– Suomalaisuuteen on aina liittynyt tietty vieraanvaraisuus. Täältä on muutettu ja tänne on muutettu. Keskeistä on nyt se, että geopoliittiset riskit yhdistettynä ilmastonmuutokseen tuottavat meille tarpeen hallita Euroopan ja Suomen rajoja, Aaltola sanoi.
Tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Aaltola kelpaisi PS:n äänestäjille.
Stubissa on tiettyä veikarimaisuutta, eria asia sitten onko Suomessa totuttu enemmän kivikasvo-pressaan.
Monissa asioissa varoo ottamasta jyrkkää kantaa tai kuten hän ilmaisee, ei ota kantaa päiväpolitiikkaan, kun se ei pressalle kuulu. Saa nähdä miten selviää vaalikone-vastauksien osalta.
Jos oltaisiin normaalissa vaalitilanteessa, missä olisi tavanomaiset ideaali-ehdokkaat eri puolueilta, niin siinä tilanteessa Aaltola jäisi 5% kuriositeetiksi. Mutta kun hypätään tähän realitilanteeseen, missä ehdokastilanne on mitä on, niin äänestäjä alkaa hakea vähiten huonoa vaihtoehtoa ja siinä 1vs1 prosessissa Aaltolan osakkeet nousevat.
Mielestäni nyt on mukana harvinaisen hyviä ehdokkaita nimenomaan presidentin virkaan.
Rehn, Stubb, Halla-aho, Urpilainen , Haavisto - ketä parempia ehdokkaita ko.puolueilta olisi tarjolla? Tietysti jos kaipaa Sanna Marinia🤔
Kaikilla on pätevyys hoitaa ulkopolitiikkaa ja kyky edustamiseen sekä seremoniatehtäviin.
Aaltola on taas musta hevonen.
Mieti nyt vaikka USA:n oletettuja virallisia presidenttiehdokkaita😂
Jos verrataan taas 2016 vaaleihin. Urpilainen korvaa Haataisen, Rehn Vanhasen, Halla-aho Huhtasaaren. Haavisto on kuten viimeksikin.
Vai tarkoitatko sitä, että Sauli Niinistö puuttuu? Tämä tietysti totta,mutta kun kaudet on täynnä ja ei me omaa Putinia tarvita, kukaan ei ole korvaamaton. Hyvä presidentti tietty ollut 12v.
Tarkoitin sellaisia, oikeastaan kuvitteellisia ideaali-ehdokkaita. Nythän tilanne on muutenkin monelta suunnalta sekaisin, esim. SDP.n ehdokas on käytännössä Vihreiden Haavisto, kun Urpilainen aloittaa kampanjansa joskus marraskuussa. Ennakkoäänestys alkaa tammikuun 17.päivä…
Kokoomuksen ehdokas on umpi-federalisti, jolla ei ole laajaa oman kentän tukea. Keskustan ehdokas on myös jonkin sortin liberaali-federalisti, siis kauhistus niille Keskustan kovan ytimen maajusseille mitä minä tunnen. Tämä kaikki laittaa liikkelle paljon liikkuvia äänestäjiä.
Vaihteeksi taas tälläinen “ketä voisit kuvitella” gallup Internet-paneelin avulla.
Sdp:n kannattajista 70 prosenttia voisi kuvitella äänestävänsä Haavistoa ja 40 prosenttia Urpilaista. Turjan mukaan tulos kertoo siitä, ettei Sdp:llä ole omaa vahvaa ehdokasta.
– Haavisto on Sdp:n kannattajien keskuudessa selvästi eniten suosiota saava ehdokas. Se, että Urpilainen panttaa päätöstään marraskuulle kertoo siitä, että Sdp asettaa velvollisuudentunnosta ehdokkaan vaaliin eikä hirveitä menestymisen odotuksia ole.
Sanoisin että esim. Aaltolan 2. kierroksen potentiaali menee heittäen 50% tuntumaan kun äänestäjille tulee pakkotilanne eteen. Esim. PS:stä vain 42% antoi tukensa Aaltolalle tässä kyselyssä, kun Haavisto sai samalla 10%, niin ei ole vaikea arvata että 2. kierrokselle PS:n äänet menisivät valtaosin Aaltolalle jos olisi tehtävä valinta hänen ja Haaviston välillä.
Onhan tuo ympäripyöreää, mutta mitä olisit halunnut kuulla? Esimerkiksi, että heikommassa asemassa olevia ja vähemmistöjä ei puolusteta?
”Jos jotain arvomääritelmää minulle haetaan, katson olevani Pohjoismaisen hyvinvointivaltion puolesta, jossa heikommassa asemassa olevia ja vähemmistöjä kannustetaan ja puolustetaan, jossa kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään vauvasta vaariin ja jossa tulevaisuuden sukupolvien Suomelle ei viitata kintaalla. Yhtä lailla suomalaisuus ja kansallistunne ovat minulle hyveitä, joista saa olla ylpeä. Päättäväisesti kanavoituna se on voiman lähde, jolla tämäkin kansakunta on koetuksista selvinnyt.”
Toinen, itsestäänsevyys. Miten korjaisit tätä lausetta?
”Meidän pitää hyväksyä, ymmärtää tai ainakin sietää toinen toisiamme.”
En näe noista ”valinnoista” ole aivan älyttömästi haittaa presidenttinä toimivalle.
Tähän on tosiaan Aaltola onnistunut taidokkaasti kokoamaan kaikki latteudet ja runsaan määrän fraaseja. Tuo ei ainakaan minulle avaa mitään hänen mahdollisesta arvomaailmastaan…
Mikä on hänen suhde uskontoonsa; mihin asti se määrittelee hänen maailmankatsomustaan?
Mitä tarkoittaa käytännössä “vähemmistöjen puolustaminen”? Sosiaaliturvaa, työllistymistä, pakolaisia, mitä?
Mitä tarkoittaa “Tulevaisuuden sukupolvien Suomelle ei viitata kintaalla”?
Mikä tämä “voiman lähde” nyt siis on, kansallistunne?
En tiedä mistä @OldFeki tähän Halla-ahon vetäisi. Itse en voi kuvitella ehdokkaista muita kuin Stubbia äänestäväni, jos se nyt jotain kiinnostaa. Tämä Aaltolan performanssi sen sijaan alkaa saamaan sitä kummallisempia piirteitä mitä enemmän avaa suutaan.
Otin Halla-ahon pois. Hyppäsin suoraan politiikkanurkkauksen binääriajattelumaailmasta tänne sivistyksen pariin ja nimimerkit menivät sekaisin. Pahoittelut siitä.
Eli haluat tietää kaiken sellaisenkin, mikä ei presidentin tehtävien kannalta ole oleellista?
Uskontokysymyksen hän ohittaa, mutta eikö ohittaminen kerro myös siitä, että sillä ei ole suurta merkitystä siihen, miten hän maailmaa katsoo. Analyyttisyys on ollut alusta asti hänen tavaramerkkinsä, joten en oikein osaa tällaista uskontoaspektia edes kaivata. Miksi se olisi tärkeä tällä vuosituhannella, Suomessa?
Tulevaisuuden sukupolvien kinnasvertaus oli kieltämättä turhan abstrakti. Lukiessani ajattelin esim. ilmastoon tai puhtaaseen energiaan liittyviä, nyt tehtäviä, päätöksiä, joiden vaikutus kestää pitkälle tulevaisuuteen.
Voimanlähde on suomalaisuus ja ylpeys suomalaisuudesta? “Oikein kanavoituna” kaiketi tarkoittaa sitä henkeä, jolla maamme selvisi aikoinaan itsenäisenä. Ilman yhtenäisyyttä emme täällä olisi vapaina suomalaisina ja sitä yhtenäisyyttä ollaan kovasti haastamassa lisääntyneellä vastakkainasettelulla.
Ehkä itselleni ei vain tuo abstraktius, kielikuvallisuus ja pyörittely vain nappaa niin paljon - kaipaan edes hieman enemmän konkretiaa sanojen taakse. Jos tulevaisuus-vertaus olisi perusteltu ilmastonmuutoksella, sehän olisi ollut täysin selkeä. Nyt ei vain näin syystä tai toisesta tehty.
Mielestäni Aaltola pyrkii hyvinkin selkeästi kumartamaan vähän jokaiseen suuntaan. Toisaalta kosiskelee liberaaleja - toisaalta konservatiiveja. On vähän kaikenlaista mieltä, eikä halua sulkea mitään ovia pois.
Itselleni uskontokysymys on hyvinkin tärkeä etenkin hänen Twitteriään jo pidempään seuranneena. Jeesuksen ristiinnaulitsemiskuvat pääsiäisenä jnejne. ovat itselleni jopa pelottavia ja en ymmärä koko sceneä ollenkaan.
Tästä on vaikea olla eri mieltä. Hän tulee politiikan ulkopuolelta, joten moni asia on epäselvä. Toisaalta, kuinka moni politiikan ulkopuolelta tuleva, vaikka sinä tai minä, lokeroi itsensä mihinkään määritelmään. Välttelen sellaista viimeiseen asti.
En ole kiinnittänyt huomiota Twitterin uskontoaiheisiin viesteihin. Ei minulle ole ongelma, jos hän kuuluu kirkkoon ja käy kirkossa, kunhan ei mikään hihhuli ole. Monet kristinuskon arvot allekirjoitan, vaikka en kirkkoon kuulu.
Jos haluaa olla ns. “koko kansan presidentti”, niin on ihan luonnollista ettei lähde kauhean polarisoivia mielipiteitä laukomaan ja kumartelee joka suuntaan. Ihan perusteltu taktiikka ja voi olla että hän on ihmisenäkin sellainen, joka pyrkii tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Mene ja tiedä. Väittelyissä varmaan näkee paremmin, millainen kaveri on kyseessä ja miten reagoi kun haastetaan tarkoituksella.
Veikkaan, että Suomessa on totuttu aika sovinnolliseen presidenttiin, joka välttää voimakasta kieltä ja tiukkoja rajanvetoja eri mielipiteiden välillä. Tai ainakin osaa sovitella sanansa tarkasti jos omaakin voimakkaan mielipiteen jostain.
Mtäs ihmettä… Tällaisesta en tiennyt mitään. Nyt meneen minullekin melko raskaaksi.
Muun muassa näiden takia olen tälläkin foorumilla hämmästellyt hänen suosiotaan. Kristillisissä arvoissa en itsekään näe mitään ongelmaa, mutta tässä hänellä on kyse muustakin.
Disclaimer: En kannata vanhojen viestien ja tekojen kaivelemista liiallisuuksiin. Mutta nämä ovat alle 6kk takaa ja hänen julkisia ajatuksiaan siihen aikaan, kun hän itse jo spekuloi ehdokkuudellaan. Eli pidän relevantteina tässä kohtaa.
Aaltola on hyvinkin saattanut tutkia, millaisella taktiikalla Macronista tuli presidentti 2017. Hänellä oli ohuehko poliittinen kokemus perustaessaan uuden puolueen 2016, ja siitä suoraan presidenttiehdokkaaksi. Suosion nousu perustui kai lähinnä siihen, että kansa oli kyllästynyt vanhojen puolueiden riitelyyn ja halusi jotain uutta ja raikasta. Tähän saumaan karismaattinen Macron iski. Jotain yhtymäkohtia siis Aaltolaan. Muistaakseni Macron vältteli ottamasta konkreettisia näkemyksiä moniin kysymyksiin, koska hänen kansanliikkeessään oli ihmisiä vähän eri puolilta politiikan kenttää. Samaan varmaan Aaltolakin pyrkii.
Nähtäväksi jää, kuinka tärkeää kansalaisille on tietää, mitä hän todella ajattelee monista sisäpoliittisista kysymyksistä vaikka vain yleisellä tasolla; eivät toki kuulu presidentin toimivaltaan, mutta saattaa silti monia kiinnostaa, ja muiden ehdokkaiden kantoja jo tiedetään. Media tulee näitä tivaamaan syksyn mittaan, kestääkö taktiikka rumputulen?
Aaltola ilmeisesti halusi dramaattisesti korostaa miten hän kokee pääsiäisenä sodan Euroopassa.
Aaltola jakoi tviitin, koska se ”kuvasti ihmisyyden tilaa”.
– Jeesuksen viimeiset sanat ovat lohduttomat. Ne kuvaavat viimeistä kipuilua. Se on herättävä asia, kun sota valtaa Eurooppaa. Tuo huuto tulee meitä kaikkia lähelle.
Hyppäsin suoraan politiikkanurkkauksen binääriajattelumaailmasta tänne sivistyksen pariin ja nimimerkit menivät sekaisin. Pahoittelut siitä.