Voisi jalostaa palveluja silleen et antaa kotiosoitteen ja jonkun valtakirjan voimankäyttöön nii et tulee vaikka kantamaan sieltä sohvan pohjalta salille kun päivä koittaaa 
1 tykkäys
Paljon on hyviä personal trainereita, mutta tuntuu usein, että yleisesti ottaen nämä pätevimmät ovat tietyssä mielessä hillitympiä kuin esimerkiksi vähän vähemmän pätevät.
PT:nä voi toimia, kuka vain käytännössä. Monet meistäkin, jotka ovat käyneet vuosia ja vuosia salilla sekä aktiivisesti treenanneet että koko treeniuran lukeneet, katselleet ja kuunnelleet treeni- ja ruoka-aiheisia juttuja, niin olisimme silti jokseenkin epäpäteviä valmentajia, mutta toisaalta jotkut ehkä vähän epäpätevämmät saavat vielä palkkaa siitä 
. Tuossa skenessä tuntuu tosiaan olevan jonkin verran aika epäpäteviä ihmisiä, jotka eivät osaa treenitekniikoita kiitettävästi ja sitten heillä on esim. “persoonallisia” ravinto-oppeja.
Useimmiten hyvässä PeeTeessä tuntuu yhdistyvän tuota kokemusta, teoriaosaamista ja yleistä monipuolisuutta. Tuntuu, että joskus noissä PeeTee-hommissa on helppo kuvitella olevansa guru.
Monet erinomaisen somenäkyvyyden saaneet PT:t eivät välttämättä ole niitä parhaimpia (ei nyt välttämättä huonoja), mutta kalliita tuntuvat olevan. Toisaalta, jos nimekäs idoli motivoi treenaamaan fiksummin ja oikeammin, niin hyvä juttu.
Markku Tikka, Mikko Ellmén ja Utti Hietala tulevat ekana mieleen, jos vielä ottaisin valmentajan itselleni. Onhan niitä toki muitakin nimiä. 
1 tykkäys
Kiinnostaisi tietää, että millaisia ruokavalioita teillä on? Mitä lisäravinteita mahdollisesti käytätte ja miksi? Sitten olisi kiva kuulla taustaakin, että mitä harrastatte ja miten jne., koska se on aika olennaista näissä ruokavalioasioissa.
Kiitos vastauksistanne jo etukäteen!
2 tykkäystä
Punttia ja vähän muuta kuntoilua.
Ruokavalio: Perusruokaa: Kanaa, kalaa ja silloin tällöin punaista lihaa. Salaatteja runsaasti, marjoja ja hedelmistä etenkin banaania.
Syön kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja aamupalan. Välipalana pähkinöitä. Nykyään se on liian vähän painon pitämiseksi, tuntuu putoavan aika herkästi. Ajan puutteen vuoksi ei oikein ehdi syödä tarpeeksi, joten lisäravinteet on siinä otettu avuksi. Protskua aamulla ja illalla treenipäivinä 25g kerralla ollut koko ajan ohjelmassa ja nyt lisännyt vähän hiilaripitoista lisäravinnetta 600 kcal päivässä. On ollut todella haasteellista pysyä + kaloreilla omalla ruokavaliolla. Nykyiseen painoon 82,5 päästiin helposti, mutta tähän se jumahti, siksi lisäravinteilla vähän buustia.
Vaaka on ihan hyvänä kaverina kertomassa syömisen tarpeen.
Edit: protskujen ja hiilareiden lisäksi kreatiini, d-vitamiini, B-vitamiini ja C-vitamiini. Treeneissä suoloja ja nopeita hiilareita.
3 tykkäystä
Punttia ja vähän muuta kuntoilua mullakin.
Ruokavalio: Markku Tikan valmennuksessa olleena, niin hänen oppejaan olen noudattanut aika pitkälti - nykyään olen hieman soveltanut joltain osin, mutta “pohja” on häneltä. Syön vähärasvaista kanaa ja punaista lihaa, lisäksi menee maitotuotteita, ruisleipää sekä marjoja, hedelmiä, vihanneksia että sieniä… toki muutakin sisältyy ruokavalioon.
Aamupalana puuro kaikkine hömpötyksineen, pari lämmintä ateriaa sekä parit välipalat.
Protskun ja rasvan määrää on siellä optimin ylärajoissa, mitä suunnilleen tikat, utit, tohtorit ja jotkut suosittelevat, joten niitä en viitti pahemmin enää lisäillä, kun nostan painoani, eli pelaan pääsääntöisesti hiilareilla. Hiilareita syön erityisesti treenin ympärille ja hyvin toiminut. Nostan oman kehon painoani hyvin maltillista tahtia, toki proteiinin ja rasvankin määrää muutan tarvittaessa, mutta enemmän pelaan hiilareilla, jos näin nyt voin sanoa.
Lisäproteiini menee aamupuuron joukossa ja treenin jälkeen juon myös sitä, mutta en koe sitä ns. pakolliseksi. Syön näitäkin: d-vitamiini, monivitamiinit, omegat ja zma:ta - Tikalta ja Utilta osin apinoituna. Ei ole suuria uskomuksia näihin, mut ihan vaan tukena. Kreatiinia toki käytän.
Ns. aika tylsä ruokavalio ja on varmasti samaa sorttia, kun monilla saliurheilijoilla. Kivasti saan syödä omaan painooni nähden.
6 tykkäystä
Pääsin ilmaiseksi hierojalle ja otettiin jalat (reidet + pohkeet), no kysyin, että voinko mennä illalla treenaamaan. ja hän sanoi ei. No entä seuraavana päivänä kysyin mä ja hän sanoi siihen sävyyn ettei oikein tiedä… , että katso oloa silloin sitten. Eräs toinen viisas totesi jotain, että pari päivää taukoa vois olla hyvä.
No mä menin seuraavana päivänä ja hieronnasta oli kulunut noin 20 tuntia sekä menin treenaamaan vielä poikkeukselliseen aikaan. Normaalisti olisin ollut maastavedossa 205 kilolla 6-7 toiston kunnossa, mutta nyt meni vain kaksi.
Olisin kannattanut kuunnella hierojaa ja tätä toista viisasta. Olisin voinut oikeasti kuunnella kroppaani enkä pakkomielteisesti mennä tekemään. Lihasheikkoutta oli, lihakset tuntuvat siltä kuin olisivat nukkumassa, oli pientä lihaskipua ja ei ollut vahva olo. No silti menin treenaamaan, miten sen nyt sanois; olin tyhmä . Saa nähdä, että miten vaikuttaa suunnitelmalliseen ohjelmaani.
Tästä ainakin opin jotain, kun oli niin konkreettinen kokemus.
9 tykkäystä
Hermostollisesti herkissä lajeissa voimakas hieronta voi vaikuttaa jopa 2 viikkoa, siksi urheilijoiden kanssa näitä on hyvä testata pk-kaudella miten oma kroppa käsittelyyn reagoi. Tero Pitkämäki pystyi käymään hieronnassa 3 päivää ennen kisoja ja palautui siitä hyvin, toisilla voi kestää kauemmin. Jos lajina olisi esim juoksu tai pyöräily niin tuskin huomaisi eroa.
Näissä pitääkin sitten puntaroida hyötyjä ja haittoja. Jos saadan joku kiputila pois tai lisättyä liike laajuutta, onko se suorituskyvylle parempi kuin se että hermosto saattaa olla vähän ihmeissään.
Edit.
3 tykkäystä
Kiitos erinomaisesta viestistäsi! 
Mulla on muutenkin just suunnitelmallinen voimaprogeohjelma menossa ja just o just “hermoilla leikkimistä”. Enkä muutenkaan ollut fiksusti miettinyt tuon hieronnan ajankohtaa jo tuota ohjelmaani ajatellen.
Eikä mulla muutenkaan ollut isoa tarvetta hierojalle eikä varsinkaan kiirettä. Olisin voinut ajottaa käyntini paremmin sekä varsinkin olisi pitänyt miettiä palautumisaikaa ja myös sen päälle treenin ajankohtaa.
1 tykkäys
Hauska paperi löytyi 33 vuoden takaa tai rakas äitini löysi ja toi eteeni. En tiedä mitä varten tuo on tehty, kun ei se varsinainen ohjelma ole. Saattaisi olla urheilulukion valmentajalle tehdyn raportin vedos tms. Tuossa kohdin on ollut 17 vuotta ikää ja menossa näköjään jonkin näköinen kisoihin valmistautuminen tai sitten vain jakso jossa penkkiä on korostettu normaaliakin enemmän. Palautumista on tapahtunut teinin hormonitasoilla melkoisen mukavasti. Tuosta 3 vuotta eteenpäin ja toistaiseksi 
maksimit saavutettu.
6 tykkäystä
Noin kolme lepopäivää teki ja maastavedossa meni kevyesti 205 kiloa seitsemän kertaa, jätin vielä yhden toiston varaa. Oli pakko tehdä ei-mavepäivänä tuo mavesarja, niin sain mielenrauhan.
4 tykkäystä
Onhan tuo todella huima tulos ja tämä video tuli siitä mieleen, kun katsoin MAKSIMIVOIMAPUNNERRUS SM-2024-punnerruskisoja.
2 tykkäystä
Tuo on sama käytännössä kuin parakisoissa . Jalat penkillä, jos ne on. 75kg sarjassa sm- kultaa tuli useana vuotena tuloksella 130-142,5kg.
1 tykkäys
Olkapäät repeää kun katson noita nostoja. Meikän oikeasta olkapäästä repesi labrum penkatessa joskus vuonna 2010 tienoilla. Sen jälkeen olen tehnyt vain käsipainoilla muutamaa kokeilua lukuunottamatta. Kp penkki tekee olkapäille yllättävän hyvää, suosittelen kaikkia tekemään sitä, edes silloin tällöin.
En tiedä mikä siinä penkissä on niin paha olkapäille(ni) verrattuna muihin liikkeisiin? Pystyn tekemään dippejä telineessä ja renkailla todella syvään, tempausta, työntöä, pystypunnerrusta, jne. ei mitään ongelmaa. Penkkiä kevyesti pari sarjaa, niin olkapäät ovat pari viikkoa jumissa.
3 tykkäystä
Tuntuu, että käsipainot penkissä saa kyllä omanlaisensa tuntuman verrattuna tankopenkkiin ja hyvällä tavalla. Bodausmielessä erityisesti ja varsinkin vinopenkissä käsipainoilla tehdessä liike tuntuu stimuloivan eri tavalla kuin normi “tankopenkissä”.
Yksi iso ero penkin ja muiden liikkeiden välillä on, että penkissä olkapäät joutuvat enemmän sellaiseen pysyvään kiinteään asentoon ja tukemaan koko liikettä kiertäjäkalvosimien varassa - ehkä tangolla tehdessä olkapäät ovat myös enemmän “lukittuina” kuin käsipainoillakin tehdessä. Dipit, pystypunnerrus ja painonnostoliikkeet taas antavat hartioille enemmän luonnollista liikkumavaraa ja ehkä luonnollisemman kulman.
2 tykkäystä
Tuossa Alokas sanoi hieronnan vieneen voimat, kun ei pitänyt taukoa riittävästi. Itse kun en ole venytellyt juuri koskaan ja aloitin sitten oikein perusteelliset venyttelyt, niin se myös vei voimat. Normaalisti kun käsipainopenkissä lasket painot alas, joka paikka on jäykkä ja optimoitu juuri sille aina samalle laskusyvyydelle, silloin jäykät lihakset antaa suorastaan kumijousimaisen nostoavun lähtevälle työnnölle. Nyt kun oli huolella venytellyt lihakset, laskin painoja alemmaksi kuin normaalisti ja työntö lähti alueelta, jossa ei voimaa ollut. Puuttui jäykkyydestä johtuva vastus, tuki, jännite, tuntuma ja sellainen joustovoima ylöspäin joka auttaa vähän. Täytynee odotella, että lihakset jäykistyy taas uudelleen, on sitten kotoisampi ja vahvempi olo.
Tulipa muuten tänään mieleen, kun en ole ikinä puhelinta salin puolelle vienyt, että se tuntuisi varmaan samalle kuin ottaisi puhelimen saunaan mukaan? Kuntosali on minulle menneisyyskupla, tekniikasta vapaa alue, kehollisiin tuntemuksiin keskittymistä. Hyvä musiikki auttaa treenissä, mutta jatkuvana syöttönä tekee liian kriittiseksi, treeni alkaa riippua asioista joista sen ei pitäisi riippua, kuten siitä onko riittävän hyvä kappale ja loppuuko se ehkä kesken sarjan. Täytyy alkaa kädet täristen säätämään älypuhelinta ohjelmoidakseen itseään oikeilla säädöillä. Minusta on mukavaa, kun salin stereoista tulee hyvä biisi, ja auttaahan se, mutta mikään ei saa riippua siitä.
10 tykkäystä
Aika monet olkapäävaivat voi välttää tarpeeksi leveällä otteella. Koskee oikestaan kaikkia punnerrusliikkeitä. Painoja pitää (ainakin aluksi) vähentää, mutta ainakin itselläni voimantuotto siirtyi vasta silloin oikeisiin paikkoihin ja lopulta tuloksetkin nousivat aikaisemmalle tasolle.
1 tykkäys
Joskus aikanaan ennen treeniä venyttelin kauan ja pitkiä venyttelyitä, niin siitä tuli itselleni vähän samanlaiset kokemukset. Nykyään ajoitan venyttelyt toisin, niin ei niin ongelmaa. Jatkossa tosiaan hieronnankin osaan laittaa fiksumpaan ajankohtaan ja uskoa paremmin ammattilaisten ohjeita.
Mulla on puhelin paljon kädessä salilla, sen kanssa kyllä pitää olla tarkkana, miten sitä siellä käyttää.
2 tykkäystä
Oman ja ehkä muutaman muunkin kokemuksen mukaan olkapäät saa penkissä rikki jos A oteleveys on anatomialle väärä. B tanko lasketaan liian ylös kaulalle, jolloin kyynärpäiden/olkavarren kulma on helposti liian suuri jopa 90 astetta kroppaan nähden. C tanko on telineissä liian korkealla tai matalalla ja jo tankojen ottaminen telineistä muuttaa asennon luonnottamaksi ja tekee olkapäille pahaa.
Joskus huomaa itsekin että tiukassa sarjassa voimaa tulee toiselle puolelle haettua kyynärkulmaa muuttamalla kesken noston, juuri se mitä ei pitäisi tehdä.
Lisäksi olkapäiden kärsimystä lisää huono lämmittely ja liian heikot vastalihakset ( yläselkä, takaolkapäät. Penkki nousee helposti suhteessa yli näiden vastalihasten kantokyvyn.
5 tykkäystä
Kaikki olkapäävaivat voi välttää riittävällä liikuvuudella ja riittävän vahvalla tukilihaksistolla. Suurimmalla osalla ei vaan ole kärsivällisyyttä työstää molempia koska työ todennäköisesti vie vähintään kuukausia, mahdollisesti jopa vuosia.
Omassa tapauksessa meni 4 vuotta saada tukilihakset riittävään vahvaksi ja liikkuvuus tehdä painnostoa. Tein päivittäin hommia, että tämä olisi mahdollista. 8 viimeisintä vuotta ilman minkäänlaista vaivaa koska pohjatyö tehtiin riittävän huolella. En ole koskaan kisannut painonnostossa mutta saisin halutessa rikottua sm tulosrajat tälläkin hetkellä.
5 tykkäystä
Foorumi näyttääkin olevan täynnä toinen toistaan kovempia nostajia.
Sm-tulosrajan rikkomisella pääsee osassa painoluokista podiumille ja jos sattuu olemaan yli 35v, niin voittaa melkein joka masters sarjan heittämällä.
Ja olkapäiden, ja muidenkin paikkojen vahvistamisesta olen samaa mieltä. En itse kuitenkaan koe, että saisin olkapäiden vahvistamisesta penkkipunnerrukseen tarpeeksi hyötyä investoituun vaivaan nähden. Ehkä se on rakenteelliset syyt, jotka tekevät siitä itselleni niin vaikean liikkeen? Voi olla myös lihasheikkous tai 14v jenkkifutista, joka teki myös vahinkoa. Penkki oli 130 kg kun labrum repesi 90 kg sarjassa. Rive 130, tempaus 100, työntö 120, mave 200, eli taustaa oli jonkun verran.
Varmaan mainitsin aikaisemmin, mutta nykyään harrastelen crossfittiä ja välillä bodailen. Crossfitin myötä treeni on monipuolistunut älyttömästi ja tulee tehtyä kaikkea mitä ei muuten tekisi ollenkaan kuten käsilläkävelyä ja muuta voikkaa. “Lajin” brändistä en pidä, mutta onneksi meidän salilla se ei kiinnosta ketään vaan tärkeintä on mukavat ja hyvät jumpat. 
3 tykkäystä