Kaupan ala on omalla kohdallani siitä poikkeuksellinen, että henkilökohtainen näkemykseni sen tulevaisuudesta ja menestystekijöistä on jotain täysin muuta kuin mihin monien sijoittajien odotukset kohdistuvat tai mistä näillä foorumeilla puhutaan.
Ajattelen, että paradigman muutos on hyvin todennäköinen. Kaupan alalla on suuria kysymyksiä, joihin toimijat eivät käytännössä ota useinkaan kantaa – mutta ovat silti kehityskulkuja, joiden toteutumisen todennäköisyys on korkea, ja jopa välttämätön.
-
Ylikulutus on kaupalle ehkä vaikein aihe. Lähes kaikissa kategorioissa globaali tuotanto on suurempaa kuin koskaan. Esimerkiksi vaatteissa tuotetaan 100 miljardia vaatekappaletta 8 miljardille ihmiselle. Ihan oikeastiko uskomme, että volyymit eri tuoteryhmissä vielä tästäkin kasvavat? Että esimerkiksi Suomessa nykyisen 38 vuotuisen vaatekappaleen ostamisen sijaan ostamme joskus 45 vaatetta per henkilö? Markettimuodin näkymä ei minusta näytä hyvältä.
-
Kaupan vaiettu rakennemuutos, jota perinteinen kauppa ei tällä hetkellä monetisoi, vaan menettää tämän vuoksi otetta asiakkaistaan. Kaupalla on strateginen haaste, miten osallistua kaupan suuriin rakenteellisiin ja nopeammin kasvaviin trendeihin, esimerkiksi osallistumiseen tuotteiden elinkaaren jatkamiseen (käytettyjen tuotteiden kaupan ja kasvavan vertaisvaihdannan, lainaamisen, korjaamisen arvoketjut). Kaupan nykyiset ERP-järjestelmät, varastoautomaatiot tai muutkaan prosessit eivät tue osallistumista mihinkään näistä. Jos kauppa ei ole tässä mukana, joku muu vie kasvavimman osan bisnestä. Nyt näin tapahtuu kiihtyvässä määrin, kun second handin ns korvausasteet kasvavat (eli osuus 2nd hand -ostoista, jotka korvaavat kokonaan uuden ostamisen).
-
Markkinapaikkaistumisen trendi jatkuu, eikä sille näy loppua. Jokainen toimijat etsii suorinta mahdollista tietä loppukuluttajan luo ja välikäsien poistaminen on bisneksessä selvä tavoite ihan kaikkialla. Esimeriksi maahantuojat ja myymälöiden kulurakenteet ohittavilla markkinapaikoilla (esim nopeasti kasvavat Shein ja Temu) on kilpailuetua myös lainsäädännöllisesti, sillä ovat monien vastuiden osalta vapaamatkustajia. Tätä kehitystrendiä tukee myös teknologia, mutta toisaalta sitä tulee jäähdyttämään kiristyvä globaalin krääsärallin sääntely.
-
EU-alueen regulaatio. Komissio edistää digitaalista tuotepassia määrätietoisesti. Kun se ajan yli valtavirtastaistuu, kovin isku tulee alimpiin hintakategorioihin ja kaikenlaiseen krääsään. Tokmannilla on keskimäärin noin 35 % myyntikatemarginaali, johon monet käyttötavarakategoriat kontribuoivat huomattavasti korkeammilla luvuilla, esim vaatteissa helposti 60-70%. Eli digitaalinen tuotepassi tulee vaikuttamaan juuri käyttötavaran retailin korkeimpien myyntikatemarginaalien tuoteryhmiin, kuten esimeriksi tekstiilit ja monet käyttöesineet, joissa myös private laber -tuotteiden osuus on korkea.
-
Nukkuva pääoma ja kiertotalous eri osissa arvoketjua. Ihmisillä on kaapeissaan tavaraa enemmän kuin koskaan. Kiertotalouden valtavirtaistuessa kuluttajien tavaratase voi lähteä paremmin liikkeelle ja secondary-markkinat kasvavat. On ennustettu, että esimerkiksi z-sukupolven ostovoiman kasvaessa käytetyn tavaran markkina moninkertaistuu 2030 mennessä. Secondhand-markkinapaikoilla ja -toimijoilla on myös kasvava määrä dataa ja lähes valmis koneisto, mikä mahdollistaa ajan yli uniikin positioitumisen, jos alan toimijat haluavat laajentaa uuden tavaran kauppaan ns hydribikulutuksen mallilla.
Eivät nämä kaikki kehityskulut välttämättä toteudu, mutta kaikille näille on merkittäviä todennäköisyyksiä jossain muodossa toteutua.
Ps. Ohessa Kaupan liiton tuore tilasto halpakaupan kasvusta (halpakaupan käppyrässä mukana 33 alan toimijaa). Itse en usko halpakaupan kehityksen jatkuvan lineaarisesti tästä tulevaisuuteen.
