Treenaaminen - Hyvää oloa keholle ja mielelle

[Perttu_Hamalainen]

Siitä se ajatus sitten lähti. Kahvihuoneella keskustellaan säännöllisesti treenaamisesta ja intoa tuntuu välillä olevan paljonkin. Keskustelu on siellä ehkä vähän itsekästä, kaikki eivät ole asiasta niin kiinnostuneita.

Tässä ketjussa saa vapaasti keskustella kaikesta urheiluun liittyvästä treenaamisesta. Pidetään keskustelu kuitenkin treenaamisessa ja siihen liittyvässä. Ei lähdetä ruotimaan Suomen urheilumenestystä tai formuloiden tulevaa kisaviikonloppua.

Tärkeitä sääntöjä tähän ketjuun:

1. Kaikkia ja kaiken tasoisia treenaajia on kunnioitettava- vähättely ja ivaaminen on todellakin kiellettyä.
2. Mielipiteitä on monia, keskustellaan niistä rakentavasti ei hyökätä
3. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä

Jokainen voi halutessaan aloittaa pienellä esittelyllä omasta harjoittelutaustastaan ja tilanteestaan.

[Perttu_Hamalainen]

Aloitan itse tämän esittelyn.

Ikä 48v. Paino 77kg, pituus 175cm

Treenaaminen alkoi itselläni saliharjoittelulla 13 vuotiaana. Taustalla oli muutama vuosi judoa ja viisi vuotta lätkää. Olin kohtuullisen hyvällä lihaskunnolla varustettu jo luonnostaan. Treeni tarttui ihan mukavasti.
Voimanoston aloitin 16 vuotiaana ja harrastin sitä tosissaan kymmenisen vuotta. Matkalta tarttui yksi SM-hopea alle 20-vuotiaiden alle 75kg sarjassa penkkipunnerruksen SM-kisoista. Parakisojen SM-kultaa tuli useampana vuotena. Olen 30% invalidi vasemman polven ruohonleikkurionnettomuuden takia. Ei suuremmin häiritse elämää, mutta sen verran treenaamista, että kyykyssä olisin antanut vähän liikaa eteen muille. Veto onnistui hyvin.

Treenaaminen muuttui 30-vuotiaana vähän monipuolisemmaksi ja tavoitteellinen saliharjoittelu jäi vähemmälle, joskin oli mukana vielä jonkin aikaa. Paino huiteli tuolloin 82-85 kg välillä. Treenaamiseen tuli brassi jujutsua, krav magaa, pokrausta ja painia. Yrittäjän elämä ja lapset veivät lopulta ajan ja treenaaminen jäi satunnaisia fillarilenkkejä lukuunottamatta vähiin, taukoa tuli saliharjoittelusta melkein 20 vuotta. Viime vuonna aloitin säännöllisen kotijumpan omalla painolla. Tämän vuoden tammikuussa tuli salitreeni taas mukaan. Paino oli pudonnut jo 71,5kg:n korville ja totesin, että jotain tarvitsee tehdä.

Nyt treeni muodostuu tasapainoisesti aerobisen ja voimaharjoittelun ympärille. Salilla käydään joka toinen päivä ja lopussa tehdään aina 25-35min keski- korkealla sykkeellä aerobista. Lihasryhmät kiertävät kymmenen päivän välein - vanha ei enää palaudu nuoren tavoin. Treeni on lähtenyt alun kolotusten jälkeen hyvin liikkeelle, paino on noussut 77,5 kiloon ja leposyke on laskenut 70:stä 55:teen. Tavoitteena on hyvä olo ja noin 80-82,5 kilon paino - minulle se oikea.

[RahatonMies]

Loistava ketju!

Tänä vuonna tulee 40v täyteen, pituus 179cm ja painoa ~90kg.

Lapsuus täynnä monipuolista liikuntaa pitkälti omaksi iloksi ja joskus seurassakin kuten lähes kaikilla tuon ajan lapsilla. Hiihto, pipolätkä, sähly, suunnistus, tennis, sulkapallo, pesäpallo +joka vuosi koulun yleisurheilukisoissa pikamatkat, pituus yms ilman mitään treenaamista.
Penkin hinkkaaminen alkoi jostain kasi tai ysiluokalta, jolta ajalta minulla oli vuosikausia tallessa vihko mihin oli merkattu ennätys ja minä päivänä se oli nostettu. Parhaillaan sitä piti yrittää päivässä monta kertaa, kun kotona sattui olemaan sedän tekemät painot. Joskus tehtiin vähän jalkoja ja hauista, plus leukoja tykkäsin vetää. Kovimpia rautoja vuosien varrelta: Penkki 6x115kg, etukyykky 150kg, mave 180kg. Leuat 18kpl ja lisäpainoleuat muistaakseni ykkönen 30kg. Nämä 90-95kg painossa. Kaikki tehty siinä 22-28v välillä.

Tuossa nykypäivään enemmän on oltu treenaamatta kuin treenattu, lähinnä napattu lähes vanhat tulokset takaisin ja taas homma hiipunut. Kolmikymppisenä tosin vedin omaksi huvikseni rasvat alle 10% Timo Haikaraisen valmennuksessa mitoilla 179/78kg.

Nykyään taas treenataan alkuvuodesta lähtien, kun pikkuhiljaa pikkulasten kanssa sille on aikaa löytynyt. Pari kertaa viikossa illalla punttia kotisalilla ja kerta maastopyöräilyä. Sählyn aloittaminen kiinnostaisi taas. Saattaapa olla, että jossain vaiheessa kokeilen taas juoksuakin.

Se mitä tässä on itsestä oppinut, niin vanhemmilta peritty liikunnallinen asenne kantaa edelleen. Minä tykkään treenata ja se on loistava tapa tyhjätä pääkoppa. Aina kun elämässä on treenit mukana, syön automaattisesti paremmin ja arjen stressi on huomattavasti helpompaa käsitellä.

Lisäksi pidän siitä, että jaksan leikkiä pikkulasten kanssa eikä kunto lopu touhutessa kesken. Siinä samalla koettaa siirtää sitä liikunnan iloa myös seuraavalle sukupolvelle yhdessä milloin mitäkin touhuten.

Ai niin ja pakkiksella tuli pyörittyä vuosituhannen alkupuolella paljon. Tunnistan täältäkin lukuisia nimimerkkejä niiltä ajoilta

[Der_Korbo]

39v, 190cm, 100kg

Itse innostuin treenaamisesta ja liikunnasta vasta vähän vanhempana, ja voin hyvin allekirjoittaa tuon RahattomanMiehen ajatuksen että säännöllisesti liikkuessa ruokailu ja pää pysyy automaattisesti paremmassa kunnossa Nuorena olin suhteellisen ylipainoinen ja liikunta tuntui erittäin vastenmieliseltä, vasta aikuisena löytyi ne omat lajit ja tavat liikkua joista innostuin ja saa energiaa.

Pari vuotta armeijan jälkeen painoa oli kertynyt luokkaa 160kg, minkä jälkeen tein aika ison elämäntaparemontin ja aloitin sen lomassa pyöräilyn. Tuloksena paino on sen jälkeen vaihdellut 90-100kg välillä vähän kausien mukaan. Tuon jälkeen joskus 30v tienoilla mukaan tuli juoksu mutta se tuntui aina vähän tervanjuonnilta. Oikeastaan vasta siinä 35v tienoilla kun törmäsin Crossfitiin oli olo että no nyt löytyi se oma juttu painojen kalistelusta ja monipuolisesta hiit-treenistä

Vaihtelun vuoksi halusin vuoden alusta aloittaa ensi kertaa elämässä säännöllisen saliohjelman. Maastaveto, kyykyt yms. ovat olleet tuttuja crossfitin myötä mutta en ole koskaan varsinaisesti kokeillut tarkan ohjelman noudattamista koska crossfitissä treenit ovat niin vaihtelevia. On ollut tosi kiva ensi kertaa nähdä miten keho reagoi kun treenaaminen on ainakin lähtökohdiltaan enemmän nousujohteista.

Nykyisessä ohjelmassa on neljä treenipäivää per viikko, jotka pääosin formaatilla: maastaveto, penkki sekä joku pystypunnerrusvariaatio. Tai kyykky, penkkivariaatio ja kulmasoutu. Jne. Perusliikkeitä vähän varioiden ja kolmen viikon välein vaihtuvat liikkeet (isojen perusliikkeiden pysyessä samana) ja intensiteetti sekä toistojen määrä. Tämän lisäksi pyöräilen töihin n. 20km/päivä.

Tavoitteena on nyt ensimmäisen puolen vuoden aikana hakea missä on se ns. oma taso ja lähteä rakentamaan siitä eteenpäin. Esim. crossfit-aikaiset mave- ja kyykkytulokset ovat nousseet kivasti ylöspäin jo muutamassa kuukaudessa. Helpompi ehkä myös haastaa itseään kun tietää vähän miltä mikäkin sarja ja paino tyypillisesti tuntuu.

Ehkä se mikä on aina ollut itselle hankalaa on treenaaminen ja oikea ruokavalio jotta lihasta tarttuisi. Ylipainotaustasta johtuen en millään haluaisi syödä liikaa mutta tavallaan näin pitäisi kuitenkin tehdä jos haluaisi kasvattaa lihasmassaa. Pää ei vain oikein taivu siihen että paino nousee paljon yli sadan kilon tai vaatteet alkavat kiristää . Tuntuu että tuosta syystä sitä on vähän jumissa. Joka tapauksessa salitreeni ja crossfit yms. ovat huomattavasti parantaneet omaa oloa ja kehon koostumusta paljon verrattuna pelkkään pyöräilyyn.

[RahatonMies]

Plussakaudellakin kalorit kannattaa pitää maltillisena, kulutukseen nähden keskimäärin +300 kcal päivässä riittää hyvin lihaskasvuun. Viikkotasolla tuo tarkoittaa keskimäärin ~200-300g painonnousua, joka hukkuu helposti keskiarvoon, jolloin vaaka itsessään on huono mittari lyhyellä aikavälillä.

Miten minä tuon tekisin, niin määrittäisin makrot ja laskisin muutaman viikon kaloreita. Alkuun ihan sillä, että syöt muutaman päivän kuin nytkin. Näin saat näppituntuman siitä, mitä mikäkin annos sisältää ja paljonko tällä hetkellä syöt. Makroista voisi heittää tavoitteeksi karkeasti 2g/kg proteiinia (plussalla tästä voi tiputtaakin, nykytiedon valossa 1,6g/kg riittää lihaskasvuun plussalla varsinkin), 1g/kg rasvaa ja loput hiilareista. Ihan perus lautasmalli on pohjana oikein hyvä, lisäravinteista et tarvitse välttämättä yhtään mitään, jos jotain haluaa käyttää niin heralla ja kreatiinilla pärjää hyvin.

Kun sinulla on suurinpiirtein vakiomuotoinen ruokavaliomalli, toista sitä ja seuraa edistystä. Nouseeko rauta? Onko nälkä? Kiristääkö vyö vai paidan hihat?

Turhan tarkka ei tarvitse olla, tämä(kin) on laji, missä tulokset tehdään pitkässä juoksussa eikä päivässä. Tee asia niin, että jaksat sitä toistaa äläkä liikaa stressaa asiasta. Sillä ei ole mitään väliä, jos yhtenä päivänä proteiinia tuleekin vain 1g/kg tai toisena jää treenit välistä, kokonaisuus ratkaisee. Se vähemmän optimaalinenkin oikeiden asioiden tekeminen vie paljon pidemmälle, kuin asioiden tekeminen niin, että jokainen päivä on tuskaa.

Kirjallisuudesta voin suositella vaikka Timo Haikaraisen lihaskasvua ja rasvanpolttoa, myös hyvän valmentajan palkkaaminen on yksi vaihtoehto. Noihin käyvät tänä päivänä työpaikan liikuntaedutkin. Voin suositella ainakin Mikko Elmeniä, Markku Tikkaa, Timo Haikaraista ja Utti Hietalaa. Lisätään myös Juho Suomi ja Joni Jaakkola tähän.

2000-luvun alussa muuten yleisesti hyväksytty tapa oli sikabulkki, syö niin paljon kuin napa vetää ja HC kaverit heräsivät vielä yöllä syömään lisää. Mies turposi kuin pullataikina ja tarpeeksi iso collegepaita antoi ymmärtää, että kaikki oli pelkkää lihasta

[JMP]

31vee. 173cm ja 88kg.

Ennen armeijaa painoin 72kg. Sielä hurahdin saliharjoitteluun ja vuosien mittaan paino nousi 80kg tietämille. Salilla treenasin talvisin 4 kertaa viikkoon ja kesäisin 2-3 kertaa ja pyöräilyä 1-2 kertaa lisäksi.

Noh, sitten löysinkin nykyisen vaimoni ja treenaaminen jäi vähemmälle ja kovat treenit ja lenkit vaihtui rauhalliseen “puistokävelyyn”. Söin siltikin samalla lailla kuin kovaa treenatessa, joten paino hiipi salakavalasti melkein 100kg asti . Useamman vuoden tauon jälkeen yritin palata salitreenin pariin, mutta en saanut siihen enään oikeen mitään poltetta tai kiinnostusta.

Koronavuosina ostin sitten ensimmäisen kunnon maastopyörän ja se olikin sitten menoa Talvisin innostuin myös hiihtämään. Nyt aika vasta laitoin toiseksi pyöräksi Gravelin ja sekin on osoittautunut nappivalinnaksi. Sillä pystyy ajamaan huolettomasti jopa 100km lenkkejä, eikä haittaa vaikka välille osuu sorateitä. Tällä hetkellä treeni koostuu pienestä kotona tehtävästä lihastreenistä(punnerrusta, kyykkyä, dippiä, vatsa/selkälihasliikkeitä ja kahvakuulaa) sekä kelin mukaan MTB/Gravel tai hiihto. Tämä tuntuu itselle parhaalta yhdistelmältä. Pyöräily on mukavan vapauttavaa ja pääsee kauniiseen Suomen luontoon. Sama homma hiihdossa. Omistan sekä perinteisen että vapaan hiihtotavan sukset. Viimetalvi meni pelkästään perinteistä hiihdeltäessä. Lisäksi ensi talveksi olisi tarkoitus hommata pyörään semmoinen sisäajolaitteisto.

Pikkuhiljaa paino on lähtenyt laskemaan takaisin kohti 80kg lukemaa, vaikka mitään varsinaista diettiä en ole aloittanut. Palasin vain aktiiviseen elämäntapaan takaisin. Syön normaalisti ja herkuttelen yhtenä päivänä viikossa. Eikä mitään herkkuövereitä, vaan pieni annos esim. karkkia. Samalla yritetään lapsillakin pitää se yksi karkkipäivä viikkoon.

Tulevaisuudessa olisi tarkoitus ruveta kiertämään noita Suomen MTB-tapahtumia. Saa nähdä että milloin . Ehkä parin vuoden päästä kun tämä kiireisin lapsiarki alkaa helpottamaan.

[Der_Korbo]

Kiitos vastauksista ja ideoista! Tuo kalorien seuraaminen jäi päälle silloin 15v sitten ja edelleen lasken niitä alitajuisesti päivittäin, joten ihan OK näppituntuma on syömiseen. Kiva kuulla että jo noin maltillisella lisällä lihaskasvu onnistuu. Mielikuva itsellä tosiaan on varmaan jäänyt siitä sikabulkki-aikakaudesta Täytyy siis vähän tutkia makrotasolla syömistä tarkemmin

Millainen kehitys muuten treenissä on tavallista jos taustalla on jo muutama vuosi? Nyt muutamassa kuussa mm. kyykyssä olen päässyt nostamaan omia tasoja aika paljon, melkein 30 kilolla kyykyssä ja maastavedossa (ykkösmaksimeita en ole testannut mutta esim. 4x125kg kyykkäillessä). Näissä on nähdäkseni kuitenkin enemmän kyse siitä että tekniikka paranee ja jos crossfittaillessa ko. liikettä tehtiin pari kertaa kuussa, nyt sitä on pari kertaa viikossa ja jotenkin tuntuma siihen mitä kroppa jaksaa on paljon parempi.

[Perttu_Hamalainen]

@Der_Korbo

Millainen kehitys muuten treenissä on tavallista jos taustalla on jo muutama vuosi? Nyt muutamassa kuussa mm. kyykyssä olen päässyt nostamaan omia tasoja aika paljon, melkein 30 kilolla kyykyssä ja maastavedossa (ykkösmaksimeita en ole testannut mutta esim. 4x125kg kyykkäillessä). Näissä on nähdäkseni kuitenkin enemmän kyse siitä että tekniikka paranee ja jos crossfittaillessa ko. liikettä tehtiin pari kertaa kuussa, nyt sitä on pari kertaa viikossa ja jotenkin tuntuma siihen mitä kroppa jaksaa on paljon parempi.

Mielestäni tämä on vaikea kysymys ja on niin paljon yksilöstä kiinni. Sinulle on tullut hyvät pohjat crossfitistä ja nyt kun haet ilmeisesti enemmän voimaa, niin tulokset kehittyvät alkuun nopeasti. Suosittelen kokeilemaan myös pidempää palautusta ihan vain testin vuoksi. Itselläni 2 kertaa viikossa jalat olisi täysin mahdoton kehityksen kannalta, siksi treenaan nykyään lihasryhmän kerran kymmeneen päivään. Tätä tein itseasiassa jo 25 ikävuoden jälkeen ja se auttoi paljon. Olenkin jakanut treenin niin, että pääsen käymään salilla usein, mutta kierto on pitkä. Pääsee hyvin keskittymään yhteen kohdennettuun lihasryhmään kerralla. Rasvanhallinta on, kuten olet varmasti huomannut, myös yksilöllistä. Toiset saavat syödä mitä vain ja missään ei näy. Ei tule juuri lihasmassaa, mutta loistaapa se rasvakin poissaolollaan. Jollain toisella voi rasva kertyä todella helposti ja on vaikeaa saada pois ilman että tulokset samalla putoaa. Oma suositus on pitää se ruokavalio aika tiukalla jos rasvan kertymisen kokee ongelmana. Helpompi seurata vähän hitaampaa kehitystä tuloksissa, kun romahduttaa ne sitten jollain dieetillä. Omalle kohdalle on sattunut sellainen geenilotto, että syön jos kulutan. Siksipä tuo painokin pääsi niin alas. Ei ollut treeniä ja työkin muuttui enemmän tehtaan lattialta toimistoon.

[RahatonMies]

Lihasmassan suhteen moni on pelkistänyt ja rankasti yleistänyt kehityksen näin:
Kaiken tekemällä optimaalisesti mies voi saada ensimmäisenä treenivuotena 10kg lihasmassaa, seuraavana maksimi on 5kg, kolmantena 2,5kg ja sama kaava jatkuu niin, ettei sitä maksimia kukaan koskaan saavuta. Käytännössä taas kukaan ei treenaa alusta asti noin optimaalisesti vaan kehitys jakaantuu pidemmälle aikavälille. Lisäksi peliin astuu myös yksilöllisyys sekä kehon mittasuhteet pitää huomioida.

Voimien suhteen en uskalla sanoa mitään arvioita, uskon että @Perttu_Hamalainen ja @Sijoittaja-alokas omaavat tähän enemmän annettavaa. Alussa kehitys tietysti on kova ja pelkkä liikkeiden useammin tekeminen opettaa taloudellisemman tavan niitä suorittaa, mikäli tavoitteena on maksimivoima. Bodari taas yrittää tehdä saman liikkeen lihaksen kuormitus maksimoiden kuitenkin toki niin, että mekaaninen rasitustaso on samalla riittävä, eikä lopputuloksena nostella lyijykynää.

[Con4n]

Mies 35v, 89kg, 184cm.

Liikunta ollut aina lähellä sydäntä, sulkapalloa, lenkkeilyä, salilla käyntiä.

Muutama vuosi sitten innostuin enemmän salihommista, nyt tulee käytyä pari kertaa viikkoon. Perus isoja liikkeitä, kyykkyä, maastavetoa, punnerruksia pääasiassa. Tällä hetkellä toisaalta fokuksena toi kestävyyspuoli taas, painokin tippunut jostain 95 kilosta. Kivempi pelailla sulkapalloa ja elää perusarkea kun kestävyyspuolikin on kunnossa. Voimaa ja kestävyyttä olisi tarkoitus ylläpitää ja jopa kehittää edelleen jatkossakin.

Kohta tulossa esikoinen perheeseen niin miettinyt tässä miten siihen lapsiarkeen liikunta mahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan Jotenkin ehkä ajatellut että vähemmän treenikertoja varmasti mutta pitää sitten niissä pitää tarpeeksi kova intensiteetti mitä ehti tekemään.

[P-G]

@Con4n

Kohta tulossa esikoinen perheeseen niin miettinyt tässä miten siihen lapsiarkeen liikunta mahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan Jotenkin ehkä ajatellut että vähemmän treenikertoja varmasti mutta pitää sitten niissä pitää tarpeeksi kova intensiteetti mitä ehti tekemään.

Minulla vajaa pari vuotta nyt kokemusta tästä tilanteesta ja omalla kohdallani tilanne on mennyt siihen, että näissä univajeissa ei uskalla hirvittävää intensiteettiä pitää. Ennemminkin olen asennoitunut yrittämään tekemään “edes jotain” vähän useammin, jos vaan tilanne sallii.

Hankalaa kyllä voi huonoimmillaan olla ja paljon riippuu siitä, että minkälainen nukkuja pienokainen on ja miten puolisolla riittää jaksaminen ja ymmärrys olla vetovastuussa, että itse saisi aikaa treeneille. Itellä kevyitä pikajumppia ollut nyt vain lähinnä.

[Con4n]

Joo. Tähänkin pitää varmasti henkisesti varautua että vähiin jää. Tuo voi kyllä olla totta että jos väsyttää niin ei oikein kovaa pysty tekemään.

Tärkeintä varmaan että tekee edes jotain ja ei päästä ruokavaliota ihan reisille. Sittenhän sen näkee. Ja toki liikunta tipahtaa prioriteettilistalla pykälän muutenkin

[Perttu_Hamalainen]

@Con4n

Joo. Tähänkin pitää varmasti henkisesti varautua että vähiin jää. Tuo voi kyllä olla totta että jos väsyttää niin ei oikein kovaa pysty tekemään.

Tärkeintä varmaan että tekee edes jotain ja ei päästä ruokavaliota ihan reisille. Sittenhän sen näkee. Ja toki liikunta tipahtaa prioriteettilistalla pykälän muutenkin

Hyvä olla armollinen itselleen ja hyväksyä se, että elämä muuttuu lapsen myötä ja treenaaminen siinä samassa.

Heti kun mahdollista niin ota rutiiniksi lapsen kanssa ulkoilu. Rattaita voi lykkiä reipastakin vauhtia ja vedellä siinä sivussa kanssakulkijoiden riemuksi askelkyykkyjä. Vielä jos satut asumaan jossain, missä olisi ulkopunttis niin avot. Puoliso tuskin on pahoillaan pienestä omasta ajasta, jonka hänellä tällä tavoin mahdollistat. Lopputuloksena parisuhdekin kiittää. Ei tuo kuntosalia tietenkään kokonaan korvaa, mutta voi olla kivaakin vaihtelua ja saat samalla viettää aikaa jälkikasvun kanssa.

[Jussi5]

@Con4n

Kohta tulossa esikoinen perheeseen niin miettinyt tässä miten siihen lapsiarkeen liikunta mahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan Jotenkin ehkä ajatellut että vähemmän treenikertoja varmasti mutta pitää sitten niissä pitää tarpeeksi kova intensiteetti mitä ehti tekemään.

Meillä puoliso ainakin kiitti kun innokkaasti käytin pienokaista vaunulenkillä ja hän sai levähtää myös. Muuten olisi kyllä treenamiset jäänyt vähemmälle. Meidän rattaat oli ainakin hyvät myös lykätä yhdellä kädellä ja juosta samalla vieressä. Sitten huippuinvestointi oli semmoinen pyörään kiinnitettävä kärry. Reilun tunnin lenkin aikana lapsi nukkuu mukavasti päiväunet .

[Beornegar]

Mies 35v syksyllä. ~187cm, ~100kg.

Lapsena ja nuorena erittäin liikunnallinen, pelasin 16v asti kiekkoa joukkueessa. Vapaa-ajalla pihapiirin lasten kanssa pipolätkää, jalkapalloa, korista. Kesäisin pesäpallokoulu, kaikki mahdolliset valinnaiset liikunnat koulussa.
Lukiossa aloitin säännöllisen kuntosalitreenin, päälajiksi muodostui brassi ju-jutsu, siihen kaveriksi judo ja vielä kaverin seuraksi shorinji kempo. Parhaillaan siis kolmen kamppailulajin treenit viikossa + kolme kertaa viikossa salia.
Nuorena sitä jaksoi, nyt kyllä kroppa sanois stopin viikon jälkeen

Edelleen liikunta kiinnostaa, mutta aika tuntuu olevan kortilla.
Salilla käyn pari kertaa viikossa, ja tähän panostan eniten, tingin jostain muista harrastuksista jos aika ei muuten riitä.
Lisäksi olen kiinnostunut boulderoinnista sekä padelista, mutta näitä tulee harrastettua sen verran harvoin, että kehitystä ei käytännössä ole, lähinnä huvin vuoksi

Salilla kiinnostaisi maksimivoiman kehittäminen, ehkä jopa vahvamies-tyylinen nostelu. Esteenä kuitenkin on vapaa-ajan arvostaminen tykkään myös istua kotona ja pelailla pleikkarilla sekä kuunnella musiikkia.
Tällä tyylillä kehitys salilla on lähes pysähtynyt. Sarjapainot pysyneet jo pari vuotta lähes samalla tasolla, hyvin pientä kasvua. Osittain olen myös aika varovainen. Jos yhtään tuntuu vaikealta neljäs toisto, en edes yritä viidettä, vaikka todennäköisesti varmistajan kanssa menisi melko varmastikin.

Olen vuosien aikana muokannut salirutiinejani jottei kaikki aika kuluisi salilla, mutta saisi myös mahd hyvin koko kropan treenattua.
Toisena päivänä teen penkin, kyykyn ja ylätaljan. Toisena päivänä vinopenkki, mave ja alatalja. Vaihtelevasti jompanakumpana päivänä lisäksi vipunostot ja haukkarit.

[Con4n]

Tää kuullostaa kyl hyvältä. Pitää toteuttaa sitten.

[Der_Korbo]

@Beornegar

Salilla kiinnostaisi maksimivoiman kehittäminen, ehkä jopa vahvamies-tyylinen nostelu

Todellakin! Tietäisiköhän kukaan onko Espoon suunnalla/pääkaupunkiseudulla jotain strongman-henkiseen nosteluun erikoistunutta salia? Tuo nykyinen ohjelma mitä teen perustuu Untamed Strength -gymin ja Alan Thrallin kanavalta poimittuun ohjelmaan ja olen muutenkin mieltynyt herran treenausmeininkiin. Jos ko. sali olisi Suomessa olisin varmasti jäsen.

[Denny]

Mainio ketju!
Strategiset luvut: 44-v mies, 180 cm, 82 kg.
Urheilu, ei pelkästään liikunta, vaan varsinkin myös urheilu on ollut olennainen osa elämää aina. Verenperintöä isältä. Suurin piirtein kymmenessä lajissa tuli kilpailtua, useammassakin jos yksittäiset kisat huomioidaan. Jalkapallo ja jääkiekko oli 5-vuotiaasta asti keskeisimmät harrastuslajit, mutta kilpailu alkoi yleisurheilulla ja kestävyyslajeilla (hiihto, suunnistus). Pitkälti isän päälajien myötä. Hiihto jatkui n. 20-vuotiaaksi (suunnistus 5 vuotta pidempään), kunnes keskittyminen jääkiekkoon pakotti priorisoimaan harjoittelua voima- ja nopeuspainotteisemmaksi. Vaikka isäukko on aina pelkkää lihasta ollutkin, niin geeniperimä on ollut mallia “kestävyyttä helpommin, mutta lihasta on vaikea saada”. Kestävyyspohjasta ei toki sinällään haittaa ollut jääkiekossakaan. Optimaalinen kuntoni oli varmaankin 25-vuoden iässä, kun rasvaprosentti oli jossain 7:n tietämillä ja painoa n. 85 kg. Cooperissa meni yli 3000m 10 kg painoliivien kanssa. Olikin sitten aikamoinen pysähdys 26-vuotiaana, kun toinen polvi kääntyi suoraan sivulle taklaustilanteessa ja meni suurin piirtein kaikki mahdollinen rikki. Se oli henkisesti todella kova paikka. Yritin palata jäälle, mutta ei polvi kestänyt. Taukoa tuli urheilusta sitten joksikin aikaa. Sittemmin kuntosali, lenkkeily, golf, luistelukin on tullut kuvioihin mukaan. Hiihto (yksi parhaista lajeista kehon kannalta) on joka talvi osastoa “nyt aloitan taas sen”:
Välillä on suht pitkiäkin taukoja liikunnasta (osin työkiireiden vuoksi ja osin välilevyn pullistuman takia), mutta nyt on taas hyvä buusti päällä ja “5 am-clubilla” käyn salilla 3-4 kertaa viikossa + lenkkeilyt ja muut veivailut päälle. Isälle tule olemaan ikuisesti kiitollinen siitä, että jo hyvin pienestä auttoi urheilun alkuun. Tekniikan opettelu yleisurheilulajeista lähtien on ollut oikein hyvää taustaa. Oikeanlainen ruokavalio on ainoa, joka tuli itse teinivuosina opeteltua.
Tällä hetkellä puolestaan oma poika on iso syy siihen, että haluaa pitää itsensä kunnossa.
Kuntosalilla touhuaminen on nykyään hyvin simppeliä:

• Rinta, olkapäät, ojentajat +jalkoja ja keskikroppaa
• Selkä, haukkarit, hartia +jalkoja ja keskikroppaa

Noita sitten veivataan vuorotellen.
Välilevyn takia joutuu soveltamaan useita liikkeitä, mutta toisaalta seisten vaikkapa pystypunnerruksen tekeminen ei ole huono liike keskikropankaan kannalta.

Joku viittasi Pakkikseen ja se oli hyvin tuttu “formaatti” männä vuosina Ei ole vuosikausiin tullut avattua foorumia, mutta kaipa se on hengissä vielä. En äkkiseltään muista monetko pakkismiitit tuli käytyä + Suomenlinnat. Oli ne hauskoja aikoja ja terkkuja muille lahkolaisille

[MM55]

Riippuu hyvinkin paljon teidän pienokaisesta, nukkuuko hyvin jne mutta myös teistä molemmista vanhemmista miten te jaksatte. Arki muuttuu…

Oma pienokaiseni on kohta 20v ja kulkee edelleen mukana lenkkeilemässä, pyöräilemässä, kuntosalilla ja pitkillä monen tunnin kävelylenkeillä ulkomaillakin.

Itse en muuttanut mitään omissa harrastuksissani, kävin kun lapseni syntyi noin 5krt viikossa salilla, lenkit ja salibandy päälle sekä työ. Salilla hän oli kantokopassa mukana. Lenkit ja salibandytreenin vuorottelimme lapsen äidin kanssa että hänkin sai sitä vapaa aikaa.
Pienen lapsen kanssa voi hyvin jumpata kotonakin, lapsi syliin kyykkyjä tekemään, parasta laatu aikaa.

Kun kasvoi niin salilla oli mukana piirrustusvälineet ja vaikka mitä leluja niin hyvin viihtyi eikä aika käynyt pitkäksi.

En tietenkään ollut salilla tuntitolkulla vaan yleensä kova tunnin treeni ja puistoon leikkimään

Kävin kaupungin salilla, joten en tiedä miten yksityiset salit ottavat vastaan.

[Remmiinajo]

5-kymppinen mies, 190+cm, 90+kg.

Omaan elämänfilosofiaan kuuluu, että lihaksia käytetään, koska niitä ihmisellä on. Eli kaikki mahdollinen paikasta toiseen liikkuminen omilla lihaksilla, lähinnä pyörällä.

Selvästi suurin osa vuosiliikunnasta pyöräilyä, mutta sen lisäksi kuntosalia maltillisesti vähintään 1 kerran kuukaudessa ja enintään kerran viikossa. 4-5 kuukautena vuodessa voin tehdä lisäksi yhden (an)aerobisen treenin salilla.

Kuntosalikunto ei ole mikään erikoinen treenijakauman vuoksi. Leukoja menee kuitenkin 10+ ja penkistä meni pari viikkoa sitten 3×10/70kg, johon olin oikein tyytyväinen.

Minulla on ollut vuosittainen kuntotesti, joka on pitänyt läpäistä: 2000m sisäsoutua alle 1:50/500m-vauhtia. Tänä talvena kun läpäisin testin, muutin sen tulevaisuudessa muotoon 20 min sisäsoutu/alle 2:00/500m-vauhtia, joka on kuntoilijalle hieman inhimillisempi.

Näillä näkymin liikunnallinen elämäntapa pysyy itselläni loppuelämän ajan, mikäli terveys sen sallii. Minulla on fyysisiä suorituskykytavoitteita asetettuna vielä vuosikymmenien päähän😁(jos vain elonpäivät sinne asti yltää).