Itse jo eläkeläisenä sanoisin, että minimi on se, että säästää/sijoittaa sellaisen summan, mistä voi käyttää jonkin verran pienen eläkkeen lisäksi, eikä yllättävät rahanmenot aiheuta ongelmaa. Sijoituspääomaa ei kuitenkaan pitäisi syödä ainakaan liian pieneksi, koska silloin myös tuotot pienenevät. Omaisuudesta eläkeikäisenä ei pitäisi olla liian paljon kiinteässä omaisuudessa, vaan sopivasti käteistä ja helposti rahaksi muutettavia arvopapereita.
Jos olet nuori ja sijoitat liikenevät varat, olet oikealla tiellä, itse aloitin sijoittamisen aivan liian myöhään, eikä korkoa korolle ilmiö ole ehtinyt purra kunnolla.
14 tykkäystä
Oma tavoite on tehdä tästä elanto ja eläke. Pistän jossain kohtaa sijoitusyhtiön pystyyn ja pyöritän sitä palkkatyön rinnalla. Sitten jossain kohtaa, kun perse vettä kestää, niin siirrän elannon sijoitusyhtiön puolelle.
Oma sijoitustyyli kun on melko tylsä, niin tähän tavoitteeseen ei välttämättä aika riitä kuitenkaan.
Kunhan nyt ensiksi saa salkun sillä lailla ojennukseen, että voi ruveta tuota yhtiötä konkretian kautta toteuttamaan.
Tavoitteen toteutumiseen ensimmäinen askel on asuntolainan pois hoitaminen.
5 tykkäystä
Mä alan olemaan kalkkiviivoilla. Laskin että perhe elää mukavasti vuosiosingoilla X.
Olen nyt kohdassa 0,9X ja taattuja tulovirtoja loppuvuodelle on siten että pääsen tasolle 1,05X.
Tarkoitus painaa vielä siihen asti että kasassa on 1.2X jolloin on mielestäni riittävä puskuri kun kämppä on siinä vaiheessa velaton ja käteiskassaa 0,6X. Tämä tapahtuu vuonna 2025.
Tavallaan taloudellinen riippumattomuus on jo nyt totta, ollaan niin lähellä että melkein väkisin menee maaliin. Fuck you money kasassa. Aika hyvä fiilis. Seurantaexcelissäni merkinnät alkaa vuodesta 2008 joten pitkään tätä on tehtykin.
73 tykkäystä
Voisin vielä tähän täydentää että kaunis ajatus oli minulla aikoinaan se, että pyrin elämään puolella palkalla ja sijoittaa toinen puolikas. Sitä kaavaa oli ajatus jatkaa niin pitkään, kunnes sijoituksista tuleva passiivinen tulo vastaa puolikasta palkasta. Kun näin tapahtuu, niin voi lopettaa rahan takia työskentelyn, koska on jo tottunut pärjäämään puolella palkalla ja se sama summa tulee passiivisena tulona.
Ihan kirjaimmellisesti tämä ei ole näin mennyt, mutta kutakuinkin tehtävissä 20 vuodessa 
19 tykkäystä
Koen tuon edellisen kirjaukseni melkoiseksi fiaskoksi. Tavoite oli aika lailla hukassa.
Perheeni tulee aina olemaan miljardien ihmisten näkökulmasta rikas ja toisaalta ihan minimissään kymmenien miljoonien ihmisten standardeilla lohduttoman köyhä. Ja entä sitten? Tämä tulee aina olemaan toivottoman suhteellinen asia. Mutta huomaan prosessoineeni tavoitteitani pikku hiljaa nämä viimeiset kolme vuotta.
Olen viimeisten parin vuoden aikana innostunut valtavirtaa vastaan menevästä projektista: ollessani ihmisten ilmoilla olen tilanteissa läsnä. Voi olla että mitään kummempaa ei ole meneillään mutta olen läsnä. En ota puhelinta esiin.
Jos jonain päivänä olen ihmisten keskuudessa melko paljon, löydän itselleni sellaisen päivän aikana melko usein uusia esikuvia puolitutuista ja tuntemattomista.
Minua kiinnostaa nopeasti ohi menevissäkin hetkissä havaita esimerkkejä yhtäältä ehjien ja toisaalta rikkinäisten ihmisten käyttäytymisestä. Yksittäiset tilanteet voivat tietysti johtaa täysin harhaan. Ehkä yksi oli juuri saanut parhaan elämäänsä liittyvän uutisen vuosikausiin ja se toinen huonoimman. Ehkä se hetki ei kertonut persoonallisuudesta mitään.
Mutta vähitellen ajan mittaan alkaa nähdä tendenssejä satojen yksittäisten tilanteiden myötä. Arjessa läheisissä ihmissuhteissa ja myös noissa satunnaisissa havainnoissa ja kohtaamisissa koettu alkaa peilautua koko tähänastiseen elämänkokemukseeni.
Itse en ole ehjä enkä rikkinäinen vaan siltä väliltä. Ajattelen että olen lupaava aihio vaikka työtä riittää.
Tällaisena välimallin tyyppinä minun on ollut monesti vaikea ymmärtää sekä ehjiä että rikkinäisiä ihmisiä. En ymmärrä miksi rikkinäiset ihmiset sabotoivat itseään ja muita niin moninaisilla tavoilla. Mistä tämä kumpuaa?
En ole ymmärtänyt miten ehjät ihmiset osaavat suhtautua elämänsä olosuhteisiin ja käänteisiin niin luontevasti ja rakentavasti ja luoda ympärilleen positiivista. Miten he kokevat olonsa riittävän turvalliseksi niin että uskaltavat antaa itsestään ja itseltään arjessaan vaikka tilastojen mukaan Suomessa keskiluokkakin – alemmista sosioekonomisista ryhmistä puhumattakaan – elää aika lailla kädestä suuhun? Mitään kummempaa individualistista menestystä ei tarvita siihen että jotkut vaan näyttävät osaavan luontevan arjessaan elämisen taidon.
Miksi joku on ehjä ja joku rikkinäinen? Tästä on psykologiassa John Bowlbyn aloittama lähes satavuotinen tutkimustraditio.
Ehjiä ihmisiä kehittyy siten että ensin geeniarpajaisissa saa vähintään ok tuloksen josta ei esimerkiksi vääjämättömästi seuraa skitsofrenia.
Sen jälkeen lapsi tarvitsee lämpöä, rakkautta, rajoja, rutiineja, läsnäoloa, riittävästi vakautta, sopivasti seikkailua, huolenpitoa ja omaa vastuuta ja toimeliaisuutta aina iän mukaisesti sopivassa suhteessa. Lapsen olisi tärkeä saada kasvaa osaksi yhteisöjä: perhe, suku, ystäväpiiri, naapurusto, harrastusporukat, mahdollisesti uskonnollinen yhteisö tai hyvä maallinen vastine sille.
Rikkinäisiä ihmisiä kehittyy kun jotain edellä mainitusta on katastrofaalisesti pielessä tai mahdollisesti kaikkea puuttuu jonkin verran. Raha, valta, suosio, status tai mikään muukaan vastaava ei ilman kontekstia anna vihjettä kenenkään ehjyydestä tai rikkinäisyydestä.
Tavoitteeni ihmisenä on tulla ehjemmäksi. Se mitä olen saanut kokoon auttaa siten että voin joustavasti ostaa aikaa hengähtää ja tietoisemmin pysähtyä tekemään parempia valintoja arjessa, joka viikko.
Teen vuosittain maltillisen määrän ihmisläheistä työtä joka tuo rakennetta, mielekkyyttä, kiinnostavuutta, onnistumisia sekä raskaita päiviä – ja jopa rahaakin jolla on mielekästä rahoittaa perhe-elämää. Haluan tehdä vähintään pikkuisen noita hommia niin kauan kuin terveyttä riittää.
Peritty varallisuus – ilman muuta kontekstia – voi nettomääräisesti tehdä lapsieni elämän joko paremmaksi tai huonommaksi. Perintö on monimutkainen asia, vaikutus vaihtelee yksilöstä toiseen.
Aineetonta varallisuutta joka voi olla relevanttia jälkeläisilleni sadan vuoden päästä on se jos minulla on paljon ehjän ihmisen toimintatapoja arjessani ja vain vähän ja ei kovin vakavia rikkinäisen ihmisen toimintatapoja. Lapseni oppivat ensisijaisesti havainnoimalla. Ei toimi jos sanon entisen papin tavoin että älkää tehkö niin kuin minä teen vaan kuten minä sanon.
Tällä hetkellä olen aika luottavainen sen suhteen että lapsistani on kasvamassa ehjempiä ihmisiä kuin minä olen. Voin ostaa aikaa, olla läsnä ja toivottavasti antaa positiivisen panoksen siinä että heistä kasvaa tervepäisiä aikuisia joille myös aineellinen perintö mahdollisimman isolla todennäköisyydellä on enemmän hyvä kuin huono asia.
95 tykkäystä
Hieno kirjoitus musa! Vähän syvällisempi mutta niin totta. Mm jo se että ehtii olla enemmän jälkipolven kanssa, eikä vain pitkiä päiviä töissä on jo iso askel.
Btw löytyykö suomessa sijoittajia jotka pitää blogia avoimilla numeroilla ja omistuksilla? Kiitän vinkeistä
3 tykkäystä
Vuoden vaihtuessa tulee mietittyä nykytilaa ja tavoitteita tuleville vuosille. Muutaman vuoden sijoittaminen ja säästäminen on johtanut taloudellisesti melko mukavaan tilanteeseen, koska näyttää siltä, että passiiviset tulot (osingot, korot) kattavat noin vuoden kulut. Tämä on itselleni jonkinlainen virstanpylväs, josta haaveilin muutama vuosi sitten mutten ajatellut sen vielä koittavan.
No nyt pitäisi hahmotella uusi sopivan haastava ja kuitenkin saavutettavissa oleva tavoite. Kulut ovat tällä hetkellä ja myös menneinä vuosina ollut pienet, eikä ole isompia yllättäviä menoja ilmaantunut. Kulutuskäytöstä en näe tarpeelliseksi lähteä muuttamaan, joten tavoite pitäisi miettiä sijoituspuolelle.
Yksi tavoite voisi olla jatkaa nykymenoa sijoittamalla ylimääräisen vuosi kerrallaan. Näin uskoisin, että kolmen vuoden päästä työn teon vähentäminen voisi olla realistinen vaihtoehto. Työssä kyllä viihtyy mutta asiaa voisi tosissaan silloin punnita.
Jos mietin viimeistä viittä vuotta niin tajuan, että nämä pohdinnat on melko teoreettisia, koska ajanjaksoon mahtuu pandemia ja sotia. Tästä johtuen en uskalla kovin vahvasti luottaa, että meno tästä eteenpäin olisi kovin tasaista ylämäkeä.
14 tykkäystä
Innostuin aikoinani sijoittamisesta sen GameStop -jutun takia. Silloin en vielä aloittanut, mutta myöhemmin, 2021 sentään sain aikaiseksi. Silloin innostuin korkoa korolle periaatteesta erityisesti.
No, kuvittelin sitten, että haluaisin nimenomaan osinkoa, mutta nyt kun olen muutaman vuoden sijoittanut, niin se on kasvu, mitä nimenomaan haluan. Osingot ovat niin turhauttavan pieniä, ellei rahaa ole kiinni reilusti, mutta kasvu näkyy jo jossain. Pääoman kasvu, laajasti hajautettuna on mielestäni minulle hyvä tavoite. Laaja hajautus myös antaa mukavasti mielenrauhaa ja on se ilmainen lounas, mikä on tarjolla.
8 tykkäystä
Sijoittamisen alussa tavoitteeni oli, että saisin hankittua sijoitusvaroilla asuntoon uuden lämmitysjärjestelmän (vilp). Nyt voisin hankkia uuden joka vuosi pelkillä sijoitustuotoilla. Varallisuuden kasvattaminen vei mennessään ja nykyisin tavoittelen töiden vähentämistä kun saan sijoitusvarallisuuden sopivan suureksi.
Arvelen, että keventelen töiden tekemistä pikkuhiljaa, vähennän uusien sijoitusten summaa ja annan korkoa korolle ilmiön tehdä töitä. Pieni määrä töitä pitää mielen virkeänä ja helpottaa elämää, kun ei tarvitse kerätä suurta varallisuutta elämisen kuluja kattamaan.
Toivottavasti tulevaisuuden kassavirrat koostuu sijoitustuotoista ja palkasta. Laakereille en osaa jäädä lepäämään, joten jotain pientä puuhaa ansioiden merkeissä on hyvä olla.
Tavoittelen sijoittamisella leppoisaa elämää. Olen sen osittain jo saavuttanut, kun ei tarvitse töiden jatkumisesta tai tuloista stressata. Elämä on tarpeeksi monimutkaista ilman, että itse sitä monimutkaistaa sijoittamisella.
31 tykkäystä
Itsellä aikalailla sama tilanne, mutta en tosiaankaan tiedä, mitä nyt sitten. Töitä ei pysty keventämään. Ne pitää joko lopettaa tai jatkaa. Tietenkin voisi alkaa tekemään jotakin muuta, mutta, kun ei osaa tai palkka niissä olisi niin pientä, että ei kannata….
Sivukommenttina: Oliko sinulla tähän asti tasaista ylämäkeä? Itse lähinnä vetänyt kivirekeä, mutta kuitenkin loivaan ylämäkeen
3 tykkäystä
Itse olen sijoittanut jo muutaman vuosikymmenen, mutta harmittavan lyhytjänteisesti. Usein on vallannut “kerran sitä vain eletään ja nautitaan nyt elämästä” -tyyppinen ajatus mielen, ja hyvin kasvamaan alkanut sijoituspääoma on niistetty million auto-, vene-, moottoriurheilu- tms. hankintoihin.
2008 syöksyssä myös poltin aika isosti näpit ja tuon jälkeen useamman vuoden laitoin kaiken aina kulutukseen tuohtuneena tuosta pettymyksestä.
Nyt kun laskennalliseen eläkeikään on alle 20 vuotta ja oma usko suomalaiseen eläkejärjestelmään ja yhteiskuntasopimukseen on koetuksella, sijoittamisen päämääränä on luoda turvaa elämän joutsenlaulun ajaksi. Iän myötä myös kaikenlainen materialistinen hankintainto on hiipunut ja lasten aikuistuessa on alkanut jäämään enemmän sukanvarteen.
24 tykkäystä
Loivaa ylämäkeä myös minulla, mutta ylämäkeä kuitenkin. Kivireki on osuva kuvaus. Helsingin pörssi kun on laahannut, niin varallisuus kokonaisuutena on kasvanut hitaasti, mutta osinkoja nuo maksavat kivasti joten passiiviset tulot kuitenkin kasvaneet.
On alkanut tuntua siltä, että jatkan vaan samaan malliin sijoittamista vuoden kerrallaan enkä mieti juuri salkun arvolle tavoitteita. Keskittyy vaan tekemiseen ja luottaa siihen että luvut menevät oikeaan suuntaan jos/kun en paljoa hölmöile 
Nauttimalla töistään ja sijoittamalla ylimääräisen on osoittautunut hyväksi yhdistelmäksi, joka tuottaa ihan mukavasti. Tällä on tarkoitus mennä eteenpäin 
9 tykkäystä
Itse olen osinkopuolueen jäseniä. Aloitin 2017 ja ruvennut laittamaan oikeastaan kaiken palkkatyöstä jäävän käteisen 2021 eteenpäin osakkeisiin. Rahastoja tai muita ei ole. Eläkkeeseen on n. 20v ja tavoitteena 500k€ salkku.
Olen osakkeet jakanut niin, että hajautan Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat välillä ja tavoittelen per osake n. 5% osinkoa. Todellisuus on ollut viime vuosina enemmänkin. Korkoa korolle on siis pelin nimi ja minulle riittää, että voitan pankkien säästötilit.
Muutama kerta on tullut ostotarjous osakkeista, kuten case Purmo, joissa on jäänyt voitolle enemmän, muta ne ovat bonusta. Kaikki yhtiövalinnat ovat isoja ja tuttuja, ja ajatuksena on, että näillä firmoilla on vuosikymmeniä kokemusta kannattavasta ja kestävästä liiketoiminnasta.
Voi olla, että muutan taktiikkaa vielä aktiivisempaan kauppaan, mutta olen ajatellut, että tarvitsen isomman erän käteistä siihen peliin. Nykyinen hajautus on tonneja per osake, jossa mikään yksittäinen katastrofifirma ei kaada koko salkkua. Samaan aikaan, on kyllä jäänyt arvoakin tekemättä, koska muutama yhtiö teki viime vuonnakin ~20% kurssinousun, ja harmittelin, miksei juuri tässä firmassa ollut isompaa painoa 
Summasummarum, tämähän on eräänlaista peliä ja leikkiä, mutta pelaan safetyä. Toivon, että eläkkeen lähestyessä saan muutaman tonnin per kuukausi osinkoja, ja sillä rahalla ei tarvitse eläkkeen koosta suuttua.
28 tykkäystä
Ensimmäinen etappi, eli 100k€ sijoitussalkku tosiaan ylittyi viime vuonna 6 vuodessa ja 10 kuukaudessa, nyt on 110k€ jo lähellä. Tämän vuoden osalta tähtään 150.000 euron nettovarallisuuteen vuoden loppuun mennessä, joka pitäisi onnistua jopa ihan tylsän tasaisella nousulla, pysyn vain horjumattomassa sijoitussuunnitelmassani. Vuoden lopussa katson, miten kävi.
Ensi vuoden syksyllä omistusasunnostakin vihdoin 50% maksettu, voi sitten vitsailla, että asunnon joka toinen neliö on jo mukamas omaa. Tähtäimessä vauhdittaa osinkoja ja saada 2026 aikana vuosittaiset osinkotulot yli 4000 euron.
EDIT: 110k€ sijoitussalkku ylittyikin nopeasti viime perjantaina, samalla 140k€ nettovarallisuus ylittyi kivasti myös. Tähtäimeksi otettu 150.000 euron nettovarallisuus vuoden loppuun mennessä pitäisi täyttyä melkein ihan jo vain indeksirahastolisäyksillä ja asuntolainan lyhennyksillä. Jos Hesuli piristyy tänä vuonna, niin tavoite täyttyy ehkä jo kesällä.
31 tykkäystä
Ajatukset välillä vaihtelevat näissä tavoiteasioissa, mutta varmaan isoilta linjoiltaan ajatukseni ovat pysyneet näissä asioissa aika samana. Ei minulla sillä tavalla oikeasti tarkkoja tavoitteita ole ollut, mutta joskus, kun joku kyselee, niin heitän jotain, mitä sillä hetkellä ajattelen.
Kasarimuksuna eläkeikään on aikaa, mutta en ole sitä sillä tavalla miettinyt, koska jos ei mitään kummallisempaa käy, niin tässä kertyy rauhaksiin mukavasti rahaa, että tuskin sitä tarvitsee murehtia, mitä vanhempana pärjää… toki aina voi pelätä katastrofeja ja muita sekä mitä tahansa voi tapahtua.
Velaton varallisuuteni liikkuu siinä 410 000 - 450 000 euron paikkeilla. Kahta työtä teen ahkerasti, koska haluan ja säästöasteeni on korkea.
Ei tässä enää oikein lainaa ole kauheasti jäljellä ja lainat maksettuani, jos normaalin vuoden kaikki menot jakaa kuukausilla ja ottaa pois lainat, niin kuukausimenot ovat reippaasti alle tonnin. Minulla ei hirveästi kulu rahaa normaalina kuukautena enkä toisaalta tee isompia kertaostoksia kuin oikeastaan pakosta (känny tai joku laite hajoaa).
Sijoittaminen on mulle tavoitteellinen harrastus, tarkemmin sanottuna osakepoiminta. Saisin varmasti varsinkin pitkällä aikavälillä paremmin tuottoja laitettua rahat esimerkiksi tällaisiin tuttuihin matalakuluisiin indeksirahastoihin ja etfiin. Tässä hommassa mulla on vähän sama homma kuin salilla, mutta kilojen sijaan tässä lajissa puhutaan euroissa.
Mulla on aina se teini-ikäisestä lähtien, että on tarpeeksi puskuria ja taloudellista mielenrauhaa. Työelämään tullessani kauan sitten, niin pidin aika pitkälti kiinni opiskelijabudjetistani, joka oli opiskelijabudjetiksikin tiukka. Halusin, että mulla on turvaa ja rahaa, jotta saan hommattua nopeasti kämpän, lisäksi muutenkin on ollut ajatuksena, että haluan pärjätä itse. Tosin ei mulla ollut tarvettakaan pahemmin ostella mitään.
Toistaiseksi nautin siitä, että saan tehdä paljon töitä sekä sijoittaa että elää tavoitteellisesti. Tykkään elää säästeliäästi enkä toisaalta koe, että jäisin oikein mistään paitsi ja jos oikein haluaisin jotain, niin ostan sen, mutta ei vain tule sellaisia mielihaluja.
Voi olla, että joskus esimerkiksi viiskymppisenä omaisuutta on pitkälti yli miljoona euroa ja menot itseni tuntien on pienet edelleen. Olen sellainen, että halutessani voin muuttaa tapojani, eli voi olla et teen silloin viiskymppisenä vain yhtä työtä tai osa-aikatyötä… ja jos jään eläkkeelle, niin kuitenkin touhuan jotain, mikä on työhön verrattavissa. 
Ehkä ostan mukavan mökin mukavuuksilla maisemilla ja ostan auton sekä vietän aktiivista elämää, missä se kaikki aktiivisuus EI ole vain töitä, sijoitusjuttuja ja salia.
Jos löydän kumppanin, niin vähennän töitä ja harrastuksia rutkasti sekä osakepoiminta vähenee ja panostan esimerkiksi em. rahastoihin. Mikäli lapsia toivottavasti saan, niin vapailla ajoin olla paljon ja yllättyisin, jos en jäisi vapaiden jälkeen osa-aikaiselle sekä siirtyisi lähes passiiviseen sijoittamiseen noiden rahastojen kautta.
On erilaisia hyviä onnellisia tapoja elää. Voi olla, että joskus mediassa päivitellään, kun meikätyöläinen kuolee kymmenien vuosien päästä, miten mulla oli useiden miljoonien omaisuus ja sitä, miten silti onnellisena tein tiukkoja hintavertailuja eri kaurahiutaleiden välillä. 
67 tykkäystä
Eräs sijoittamisen välitavoite on alkuvuoden aikana tullut saavutettua, kun laskeskelin tällä viikolla sijoitukset + käteiset rahavarat yhteen, ja totesin varojen ylittävän jäljellä olevan asuntolainan. Olen siis nettovelaton 
25 vuoden asuntolainan maksuajasta on nyt kulunut vajaa 6 vuotta. No, ei tässä pääkaupungin keskustassa asuta, mutta suuremman kaupungin kehyskunnassa, eli asunnon hintaluokka noin 200 000e. Itse pidän tätä kuitenkin kovana suorituksena, koska kaikki on omalla työllä hankittua, ja tulotaso on pääosin ollut vain hieman Suomen mediaanipalkan päälle. Lainalla maksajia toki on kaksi, mutta nyt omilla varoillani pystyisin kuittaamaan molempien osuuden lainasta nollille. Reseptinä on toiminut säännöllinen säästäminen ja fiksut arkikulut, mutta rahaa on kulunut myös mm. matkusteluun ja remontteihin, jotka pyrin tekemään mieluummin laatu kuin halvin hinta edellä.
En ole kovin suuri lainan ystävä, asuntolaina on ainoa jonka olen ottanut, ja kaikki muut suuremmat hankinnat kuten autot tai remontit on aina maksettu heti pois. Psykologisesti houkuttelisi se vapauden tunne, jonka saisin jos maksaisin asuntolainan kerralla pois. Istutaan nyt kuitenkin käsien päällä, ja jos juna jatkaa kulkuaan odotuksien mukaan, niin laina lyhenee kuukausi kuukaudelta samalla kun varallisuus kasvaa, eikä hetken päästä jäljellä oleva lainakaan toivottavasti enää tunnu miltään, kun vaaka kallistuu jatkuvasti enemmän kasvavan varallisuuden puolelle.
Pitkän välin tavoitteena on taloudellinen vapaus, joka voisi mahdollistaa mm. lyhyemmän työviikon tai tarttumisen kiinnostavaan työtehtävään siitä huolimatta, ettei se olisi taloudellisesti optimaalisin ratkaisu. Nyt lyhyellä välillä omat tuloni ovat kuitenkin ottaneet kolhua, eikä kummoisia säästösummia ole mahdollista lisätä salkkuun. Salkku onneksi mahdollistaa tämänkin tilanteen selättämisen ongelmitta, ja lyhyen välin tavoitteenani on pystyä selviytymään nykyisen tilanteen yli niin, että saan kuitenkin elämän rahoitettua pienemmistä tuloistani, ja salkusta ei tarvitsisi nostaa rahoja vaan se saisi jatkaa itsenäistä kasvuaan.
61 tykkäystä
Osa sijoittamiseen liittyvistä tavoitteista saavutettiin, kun ostin, S&P500 ETF:n tuottoja realisoimalla, puolisolleni kihlasormuksen sekä itselleni lahjaksi arvokellon. Tässä voitti ikävä kyllä tietenkin myös verottaja, mutta sijoitusmielessä Rolex voi ehkä olla jopa ko. ETF:ä parempi sijoitus lyhyellä aikavälillä. Kihlasormuksen osalta en tällaisia mieti, siinä raha muuttuu ihan puhtaaksi onnellisuudeksi.
18 tykkäystä
Viesti yhdistettiin ketjuun: Oikeasti vaihtoehtoiset sijoituskohteet (viinit, kellot, keräilyharvinaisuudet) - mitä keräätte/mihin sijoitatte?
Hei nuorempi minä
Kun kirjoitit viestisi nettovarallisuutesi oli 4000€. Elämäsi sijoittajana hymyilisi vielä vuoden 2021 loppuun, jonka jälkeen salkusta sulaisi -30% v1/22. Onneksi se on toistaiseksi jäänyt ainoaksi negatiiviseksi puolikkaaksi vuodeksi. Härkämarkkinoilla olo on siis kannattanut.
Olet jatkanut sijoittamista ja maksanut opintolainasi pois 02/2023 säikähtäessäsi euriborien nousua. Jälkikäteen ajateltuna niiden murehtiminen tuntuu hieman hassulta, mutta toisaalta nyt vastaat päätöksistäsi ainoastaan itsellesi. Lainan maksamisen jälkeen otit tavoitteeksi 100k€. Lähinnä sen takia että Buffet sanoi aikanaa sen olevan v-mäinen, ja koska kotitalouksien varallisuuden mediaani ikäluokassasi on tätä alempi. Ajattelit, että kai sentään keskivarallisuudella on varaa unelmoida. Nyt mietit olisiko kuitenkin järkevämpää yrittää säästää 200k€ ennen kuin edes harkitsee asuntosäästämisen aloittamista.
Raha ei kuitenkaan toistaiseksi ole tehnyt onnelliseksi. Viestisi aikaan ajattelit että 10k€ toisi mielenrauhan. 20k€:n kohdalla odottelit 50k€:tä. Nyt kun 100k€ kolkuttelee nurkan takana, olo tuntuu yhtä persaukiselta kuin aina. Ajatella, että pelkästään tuo summa on kotitalouksien mediaani varallisuutta suurempi v. 2025. Ihmiset elää Suomessa pelkällä ilmalla… Toivotaan, että oma suotuisa onni sijoittamisessa jatkuu, joskin on sellainen olo, että jossain vaiheessa tämän laivan on käännyttävä. Ei kenelläkään ole hyvä säkä viisi vuotta putkeen.
Tavoitteena sijoittamisellesi on epämääräinen taloudellinen mielenrauha, jonka vuoksi yrität kerryttää nettovarallisuutta. Alan vain pelkäämään että vika ei ole salkun paksuudessa, vaan pään sisällä. Toivottavasti tulevaisuuden minä osaa vastata ensi kerralla tähän kysymykseen: Löytyikö onni paksummasta lompakosta, vai missä se piileksii?
32 tykkäystä