Polyesterille on oma paikkansa, enkä usko, että polyesterin käyttöä voidaan kokonaan korvata.
Tuotantokustannusten lisäksi on hyvä huomioida polyesterissa, että politiikan tahtotila on karsia muovin käyttöä minimiin. Muovin käyttöön on tulossa jonkinlaisia rajoitteita.
Tässä on lyhyt twiittiketjuni, jonka joskus rakentelin joistain muoviomavaraan liittyvistä asioista.
Tämä kuva on Spinnovan IPO-esitteestä.
Hieman hahmoteltu, mitä muovivero saattaisi tarkoittaa polyesterin kustannusrakenteeseen. Muoviveron toteuttamistapaa ei ole vielä lyöty lukkoon. Jos saisin itse veikata, tämä tuskin tulee toteumaan ihan tällaisena. En usko, että kilpailuasetelma tulee olemaan noin överi.
Niinkuin Lamoria koskevissa keskusteluissa on tuotu esiin, kehitteillä on monenlaisia muovin kiertotalouden ekosysteemejä. Siellä monet muovialan asiantuntijat tekevät töitä sen puolesta, ettei kaikki muovi olisi pahaa.
Jos tuollainen muovivero tulee meillekin (löytyy jo ainakin Iso-Britanniasta), luulen, että verotus on vähintään kevyempi kierrätysmuovia käytettäessä. Vaatealan yritykset oppivat välttelemään verovaikutusta ja syntyy markkinoille tarve kierrätysmuoville.
Kiertotalousteemassa ei vielä kannata vastakkain asetella erilaisia tekniikoita ja materiaaleja. Ei ole teknologia-ala, jossa ”winner takes it all”. Esimerkiksi Neste julkaisussaan totesi aikaisemmin, että tuotannon kasvattamisen rajoitteena ei sinänsä ole markkinat vaan raaka-aineiden saatavuus. Neste onkin todennäköisesti sen vuoksi toteuttanut raaka-ainehankintoja tukevia yrityskauppoja. Samasta syystä myös UPM ja monet metsäjätit omistavat ja kasvattavat omaa metsäänsä.
Väestön kasvaessa samanlainen tarve on myös erilaisille vaatekuiduille ja tuotannon kasvunrajat on raaka-aineiden hankinnassa.
Itse tykkään Spinnovassa siitä, ettei sen teknologia ole raaka-aineeseen sidonnainen, vaikka toistaiseksi on valinnut toteuttaa ensimmäiseksi Woodspin-yhteisyrityksen, jonka raaka-aineena on sellu.