Tavoitteeni on nyt vuodesta 2017 lähtien ollut sama. Pyrin siihen etten häviä rahaa sijoittamalla. Minulle kelpaa sama tuotto kuin pankin käyttötilillä, eli pyöristettynä 0%. Säästän niin paljon kaikista rahavirroista joita saan. Kulutan aika ajoin myös kaikkeen turhaan ja ylihintaiseen. Esim vaatteet ja varusteurheilu. Lopulta pyrin siihen että voin tehdä 4-6 tuntista työpäivää, ja sitten käyttää siitä jäävän ajan itsestäni ja toisista huolehtimiseen. En tykkää pihistelystä, joten voi olla että tavoitesäästösummat nousevat elintason noustessa. Sijoituksista en tulevaisuudessa mieluusti kuluta vaan käytän niitä mieluummin vakuutena halvalle kulutuslainalle. Nyt ikää 24, opinnot loppuvaiheessa ja pääomaa sijoituksissa vajaat 60k.
Oman strategiani hyvät puolet: Ei ole vaikea pitää hyvistä yrityksistä kiinni vaikka ne kuinka olisivat nousseet ja tuntuisivat kalliilta. Voin lisäksi kestää voimakkaitakin laskuja ja pitkää mörnimistä. Kunhan yritys ei pörssikurssin takaa häviä rahaa niin kurssilla ei minulle väliä.
Oman strategiani huonot puolet: Joudun odottamaan laskumarkkinaa ymmärtääkseni huonot puolet.
Tänä vuonna tulee 45v täyteen ikää ja olen sijoittanut pörssiosakkeilla vuodesta 2000 huhtikuun alusta alkaen. Justiin ennen teknokuplan puhkaisua tulin markkinoille ja voin tunnustaa että tuurilla tein Nokialla vähän voittoakin. Sen jälkeen ei Nokiaa ole salkustani löytynyt.
Välillä olen myynyt osakkeita kun ollut asunnon ostoa ja muuta isompaa hankintaa. Mutta koko ajan silti ollut jonkin verran osakkeita tilillä.
Vuonna 2010 aloitin suunnitelmalliset ostot ja tein sijoitussuunnitelman joka tähtää vuoteen 2026 kun 50v tulee mittariin.
Omasta mielestä vedin tavoitteen niin ylös etten oikein pitänyt sitä ihan edes realistisena saavuttaa tuohon mennessä. Se oli miljoonaa euroa ja vapaus yrittäjän vapaudesta.
No nyt on jo tavoite 50% ylitetty ja en edes haaveile jääväni yrittäjän hommista pois kun täytän 50. Ehkä kuitenkin työpäiviä lyhennän ja hommaan lomailuun sopivan paikan.
Kyllä raha antaa ihanaa vapauden tunnetta ja mahdollisuuksia heittäytyä uusiin seikkailuihin.
Muistakaa unelmoida ja tavoitella suuria.
Myös minulla oli tavoitteena aikainen eläköityminen ja homma olikin ihan hyvällä mallilla. Sitten hometalo laittoi suunnitelmat uusiksi. Siinä meni oikeastaan kaikki muut, paitsi tärkeimmät, eli terveys ja perhe. Uuden salkun rakentaminen alkoi nollilta, tai oikeastaan miinukselta, mutta nyt ollaan taas ihan hyvässä vauhdissa. Aika ei kyllä taida enää riittää aikaiseen eläköitymiseen. Nyt tavoitteeni sijoittamisella on kerätä sen verran pääomaa, että voin tarvittaessa auttaa lapsiani ja muita perheenjäseniä, sekä mahdollisesti vähentää työntekoa vanhempana ja viettää talouden puolesta huolettomia eläkepäiviä.
Check Your Balances on ihan kiva sijoitusaiheinen podcast. Jaksossa 16 käsiteltiin suunnitelmia sen varalle kun sijoitusura tulee tietynlaiseen maaliin. Löytynee muualtakin, mutta tässä Spotify-linkki: Spotify
Ei palkasta sijoitettavilla säästöillä ole mitään mahdollisuutta jäädä eläkkeelle 30 tai edes 40vuotiaana. Sijoitusaika ei vain riitä. Taustalla täytyy olla perittyä/voitettua omaisuutta tai sitten työskennellä 10v lääkärinä valmistumisen jälkeen syrjäapaikkakunnalla, mihin lääkäreitä ei muuten saada.
Olen hieman eri mieltä, 40-vuotiaana on ihan mahdollista eläköityä, mikäli sijoittamisen on hoksannut aloittaa ajoissa & päässyt työelämään parinkympin tuntumassa, toki sellaiseen työhön mistä pystyy säästämään kohtuullisesti.
Oma tavoitteeni on päästä oravanpyörästä tuossa 40v tuntumassa, ja:
En ole perinyt mitään, päinvastoin; olen käytännössä rahoittanut oman elämäni 15-vuotiaasta eteenpäin itse tekemällä yläasteen oheessa ympärivuotisesti töitä. Kesät, keväät, syksyt golfkentällä, talvet puhelinmyyntiä. Maksoin itse mopokortit, mopot, autot, autokortit, vaatteet ym. Viikkorahaa en enää saanut. Ei ollut kyse siitä, etteikö vanhemmilla olisi ollut rahaa - molemmat ovat hyväpalkkaisissa töissä. Toki ylläpidon ja ruuat sain niistä maksamatta.
Ammattikoulussa pääsin ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen jo oman alan töihin, ja rahaa jäi mukavasti säästöön. Olin koko amiksen töissä ~25h/vk. Valmistuin vajaan vuoden etuajassa, ja siinä ehdin hieman alle vuoden tekemään töitä ennen armeijaa. Rahaa jäi säästöön.
Amkkiin pääsin heti asepalveluksen jälkeen, ja jatkoin palkkatöissä muutamaa kuukautta lukuunottamatta koko ensihoitajaopintojen ajan. Palkkatöistä tienasi ~35 000€/v, ja vaikka muutin heti amkin alussa omaan kämppään, jäi rahaa varsin mukavasti säästöön elämällä melkein “opiskelijabudjetilla”. Toki autoa pidin, kun työmatkaa kertyi 140km/pv. Opiskelu sujui hyvin, ja valmistuinkin vuoden etuajassa AMKista - siitäkin huolimatta, että kävin töissä. Monet opiskelijabileet jäivät välistä töiden takia, ja lukuisia kertoja tuli mentyä suoraan yövuorosta koulunpenkille luennoille tai tenttiin. Yövuoroissa oli hyvin aikaa opiskella ja lukea tentteihin, yövuorot olivat psykiatrialla rauhallisia.
Nyt ikää 24v, ensihoitajaksi valmistumisesta on 1,5v, ja nettovarallisuus on noin 103ke, osakesalkku 90ke. Salkun kehitys on varsin vaatimatonta, ja kokonaisuudessaan salkku on vain ~10% voitolla salkun avaamisesta. Salkku on avattu aikalailla tasan 4v sitten. Salkku olisi indeksiin sijoittamalla helposti +50% korkeammalla. Säästöaste viimeisen 1,5v ajalla on ollut karkeasti hieman yli 2000€/kk. Ylitöitä on tullut tehtyä jonkinverran, ja tämän vuoden ansiotulot tulevat olemaan jotain ~59 000€ bruttona. Palkassa on nousuvaraa reiluhkosti.
Noh, teoriassa: jos säästän seuraavat 16v keskimäärin 1400€/kk (uskon tämän olevan helposti mahdollista) ja saan 7%/v tuoton minulla pitäisi teoriassa olla ~800 000€ osakesalkku ennen 40v syntymäpäivää. Tämä mahdollistaa helposti jo pois töistä jäämisen, ja sillä pitäisi elelleä jo ihan mallikkaasti. Tavoitteena minulla on olla viimeistään 45-vuotiaana siinä tilanteessa, että töitä ei palkan takia tarvitse tehdä. Toki on yksilöllistä, paljonko kukakin tarvitsee oloneuvokseksi jäämiseen, osa paljon vähemmänkin kuin +800ke.
Eli, mielestäni on se mahdollista ilman kultalusikka perseessä syntymistäkin. Se toki vaatii ahkeruutta ja sitä, ettei laita kaikkia rahoja turhuuksiin, kuten kalliiseen autoon täysi-ikäistyttyä. Ja sellaista työtä, mistä pystyy jotain säästämään.
Jos 30-vuotiaana haluaa jäädä eläkkeelle, niin saa tehdä aika ihmeitä ilman lisäapuja, jos meinaa onnistua. 40-vuotiaana voisi jotkut jo jäädä, sitä en epäile - se ei ole mitenkään mahdotonta.
Paljon sijoitusjuttuja lukeneena ja sijoittajia seuranneena, niin en osaa nimetä yhtään alle 40-vuotiasta, joka jäisi eläkkeelle siten, että ei tekisi mitään hyödyllistä toimintaa. Toki tällaisiakin tapauksia ehkä on, jotka haluaisivat jäädä eläkkeellä siten, että eivät tekisi mitään tuottavaa toimintaa, mutta tällaisia on hyvin hyvin harvassa.
Oma tavoitteeni on varallisuuden kasvattaminen, jotta pärjäisin vanhemmalla iällä.
Oma eläkekertymä on alle 500€/kk, ja tuskin se siitä tulee nousemaan. (Asunut ulkomailla eri maissa vuosia, ja tuskin tulen Suomessa työnkentelemään)
Eli jos muutan eläkkeellä Suomeen, niin saa sen takuueläkkeen, joka on nyt jotain 850€/kk.
Siksi on vähän pakko sijoittaa ja säästää, kun on tehnyt nuorempana tyhmiä valintoja.
Sijoittamista takana puoli vuotta, saman ajan ollut foorumin AKTIIVINEN lukija. Nyt ensimmäinen kirjoitus.
Miten voin kyllin kiittää teitä kirjoittajia - niin mielenkiintoista ja opettavaista luettavaa!! Varsinkin, kun työelämää takana jo 30 vuotta täysin “vastakkaisella alalla”, eikä tuottavuus tai voiton tavoittelu millään muotoa ole ollut työni tai koulutukseni fokuksessa. Lapsuudenkodistani saamani saatesanat eivät nekään ohjanneet sijoittamisen pariin; lähinnä vain kehotettiin, ettei yli varojensa saa elää.
Sijoittamisessa tavoitteena on yksinkertaisesti ja nöyrästi saada tuottoa enemmän kuin pankkitileiltä, nyt kun lapset alkavat muuttaa omilleen ja palkasta alkaa vihdoin jäädä säästöön euroja joka kuukausi.
Tarkoituksenani oli myös saada mielekästä tekemistä lisääntyvälle vapaa-ajalle ja opetella uusia asioita. Tämän vuoksi päätin heti alkuunsa, että haluan sijoittaa suoraan osakkeisiin. Tämä sijoittamisen maailma onkin ollut minulle kuin uuden kielen oppimista☺️. Pitää aivosolut virkeinä ja tulee joskus uniinkin.
Noh, pankkitilin korkojen voittamisen luulisi olevan helppoa, mutta ei tämä vielä ainakaan ole toteutunut. Ei varsinkaan, kun oman, riskisen salkkuni 4 suurinta ovat Oroco, Nexstim, Kindred ja Arocell.
Mutta, onneksi joku tässä ketjussa sanoi aikaisemmin, että “Ollaksesi oikeassa sinun täytyy olla ensin väärässä.” Varmaan uskotte, juuri tätä minä peukutan!
Tätä on tullut viime aikoina mietittyä paljonkin, että miksi sitä kiusaa itseään sijoittamisella ja sen tuomalla stressillä, vaikka rahaa on kuitenkin jo puskuriksi hyvin, vaikkakaan ei niin että ennenaikaisesta eläköitymisestä voisi haaveillakaan.
Mikä sitä ihmisen ajaa lukemaan analyysia, selailemaan Twitterin huhuja ja seuraamaan kursseja niin vimmatulla mielenkiinnolla? Kun ei sitten kuitenkaan keksi sille rahalle juurikaan käyttöä. Ei kiinnosta nopeat autot, komeat veneet, taikka kesämökki riesoiksi. Kaiken tuon voi vuokrata tarpeen mukaan, jos joskus haluaa hurvitella.
Enemmän kiinnostaisi käydä maantiepyöräilymatkalla Keski-Euroopassa ja huiputtaa muutama legendaarinen nousu, mutta ne haaveet on paussilla kun on pieni lapsi ja korona vielä tekee matkustelemisesta vähemmän sujuvaa. Ja ehkä opiskella jotain uutta. Mutta eniten pulaa onkin ajasta eikä rahasta. Eikä tällä omaisuudella sentään jäädä pois töistä, että saisi nuo rahat muutettua ajaksi.
Toistaiseksi perustelen itselleni sijoittamisen harrastuksena. Jonain, jota teen sen itsensä vuoksi ja rakkaudesta lajiin.
Jospa jälkikasvu sitten keksii käyttöä faijan fyffeille?
Pitkää kesälomaa parhaillaan viettäessäni olen vakuuttunut, että yksi tärkeimpiä tavoitteitani sijoittamisessa on turvata pitkät lomat myös jatkossa. Mieluiten siten, että kesällä voisi olla huoletta pari kuukautta pois ja talvella sama juttu. Yksi mielekäs vaihtoehto tai lisä olisi myös kolmi- tai nelipäiväiseen työviikkoon siirtyminen. Kokonaan en kuitenkaan haluaisi missään nimessä nykyisiä hommia tietoliikenteen parissa lopettaa.
Koitat vaan päästä yli stressistä ja painaa kohti vapauden maalia!
Itselläni juurikin 20v. työnteon jälkeen suurin tavoite oli tuo ja näyttää nyt toteutuvan. Vähän samanlaisia fiiliksiä rahankäytön kanssa, vaikkakin tuli liian kallis auto ostettua, että pääsee kätevästi vuoren juurelle suksien kanssa. Stressikin helpottanut vaikka välillä taaksepäin katsoen on menty aikamoisella nuoralla.
Tavoite on maltillinen tyyliin, että olisi jonkun kymppitonnin, ehkä 100-200k salkku josta voi ottaa halutessa esim etelän matkan rahat tai kahden vuodessa ilman pääoma pahasti pienenee. Siten, että palkan voi halutessaan laittaa sileäksi palkkapäivänä olematta välittömästi persaukinen.
55-67 ikäisenä olisi varaa valita työpaikka siten, että voi asustella 2-3kk vuodessa ”kanarialla” tehden etänä/kevennetysti.
Kuuntelin Sinkon haastattelun areenasta ja ei se hassumman kuuloinen ura ja elämäntapa ole. Jos seitsemässä vuodessa pystyy tuplaamaan pääoman (10% p.a.), laskeskelin että oma pääoma 64 kertaistuu kun olen Erkin ikäinen. Toki eläminen syö kuormasta, kun se maksetaan sijoitustuotoista.
Mun tavoitteeni on mittailla omaa asiantuntemustani ja älykkyyttäni tekemällä järkeviä ja tuottavia sijoituspäätksiä. Lopputuloksena oikeista valinnoista on luonnollisesti varallisuuden kasvu. Vaikea sanoa kumpi tuottaa enemmän mielihyvää älyllinen tyydytys vai taloudellinen menestys.
Eipä siinä tietysti mitään väärää ole. Ne piirtää joilla on liitua jne.
Itse en aiemman huikentelevaisen elämäntyylini, suhteellisen alhaisten vuositulojeni ja myöhäiskeski-ikään kääntyvän elämänvaiheeni vuoksi voi moisia realistisesti asetella. On myös selvää, ettei nykyinen pörssiralli kestä enää kauaa.
Jos 8 vuoden kuluttua, viisikymppisenä olisi 150k€ salkussa, niin olisin tyytyväinen. Pikkurahoja, mutta muu on toiveunta.
Sijottaminen ajaa ainakin minut tutkimaan asioita, joita en muuten olisi niin tarkasti ihmetellyt. Alati muuttuvat markkinat, niihin liittyvä globaali politiikka yms. tarjoaa oivan kohteen ikuiselle opiskelijalle ihmettelyyn.
Kaippa voitoille joskus jotain käyttöä keksii. Ehkä.
Omat tavoitteet ovat lähinnä psykologisia. Pidän työstäni ja saan siitä sen verran palkkaa, että pystyn maksamaan tavallisen elämisen kulut ja ruokkimaan perheeni. Lisäksi joka kuukausi jää säästöön jonkin verran rahaa, jotka laitan yleensä pörssiin, ellei suurempia ostoksia ole tiedossa. Työstä vapautumisesta en haaveile.
Talo on, auto on ja kesämökki on, joten niihin liittyviä tavoitteita ei sijoittamisessa varsinaisesti ole. Tavoitteena on lisätä työstä riippumattomia tuloja/pääomaa, joiden avulla voin murehtimatta satsata laatuun päivittäisissä ja ehkä myös suuremmissa ostoksissa. Tässä harrastuksessa oppii myös omasta käyttäytymisestä paljon.
Muutaman vuoden sijoitusuran aikana olen huomannut kiinnostuneeni siitä, kuinka talous pyörii. Erilaisiin firmoihin on mukava tutustua ja etsiä samalla kiinnostavia sijoituskohteita. Ennen skippasin kaikki talousuutiset, mutta nykyään luen ne ensimmäisenä. Omat sijoitukset ovat pääosin suoria osakesijoituksia ja salkku on hyvin hajautettu eri toimialoihin. Ehkä jopa liikaakin.
