Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon uudestaan, että kukaan ei tule jatkossa maksamaan penniäkään enempää “vihreästä” teräksestä, jos se on kalliimpaa kuin tavallisesti tuotettu teräs.
Kilpailijat kertovat, että lyövät vihreän siirtymän projekteja jäihin, kun ei ole kysyntää ja samaan aikaan SSAB upottaa miljardeja osakkeenomistajien rahoja vihreään siirtymään joka on jo tullut ja tulee vielä todella kalliiksi osakkeenomistajille. 
Ei varmaan maksakaan. Juju on siinä että fossiilisesta teräksestä tulee ennen pitkää yhtä kallista erinäisten päästöoikeusmaksujen myötä. Esimerkiksi 2026 vuoden alusta voimaan tuleva CBAM (hiilirajamekanismi) asettaa EU:n ulkopuolelta tuleville teräs- ja alumiinituotteille päästöoikeusmaksut, mikä kaventaa EU:n sisällä ja aasiassa tuotetun halpateräksen hintaeroa.
Näiden investointien läpivienti on melko hidasta, joten oletushan on että nyt investoidaan ja tuotanto on valmis kun sille matalahiiliselle teräkselle on kysyntää. Ne jotka nyt lykkäävät investointeja ovat auttamatta myöhässä siinä kohtaa kun kysyntää alkaa olla, mutta oma tuotanto ei olekaan siihen valmis.
Tämä tässä on kyllä hieman pelkona. Vihreä siirtymä ei saa maksaa mitä tahansa kuten vielä hetki sitten luultiin. Teräksen lisäksi sama varmaan biopolttoainepuolella.
Thyssengrup rakentaa kans vihreän teräksen tuotantolaitoksia, joten ei SSAB yksin ole. Suurempi uhkakuva on se, että muut valtiot tukee omien maidensa vihreän teräksen tuotantoa enemmän kuin mitä Ruotsi omaansa.
Tällä hetkellä jonkinlaista preemiota maksetaan vihreästä teräksestä, mutta:
-vain murto-osalle tuotantoa
-valtaosa toimitusketjusta vähät välittää, ja vaikka sinä välittäisit et kaupassa kuitenkaan tee valintaa päästöjen kautta vaan esim hinnan kautta
-päästöt tuovat veroluonteisia kustannuksia, joten niitä vähennetään
Summa summarum, teräsmarkkina ei lompsa auki odota päästötekoja, eikä osakemarkkina niistä palkitse.
Ehkäpä tästä vähäpäästöisyydesta teräksen tuotannossa on tulossa aikaa yksinkertaisesti must be-tyyppinen tekijä, josta ei rahaa erityisesti saa, mutta joka pitää olla hoidossa.
Siis Euroopassa ainakin.
Thyssenin vetytie on toistaiseksi (?) vähän sumuinen.
Näissä vetyhommissa ongelmaksi on muodostunut niiden konkretiavaihe, eli kun siirrytään filosofisesta ja teknisestä pohdinnasta tuonne ‘mitä maksaa’-vaiheeseen samaan aikaan kun suhdanne murjoo, huomataan että aika tyyristä.
Vaikka Thyssenin tapauksessa 3 mrd eur investoinnista poliitikot ovat luvanneet veronmaksajien kuittaavan 2 mrd eur…
Homma on holdissa, ja keskustelut jatkuvat poliitikkojen kanssa jotta siitä tulisi ‘economically viable’.
Eli lisää rahaa halutaan investointiin.
Poliitikot haluavat ylläpitää työpaikkoja.
Poliitikot säätäneet energiapaletin, päästörajat ja -maksut.
Varsinainen sotkuinen lankakerä tämä ns vihreän siirtymän projekti, koska se rahallisesti ja aikataulullisesti koskee erityisesti Eurooppaa. Kun taas ‘kehitysmaat’ kuten Kiina ja Intia asettavat rajat muutaman vuosikymmenen pidemmälle.
Yritysmaailmassa muutama vuosikymmen pn ikuisuus, odotappa siinä kilpailukentän tasaantumista…
Tiedän ihan 100% faktana että asiakkaat maksavat enemmän “vihreästi” tuotetusta teräksestä. Siitä ei ole epäilystäkään, eikä kannata muuta väittää. Mikä on preemion määrä tulevaisuudessa, sitä ei tiedä kukaan. Kuten tuossa alempana kirjoitettiin niin vanhalla tuotantotekniikalla tuotetun teräksen kustannus/hinta tulee nousemaan ainakin Euroopassa, on se sitten mantereen omaa tuotantoa tai tuontiterästä josta maksetaan tullit. Sitä kautta kaikki terästä käyttävät toimijat joutuvat maksamaan materiaalistaan korkeampaa hintaa. Osassa lopputuotetta teräksen osuus kokonaiskustannuksesta on sen verran pieni, että vihreän teräksen tuoma brändiä vahvistava hyöty koetaan suuremmaksi kuin mahdollinen hintaero myös tulevaisuudessa. Ja hyvin luultavasti tullaan hiljalleen ajan kanssa muuttumaan tilanteeseen että vihreästi tuotettu teräs on standardi.
Asioilla on taipumus näyttää erilaisilta riippuen mikä on suhdanne sillä hetkellä, ja tällä hetkellä terästä tuottavat tai käyttävät tahot ovat suuremmissa ongelmissa kuin vielä jokunen aika sitten. Mutta näin se on aina ollut, suhdanteet vaihtelevat.
Mutta fakta on myös se että emme pääse pakoon ilmaston lämpenemistä ja sen aiheuttamia ongelmia ihmiskunnalle. Ainakin itse olisin hyvin pettynyt jos päättäjät globaalisti eivät haluaisi jossain aikavälissä tehdä niitä muutoksia joilla ilmaston lämpeneminen saataiisiin aisoihin. Teräksen tuottaminen hiilineutraalisti on kuitenkin suhteellisen helppo ja suuren vaikutuksen omaava tapa hillitä CO2 päästöjä tulevaisuudessa. En nyt väitä että ns. low hanging fruit, mutta varmasti iso ja mehukas hedelmä jonka saa noukittia pienemmällä jakkaralla kuin monet muut.
Tämä on kyllä aivan täyttä puppua. SSAB tekee yhteistyötä ties kuinka monen tunnetun firman kanssa näiden päästöttömien tuotteiden osalta. Jokainen järkevä yhtiö haluaa olla mukana vihreässä siirtymässä ja edelläkävijät hyötyvät eniten.
Kalliiksi tulisi se, että vihreään siirtymään ei panostettaisi ensimmäisten joukossa. Mitäs kuvittelet, että käy päästömaksuille sitten, kun esim 80% on suorittanut vihreän siirtymän mallikkaasti ja 20% saastuttaa entiseen tyyliin? Siinäpä osakkeenomistajien rahaa vasta tuhlattaisiin ja tuohon jämäjoukkoon kuuluvat tulevat olemaan liemessä.
On ihan outo ajatus, että asiakkaat eivät olisi valmiita maksamaan vihreästä teräksestä enempää. Hehän saavat itselleenkin siinä hyvää mainosta tekojen lisäksi ja pystyvät laittamaan tuotteillensa vähän kalliimpaa hintaa.
Kun ottaa huomioon sekä preemion, että säästetyt päästömaksut niin en käsitä miten tuon voi tulkita joksikin rahan upottamiseksi, kun hyötyä tulee molemmista suunnista. Millä tavalla se olisi osakkeenomistajien etu jos tehdään 10-15v päästä terästä kalliimmilla kustannuksilla ja mainospuheissa saadaan sanoa, että tämä meidän teräs saastuttaa kaikista eniten?
Kyllä tämä maailma nyt vaan muuttuu aiheestakin vihreämpään suuntaan ja se fakta on syytä hyväksyä.
Omassa työssäni näen päivittäin yhä enenevässä määrin, että asiakkaat ovat valmiita maksamaan preemiota pelkästään siitä tiedosta, kuinka paljon jokin tuote aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä. Eihän nämä suoraan erillisellä laskurivillä näy, mutta kyllä valmistajien on johonkin kohtaan hintoja upotettava syntyvät kulut, jotka kertyvät kaikesta selvitys ja laskentatyöstä. Seuraava steppi tulee olemaan vaatimus pienentää tuotteiden hiilijalanjälkeä / tuote, jolloin markkinatalous tulee hoitamaan kuka saa jatkossa toimittaa esimerkiksi raaka-aineita tehtaille.
Taustalla on politiikka ja “vihreät arvot”, jotka ohjaavat toimintaa ideologisesti.
Toivottavasti olen väärässä mutta minusta tässä käy päinvastoin. Ensimmäiset investoivat maksavat kaiken omasta kassasta mutta kun olet myöhässä ja ilmoitat että suljet tehtaan koska se tarvisi x miljardin investoinnin jotta se olisi kannattava ja muutama sata henkeä jää työttömäksi (tai tuhatta) . Niin tämän vuoksi yhtä äkkiä valtiolta tuleekin jotain 50% investoinnista tukea jotta työttömiä ei tulisi ja mahdollisesti tekniikkakin mennyt tänä aikana eteen päin ja yritys saa näin kilpailu kykyisemmän tehtaan kuin ensimmäiseksi investoineet.
SSAB saa EU-rahaa fossiilittoman teräksen siirtymään | Kauppalehti
SSAB tiedottaa, että sille myönnetään 1,45 miljardia Ruotsin kruunua EU:n Oikeudenmukaisen siirtymän rahaston viitekehyksessä. Rahaston yksi käyttökohde Ruotsissa on Norrbottenin alueen terästeollisuuden siirtymä.
Juttua vihreän teräksen preemioista.
Haastava suhdanne (?) tilanne ja ohuet volyymit vs kokonaisvolyymi vaikuttavat käsitykseen mikä onkaan tuo green premium rahassa mitattuna.
Tietenkin mysteeriksi jää mitä se onkaan vaikkapa hetken päästä, mutta mustan teräksen tuottajakunta sentään yrittää viestiä ja saada sitä. Saati että huomattavia investointeja perustaisi preemion varaan, toki Euroopassa on rakennettu veropenaltia, eli päästöoikeuksia poistetaan tuottajilta ja markkinoilta, eli jos et toimi niin tulee ehkä vielä kalliimmaksi.
Green steel suppliers in Europe maintained premiums for such steel at €200-350 ($209-366) per tonne.
Notably, a premium for steel with carbon emission of under 600 kilograms and Scope 1,2 and 3 upstream was reported at €200 per tonne.
Transactions for such steel were heard at €170 per tonne during the week, but for limited tonnages.
Premiums for steel, carbon neutral under Scopes 1 and 2 were reported at €300-350 per tonne.
And premiums for green steel, with Scope 1, 2 and upstream Scope 3 carbon emissions of less than 0.8 tonnes per tonne of steel, were reported at €200-250 per tonne.
Industry sources estimated achievable prices for such material at €100-150 per tonne.
Some bids were reported at even lower levels — €50-80 per tonne.
As a result, Fastmarkets calculated its weekly green steel domestic, flat-rolled, differential to HRC index, exw Northern Europe at €100-200 per tonne on Thursday, stable week on week
.
Kiinan markkinoiden heikkous ohjaa terästä vientiin, se painaa hintoja ja ohjaa hintapainetta heikon kysynnän Eurooppaan kun USA on tariffeilla kunnolla suojattu.
Euroopan tuonnissahan tariffia alkaa tulla vasta tietyn tonnimäärien ylityksen jälkeen.
EU on noteerannut tätä, ja aloittanut uuden tarkastelun nopeutetulla aikataululla, voi vaikuttaa tuonti-intoon.
EU:n tuotanto on enää rapiat 5% maailman teräksen tuotannosta, joten eri teräsmaiden omat politiikat seurannaisvaikutuksineen haavoittavat helposti, esim päästömaksut, korkea energian hinta, tuet, yms.
World crude steelmaking capacity in 2023 was estimated at 2.439 billion tonnes per year, exceeding production by 552 million tpy, according to the Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD).
In 2023, steel output among the EU’s 27 member states fell to 126.30 million tonnes, down from 136.30 million tonnes in 2022 and down from 152.60 million tonnes in 2021, according to data from the World Steel Association.
SSAB YTD -43,08&
Osinko 11,45%
PE 5,75
Onko kyseessä jonkin sortin ansa?
Taitaa suurin peikko SSAB:n kohdalla liittyä tähän joulun alla uutisoituun pankin näkemykseen “arvoa tuhoavasta suunnasta”.
On tuo silti kieltämättä aika jyrkkä näkemys:
## Planerar miljardinvestering
I september publicerade Christan Kopfer och Handelsbanken en analys där man satte riktkursen 90 kronor för stålaktien.
Det finns dock ett stort MEN.
Det handlar om den jätteinvestering i miljardklassen som SSAB planerar att genomföra på ett nytt stålverk i Norrbotten.
“Enligt vår mening är värderingsrabatten hänförlig till bolagets planerade jätteinvestering på drygt 70 miljarder kronor. Vi menar att investeringen är värdeförstörande, framförallt eftersom det råder ett överutbud på den europeiska marknaden för standardkvaliteter”, skriver banken.
Sama toisella kotimaisella:
Suunnittelee miljardiinvestointeja
Syyskuussa Christan Kopfer ja Handelsbanken julkaisivat analyysin, jossa ne asettivat teräsosakkeen tavoitehinnaksi 90 kruunua.
On kuitenkin olemassa iso MUTTA.
Kyse on miljardien luokan jättiläissijoituksesta, jonka SSAB aikoo toteuttaa Norrbottenin uudessa terästehtaassa.
“Meidän mielestämme arvostusalennuksen syynä on yhtiön suunnittelema, hieman yli 70 miljardin kruunun suuruinen jätti-investointi. Uskomme, että investointi on arvoa tuhoava, ennen kaikkea siksi, että Euroopan markkinoilla on ylitarjontaa standardilaaduista”, pankki kirjoittaa.
Aika näyttää miten arvoatuhoavia SSAB:n investoinnit lopulta ovat, decorbonisationia kun halutaan, mutta ei välttämättä maksaa jos/kun loppuasiakkaat eivät halua. Noita kaiketi iso osa noista ‘arvoatuhoavista’ investoinneista on.
Toisaalta päästöoikeuksien poistaminen on vahva keppi, joka pienentää mahdollisuutta olla tekemättä näitä investointeja.
Oma haasteensa on vielä se, että saavatko SSAB:n kilpailijat investointitukia kotimaistaan hövelimmin.
Ja jos kapitaalista on pulaa, ehkä kovin paisutettu ylläpitoinvestointiraha on pois jostain uudesta bisneksestä ja lisäkatteista?
Oma lisänsä näihin paisuviin ylläpitoinvestointeihin - ja oletettavasti kasvaviin muuttuviin kuluihin - tapahtuu arvoketjussa tuolla LKAB:n puolella, joka decarbonisaatioon arvioi panostavansa jopa 39 mrd eur 2040 mennessä.
Euroopan hiiliedelläkävijyys maksaa. Pakottamalla voi saada etumatkaa ja kilpailuetua, mutta varmasti sillä saa myös extrakuluja, extraylläpitoinvestointeja, yms.
Kinkkinen tilanne…
Tässä minun pointteja lisäostoille:
1.Energiaa paljon kuluttavan teollisuuden on hyvä olla energia omavaraisessa pohjolassa. Kestää hyvän tovin ennekuin keskieuroopan energiatuotanto on kunnossa.
Taloustilanne on hyvä, tulosta näyttää tulevan heikossakin suhdanteessa. Pystyy tuottamaan ja myymään euroissa ja kruunuissa.
Pitkäaikaiset näytöt tuotekehityksestä. Erikoisteräkset kulkee läpi suhdanteiden eri polkuja bulkin kanssa.
FossilFreeSteel on harvinaislaatuinen mahdollisuus. Monien arvioiden mukaan SSAB on 5 vuotta edellä muita. Solmitut kumppanuudet antaa melkoisen selkänojan FF-steelin kysyntä “huoleen”.
Osake on itselleni ihan ok ostohintainen, varmaan laskenut jonkun verran ns. markkinan mukana. Ostovaraa kuitenkin jätettävä aina! - ylilyönnit voi olla isojakin.
6.Tärkein pointti! Teräkselle ei ole näköpiirissä korvaajaa - tulevaisuus on kunnossa.
Kommentissa on vahvoja kaikuja niissä ajoista kun Neste alkoi rakentaa ei-fossiilisia laitoksia ennen 2010-lukua, silloin ei edes puhuttu vielä ilmastomuutoksesta vaan saastumattomasta polttoaineesta - markkinalauseet olivat siis paljon vähemmän ytimekkäitä tai trendikkäitä.
Palstoilla jyristiin ja naureskeltiin, kuinka vain öljyjalostus on tehokasta, eikä minnekään muuhun suuntaan pidä mennä. Vaikka Neste on ollut nesteessä viime vuonna, niin 2010-2014 ostettujen osakkeiden hankintahinta on noin 2-3 euroa keskimäärin omassa salkussa. Yhtiö moninkertaistanut arvonsa noista vuosista.
Edelläkävijät voivat nostaa yhtiön täysin uuteen asemaan onnistuessaan. Ilman yrittämistä ei kuitenkaan voi onnistua ja kun ensimmäisten tehtaiden tuotanto on myyty jo vuosiksi eteenpäin, niin kyllä sitä markkinapotentiaalia tuntuu olevan.
Neste saattoikin olla +10 vuotta sitten edelläkävijä, mutta sellaista sulkaa tuskin voi antaa 2020-luvalla yritykselle, jonka Rashen tehtaan CO2-päästöt suuruusluokkaa 75 % Suomen henkilöautojen päästöistä. Lisäksi muutkin alan toimijat, toisin kuin Nesteen tapauksessa, panostavat samaan asiaan, josta voi tulla hyvinki pian ns. uusi normaali ja hinta sen mukainen.
Hienoja pointteja!
Tein myös n. 20% lisäyksen tuossa välipäivinä vaikka lapulla on takana suhteellisen ahdistava vuosi. Jos jatkan erinomaista pointtilistaa:
Ukrainan sota. Sota on vähentänyt eurooppalaisen teräksen tuotantoa seuraavaksi hyvin pitkäksi ajaksi. Ukraina tuotti 21,4 miljoonaa tonnia raakaterästä ennen sotaa. Tämä ei ole ollut kokonaisuudessaan suora kilpailija SSAB:n kanssa, mutta vaikuttaa kokonaismarkkinaan. Nyt teollisuus/rakennus taantuman aikaan tämän vaikutus markkinahintoihin ei ole päässyt realisoitumaan.
Ukrainan rauha. Toivottavasti Ukrainaan saadaan mahdollisimman pikaisesti rauha heidän omilla ehdoillaan. Mikäli Ukraina jatkaa itsenäisenä valtiona, on sen jälleenrakennusprojekti mittaluokassa valtava. Tämä tulee nostamaan rakennuskustannuksia työvoimasta materiaaleihin. Jos nyt lonkalta heittää teräksen hinnan tuplaantuvan nykyhetkeen, ei se liene edes lonkkaheittona ylimitoitettu vaikka toiveikas onkin.
Ruotsi. Markkinat ovat ottaneet HYBRIT-hankkeen valtavana riskinä, mitä se varmasti onkin. Tässä kohtaa poliittinen riski pienentänee hankkeen kokonaisriskiä. Tuskin maailmassa on muuta maata, jossa hankkeen onnistumiselle olisi yhtä laaja ja luja tahtotila kuin Ruotsissa.
EU:n protektionismi. Tämä on molempia, uhka ja mahdollisuus. EU:n politiikka on melkoisen sekaisin, mutta silti uskoisin olevan todennäköisempää protektionismin kasvamisen kuin sen pienenemisen. Kiinalaisen teräksen elvytetty kilpailuetu pienentynee tämän johdosta riippumatta Kiinan sisämarkkinasta. Kiinan sisämarkkina on toki peluri itsessään ja toiminee vipuna myös eurooppalaisen teräksen hinnalle.
ESG näkökulma. Itse uskon, että ESG asioiden tulo osaksi meidän arkea on nopeampi ja voimakkaampi kuin tällä hetkellä uskomme. Osaltaan huoli on myös siinä reguloiko EU itsensä hengiltä. Uskon kuitenkin, että tässä kohtaa uudella markkinalla ensimmäisenä toimiminen on valtava etu jo siitä syystä, että vastaavien laitosten kehitys vie valtavasti aikaa. Regulaatio on tässä kohtaa myös mahdollisuus joskin tuskin EU voi regulaatio namiskaa vääntää kaakkoon jos se käytännössä loisi monopolin - vai voiko?