Treenaaminen - Hyvää oloa keholle ja mielelle

Anteeksi, esittäytyminen unohtui kommentoidessani ensi kertaa tätä ketjua.

65-vuotias eläkeukko, 181 cm / 65 kg.

Aina liikkunut jollain tavoin, suksilla murtomaata ja alamäkeen. Juoksut on juostu (polvet). 25 vuotta sitten luisteluhiihtäjä ja kesäinen rullaluistelija murehti puoliääneen mitä tekisi kevään ja syksyn kelirikkoajan, jolloin ei voi kunnolla tehdä kumpaakaan. Rouva kehotti menemään aikuisten uimakouluun.

Silloinen uimataitoni yli nelikymppisenä oli armeijan kriteeri 200 metriä ilman apua kalenteriajanotolla. Ensimmäinen aikuisten perusuimakoulu oli niin vaikea, että harjoittelin hetken omin päin ja ilmoittauduin seuraavalle kurssille uudestaan.

Harjoittelin omin päin ja liityin aikuisten tekniikkaryhmään. Harjoittelin omin päin ja siirryin aikuisten harrasteryhmään. Harjoittelin ryhmän mukana sekä omin päin ja liityin Masters-ryhmään. Muut kilpailivat, mutta minulle se ei ollut niin tärkeää kuin oppia uimaan kunnolla. Lupasin toistakymmentä vuotta sitten treenikavereille, että lähden kisareissulle mukaan sitten kun pääsen “aikamiesten sarjaan”. Se tuntui kaukaiselta asialta, joka oli kevyt luvata.

Vaikka en kilpaillutkaan, seurailin ikäkauteni tulostasoa. Oman parhaan lajin viimeinen mitalisija omasta seuraavassa ikäluokassa näytti realistiselta, mutta oman ikäluokan vauhti oli aina tavoittamattomissa.

Sitten tuli korona. Jo silloin yli kuusikymppisenä astmakroonikkona pidin tiukan karanteenin. Altaaseen hyppääminen 2.5 vuoden tauon jälkeen tuntui masentavalta. Treenasin säännöllisesti pari kuukautta ennen kuin pystyin uimaan aiemman alkulämmittelyni, joka on 30 vuotiaalle erinomaisen kuntoluokituksen antava uinticooper, eli 600 metriä 12 minuuttiin. Downgreidasin itseni takaisin aikuisten harrasteryhmään, koska en olisi pystynyt tekemään Masters-porukan rajuja 3 - 4 km intervallitreenejä kahdesti viikonlopussa.

Seuraavana keväänä valmentajani ilmiantoi minut Masters-ryhmän valmentajalle, kun uin välillä ylimääräisiä altaanmittoja perhosia ettei aikuisten harrasteryhmän hyvien, mutta fyysisesti kevyiden harjoitusten aikana tulisi kylmä.

Pari talvea Mastersien mukana treenattuani alkoi aamukampa käydä vähiin. Sovin vaimoni kanssa viimeisen syksyn rypistyksestä, jolloin loppumassa olevasta työurastani uhraten vedin treeniohjelmaa aiempaa tiukemmin koko syksyn ja vuoden alussa siirryin kokopäiväiseksi ammattiurheilijaksi. Silloin koitti VAPAUS! Nuoremman vaimoni ollessa töissä sain herätä rauhassa minulle tutussa Pohjois-Atlantin aikavyöhykkeessä, tehdä aamupalan, käydä treenaamassa ja palata kotiin laittamaan ruuan valmiiksi kotiin palaavalle vaimolleni.

Siihen saakka olin ollut aina 5 vuotta liian nuori tai 5 vuotta liian hidas, mutta tuo yhden talven crash action nosti minut ensi kertaa oman ikäluokkani tasolle. Masters SM-kisoista kotiin mitalit kaulassa.

Koska minulla ei ole parikymppisenä uituja nuorten kovia aikoja, kaadoin tänä talvena kaikki vanhat ennätykseni 100 metristä 3800 metrin täyden matkan triathlonin uintiosuuteen (altaassa toki). Kulki niin hienosti, että vedin itseni ylikuntoon niin pahasti, että piti käydä lääkärissä varmistamassa että ei ole mitään isompaa vikaa. Seinä tuli vastaan kerralla. Kaadettuani 65-vuotiaana lähes 10 vuotta vanhat 100, 400, 800, 1500 ja 2000 m ennätykseni reilulla marginaalilla, viimeisenä oli jäljellä 1000 metrin vapaauinnin ennätys. Menin hallille asenteella, että vedän löysin rantein alle aiemman ennätykseni, mutta jouduin lopettamaan jo ennen puoliväliä kun tuli seinä vastaan. Keho ei toimi eikä jaksa yhtään. Se 1000 m ennätykseni on edelleen 1500 metrin ennätysvetoni väliaika, joka sekin meni alle aiemman tonnin ennätysaikani.

Huono uutinen on, että paha ylikunto on pelottavan tuntuinen olotila, kun sydämessä tuntuu ylimääräisiä värinöitä, syke ei pysy tasoissa, sykevaihtelu romahtaa aiemmasta kellontarkasta putkesta alemmas, nukahtaminen on vaikeaa ja verenpaine koholla ja mitään ei jaksa.

Hyvä uutinen on, että lääkärin tekemien testien ja EKG:n perusteella hänen sanojensa mukaan ainoa erikoisuus on urheilijan sydänkäyrä 65-vuotiaalla ja mitään vikaa ei löytynyt. Toinen hyvä uutinen on, että lepo ja hyvin kevyet harjoitteet alhaisilla sykerajoilla ja tavallista lyhemmillä matkoilla tuntuvat sulattavan kipsiä ja olokin paranee vähitellen oireettomaksi silloin kun ei liiku.

Paras uutinen on, että koen edelleen, että nopein vetoni on vielä edessä päin, koska valmentajani löysi vapaauinnin käsivedostani virheen, jonka korjaamalla tiedän jo ensi kokeilujen jälkeen saavani lisää vauhtia kun saan korjaussarjan automatisoiduksi rutiiniliikkeeksi.

24 tykkäystä

Ehkä vähän väärä topikki, mutta tässä ihmettelen hieman noita verikokeiden tuloksia…

Voiko esimerkiksi hyvin alhaisesta triglyseriditasosta olla jotain haittaa? Joihinkin sairauksiin tämä voi ilmeisesti liittyä, mutta kun katselen omaa 0.3 tasoa tuntuu tuo jotenkin erikoiselta keski-ikäiselle miehelle. Trigy/HDL jossain 0.1X pintaan

En ole erityisemmin enemmän terveellisesti yrittänyt elää, mutta muutaman kilon lähdettyä verenpaineen putoaminen entisestään on alkanut jo haittaamaan kuntoilua, koska säännöllinen huimaaminen ei ole mikään miellyttävä tunne. Kaikkea mahdollista on tutkittu, mutta lääke liene makkara ja kalja vai milleköhän tässä pitäisi nyt ruveta :smile:

4 tykkäystä

Ellet ole jo ,niin ehdotan naimisiin menoa. Lähes varma tapa saada verenpaine nousemaan. Pari tuntia X:ssä seikkailua päivässä on myös tehokas keino.

3 tykkäystä

Ei noilla ipanoilla tai eukolla ole ollut mitään vaikutusta. Äxxää voisi varmaankin enemmän käyttää :smile:

Noin muuten terveydestä kiinnostuneena ihan vakavissani kirjoittelen. Sukututkimusta tarkastellessa siellä oli 100+ vuotiaita säännöllisesti. Hiljalleen ikääntyvistä sedistä/tädeistä juuri kukaan ei käytä mitään lääkkeitä ja perussairauksia ei ole. En ole kuullut juuri kenenkään olevan allerginen juuri millekään. Tuntemani vanhempi herrasmiespolvi ehtinyt polttaa röökiä keskimääräisen miehen eliniän verran ja enemmän ilman ihmeempiä vaivoja

Ei tässä luultavasti hirveästi hätää ole. Monet mittarit vain ovat niin äärilaidassa, että tämä herättää kysymyksiä kuuluuko tämä asiaan ja normaalia mikäli suvussa pitkäikäisyyttä

4 tykkäystä

Pitkäikäisyydestä. Elinikäisestä liikuntaharrastuksesta on hyvä siirtyä keski-iän kynnyksellä terveyspainoitteiseen elämäntapaan. Aiempi tavoitteellinen liikuntatausta tukee tätä siirtymää. Tavoitteellisesta, jatkuvaan progressioon tähtäävästä liikunnasta säilyttävään ja terveyttä vahvistavaan.

Oma strategiani on, että saisin lisättyä odotusarvoja elää 90 ikävuoden ylitse. Samalla lisätä odotusarvoa sille, että jos tämä kohta asiasta toteutuu, niin keho olisi tuossa pisteessä myös toiminnallinen, itsellään elämistä ja jopa aktiivista elämäntapaa mahdollistava. Tiedän tämän olevan täysin tehtävissä ja korostan sanaa tehtävissä. Samalla tiedostaen, että lähestyn tälläkin hetkellä niitä vaaran vuosia, joissa kaikki kosmisessa arvonnassa huonot kortit saaneet alkavat jo tippua. Tuttuja on lähtenyt jo paljon tästä elämästä. Ei kaikki pääse eläkkeelle. Tavoitteen on kuitenkin oltava odotusarvojen parantaminen, sillä se on omissa käsissä.

Tarvitsen nuo vuodet salkkuni kehitystäkin ajatellen. Jos ei muuta, niin saanpahan ainakin ostettua laadukkaamman humanoidirobotin kääntämään sängyssä kyljeltä toiselle.

5 tykkäystä

Antakaa ravintovinkki. Millä olette korvanneet laivän? Jos siis yrittää vähentää hiilihydraatteja mutta leipä on liian hyvää. Millä siis pääsisi lähelle samaa, mutta vähemmillä hiilihydraateilla?

1 tykkäys

Tämä ei oikeastaan vastaa kysymykseesi, mutta itse en leivästä luopuisi mistään hinnasta. Leipä ei ole koskaan haitannut laihduttamistani ja olen syönyt sitä dietilläkin. Olen vielä sillain ääritapaus, että syön leipää nukkumaan mennessäkin, mutta sitä en toki suosittele muille :grin:

Parantaisin leivän laatua ja kohtuullistaisin määrää sekä korvaisin ehkä osan jollain näkkileipä -tyylisillä ratkaisuilla. Syö vain runsaskuituista 100% ruisleipää ja kauraleipää, kohtuudella. Keskity pelkkiin hiilihydraatteihin katsomisen sijaan siihen, mikä on aterian vaikutus verensokeriin ja mikä on aterian kokonaiskalorimäärä suhteessa päivän kulutukseen, ja mitä laittaa leivän päälle.

Jos on kulutusta, niin mielestäni ihmisen pitää saada syödä hyvää leipää. Jos ei ole kulutusta, niin banaanin on tyytyminen.

8 tykkäystä

Taas kahden viikon treenitauko takana, kiitos flunssan. Onneksi oli sellainen että ei arkea hirveästi haitannut, kaikki salitreenit skippasin heti, viime jälkitaudista oppineena. Kuulostin silloin lopulta pubiruusulta ja olo oli sen mukainen.

Kertailin tänään Pertun vinkkejä ja vedin seuraavan treenin:
Reiden ojennus 2 sarjaa
Pohkeet prässissä 2 sarjaa
Vaakaprässi 2 sarjaa
Penkki kp 2 sarjaa
Alatalja hartioiden levyinen neutraali ote 3 sarjaa
Pystypunnerrus 2 sarjaa
Hauiskääntö laitteessa 2 sarjaa

Kevyempiä liikkeitä alle ensin, koska välillä polvet kiukutelleet. Alkujumppana facepullia, vipareita sivulle ja juoksumattoa kävellen kulmassa.

Ensi kerralla sitten luultavasti torstaina nämä liikkeet, hieman eri järjestyksessä.
Mave
Vinopenkki kp
Ylätalja
Viparit sivulle
Polven koukistus istuen
Ojentajat taljassa
Vatsat taljassa

Vielä kuukausi ja paluu kotisalille, hyödynnetään vielä vähän laajempaa liikevalikoimaa.

Sitten kysymys kestävyystreenaajille. Millä jaksotuksella pitäisi lähteä hakemaan juoksukuntoa, treenejä se 1-2 viikko pelkkää kestävyyttä ja salin jälkeen voin ottaa palauttavia treenejä sen 2 kpl. Tavoitteena sanotaan 5km loppukesästä niin, ettei seuraava päivänä kroppa ole ihan romuna.

Heti takapihalta lähtee 5km kuntorata plus metsäpolkuja riittää.
Itse ajattelin jotain sen tyylistä, että ensin pelkkää kävelyä muutama viikko 30-60min. Sitten kerta viikkoon juoksua tyylillä juoksen 100m ylämäkeä ja kävelen 100m, ja tätä mäkien kohdalta toistaen. Miten tuosta jatko ja kokonaisuus niin, ettei ala polvi tms oireilla?

Viimeksi kun sählyn pariin palasin, aloitin toki heti täysillä. Kunhan muutamassa kuukaudessa domsseista selvisi, meni se ihan ok. Tuollaista tasaista jolkottelua ei ole tullut tehtyä säännöllisesti koskaan. Olisi oikein tehokas tapa saada kestävyysliikuntaa arkeen :thinking:

@enska kaurapuuro ei sinänsä samalta tunnu, mutta hyvä täyttämään mahaa.

4 tykkäystä

En ole pelkästään kestävyyslajien ystävä niin jalkojen sisäänajoa saan tehdä vuosittain. Lähtisin tekemään 30-60 min lenkeillä heti alussa kävely/juoksu liikuntaa eli kävelyä ja sekaan lyhyitä (3-5min) matkoja juosten ja juoksut ajoittaisin tasaisemmille osuuksille. Tätä noin 3-4vk. Seuraava 4vk jakso niin että toinen treeni pelkkää kevyttä juoksua. Tämän jakson jälkeen voi siirtyä pelkkään juoksuun ja toinen juoksutreeni aina kevyesti mm. ylämäet kävellen. Toisen treenin voi ottaa reippaammiin esim mäkijuoksuja tehden ehdotuksesi mukaan tai puhtaampi VK lenkki, jossa VK juoksun aika alkaen 10min.

Juoksutekniikassa kannattaa kiinnittää huomiota kadenssiin (170-190askelta/min) ja että jalkaterä osuu maahan jalkapohjalla eikä kantapäällä. Itselläni riittävän tiheä kadenssi auttaa aika paljon. Juoksen tosin pääosin asfaltti/hiekkateitä. Poluilla ja pehmeällä juostessa kadenssi laskee ja sitä kautta voi opettaa heikommalle juoksutekniikalle => polvivaivat. Kannattaa kokeille myös hiekkatiellä juoksemista.

Tärkeintä että aloittaa riittävän kevyesti kun juoksun iskutuksen kumuloitunut kuormitus aiheuttaa helposti niitä vaivoja ja keho sopeutuu iskutukseen aika hitaasti.

6 tykkäystä

Paljon riippuu tietysti lähtötasosta, mutta itse suosittelen alkuun pääsemiseksi sauvakävelyä. Oikealla tekniikalla pakara tulee aktivoitua huomattavasti paremmin, kuin esim. kevyellä hölkällä, jossa pakaralla ei tee juuri mitään. Oikein aktivoituva pakara taas ehkäisee tehokkaasti rasitusvammoja juostessa.

Juoksutekniikasta sanoisin kadenssin lisäksi sen, että keskittyy pitämään lantion ylhäällä niin ettei juokse “perse ämpärissä”. Tämän voi varmistaa alkuun kurottamalla käsillä ylös, jolloin keskivartalo aktivoituu ja lähtemällä sitten juoksemaan. Romahtava lantio altistaa IT-syndroomalle, joka tuntuu polven ulkosyrjällä.

Muutoin suunnitelma alkuun pääsemiseksi vaikuttaisi ihan pätevältä, kannattaa ujuttaa pieniä pätkiä juoksua kävelyn lomaan ja pyrkiä pidentämään näitä pätkiä. Ylämäkeen en välttämättä lähtisi alkuun ottamaan juoksupätkiä, koska siinä juoksutekniikka on usein haastavampi pitää oikeanlaisena, vaan keskittyisin tasaisella hyvään tekniikkaan ja kävelisin ylämäet, jolloin rasituskin pysyy tarpeeksi kevyenä ja tekniikkaa pystyy pitämään puhtaana paremmin.

7 tykkäystä

Itsekin suosittelen ottamaan aluksi ne juoksuosuudet tasamaalla. Ylämäessä syke pysyy ylhäällä kun reippaasti kävelee.

Ja vaikka alamäkeen on kiva juosta niin se on varmaan teknisesti vaikein paikka saada juoksutekniikka kuntoon. Helposti laskettelee alamäet turhan kovaa ja siinä on riski vammoille.

Ja kävelyssäkin kannattaa panostaa tekniikkaan että ei jää löntystelyksi.

Ja lenkkarit! Aina pitäisi olla kaksi paria mieluiten eri merkkiä. Vain sillä tavalla oppii mitkä kengät sopivat itselle. Vääränlaisilla kengillä voi tulla polvivaivoja eikä tätä voi ennalta tietää kengistä vaan selviää vain käyttämällä. Ja kuluneet kengät pois ja uudet tilalle. 500-600km jälkeen menevät minulla vaihtoon/mökkikengiksi.

7 tykkäystä

Koen tarpeelliseksi hivenen selitellä näkemystäni siihen että hapenottokyky nousee melko nopeasti verrattuna lihaskuntoon.

Keskinkertaisella kunnolla varustettu aloittaa kestävyysharjoittelun. Lajeina voisi olla yksi seuraavista: Uinti, juoksu tai pyöräily, oletuksena että tekniikka on jotenkin hallussa. Treenejä voi heti alussa olla helposti 3 kertaa viikossa. Viikossa huomaa kunnon nousevan. Tavoitteen asettaminen on aivan yhtä tärkeää kuin lihaskuntoharjoittelussa. Aika on hyvä mittari, varsinkin jos treenaa heti niin sanotusti verenmaku suussa. En ole tässä asiantuntija ja ainoastaan oma kokemus on tietolähde. Lenkki tai 1000 metrin uinti onnistuu nopeammassa aikataulussa muutaman treenin jälkeen ja kehitys jatkuu nopeana . Tekniikan kehitys auttaa, vaikka ajatukseni onkin keskittyä tässä pelkästään hapenottokyvyn parantumiseen. Alun hurmion 2-5kk jälkeen kehitys hidastuu. Merkittävää parannusta ei enää kuukausitasolla saavuteta. Kehittyminen vaatii jo tekniikan hiomista ja todellista perehtymistä kestävyysurheilun saloihin. Oma paino näyttelee isoa roolia.

Oma elämänlaatu paranee huomattavasti: Uni on syvempää, jaksat paremmin arjen askareet ja lisäksi voit onnitella itseäsi verenpaineen laskusta ja veriarvojen parantumisesta. Loisto homma kaikin puolin.

Esimerkkinä voisin laittaa oman maksimisuoritteen yhden kesän treenaamisen jälkeen, kyseessä pyöräily. Lähtötaso ei pyöräilyä 20 vuoteen. Ei muutakaan kunto- tai lihasharjoittelua 10 vuoteen. Ikää tuossa kohdin 46 vuotta.

Lenkkinä yksin ajettu venähtänyt kotimatka duunin jälkeen. Tottakai tuossa on vielä rutkasti parannettavaa, mutta se kuinka paljon tuosta saa nipistettyä lyhyessä ajassa ei oman kokemuksen mukaan ole paljon. Leposyke tuossa kohdin jossain 42-45 välissä. 18km hiekkatietä meni tuolloin tasan 31 min. ( työmatka). Aloittaessa työmatkaan meni 45 min ja pieni välikuolema matkan jälkeen :grin:

Henkiseltä puolelta voin sanoa ettei ole helppoa. Siinä missä punttitreeneissä kyykky ja muu jalkatreeni kysyy mielestäni mielenlujuutta, voit varautua moninkertaiseen vaateeseen kestävyysurheilussa. Kestävyysurheilu on kuin tolkuttoman pitkä kyykkytreeni ilman lepoa välissä. Ehkä siksi pidän kestävyysurheilijoita henkisesti äärettömän sitkeinä ja arvostan kaikkia todella korkealle.

Lihaskunnon nousussa yhtä nopeaa kehitys on käytettäessä kehonpainoharjoitteita. Punttitreeneissä yhtä nopeaa kehitystä ei oikeastaan voi tapahtua, koska treenejä ei yksinkertaisesti ehdi tehdä palautumisen toimiessa rajoitteena.

Tukea tähän ajatukseen saa miettimällä kestävyysurheilijoiden ikää. Milloin voi saavuttaa maailman huipun esim. uinnissa tai kansallisen huipun juoksussa. Sitten jos mietitään puhtaasti voimaa vaativia lajeja niin ei oikeastaan löydy lajia missä voisit edes teoreettisesti olla maailman huipulla 20 vuotiaana puhumattakaan 16 vuotiaana kuten joissain ääritapauksissa esim. uinnissa.

6 tykkäystä

Kyllä löytyy, oma keskittyminen on juoksuun, jossa on tullut tehtyä muutamia todella pitkiä suorituksia, jopa sadan ja kahdensadanmailin kisoja :raising_hand_man:

4 tykkäystä

Arvostan omakohtaisen kokemuksen avaamista. Hyvä suoritus kesän pyöräilyn jälkeen. :muscle:

Onhan sinulla ollut jotain kestävyys pohjaa jo olemassa tai näin päättelen leposykkeistä ja pyöräilylenkin sykkeistä. Raksahommat yms. voi toimia tosi hyvänä kestävyysliikuntana ihan huomaamatta.

Omalla kohdallani kesän juoksujen jälkeen jää vielä paljon kehittymisen varaa. Nyt viikon paras treeni eli VK-treeni :hot_face:

3 tykkäystä

Voi olla että fyysinen työ tuossa auttaa, en ihan rapakuntoinen ollut. Lisäksi oma treenaaminen, en suosittele, on sellaista täysillä tai ei ollenkaan. Mäkinen työmatka tarjoaa pienestä kilometrimäärästä huolimatta loistavan intervalliharjoituksen. Vielä kun oma mieliala on sellainen että jes ylämäki, nyt vedetään sitten muuten niin paljon kuin koneesta lähtee. Suosittelen kaikille rasitustestin tekoa valvotuissa olosuhteissa, ei niin että se tehdään kesän toisella lenkillä metsäisellä autotiellä ylämäen huipulla :grin:. Tietysti tämän kaltainen treeni kehittää nopeasti jos siitä selviää hengissä. Välillä sitä oikein suunnitteli menevänsä koko lenkin alle 125 sykkeillä vain huomatakseen lenkin jälkeen pelkän keskisykkeen olleen yli 130. Nyt ei tosiaan ole vähän aikaan minun pyörääni lenkeillä näkynyt ja suunnitelmissa onkin kaivaa se naftaliinista pikku huoltoa varten ja ajella muutaman kerran viikossa rauhallisesti 20km lenkkejä. Tätä kirjoittaessa tiedän kirjoittaneeni puutaheinää - ei niistä mitään rauhallisia lenkkejä tule.

5 tykkäystä

Se juuri on parasta, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa suorittaa liikuntaa, vaan jokainen voi löytää tyylin joka itselle tuo eniten tyydytystä kussakin ikä- tai kuntovaiheessa.

Itselleni parhaiten toimii monipuolisuus - on nuorempana telinevoimistelu- ja kilpauintitaustaa, ja tykkään edelleen että voima, liikkuvuus ja kestävyys pysyy sopivassa balanssissa. Pari kertaa viikossa painoja mukavasti kaupungin sponssaamilla ulkolaitteilla, pari kertaa calisthenics (voimistelu/kehonpainoharjoitus), ja herkkuina somaattinen tanssi /pari kilsaa uintia. Siihen päälle kesällä arkipyöräilyt niin tuntuu kyllä mukavalta asustella omassa kehossa, mitään sen suurempia tavoitteita ei (enää) ole. Oon siis lähemmäs 50v ja nainen.

Varsinkin tuo calisthenics ja vapaa tanssi on loistokombo ja oikeastaan vastakohdat keskenään. Toisessa pitää koko ajan keskittyä 100 lasissa että kaikki lihakset ja lihasryhmät tekee juuri oikeaa asiaa oikeaan aikaan ettei tule turvalleen permantoon, ja tanssi taas on käytännössä puolentoista tunnin kreisibailut töiden jälkeen ilman päihteitä. Saa pyöriä lattialla ja hyppiä tasajalkaa tai hetkua ja täristellä musiikin mukaan ihan miten parhaalta just siinä hetkessä tuntuu. :ok_hand:t4:

9 tykkäystä

Kuulostaa todella hyvältä. Jos ei olisi niin tavoitteellinen ja kilpailuhenkinen itsensä kanssa, olisi ihana olla sellaisessa loistavassa yleiskunnossa. Hienoa että joku pystyy :star_struck:

Aivan oikein :laughing:, Minulle tulee vaan tilanne missä tiedän että kyseisen harjoitteen saisin tehtyä paremmin jos en rasittaisi itseäni toisella harjoitteella ja niin treeni ohjautuu aina pikku hiljaa vähän suppeaksi. En siis saa asetettua sitä tavoitetta oikein.

3 tykkäystä

Heh-heh ootas kun siellä altaassa on joku nuori testosteroni-monsteri heikolla uintitekniikalla varustettuna, niin kyllä saattaa käydä niin että otetaan tätikoneesta hana auki, kaikki irti ja pojasta ohi niin että kohahtaa. Jonka jälkeen aivan hapoilla suihkussa miettii että olikohan nyt taas ihan fiksua tämä. :grin:

5 tykkäystä

Tasaisella maalla pystyn pyöräilemään pk sykkeillä. Mäkisellä reitillä ei vaan pysty, ehkä jos taluttais mäet ni vois onnistua.

Pitkä ylämäki ja sopiva runttaus mäen laelle, se hapotus on parhaita tunteita housut jalassa. Lenkin jälkeen tietää et on elossa. :grin:

2 tykkäystä

Tunnistan tämän myöhäisherännäisenä yli nelikymppisenä uimaan opetelleena. Riuhdon kateellisena Masters-kisoissa 7-vuotiaasta lähtien tekniikkaansa hioneiden perässä eikä mikään kunto riitä sprinttimatkoihin vaikka 65-vuotiaana vedän kolmekymppiselle miehelle erinomaisen kuntoluokan antavia Cooper-testejä kuusi peräkkäin tauotta.

Ainoa mahdollisuuteni on näännyttää pidemmällä matkalla ne, jotka eivät ole viime aikoina harjoitelleet.

Tunnistan myös nuo päähän kasvavat pienet sarvet. Kun kotihallissa käy sellainen yllätys että joku muu kuin tuttu treenikaveri sprinttaa ohi, lähden kyllä peesiin katsomaan kuinka pitkään hän jatkaa, ellei itsellä ole jokin treeniohjelma menossa.

4 tykkäystä