Kaksi kysymystä: Miksi kuvittelet, että Suomi teki NATO-päätöksen Ukrainan vuoksi? Kyllä se oli naapurimme kivikautisen diktatuurin imperialistinen julistus etupiiripolitiikastaan jo kauan ennen hyökkäystä joka prosessin alulle laittoi, tästä on myös valtiojohto puhunut. Suomi ei enää ollut turvassa entisellä politiikalla. Hyökkäys Ukrainaan vain toimi viimeisenä niittinä ja herätyksenä, JOS huonoin mahdollinen skenaario olisi toteutunut, olisimme voineet olla seuraavia, miksei vaikka jo muutaman viikon kuluttua.
Toinen kysymys on, miksi puhut sodasta mennessä aikamuodossa? Ukrainassa soditaan koko ajan ja tuo taistelu on kaikkea muuta kuin taputeltu. On todennäköistä ja toivottavaa, että Ukraina sen lopulta voittaa, mutta lännen on avustettava sitä vielä paljon - minkä toki mieluusti teemme.
Totean vielä senkin, että naapurimme kyky aiheuttaa selkkauksia Suomen vastaisilla rajoillaan ei ole kadonnut minnekään, vaikka fokus nyt Ukrainassa onkin.
Tässä uutinen kuukausi ennen Venäjän hyökkäystä. Varmasti poliitikot nyt yrittävät jälkikäteen selitellä asiat parhain päin. Loppujen lopuksi se oli Suomen kansan yleinen mielipide, joka sai tarvittavan poliittisen paineen aikaiseksi.
Menneellä aikamuodolla viittasin sodan alkuun, missä Ukraina pani kampoihin vaikka oli vaara myös erilaisesta lopputuloksesta. Tämä oli meille ja koko Euroopalle ensiarvoisen tärkeää. En tiedä mistä kulmasta tuota kirjoitusta pitää vääntää ja mihin suuntaan, että siitä saisi kuvitelman etteikö sota edelleen jatkuisi.
Optio tai ei. On myös pohdittava vaihtoehtoa, ettei Suomi pääse Natoon. Sellaisiakin asiantuntija-arvioita on esitetty. Turkki ja Unkari saattavat eri verukkeilla estää Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyyden toteutumisen. JEF neuvotteluja olisi syytä pitää taustalla aktiivisina, jos pahin skenaario toteutuu. USA:n kanssa myös plan-B on pakko suunnitella. Unkari ja Turkki ovat niin tiukasti Venäjän hallinnassa, etten pitäisi lainkaan mahdottomana, että ovat saaneet Kremlistä käskyn hidastaa ja estää Suomen ja Ruotsin jäsenyyden. Ainakin siihen asti, kun Venäjä on saanut rivinsä järjestykseen uusia valloituksia ajatellen.
Käsittääkeni tähän asti kaikki Nato prosessit ovat edenneet lopulta maaliin. Asiat ovat saattaneet viedä tovin, mutta lopulta kaikki kriteerit täyttäneet hakijat on hyväksytty. Historia tunnetusti ei ole tae tulevasta. Mielenkiintoista kyllä juuri Turkin päätyminen jäseneksi ilmeisesti oli mutkikas prosessi ja venäjä kunnostautui tuolloinkin enemmänkin Naton rekrytoijan roolissa. Eli en usko Turkin olevan venäjän hallinnassa, kunhan pelaavat tilanteella sen mitä pystyvät.
Noin muuten meillä on kahdenväliset sopimukset Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa. Ja toki läheinen yhteistyö Ruotsin kanssa. Eiköhän näillä nyt toistaiseksi pärjätä eteisessä odotella tovi. Toivottavasti tuo tovi kestää vain kesään, mutta kaipa sitä malttaa odotella hivenen pidempäänkin ns. näillä eväillä.
Edit. Lisätään vielä yksi optimismia puoltavat seikka. Tässä taitaa olla jonkinverran myös POTUS arvovaltaa pelissä. Miten Biden on kommentoinut asiaa on aika lailla done deal hengessä. Tuosta peruuttaminen olisi selkeä tappio. Ja tässä asiassa ei ole kyse sikäläisestä puoluepolitiikasta, vaan tälle on laaja tuki (numerot olivat hyvin yksiselitteiset).
Tuota puoltaisi seikka, ettei venäjällä ole kummemmin reagoitu hankkeeseen. Jukka Tarkka ainakin on esittänyt samaa. Jos näin kävisi, menetys kolhisi ankarasti myös Natoa, ja sen uskottavuutta.
IS: ”Suomi ja Ruotsi täyttävät kaikki Naton vaatimukset, mutta me edelleen odotamme. Tämä tietenkin kyseenalaistaa Naton avoimien ovien politiikkaa sekä Naton uskottavuutta, Marin sanoi.”
Pidän aika lyhytnäköisenä, ettei valtion turvallisuudesta vastaava johto käy jo kiivaasti ainakin kulisseissa vaihtoehtoisia ratkaisuja läpi. NATO on hyvin yksioikoisesti todennut, että päätökset Suomen ja Ruotsin jäsenyyksistä, ovat puhtaasti Unkarin ja Turkin omassa päätösvallassa eli NATO ei voi vaikuttaa jäsenmaidensa päätökseen, jokainen maa tekee omat ratkaisunsa hyväksymisen suhteen.
Jos Venäjältä tulee isoja ruskeita kirjekuoria palkkiona jäsenyyksien estämisestä, niin mikä sen helpompaa rahaa, kun maiden oma turvallisuus ei ole uhattuna. Jos löisin vetoa, voisin lyödä vetoa sen puolesta, ettei Suomea ja Ruotsia päästetä jäseniksi. Venäjällä on ydinvoimalahanketta, halpaa kaasua ym. tarjota Unkarille ja Turkille. Rahaa virtaa, eikä mitään riskiä ole. NATO ei voi mitään, eikä oma turvallisuus vaarannu.
Unkarin parlamentti alkaa ilmeisesti viimein käsitellä Nato-jäsenyysasioita.
Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien ratifiointi on huomenna Unkarin parlamentin asialistalla.
Unkari on siirtänyt asian käsittelyä eteenpäin kerta toisensa jälkeen viime syksystä lähtien ja edelleen on epäselvää, milloin Unkarin parlamentti tekee ratifiointipäätöksen.
Ja myös Suomi itse pohtii asiaa, äänestys Natoon liittymisestä keskiviikkona, Niinistö vahvistaa Natolainsäädännön heti kun eduskunta on sen hyväksynyt
Suurin osa suomalaisista olisi vastannut ihan samalla tavalla kuukausi ennen sotaa. Niin minäkin. Silloin oli selvää ettei Suomi ole millään tavalla muuttamassa turvallisuuspoliittista asemaansa ja liittyminen oli äärimmäisen epätodennäköistä. Marin vastasi täysin linjassa Suomen senhetkisen turvallisuuspolitiikan ja hallitusohjelman kanssa.
Natoa vastustettiin enemmän kuin kannatettiin tuolloin. Tilanne muuttui vasta kun Venäjä hyökkäsi. Ja se muuttui ihan meidän kaikkien silmissä. Silloin muuttui niin kansan kuin poliitikkojen mielipide. Ei poliitikkojen mielipide muuttunut siksi että kansan mielipide muuttui, vaan siksi että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan.
2,6m miehen mobilisointi ja lähettäminen Suomeen taistelemaan olisi teoriassa mahdollista. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, koska Venäjällä ei ole ollut motiivia Suomen suhteen tällaisen operaation toteuttamiseen. Jos motivaatiota ei aiemmin ole ollut, se ei varmaankaan ole ainakaan kasvamaan päin tilanteessa, jossa Suomi on jo Naton eteisessä ja turvatakuut on jo sovittu USA:n ja UK:n kanssa.
Olet täysin oikeassa, että Ukrainalla ei kirstun pohjalla ole ollut tolkuttomasti rahaa ostaa aseita. Kommenttini liittyi kuitenkin siihen keskusteluun, että suomessa olisi lähinnä mokailtu asiat, ja on pelkkää tuuria, että Venäjän armeija ei mellasta tällä hetkellä Suomessa Ukrainan sodan sijaan. Sille täällä ei voida paljoakaan, jos toisessa maassa ei ole ollut fyrkkaa rakentaa riittävän uskottavaa puolustusta.
Jälkiviisaiden olisi ehkä syytä muistaa myös se, että Ukraina oli aiemmin ydinasevaltio, mutta luopui 90 -luvulla ydinaseista uskoen Venäjän vakuutukseen siitä, että turvallisuus on taattu. Jos Suomea kritisoidaan sinisilmäisyydestä ja hidastelusta Naton suhteen, niin samat äänet saattaisivat olla kriittisiä tämänkin päätöksen suhteen? Kaikki päätökset on kuitenkin tehty sen ajan tiedoilla, ja nyt meidän on paljon helpompaa nähdä, mitkä asiat eivät ole menneet, kuten historiassa ajateltiin ja toivottiin.
Jos Ukrainalla olisi ollut esim. ydinpelote, vahvempi armeija tai sotilasliittouman tuki takanaan, tiedustelupalveluiden viesti olisi todennäköisesti ollut erilainen? Sinänsä on sama mikä se pidäke on, kunhan se on riittävän vahva. Jos sitä ei ole, ovi on raollaan. Peli on raakaa.
On aihettakin alkaa jo laittamaan painetta NATO:lle, varmasti sovittu että Puolustusministeri ja Presidentti jatkaa neuvotteluja ja painetta laitetaan heidän sivusta. Ensiksi USA UK yms. toivottaan Suomen ja Ruotsin erittäin tervetulleeksi yhteiseen sotilasliittoon sitä vahvistavina jäseninä, mutta ei sitten tee mitään konkreettista jäsenyyden eteen kun pitäisi tehdä.
Takavuosina vastaavassa tilanteessa, perustellusta mielipeen vaihtamisesta, miespoliitikkoja syytettiin halveksien ‘takinkääntäjiksi’. Mutta julkisuuden säännöt ei aina ole samat kaikille, on vähemmän ja enemmän toimittajien ‘lellikkejä’.
Poltelkoot ihmiset mitä lystää, mutta Suomen ja Ruotsin arki ja turvallisuus pyörii nyt sen ympärillä, minkälaista nukkea joku jossain provokaatiossa roikottaa hirttonarussa tai mitä kuvia joku ties kenen motiivein liikkeellä oleva luuseri polttaa mielenosoituksissa. Kaistapäistä touhua.
En oikein tästä NATO-pelleilystä osaa sanoa muuta kuin sen, että käsitykseni NATOsta on muuttunut pysyvästi, eikä todellakaan parempaan suuntaan. Sitä ihmettelen, miten tällainen järjestö voi toimia tositilanteessa tehokkaasti.
Toivottavasti NATO ottaa ainakin sen opikseen, että vastaisuuden varalle on syytä keskustella syistä, jotka voivat johtaa pakotettuun eroon NATOsta. Sen lisäksi jäsenyysprosessi pitäisi olla kriteereiltään kristallinkirkas. Jos täytät kriteerit, sinut pitää hyväksyä NATOn jäseneksi. Nyt käydään omien – ei turvallisuuspoliittisten – intressien ohjaamaa lehmänkauppaa kaiken maailman basaareissa ja puolifasistisissa “demokratioista” kahden euroopan vähiten korruptoituneen ja eniten ihmisoikeuksia kunnioittavan demokratian turvallisuudesta. Pitää varoa, ettei joku helvetin pelle loukkaannu jossain. Onhan tämä täysin hanurista. Käsittämätöntä touhua.
Nämä Erdoganin kuvia ja koraaneja polttavat tyypit vastustavat Suomen Natojäsenyyttä. Kun Ruotsin osalta tuon on havaittu toimivan jäsenyyttä ehkäisevästi, niin tottakai se siirtyy Suomeenkin.
Tai sitten menee vielä syvempään päätyyn lieteallasta, eli punamielisiin, jotka eivät jostain syystä kuitenkaan halua muuttaa suuresti ihailemaansa maahan.
Erona Ruotsiin meillä on, että näistä koraanin poltteluista joutuu vastuuseen. Tästäkin diktaattorin kuvan polttamisesta taisivat päästä putkayötä viettämään. Suomella siis selvä ero suhtautumisessa näihin tapauksiin ja silläpä näistä ei Turkin päästä kitinää kuulukkaan.