En sanonut puoluekantaa merkityksettömäksi, vaan että:
Mainitsin myös Elisabth Rehnin joka sai vuonna 1994 ensimmäisellä kierroksella 22% kannatuksen ja hän oli viiden prosentin puolueen ehdokas. Toisella kierroksella tulos oli 46%, ja yhä edelleen, viiden prosentin puolueesta.
Kopioin nyt pari pätkää wikipediasta, en jaksa sen kummempia väkertää.
1994
Ensimmäistä kertaa kokonaan suorana kansanvaalina järjestetty presidentinvalinta mahdollisti sen, että toiselle kierrokselle porvarillisen puolen ehdokkaaksi SDP:ta vastaan nousi RKP:n edustaja. Vaalin poikkeuksellisen ehdokasasetelman (mies ja nainen, diplomaatti ja poliitikko) vuoksi liukumaa oli tosin niin vasemmalta puolelta porvarilliselle kuin toisinpäinkin.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Elisabeth_Rehn
Halosen kannatus oli suurinta Helsingin (66,3 %) ja Uudenmaan (59,3 %) vaalipiireissä. Kaikkein vahvinta hänen kannatuksensa oli etelän keskisuurissa vanhoissa teollisuuskaupungeissa. Naisten keskuudessa Halosen suosio ylitti kaikki perinteiset puoluerajat: vasemmiston ja vihreiden lisäksi hän sai tukea myös kokoomuksen ja RKP:n naisäänestäjiltä, joiden alkuperäiset ehdokkaat eivät olleet mukana vaalin toisella kierroksella. Halonen oli suosittu myös nuorison, etenkin kaupunkilaisnuorten, ja radikaalien taiteilijoiden joukossa. Näkyviä Halosen tukijoita toisella kierroksella olivat muiden muassa RKP:n peruspalveluministeri Eva Biaudet ja entiset kokoomuslaiset naisministerit Ulla Puolanne, Helena Pesola ja Sirpa Pietikäinen.
Ahon vahvimmat kannatusalueet olivat maaseudulla, erityisesti Pohjanmaan pienissä kunnissa. Suurimman ääniosuuden hän sai Vaasan (70,0 %), Ahvenanmaan (60,6 %), Oulun (58,9 %) ja Lapin vaalipiireissä (55,8 %). Aho oli myös eläkeläisäänestäjien suosikki. Toisen kierroksen vaalipäivän lähestyessä Ahon taakse ryhmittyivät kokoomuksen ja RKP:n miesäänestäjät, mikä näkyi myös politiikan johtopaikoilla. Kokoomus ja RKP olivat virallisesti ilmoittaneet pysyvänsä puolueettomina vaalin toisella kierroksella, mutta muiden muassa puolustusministeri Jan-Erik Enestam ja sisäministeri Kari Häkämies ilmoittautuivat Ahon tukijoukkoihin. Myös Kristillisen liiton johto tuki Ahoa. Julkisuuden henkilöistä Ahoa kannattivat varsinkin monet urheilijat, esimerkiksi jääkiekkoilija Teemu Selänne, hiihtäjä Mika Myllyläsekä ralliautoilijat Juha Kankkunen ja Tommi Mäkinen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2000
Presidentinvaaleissa jakolinjat eivät ole läheskään yhtä tiukat kuin muissa, ja yllätyksiä tulee aina. 2006 Halonen oli lähellä voittaa jo ensimmäisellä kierroksella, ja toisella Niinistö pääsi melkein iholle. 2012 Haavisto-ilmiö tuli yllätyksenä, 2018 ilmiön lässähdys yllätti.
Pointtinani ei ollut missään vaiheessa väittää etteikö puoluekannalla olisi merkitystä, vaan että muilla asioilla on paljon enemmän merkitystä kuin missään muissa vaaleissa. Näissäkin on mukana aivan puskista tulleena Mika Aaltola, puolueilla ei ole mitään mahdollisuutta nousta yhtä nopeasti “pinnalle”. Aaltola jytkähti esiin muutamassa kuukaudessa, Perussuomalaisilla kesti 16 vuotta kerätä vauhtia jytkyyn.
