Patomäki on vasuri, eurokriitikko ja naton vastustaja. En ottaisi häneltä ainuttakaan neuvoa tämän maan johtamisessa.
“Patomäki kirjoitti Helsingin Sanomiin syksyllä 2014 vieraskynäkirjoituksen, jossa hän kritisoi Euroopan unionia ja harkitsemattomien pakotteiden asettamista Vladimir Putinin hallinnolle.[13] Kun Helsingin Sanomat helmikuussa 2015 kysyi “onko oikeasti mielekästä verrata Krimin valtaamista ja Ukrainan sotaa Saksan laajentumispyrkimyksiin 1930-luvulla”, Patomäki sanoi, että Venäjä on muuttunut Putinin alaisuudessa yhä autoritaarisemmaksi valtioksi, joka rajoittaa kansalaistensa vapautta monin tavoin. ”Rajoituksista huolimatta siellä vallitsee yhä periaatteessa liberaali ja ihmisoikeudet huomioiva demokratia. Se on vielä aika kaukana Hitlerin Saksasta”."
Ei voi ymmärtää, miten joku voi ajatella Suomen Nato-hakemuksen ja Natoon liittymisen lisäävän jännitteitä. Tilannehan on nyt se, etteivät jännitteet Venäjän ja Naton välilä voi enää jännitteisempiä olla kuin jo ovat, ja jännitteisempi voisi olla vain suora sotatila. Suomen ja Venäjän suhteissa ei enää ole myöskään mitään sellaista, minkä Suomi voisi menettää Nato-hakemuksella. Ovatko Natoa tällä argumentilla vastustavat jämähtäneet 30 vuoden takaiseen maailmaan? Jos Suomi ei hae Nato-jäsenyyttä, on seurauksena jännitteiden kasvu Suomen itärajalla tulevina vuosina ja Venäjän pyrkimys vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan. Se, mitä arvoja Putinin Venäjä markkinoi, tuskin sopii yhteen punavihreiden tavoitteiden kanssa. Arkkipiispa Kirilinkö maailmankatsomuksenko ja fossiilienergiaan perustuvan venäläisen talousajattelunko halutaan pääsevän vallalle?
Vasemmistoliitossa lienee kahdenlaista porukkaa sen asian suhteen mihin ollaan menossa: on niitä, jotka ovat yhä menossa totalitaariseen yhteiskuntaan ja niitä, jotka ovat menossa kohti anarkismin ihanteita, jonkinlaista “tasa-arvoa”.
Vaikka molemmat vihaavat myyttistä riistoporvaria, anarkistisiipi vihaa fasismia vielä enemmän, ja sitähän Putler tyylipuhtaasti edustaa. En ole kyllä kauhean hyvin selvillä kuka edustaa mitäkin siipeä Vasemmistoliitossa, kun kumpiakaan ei vaalikoneen perusteella minulle suositella.
Maikkari lienee valinnut Patomäen studioon, koska äärilaidan edustaja tuo kivasti vastakkainasettelua, joka näkyy sitten katsojamäärissä. Tässä asiassa soisi Maikkarinkin kuitenkin hetkeksi unohtavan median alhaisimmat perusvietit ja kutsuvan studioon jotain vakavammin otettavia tutkijoita.
“Juuri nyt kaikki ovet ja ikkunat ovat auki. Putin on kiireinen muualla eikä hän voi tehdä mitään Suomea ja Ruotsia vastaan. Myöhemmin hakemisessa on se riski, että Venäjä ryhtyy vastatoimiin, Rasmussen sanoo Dagens Nyheterille.”
Tuli mieleen tämä Ville Rannan pilapiirros noista aukinaisista ikkunoista ja ovista.
Mulle kysymys siitä, pitäisikö Suomen kuulua Natton vai ei, on aika helppo. Pitäisi. Suomi tarvitsee ja hyötyy Nato-maiden tuesta. Venäjä on Suomen suurin sotilaallinen uhka ja pärjääminen sitä vastaan yksin on vaikeaa. Tosin, ei niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella vielä 1kk sitten ennen Ukrainan sotaa.
Kiinnostava ja vaikeampi kysymys on, miten Suomi liittyy Natoon turvallisesti. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan osin siksi, että Ukraina halusi liittyä Natoon, eikä Ukrainalla ollut turvatakuita. Miten Suomi välttää hakuprosessissa saman kohtalon?
Suomi neuvottelee itselleen turvatakuut jonkun tai joidenkin muiden maiden kanssa?
Suomi neuvottelee nykyisten Nato-maiden kanssa itselleen kutsumenettelyn, joka sitten saadaan ratifioitua ennätysajassa (paljon nopeammin kuin jos Suomi hakisi).
Luodaan joku monimutkaisempi liittoumahimmeli Ruotsin kanssa, joka sitten hakee blokkina Natoon. Toki tässä on tavallaan samat dilemmat.
Nato-prosessin kestosta ei taida olla vielä kovaa faktaa. Stoltenberg taisi puhua kuukausista. Naton entinen pääsihteeri puhui “yhdestä yöstä”. Totuus varmaan jossain noiden välillä ja sitä varmaan voidaan nopeuttaa.
Samoin Naton pitäisi ratkaista tämä jäsenyysdilemma. Jäseneksi ei voida ottaa valtiota, joka on konfliktissa. Mutta toisaalta hakuprosessi voi aiheuttaa sen konfliktin. Eli Venäjälle ei pitäisi antaa oikeutta määritellä muiden maiden Nato-jäsenyyttä.
Olen ollut NATOon liittymisen kannalla 90 -luvulta lähtien ja nyt kun uhka on todellinen, niin alkaa olla viimeiset hetket hankkia tuo ainoa todellinen turvatakuu. Vaikka konflikti nyt syttyisikin sitten sen takia, mihin en usko, on Venäjän resurssit sen verran rajalliset, että mitään täysimittaista sotaa se ei voisi aloittaa länttä vastaan. Teknologia- ja resurssietu on niin vahvasti yhtenäisen lännen puolella.
Venäjä pystyy aina niin halutessaan kyhäilemään tekosyyn hyökkäykselle ja tämän syyn ei heille tarvitse olla edes kovinkaan uskottava.
En jäisi odottelemaan, että Venäjä saa armeijan resurssinsa (miehistön) täydennettyä riittävälle tasolle tai sitä, että USA:an valitaan Trump tai trumpinkaltainen presidentti, joka on valmis tekemään ihan minkälaisia tahansa lehmänkauppoja Venäjän kanssa. NATOn sopimuksia ei edes “Trump” pysty ylenkatsomaan.
Paapaan viimeisimmän kappaleen asioistahan oli juuri mm Martti J Karin haastattelussa hyvää analyysiä ja faktaa. Kyseinen Sami Miettisen “Neuvottelija”-podcastin jakso löytyy esim Spotifystä, kuunneltavissa ilmaiseksi ilman Premium-tilaustakin.
Edit, se olikin Puopolon tuoreessa jaksossa jossa vieraana Risto EJ Penttilä. Niin tai näin, molemmat aivan ensiarvoisen huikeaa kuunneltavaa.
Presidentti Niinistö: “Kaikilla vaihtoehdoilla on omat hyötynsä turvallisuuden lisääntymisessä. Että varmistamme, että vakaus säilyy ja voimme varmistaa, että elämme turvallisessa ympäristössä. Meidän päämäärämme on turvata Suomen asema.”
Edit. Toivottavasti näiden vaihtoehtojen pyörittelyiden tarkoituksena on vain pyöritellä vaihtoehtoja.
Penttilä sanoi että joku yksittäinen laukaus rajan takaa meillepäin tai siirtolaisten tunteminen väkisin Rajajoosepista meille ei ole NATOlle asioita jotka laittaisi meidän jäsenyyshakemuksen pitoon.
Hesari ottanut selvää NATO-kannoista Venäjän aloittaman sodan jälkeen.
75 kansanedustajaa NATOn kannalla
11 NATOa vastaan
19 Ei osaa sanoa
95 kanta ei tiedossa
Puolueittain:
Kyllä Ei En osaa sanoa Ei tiedossa
KD 2 3
KESK 7 6 18
KOK 37 1
LIIK 1
PS 13 2 3 20
RKP 5 1 4
SDP 2 1 7 30
VKK 1
VAS 7 1 8
VIHR 8 1 11
Hallituspuolueista Vasemmisto on todennäköisesti ainoana NATOa vastaan, sillä heitä kukaan ei julkisesti ole kertonut olevansa NATOn kannalla. Muista hallituspuolueista Keskusta todennäköisesti kääntyy NATOn kannalle, mutta suurin osa ei ole muodostanut kantaansa tai kertonut sitä julkisesti, joten Keskustan lopullista kantaa on vaikea vielä sanoa. Vihreät todennäköisesti kannattavat NATOa, samoin RKP. SDP on myös vaikea arvioitava.
Oppositiopuolueista VKK:n ainoa edustaja on NATOa vastaan. Kokoomus on NATOn kannalla yksimielisesti. Todennäköisesti myös KD ja PS kääntyvät NATOn kannalle. Liike Nytin ainoa edustaja on NATOn kannalla.
Itse näen NATOn jäsenyyden ainoana oikean tienä Suomen kannalta.
Olen tätä Niinistön Nato-kantaa pohtinut ja Tervolla tuntuu olevan parempaa historiatietoutta asiasta. Mietin paljon sitä, kun kakka oli osunut tuulettimeen (lue: Venäjä hyökännyt Ukrainaan ja kansan Nato-kanta muuttunut äärimmäisen myöteiseksi), että mitä Niinistö tarkoitti sillä kun sanoi, että mikäli hänen kantansa asiaan ei kelpaa kansalle… Tervon tekstin perusteella voisi kuvitella kansan näkemyksen olevan ristiriidassa Niinistön näkemyksen kanssa.
Minulle se on outoa, että kansanedustajat eivät saa sanotuksi kantaansa. Tässä yhdessä keskeisimmistä asioista Suomen kannalta taustatietoihin tutustumattomuus jo aiemmin ennen tätä sotaa voi pitää kansanedustajalle raskauttavana. Mitä ne kansaneustajat tekee, jos eivät hallitse perusasioita ja kannanmuodostus kestää? Putinin ‘erikoisoperaatio Suomen Nato-kantojen lukkoolyömiseksi’ olisi nyt viimeistään pitänyt laittaa kansanedustajan uhraamaan pari hetkeä tälle asialle. Nyt keskustelua pitäisi käydä jo siitä, että minkalainen status meillä pitäisi olla Natossa ja miten sinne ylipäätään päästään. Nekin kotiläksyt ovat ilmeisesti jääneet tekemättä.
Suomen poliittiseen käyntäntöön kuuluu, että kansanedustajat äänestävät puolueen kannan mukaisesti. Kun puoluevaltuusto tai puoluekokous ei ole ottanut kantaa, ovat kansanedustajat varovaisia lausunnoissaan, etteivät tulisi lausumaan jotain, mikä myöhemmin osoittautuu puoluevaltuuston tai puoluekokouksen kannan vastaiseksi.
Omasta mielestäni tuo käytäntö ei kunnioita edustuksellista demokratiaa (kansanedustajat edustavat kansaa). Puolueiden valta on siis liian suuri.
Eduskunta on informoitu turvallisuustilanteesta ja eduskunnassa käydään Nato-keskustelu. Tämän jälkeen tulisi eduskunnan äänestää heti, eikä alistaa päätöksentekoa puoluevaltuustolle tai puoluekokoukselle, jotka eivät edusta kansaa.
Olen samaa mieltä. Puoluekokoukset ovat tilaisuuksia, joissa valitaan puolue johto ja joissa valmistaudutaan vaaleihin. Tämän ei pitäisi olla vaalikysymys, joskin Natoa vastustavat poliitikot ehkä mielellään lykkäisivät päätöstä 2023 vaalien yli, jolloin liittyminen olisi Venäjän joukkojen irtrottua Ukrainasta ehkä joko mahdotonta tai tilanteen liennyttyä ei enää ajankohtaista.
Tällaisia päätöksiä varten on olemassa eduskuntaryhmät ja tarvittaessa puoluevaltuustot.
Suomi kärsii Venäjän suhteen Tukholma-syndroomasta jossa empatisoidaan kiristäjää pelastajan sijaan, ja Nato-paradoksista jossa liittyminen ei ole hyvässä tilanteessa tarpeen, eikä huonossa tilanteessa mahdollista.
Ehkä tätä asiaa kannattaa tarkastella toisesta kulmasta? Eli monien puolueiden ohjelmissa lukee monista asioista (kuten esimerkiksi linjasta liittoutumisessa) puolueen sopima kanta. Tämä antaa puolueelle työkalut käsitellä mahdollisia sooloilua (poliittisten irtopisteiden keruuta muiden kustannuksella - tässä yhteydessä hyvä miettiä myös meidän suhteellisen vaalitavan merkitystä). Nyt joidenkin puolueiden tulee muuttaa omia ohjelmiaan ja ei sekään olisi täysin demokraattista jos puolueen eduskuntaryhmä määrittäisi puolueen linjan muilta kysymättä?
Tuossa siis noin teoreettisesti tarkasteltuna. Eiköhän asiat käytännössä mene niin että puolueen johto kertoo puoluekokoukselle valittuja faktoja ja puoluekokous sen jälkeen hyväksyy puolueen johdon ehdotuksen.
Tällä kaikella varmistetaan että riittävän laaja kannatus yhteiskunnassa asialle ja siten voidaan sanoa lopulta “pulinat pois”.
Demokratia ei kaikissa tilanteissa ole se kaikista nopein menetelmä tehdä päätöksiä, mutta kun katsoo naapurin meininkiä, niin ehkä tämä pieni hitaus on hyväksyttävä hinta?
Tämä on maksumuurin takana, mutta juttu kertoo kuinka Suomi pääsi kuin pääsikin vaikuttamaan siihen kuuluisaan EU:n artiklaan 42 ja sen pykälään 7. Siis siihen samaan, jonka merkityksiä Niinistö kyselee nyt Venäjän pommittaessa Ukrainaa takaisin muinaisslaavilaiselle kivikaudelle. Suomi vaikutti pykälään lisäämällä siihen lievennyksenä epämääräisen ehdon ”tiettyjen jäsenvaltioiden” ”erityisluonteesta”, sekä sen, että Nato-maiden keskinäisestä puolustuksesta vastaa Nato, rajaten näin potentiaalisesti Nato-maiden turvatakuun EU:n kautta pois Suomelta.
Tätä EU:n turvatakuiden vesitystä Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja kiitteli vuolaasti. Sama mies, joka on sittemmin vedonnut EU:n yhteiseen puolustukseen Naton vaihtoehtona. Muita keskeisiä päättäjiä olivat tuolloin tasavallan presidentti Tarja Halonen ja pääministeri Matti Vanhanen.
