Terve jasso!
Raadollisesta puhuminen Tecnotreen liiketoiminnan yhteydessä on aika dramaattista, vaikka tuo termi toki itsessään hyvin subjektiivinen onkin. Itse mieltäisin nuo laajasta raportista nostamasi kohdat perusteluineen pikemminkin realismiksi jo siitäkin näkökulmasta, että hyvin harvalla yhtiöllä on oikeasti kestäviä pitkän aikavälin kilpailuetuja. Kilpailuetuihin liittyen olen huomannut, että niiden määrittely on paikka paikoin hieman liian kevyttä, välillä pelottavan hähmäistä ja mielestäni usein myös kilpailukyvyn kanssa sekaisin menevää. Tästä johtuen ajattelinkin, että nyt olisi hyvä paikka yleisellä tasolla käydä läpi omaa ajatuksenjuoksuani kilpailuetuihin ja niiden lähteisiin liittyen.
Lähdetään liikkeelle teknisestä kulmasta. Mielestäni kestävän kilpailuedun määritelmä on yksiselitteisesti se, että yhtiöllä on liiketoiminnassaan jokin tai joitain sellaisia rakenteellisia elementtejä, joiden myötä liiketoimintaan sijoitettu (uusi ja vanha) pääoma tuottaa pitkällä aikavälillä jatkuvasti pääoman kustannusta enemmän (ts. ROIC > WACC ja eräänlainen suoja uusia toimijoita vastaan). Koska samalla toimialalla voi olla useillakin erilaisilla liiketoimintamalleilla operoivia yhtiöitä, ei mielestäni korkean marginaalitason ja kilpailuedun välin saa suoralta kädeltä vetää yhtäsuuruusmerkkejä. Liiketoimintojen laatujen yhteismitallistamiseen tarvitaankin kannattavuutta kokonaisvaltaisempi mittari ja sekä operatiivisen että pääoman käytön tehokkuuden yhdistävä sijoitetun pääoman tuotto on tähän harjoitukseen kaikkein toimivin valinta. Tätä heijastellen juuri pääomalle saatava tuotto on mielestäni se tekijä, joka ulkopuolisin silmin määrittää tietyn toimialan houkuttelevuuden.
Toki tuloslaskelman eri rivien korkeat marginaalitasot hyvin usein kielivät siitä, että yhtiöllä on niin sanotusta tavallisten kuolevaisten harmaasta massasta poikkeava erityisominaisuus. Tätä taustaa vasten kilpailuedun omaaminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että yhtiö olisi automaattisesti oman kohdejoukkonsa tai markkinansa suvereeni ykkönen. Joillain toimialoilla, kuten lääketeollisuudessa tai terveysteknologiassa, pääoman tuotot ovat lähtökohtaisesti hyvin korkeita, eikä esimerkiksi 20 % sijoitetun pääoman tuottoa tekevää ja tavanomaisella riskiprofiililla varustettua yhtiötä tule kategorisoida kilpailueduttomaksi, vaikka se toimialan ROIC-listauksessa mitalisijojen ulkopuolelle jäisikin.
Sitten varsinaisiin kilpailuedun lähteisiin. Olen itse lähestynyt opiskelemani ja tekemieni havaintojen / pohdintojen perusteella kilpailuetujen lähteitä viiden lokeron kautta: 1) aineettomat omaisuuserät, 2) kustannusedut, 3) mittakaavaedut, 4) vaihdon kustannukset ja 5) verkostovaikutukset. Kilpailuetua tuovia aineettomia omaisuuseriä ovat muun muassa patentit, brändit ja joissain tapauksissa suotuisa lainsäädäntö. Vaikka brändit ovat tyypillisesti vahvojen kuluttajatuoteyhtiöiden keskeisimpiä kilpailuvaltteja, voidaan tunnettu ja luotettava toimittajabrändi kaiketi jossain määrin lukea myös Tecnotreen hyväksi. Varsinaisen hinnoitteluvoiman ja siten toimittajabrändin todellisen arvon todentaminen on kuitenkin hyvin vaikeaa, sillä ohjelmistoliiketoiminnassa bruttokatteet ovat järkeään hyvin korkeita.
Kustannusedut taas nimensä mukaisesti tarkoittavat sitä, että yhtiön kulutaso on oleellisesti muita toimijoita matalampi. Yleensä tähän on kolme syytä: 1) tehokkaammat liiketoimintaprosessit, 2) parempi suhteellinen sijainti ja 3) uniikit omaisuuserät. Tecnotreen liiketoiminnan globaali luonne huomioiden on varsin selvää, että kaksi jälkimmäistä kohtaa ovat poissa pelistä. Tehokkaampien liiketoimintaprosessien olemassaolon sen sijaan ainakin itse suostun allekirjoittamaan. Nämä tehokkuudet tulevat oikeastaan suoraan siitä, että valtaosa yhtiön tekevistä käsipareista istuu matalan kustannustason alueilla ja toisaalta siitä, että saneerausohjelman alussa tehdyistä mittavista kiinteiden kulujen leikkauksista on pystytty pitämään kiinni. Oleellinen kysymys näihin kustannuspohjaisiin etuihin liittyen on se, että kuinka kestäviä ne ovat? Kääntäen saman asian voisi ajatella niin, että mikä estää muita toimijoita rakentamasta operaatioitaan Tecnotreen kanssa samankaltaisten kustannustasojen alueille? Aikaa, kahvia ja tupakkaakin tämä jumppa tulisi viemään rutkasti, eikä se välttämättä olisi kaikille yhtiöille lainkaan strategioiden mukaista, mutta varsinaista rakenteellisia esteitä en tällaisille liikkeille näe. Sen takia en myöskään uskaltaisi väittää Tecnotreen kulutehokasta toimintamallia kestävän kilpailuedun lähteeksi. Hyvää kilpailukykyä tuova asia se kiistatta kuitenkin on.
Mittakaavaetujen kautta tulevat kilpailuedut voidaan puolestaan jakaa valmistuksesta tuleviin skaalaetuihin (tämä pitkälti valmistavassa teollisuudessa, jossa yksikkökustannukset tärkeitä määreitä), pääsyksi jakelukanaviin sekä niche-maailman dominoivaan markkina-asemaan. Jos näistä kohdista kaksi ensimmäistä kääntää Tecnotreen ansaintadynamiikkaan paremmin sopiviksi, niin mielestäni voidaan puhua laajoista tuotekehitys- ja myyntiresursseista ja niiden skaalaamisista. Kooltaan suuremmat yhtiöt ovat tässä luonnollisestikin Tecnotreetä edellä. OSS/BSS-markkina taas on kokonaisuudessaan valtava ja Tecnotreen markkina-asema sen sisällä marginaalinen. Täten myöskään niche-markkinan dominoiva asema ei ole Tecnotreen kilpailuetua / -kykyä ajatellen ajankohtainen puheenaihe.
Vaihdon kustannukset sen sijaan, kuten laajassa raportissakin oli nostettu, ovat Tecnotreelle mielestäni lähimpänä kestävän kilpailuedun lähdettä. Yhtiön toimittamat ratkaisut ovat asiakkaille liiketoimintakriittisiä ja ratkaisuiden teknologiset kyvykkyydet painavat vaakakupissa investointikustannusta ja juoksevia kuluja enemmän. Samoista syistä asiakkaat myös käsitykseni mukaan käyttävät reippaanlaisesti aikaa oikean toimittajan / ratkaisun valitsemiseen. Nämä aiheuttavat uponneita kuluja ja siten ikään kuin samalla nostavat järjestelmätoimittajankin vaihtamiseen liittyviä kustannuksia. Toisaalta varsinkin teleoperaattoreilla on aina useita strategisia järjestelmätoimittajia ja vaihdon kustannusten vastapuolena on vaikeutuva uusasiakashankinta. Jos oltaisiin teollisessa liiketoiminnassa ja kyseessä olisi esimerkiksi laitevalmistajien lopputuotteiden kannalta kriittisten komponenttien toimittamista, olisin varsin luottavainen vaihdon kustannusten muodostaman kilpailuedun kestävyyttä kohtaan. Tecnotreen liiketoiminnassa teknologian kehitys on kuitenkin jatkuvaa ja ajoittain nopeaakin, mikä tuo tästä lähteestä tulevan kilpailuedun määrittämisen / kestävyyden arvioimisen haastavaksi.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, kilpailuedun lähteenä on sitten verkostovaikutukset. Yksinkertaistettuna liiketoimintamallissa on verkostovaikutuksia, kun toimitetusta ratkaisusta / palvelusta tulee sitä arvokkaampi mitä enemmän ratkaisua / palvelua käytetään. Käytännön malliesimerkki tällaisesta hyvästä lienee Amazonin, Visan tai Tencentin kaltaiset yhtiöt. Periaatteessa Tecnotreen transaktiopohjaiselle Moments-ratkaisulle voisi kenties jonnekin kaukaiseen tulevaisuuteen hahmotella jotain verkostovaikutusten kaltaista eksponentiaalisuutta, mutta tämän tarkemmassa piirtämisessä tarvittaisiin kyllä meikäläisen mielikuvituksetonta päänuppia viriilimpää aivotoimintaa.
Tähän loppuun on vielä hyvä yhteenvedonomaisesti todeta, että Tecnotreellä on todistettua kilpailu- ja arvonluontikykyä. Siitä ei ole oikeastaan edes kahta sanaa. Itse olen kuitenkin aina melko vaativa ja samalla varovainen aidosti kestävien kilpailuetujen toteamisessa. Mielestäni onkin parempi, että yhtiö omalla johdonmukaisella suorittamisellaan osoittaa ensin kilpailukykynsä aidosti aikaa sietäväksi ja todistaa sen jälkeen vielä allekirjoittaneen kilpailuetuja koskevan lähestymistavan skeptisyyden perikuvaksi.