Perunilta tuli viikonlopun aikana Nato / USA aiheinen video, missä käydään vähän naton ja muiden liittolaisuuksien logiikkaa läpi - ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta ihan hyvä video:
3 tykkäystä
Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon viimeistään samaan aikaan Baltian maiden kanssa, ja aiemminkin toki jos oikeasti olisi ollut mahdollista. Meillä kävi käsittämätön tuuri sen myötä että 1) Ukraina puolustautui menestyksekkäästi Venäjää vastaan, 2) Naton kaikki jäsenet lopulta hyväksyivät Suomen jäseneksi. Lopputulos on siis hyvä, mutta turha sekoittaa korrelaatiota ja kausaliteettia.
Oli hyvä että varmistettiin ensin NATO-jäsenyys. Mutta tämän jälkeen likapyykin pesemisen aika voisi alkaa pikkuhiljaa. (Taitaa olla turha toivo? ) Tässä hyvä muistaa että 1) Suomella olisi ollut mahdollisuus liittyä Natoon ilman suurempia haasteiteita aiemmin, 2) edellä menetetty mahdollisuus (ilman haasteita) menetettiin kun ei tehty tarvittavia päätöksiä (ja puhuttiin fiktiivisestä Nato-optiosta), 3) melkein kaikki läntiset sivistyneet demokraattiset maat ovat kuuluneet Natoon jo pitkän aikaa.
Tässä(kin) asiassa etenkin vasemmistopuolueet ovat olleet väärässä (ja toki muutamat muutkin). Ei tarvitse alkaa puolueiden puheenjohtajien puolesta alkaa pyytelemään anteeksi, mutta voisikohan alkajaisiksi lopettaa narratiivin siitä miten “SDP ja Marin luotsasi Suomen Natoon”? Marinin olisi pitänyt alkaa kannataamaan Nato-jäsenyyttää 10+ vuotta aiemmin, että tälle kehulle olisi aihetta…
15 tykkäystä
Toisaalta myöskin niin, että on oltu kaukaa viisaita. Kylmän sodan päätyttyä Euroopassa useimmat ovat ajaneet puolustuskykyänsä alas, mutta Suomessa on ymmärretty mihin perustuu ennaltaehkäisevän kynnyksen järjestäminen riittävän korkeaksi pidäkkeeksi karttapalloa katsoen.
Jos ei olisi tätä viisautta, olisimme luultavasti joutuneet pulaan venäjän kanssa jossain vaiheessa…
Lisäksi Puolustusvoimat ovat halunneet melkein 30 vuotta kehittää toimintaa Naton “korkean tason kumppanina”, vaikka eivät ole voineet jyrätä poliitikkojen ja kansanvallan ylitse tässä Naton jäsenkysymyksessä. Kuitenkin kaikki voitava on alan asiantuntijoiden toimesta tehty pitkäjänteisesti, mitä voi pitää hyvänä saavutuksena.
On hyvä muistaa, että Nato ei ole sotimassa etulinjassa ensimmäisenä meidänkään rajalla. Kyllä suurin ensi-isku otetaan vastaan melkein kokonaan omin voimin.
Kansanedustajat valitsee kansa. Siksipä tässä ei voi katsoa pelkästään poliitikkoja vaan pitää myös ymmärtää , että kansan kollektiivinen näkemys on ollut liian ruusuinen. Tämä näkyy tietysti myös liike-elämässä eri meidänkin firmojen osalta (fortum, finnair, fennovoima, nokian renkaat, …). Siispä “kollektiivinen näkemys” on koskenut sinua, minua ja meitä jokaista.
42 tykkäystä
Täysin samaa mieltä. Suomen puolustuskyvystä on pidetty hyvin huolta, ja asiat olisivat huonojen päätöksien myötä voineet mennä huomattavasti kurjempaankin suuntaan. Silti, melkein kaikki Venäjän muut naapurimaat ovat ymmärtäneet liittyä Natoon Suomea aiemmin. Eli ei voi jakaa pelkästään kunniamerkkejä hyvästä suorituksesta.
PS. Kunnia kaikille jotka ovat edistäneet Suomen puolustuksen kyvykkyyttä ja Nato-yhteensopivuuttaa. Uskoisin että jos ei ole 100:n prosentin korrelaatio näiden välillä, niin ainakin todella lähellä…
PPS. Suomen aiempi puolustusstrategia “tehdään Suomeen hyökkääminen liian kalliiksi ja typeräksi Venäjälle” ei toivottavasti ole kenenkään mielestä enää riitäävä tai järkevä ajatellen Venäjän toimet. Jälkikäteen ajatellen vaikka Viron Nato-jäsenyys huomattavasti kevyemmällä puolustuksella vaikuttaa paremmalta. Tässä ei toki ole toisiaan poissulkevista vaihtoehdoista kyse.
10 tykkäystä
Itse olen tyytyväinen ja pidän liittymistä oikea-aikaisena kussakin ajassa olleilla tiedoilla. Virolla kesti liittymisprosessi 13 vuotta. Olisi pitkä aika odotella jäsenyyttä vuosia ison naapurin vieressä, jonka huomio ei ole samaan aikaan kiinnittynyt muualle.
Mun mielestä liian pitkälle menevä spekuloiminen asioilla, mitä ei ole tapahtunut, on loputon suo. Jos sille tielle lähtee, ei voi olla mihinkään tyytyväinen, koska kaikki olisi aina voitu tehdä paremmin. Elämä ja maailman meno on epätäydellistä.
Yhtä hyvin voisi spekuloida, että jos suomi ja viro olisi samaan aikaan hakenut natoon, se olisi ollut liikaa venäjälle, ja tilanne olisi pitkän hakuprosessin aikana jossain kohtaa eskaloitunut.
10 tykkäystä
Venäjä on myös taitava ulottamaan lonkeroitaan eri maihin ja vaikuttamaan poliitikoiden (halonen, lipponen, tuomioja, aho) kautta kansan mielipiteisiin. Nyt meni propaganda kerralla poikki. Aika reppureissaajia ollaan oltu tälläisen maan vieressä List of wars involving Russia - Wikipedia
En ihmettelisi jos Venäjällä on ollut tekemistä etenkin Saksan vihreiden kanssa. Ydinvoima kun tuottaa vähemmän co2 päästöjä kuin aurinkovoima, tuulivoima tai vesivoima, siinä voi olla kyllä enemmän käyttöön liittyviä kuolintapauksia. Mutta ei sen vastustaminen sovi ympäristötavoite-pyrkimysten kanssa, vaan Venäjää hyödyttävän ideologian kanssa.
9 tykkäystä
Missäs tällaista narratiivia siis on levitelty? Hallitus toki vei Suomen Natoon ihan jo juridisistakin syistä ja PM oli tässä myös aktiivinen, kuten ulkoministeri ja puolustusministeri. Ja tietenkin presidentti. Kaikki hoitivat tonttinsa ja kaikki “luotsasivat” Suomen Natoon. Mitä kukin tuolla sanalla tarkoittaa.
Kokoomus ja RKP lienee olleet ainoat aika selkeän Nato-myönteiset puolueet. Vasemmistoliitto sitten siellä toisessa laidassa ja loput - sekä kansan suuri enemmistö - ovat olleet tyytyväisi liittoutumattomuuteen mutta läheiseen Nato-kumppanuuteen.
6 tykkäystä
Minusta hallitus suoritti Natoonliittymisprosessin, ihan hyvin.
Alkaen lähes heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan.
Eli aivan liian myöhään ottaen huomioon miten fataalisesta kannetusta riskistä puhutaan.
Jos hyökkäys olisikin kohdistunut Ukrainan sijasta Suomeen koko prosessi ei olisi ollut ajankohtainen.
Eli kyllä tästä YYA-Suomen jahkailusta ja venäläisten taskussa olemisesta on ihan hyvä käydä julkinen keskustelu, ja toivottavasti tutkimusta muunkin kuin Sorsa-säätiön rahoittamana.
Pitää myös muistaa, että sen sijaan että monet puolueet ja poliittiset johtajat olisivat näyttäneet johtajuutta ja vieneet Natojäsenyyden jo aika päivää sitten maaliin, he päinvastoin keskittyivät kertomaan miksi ei kannata mennä, eivätkä perustelleet miksi kannattaa. Kansan ns Natokannatus on perua myös tästä mielipiteen muokkauksesta, jonka takana on monien poliitikkojen ideologia, venäjämielisyys.
Kansa käänsi takkinsa kun olisi jo voinut olla liian myöhäistä, ja poliitikot vaiheittain heti sen jälkeen pl puolet Vasemmistoliiton eduskuntaryhmästä.
Puolustusvoimille selkärankana nostan @timontti ohella hattua.
9 tykkäystä
Mun käsittääkseni sekä Niinistön, että Marinin mielipide muuttui oleellisesti Putinin vaatimuksesta ettei Natoon saisi ottaa uusia jäsenmaita eli Putinin mielestä Suomi ei saisi itsenäisesti päättää omista asioistaan. Suomen kansalaismielipide oli suurelta osin liittymistä vastaan ja jäsenyyttä ei pidetty tarpeellisena, tuo taas johtui pitkälti siitä etteivät johtavat poliitikot pitäneet sitä tarpeellisena. Venäjän suurhyökkäys riitti muuttamaan kannat, mutta Georgia ja Ukrainan Krim ja mielikuvitustasavallat eivät. Tuolta osin pidän Suomen poliittista johtoa hidasälyisenä.
11 tykkäystä
Vierailijoita
18 tykkäystä
Tässä on Hesarin ihan kiintoisa pääkirjoitus Natosta ja Suomesta. Kirjoitus sisältää ihan kiintoisia pointteja.
Suomi joutuu Natossa kilpailemaan huomiosta ja muistuttamaan oman itärajamme tärkeydestä, kun Baltia haluaa huomiota omille rajoilleen, Turkki Lähi-itään, Ranska Välimerelle ja muut muualle. Meidän täytyy myös lunastaa muiden hyvä tahto osoittamalla hyvää tahtoa muille. Se voi tarkoittaa taistelemista Nato-liittolaisten rinnalla hyvinkin kaukaisissa sodissa.
3 tykkäystä
Kansanedustaja Pekka Toveri Ahvenanmaan de(/re)militarisoinnista. Suosittelen lukemaan.
18 tykkäystä
Kunnioitettavaa aloitteellisuutta:
16 tykkäystä
KUN yrittää esittää Neuvostoliitossa tekemiään maanpuolustuskasvatukseen liittyviä havaintoja, tuntuu kuin tekstiin pesiytyisi paatos.
Se määrätietoisuus ja johdonmukaisuus, jolla nuorisoa opetetaan kunnioittamaan sellaisia elämänarvoja kuin isänmaanrakkaus, vanhempien sukupolvien työn kunnioittaminen, kansalaisvelvollisuuksien arvostus ja kurinalaisuus, ei voi jäädä tarkkailijalta huomaamatta.
Varusmiehet eivät yleensä suorita palvelusvelvollisuuttaan oman liittotasavaltansa alueella sijaitsevissa joukkoyksiköissä, vaan heidän sijoituksessaan noudatetaan Neuvostoliiton asevoimain yhtenäisyyttä lujittavaa kokonaisjärjestelyä.
Näin ollen ei ole olemassa erikoisia Ukrainan, Valko-Venäjän, Neuvosto-Viron jne. nimikkojoukko-osastoja; on vain yhtenäisen Neuvostoliiton asevoimain yksiköitä, jotka on sijoitettu puolustusstrategisten tai koulutuksellisten näkökohtien perusteella eri puolille Neuvostoliittoa tai Varsovan liiton jäsenmaiden alueita.
Neuvostoyhteiskunnassa sotilaskasvatuksen tehokkuutta ja asevoimain suorituskykyä heikentävät pyrkimykset ovat täysin tuntemattomia.
Jo peruskouluasteella tehdään nuorisolle selväksi sotilaallisen kurinalaisuuden joukkovoimaa tehostava vaikutus.
Hätkähdyttävä esimerkki, millaisessa pelossa Suomi eli, kun turvallisuuspoliittinen tilanne oli kovin erilainen.
12 tykkäystä
Tuo hesarin vuonna 1973 julkaistu kirjoitus heijastelee osaltaan 70-luvun Suomea. Julkisessa sanassa myötäiltiin kritiikittömästi Neuvostoliittoa.
Tänään tekstiä lukeva lukija kiinnittää huomiota sanamuotoihin. Kirjoituksessa käytetään nimitystä liittotasavalta eikä sosialistinen neuvostotasavalta. Kirjoittajan mukaan asevoimain suorituskykyä heikentävät pyrkimykset ovat täysin tuntemattomia.
Artikkelin kiinnostavuutta lisää se, että sen kirjoittaja on tunnettu kenraali. Kenraaliluutnantti Jorma Järventaus oli 60-luvun alussa yksi ennakkosuosikeista seuraavaksi puolustusvoimain komentajaksi. Kekkonen kuitenkin valitsi komentajaksi kenraali Yrjö Keinosen. Järventaus toimi eläkevuosinaan Helsingin Sanomien sotatieteellisenä asiantuntijana ainakin 70-luvun loppupuolelle saakka. Seurasi Hesarin asiantuntijana mm. rauhanturvaoperaatiota Kyproksella.
Itse katsoisin Järventauksen edellä mainitun tekstin heijastelevan 70-luvun tilannetta Suomessa. Neuvostoliitto pyrki kiristämään otetta Suomesta, kun suurvaltojen liennytyksen kausi päättyi. Linjanvetoa käytiin etenkin YYA-sopimuksen sotilaallisesta soveltamisesta. NL pyrki saamaan Suomen tiukemmin kontrolliin ja muistutti jatkuvasti YYA-sopimuksen sotilaallisten ehtojen tärkeydestä. Tästä ajasta on muuten hyvä esitys esimerkiksi Pekka Visurin teos Idän ja lännen välissä: Puolustuspolitiikka presidentti Kekkosen kaudella. Monelle Visurin teoksista tykkäävälle varmaankin tuttu kirja.
NL:n painostus paheni 70-luvun loppua kohden. Huipennuksena voidaan varmaan pitää NL:n puolustusministeri Ustinovin Kultaranta-vierailua heinäkuussa 1978. Painotus jatkui myös Ustinovin vierailun jälkeen, kun puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela vieraili Neuvostoliitossa. Siellä hänet eristettiin muista ja hän joutui simputettavaksi. Karua kertomaa YYA-aikakauden tilanteesta.
Vuodelta 1978 löytyi Helsingin Sanomista toinen kenraali Järventauksen artikkeli, joka ilmestyi Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä 4. kesäkuuta 1978. Siinä Järventaus käsitteli Suomen puolueettomuuspolitiikkaa ja sotilaallista valmiutta. Lainaus, lihavointi minun.
Helsingin Sanomat 4.6.1978 (https://www.hs.fi/lehti/hsarchive/22c05854-f63c-42bf-8974-38f606f39417)
“Mikäli sotilaallinen tilanne syystä tai toisesta kärjistyisi Euroopassa, sen vaikutukset tuntuisivat välittömästi juuri Skandinaviassa. Paine kohdistuisi erityisen voimakkaana Tanskan salmiin ja Pohjois-Norjaan. Välialueella sijaitsevat Ruotsi ja Suomi puolestaan jäisivät näiden polttopistealueiden puristukseen, kuitenkin niin, että mahdollisuudet pysyä sivustakatsojina olisivat olemassa. Ulkopuolelle jääminen edellyttää kuitenkin, että Nato ja Varsovan liitto arvioivat maittemme puolueettomuuspolitiikan tukena olevan sotilaallisen valmiuden niiden suureksi, ettei poliittista tai sotilaallista yllätystä tarvitse ottaa laskelmissa huomioon.”
Järventaus korosti tekstissään Suomen sotilaallisen valmiuden merkitystä puolueettomuuspolitiikan tukena. Suomessa osa edelleen ymmärsi sotilaallisen valmiuden tärkeyden ja uskalsi myös tuoda se esille kuukautta ennen Ustinovin vierailua. Varmasti myös toisen suuntaisia kirjoituksia löytyy vuodelta 1978. Yhtä kaikki, suomalaiset onnistuivat kenraali Sutelan johdolla torppaamaan Ustinovin ehdotukset yhteisistä sotaharjoituksista.
Samaan aikaan Suomi pystyi pitämään yllä suhteita myös länsimaihin. Voidaan kysyä, mikä merkitys oli Suomen osallistumisella rauhaturvatehtäviin? Auttoiko se ylläpitämään länsisuhteita ja sotilaallista valmiutta kylmän sodan aikana?
Jukka Pesun pari vuotta sitten ilmestynyt poliittisen historian väitöskirja Suomi, rauhanturvaaminen ja kylmä sota 1956-1990 tarkastelee rauhanturvaamista osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kiinnostava väitöskirja, joka kannattaa lukea, jos aihepiiri kiinnostaa.
Pesun mukaan (s. 4 ja 345) puolustusvoimissa rauhanturvaminen nähtiin aluksi kotimaan puolustusta haittaavana lisätehtävänä. Muutos tapahtui 70-luvulta alkaen. Siinain operaation positiivisten kokemusten myötä puolustusvoimissa oltiin muita hallinnon sektoreita valmiimpia osallistumaan hankaliin rauhaturvaoperaatioihin.
Pesu kytkee rauhanturvaamisen osaksi Suomen puolustusvoimien länsimaistumista:
Pesu, s. 538:
“Puolustusvoimien länsimaistuminen ja standardisointi rauhanturvaamisen siivellä on tapahtunut 1960-luvulta saakka niin suhteessa Pohjoismaihin ja erityisesti Ruotsiin kuin myös Natoon. Viime vuosina tapahtuneet suuren kehitysaskeleet Ruotsin, Norjan ja Suomen välisessä puolustusyhteistyössä ja Suomen Nato-suhteessa saivat rauhanturvaamisen suojassa alkunsa jo kuusikymmentä vuotta sitten.”
Eivät rauhanturvaoperaatiot tietysti suoraan ylläpitäneet yhteyksiä Nato-maihin, mutta ainakin se ylläpiti edes jonkinlaisia suhteita länsimaiden puolustusvoimiin. Itse uskoisin, ettei Suomella olisi nykyisen tasoista Nato-yhteensopivuutta, jos Suomi ei olisi ollut rauhanturvaamisessa mukana kylmän sodan ajoista lähtien. Vielä 2000-luvun alussa enemmistö suomalaisista ei hyväksynyt edes osallistumista Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin.
- Vuonna 2001 tehdyssä mielipidetutkimuksessa vain 39 prosenttia suomalaista hyväksyi osallistumisen Naton tai EU:n johtamiin operaatioihin. Lähde: https://www.defmin.fi/files/298/484_tika2-2001.pdf
Tätä Nato-yhteensopivuuden kehityskulkua osaa paremmin selittää auki Jarmo Lindberg tammikuussa julkaistussa blogikirjoituksessaan. Lindberg toteaa Puolustusvoimien tien Nato-yhteensopivuuteen olleen varsin pitkä. Hänen mukaansa muutostarve alkoi kehittyä jo kylmän sodan aikoina, jolloin Suomi toimi yksin ilman yhteistyötä muiden maiden kanssa. Merkittävä päätös oli Suomen liittyminen Naton Partnership for Peace (PfP) prosessiin 1994.
Tuon PfP-liittymispäätöksen taustat näkyvät myös vuoden 1995 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.
Jo vuoden 1995 selonteossa tuotiin esille kansainvälisen yhteistoimintakyvyn tärkeys ja Suomen tavoite parantaa PfP:n kautta omaa yhteistoimintakykyään. Lainaus selonteon sivulta 24, alleviivaukset minun.
Jarmo Lindberg kirjoitti blogissaan PfP-yhteistyön tuoneen mukanaan myös Naton arviointitilaisuudet, joissa tarkasteltiin myös puolustusvoimien Nato-yhteensopivuutta. Näin pitkä tie kohti Nato-yhteensopivuutta oli siis käynnistynyt.
1990-luvun lopulta alkaen Suomi osallistui myös Nato-johtoisiin rauhaturvaoperaatioihin, kuten KFOR-operaatio Kosovossa. Yksi tärkeä etappi tapahtui vuonna 2003, kun suomalainen prikaatinkenraali Paavo Kiljunen johti ensimmäisen kerran Nato-operaatiota Kosovossa. https://www.nato.int/KFOR/structur/whoswho/cv/bio_kiljunen.htm
Nyt Suomella oleva Nato-yhteensopivuus hieman helpottaa nykyistä tilannetta. Siitäkin huolimatta Suomella on presidentti Sauli Niinistön 4.4. antaman lausunnon mukaan edessä merkittävä työ Suomen puolustuksen yhteensovittamiseksi osaksi Naton yhteistä puolustusta.
Mielestäni suomalaisten rauhanturvaajien tekemällä työllä kylmän sodan aikana oli tärkeä merkitys Suomen kansainvälisen yhteistoimintakyvyn luomisessa. Kiitos siitä sinibareteille.
18 tykkäystä
Monien foorumilaisten suosikkipoliitikko Erkki Tuomioja on ollut vaikuttamassa myös ruotsalaisten natokantoihin.
8 tykkäystä
Haavisto on jo aloittanut presidentinvaalikampanjan ja tarvitsee hyvin laajasti demareita taakseen mahdollisella toisella kierroksella porvariehdokasta vastaan. Siksi hänen on edullista jättää mainitsematta Tuomiojan liki viimeiseen saakka jatkunut toiminta Nato-jäsenyyttä vastaan. Toki sitten kun Suomen osalta asia oli selvä, Tuomioja myöntyi.
16 tykkäystä
Stoltenbergille ei löydy toistaiseksi seuraajaa
Huhupörssissä on pyöritelty monia seuraajaehdokasnimiä, kuten Hollannin pääministeri Mark Rutte, Britannian puolustusministeri Ben Wallace, Viron pääministeri Kaja Kallas ja Kanadan varapääministeri Chrystia Freeland.
Vaikeuksia on kuitenkin löytää henkilöä, joka kelpaisi kaikille Nato-maille. Esimerkiksi Venäjää kärkkäästi arvosteleva Kallas saattaa olla liian kulmikas pääsihteeri Ranskalle, jolla voi olla haluja rakentaa diplomaattista ratkaisua sodan lopulle,
Naton pääsihteeri | NRK: Lopettelemista valmisteleva Stoltenberg sittenkin ”todennäköisesti” jatkamassa: https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009536810.html?share=f42a0099348d50fbda780e92409b3e71
9 tykkäystä
Mielikuvaharjoitus, kuinka Venäjä saattaisi yrittää ottaa Ahvenanmaan haltuunsa.
9 tykkäystä
Ahvenanmaa oli paljon esillä myös viime viikolla valtiopäivien avajaisissa. Tasavallan presidentti käsitteli Ahvenanmaata valtiopäivien avajaispuheessaan ja totesi Ahvenanmaan aseman olevan vakaampi kuin kenties koskaan. Presidentin puhe tuntui rauhoittavan Ahvenanmaa-keskustelua aika paljon.
Lehdistötilaisuudessa presidentti viittasi siihen, että sotateknologia on kehittynyt nopeammaksi kuin aikaisemmin, joten saatetaan tarvita early warning -systeemin kehittämistä. Näin kyettäisiin reagoimaan ajoissa. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009516871.html
Tiedustelua tarvittiin myös vuonna 1941, kun Suomi ennätti miehittämään Ahvenanmaan Operaatio Kilpapurjehduksessa. Suomella oli silloin käytössään tiedustelutieto NL:n Virossa olleen laivaston asettamisesta valmiustilaan, joten ennättivät toimimaan ajoissa.
Sitä vastoin Bornholmin saari oli NL:n miehittämänä lähes vuoden ajan toukokuusta 1945 huhtikuuhun 1946, kun valtasivat saaren saksalaisilta.
Viime vuoden toukokuussa Naton johtamassa Defender Europe 2022 -harjoituksessa harjoiteltiin myös Bornholmin saarella. Tanskan puolustusvoimat julkaisi twitterissä kuvia Himars-raketinheittimestä Rønnen lentokentällä Bornholmissa. Tässä oli viestiä suoraan Venäjän suuntaan. https://twitter.com/forsvaretdk/status/1529092652276359168
Tällä viikolla käynnistyi Ruotsin puolustusvoimien Aurora 23 -harjoitus. Tästä harjoituksesta on uutisoitu laajasti tiedotusvälineissä, mutta pari nostoa Gotlannin osalta.
Muistutuksena tähän heti kärkeen, että kiinnostuneet voivat seurata suomalaisen harjoitusjoukon toimintaa harjoituksessa Puolustusvoimien nettisivuilta sekä Puolustusvoimien sosiaalisen median kanavilla Instagramissa, Twitterissä ja Facebookissa. Aihetunniste #aurora23
Aurora 23 -harjoituksen nettisivut:
-
Harjoitusalue
-
Harjoituksen johtaa ruotsalainen prikaatikenraali Stefan Andersson.
-
Viime kuussa kenraali Anderson oli Ruotsin Upseeriliiton julkaiseman lehden haastattelussa. Anderson kertoi haastattelun lopussa palanneensa hiljattain YK:n johtamasta MINUSMA-operaatiosta Malista.
Haastattelussa Anderson kertoi Aurora 23:ssa keskiössä olevan valmiuden nostamisen, mobilisaation ja hyökkäysten harjoittelu. Harjoitellaan merialueen suojelua sekä Itämerellä että Pohjanmerellä. Gotlannissa on harjoittelemassa Puolan ja Iso-Britannian yksiköitä.
“Vi måste ha koll på havet, ett operativt moment är sjöfartsskydd för styrketillväxt från andra nationer, vi övar i såväl Östersjön som Västerhavet för att hålla Göteborgs hamn öppen. Vi ska skydda Gotland genom att nyttja förband från Polen och Storbritannien, säger brigadgeneral Stefan Andersson, övningsledare för Aurora 23.”
Myös Aurora 23 -harjoituksen nettisivuilla kerrotaan Gotlannissa harjoittelevan Puolan ja Britannian amfibiotaisteluosastot, jotka pystyvät toimimaan sekä maalla että vedessä.
Gotlannissa harjoituspaikkoina ovat Visbyn lisäksi Gotlannin pohjoiskärjessä sijaitseva Bungen lentokenttä. Bunge Airbase - Wikipedia
Lähde: Aurora 23 i Gotlands län - Försvarsmakten
Puola näyttää ottavan suurempaa roolia Itämerellä. Viime vuoden marraskuussa Saab tiedotti toimittavansa Puolalle kaksi uutta tiedustelualusta, jotka perustuvat Ruotsin merivoimien Artemis-tiedustelualukseen. Eli yhteensopivuutta Ruotsin ja Puolan merivoimien välillä on olemassa. Ehkä Puola voisi ottaa osaa Gotlannin altaan valvontaan ja tuon early warning -systeemin kehittämiseen?
9 tykkäystä