijoitustotuuksissa on kolikolla monta puolta, ja siihen vaikuttaa esim. sIjoitushorisontti, onko pitkä/lyhyt, sijoittaako osinko-osakkeisiin vai odottaako voittoa kurssikasvusta (eli myy osakkeet tämän jälkeen), riskin suuruus suhteessa omaisuuden kokoon, jne.
En kannata jumiutumista mihinkään gurujen neuvoihin. Kannattaa tehdä itse ne virheet (pienessä mittakaavassa toki) ja sitten oppia niistä. Turha pelätä niitä liikaa.
Näitä on tullut luettua enenevissä määrin viime aikoina ja teiltä/täältä löytyy kyllä hyödyllistä näkemystä yleisesti sekä ihan lappukohtaisesti.
Sen johdosta olen päässyt harjoittelemaan mm. 
