Treenaaminen - Hyvää oloa keholle ja mielelle

Joillakin, joilla on selkeitä voima- ja bodaustavoitteita, niin tuntuu siltä joskus, että kiitettävästi on hallussa erilaiset yksityiskohtaiset jutut ja kaikenlaiset teoriat sekä kuuluista ohjelmat jne. Myös usein tekemisissä on kaikkea hienoutta, mutta sitten kun tarkemmin on huomaavinani heidän puheistaan ja tekemisistä niin ei ehkä siinä omassa tekemisessä aina nähdä metsää puilta. Aika usein perusasioissa on aika isoja aukkoja ja toisaalta sitten jotkut nyanssit on kuitenkin mietitty viimeisen päälle sekä fiinit on teesit että ohjelmat.

Perusasioilla pääsee aika pitkälle, toki mitä pidemmälle pääsee, niin haasteellisemmaksi menee tietyssä mielessä ja pitää miettiä erilaisia asioita, mutta ei sitä tekemistä kannata tarkoituksella tosiaan tehdä vaikeaksi, koska perusasioissa pysyminenkään ei ole mikään selvyys. :slight_smile:

Kuten @Rrryy sanoi, niin kun oikeasti aidosti on niitä laadukkaita vuosia esimerkiksi viisi vuotta takana (ja sitä ennen muunlaisia vuosia), niin harvemmin sen jälkeen kehitys on kovinkaan ihmeellistä. Mielestäni utit ja muut vastaavat ovat sanoneet sitä samaa, mutta ehkä se monille osittain on innostava asia tavallaan, kun ei oo helppoo sitten enää myöhemmin. :slight_smile:

Salilla kyllä keksii aina erilaisia tavoitteita, itselläni on isoissa liikkeissä isot raudat tavoitteena suhteessa omaan painoon, mutta voisin keksiä kaikenlaisia muitakin tavoitteita salilla (toki varsinkin muualla). Jossain maastavedossakin on mahdotonta kuvitella, että nykyisen kehon painoon nähden parantaisin maastavetotulosta pari prosenttiyksikköä vuodessa seuraavan viiden vuoden ajan. Salilla voi tehdä, vaikka 20 toiston kyykkyhaasteita tai salin “ruohikolla” kokeilla kelkkahommia jne jne. :slight_smile:

Jos rupeis, vaiks uimaan, ni siinä olisiki tekemistä tekemistä vuosikausiksi! :smiley:

6 tykkäystä

Tammikuussa hommasin hyvät juoksukengät ja olen ottanut hölkkäilyn mukaan treenivalikoimaan.

23 vuotta armeijasta pääsyn jälkeen piti käydä kokeilemassa miten käy miehen Cooperin testissä. Sehän sujui kuten tämän päivän keskivertovarusmiehellä.

Myöhemmin kesällä uusi yritys.

11 tykkäystä

Tämä on hyvä pointti ja tunnistan sen itsessäkin. Vaikka olisi havainnut, että joku asia toimii, turhan helposti lähtee kokeilemaan jotain juuri nyt tutkitusti parempaa. Toisena varjopuolena sitten loukkaantumiset. Siinä on turhan helppo todeta, että eihän tästä mitään tule, kun se rasitusvamma ei enää katoakaan parissa päivässä.

Minä olen nyt yhdistänyt paluun juurilleni ja tuon aitofitin sovelluksen. Pakotan voluumin alas, treenejäkään ei tule kuin kaksi kahdeksaan päivään, mutta ai kun on mukavaa vetää se vähäinen määrä sitten sen 99% mitä kropasta siistillä tekniikalla lähtee.

Totesin helmikuussa tälle salille astuessani mielessäni käsipainojen loppuessa 40 kiloon, että taitaa mennä pian tankotreeneiksi punnerrukset. Hukkasin kuukausia turhaan voluumin kanssa, nyt penkataan 34kg kymppejä. Jos terveenä pysyn, tavoite tehdä sama kuun lopussa 40kg, hatara muistikuva on siitä että joskus tuo on tehty jonkinlaisella tekniikalla 50kg kässäreilläkin.

Maven kanssa ei voi vielä hurrata, jos ei ala homma keventyä, niin ryhdyn kylmästi tiputtamaan frekvenssiä entisestään. 2 sarjaa parin viikon välein tai sitten yksi kova sarja ja yksi sarja -10% painoilla.

Ei tällä varmaan uusia lihoja tahkota, mutta otan ihan mielellään edes ne vanhat näin takaisin. Katsotaan sen jälkeen miten homma etenee :grin:

Joskus tekisi mieli kokeilla Tuomas Rytkösen valmennusta, harvinaisen fiksun oloinen kaveri hänkin ja tuntuu omaavan useamman näkökulman treenaamisen. Tuomashan muuten palautteli vanhaa kuntoaan sairastelun jälkeen treenamaalla aluksi ihan olemattomalla volyymilla, muistaakseni aloittaen yksi sarja per lihasryhmä. Koetan etsiä sen podcastin aiheesta tähän alle.

2 tykkäystä

Salityyppien Mikko Mäkinen, eli Utti Hietala oli jälleen Futucast-podissa ja nyt olisi vuorossa osa 2.

Kuuntelematta vähintään 5/5 :smiley:

6 tykkäystä

Olen alkanut kiinnittämään huomiota lihasvenytykseen sarjoissa. Vienyt ajatusta koko ajan pidemmälle koskemaan yhä useampaa liikettä.

Tutkimusten mukaan lihaksen venyminen toistoissa saa parhaiten lihaskasvua aikaiseksi. Niin pitkälle että on tehokkaampaa tehdä vajaata liikettä, kunhan venytys on maksimaalinen. Hauiskäännössä tämä tuli itselleni ensimmäisenä vastaan kun en oikein saanut vastetta aikaan.
Nykyään teen hauiksen aina niin etten käännä kättä lopullisesti koukkuun supistuksen äärivaihe, vaan jätän kyynärvarren ja olkavarren kulman vähän 90 asteen yli venyttäen kuitenkin alhaalla maksimaalisesti. Tuntuma parani ja sarjat tuntuvat tehokkailta.

Toinen liike missä koin ongelmana vasteen saamisen oli takaolkapäät. Suosittelen seuraavaa liikettä mikäli teillä on salilla sellainen härpäke missä istutaan rintakehä tyynyä vasten ja vedetään varsista käsillä kaaressa taaksepäin: Istu kylki ei rintakehä tyynyä vasten ja ota vastakkaisella kädellä kiinni varresta. Täten saat todella hyvän venytyksen takaolkapäälle ja liikerata on lähes 180 astetta. Voin sanoa että seuraavana päivänä tunnet takaolkapäissä tehneesi. Täytyy tätä venyttämisen filosofiaa alkaa työntämään treeneihin vieläkin enemmänkin. Tuntuu ainakin näin äkkiseltään ihan järkeenkäyvältä.

4 tykkäystä

Jotkuthan tekee tuota hauiskääntöä juuri tuosta syystä makuulla tai puolimakuulla, jolloin käsi on suorana lähes vaakatasossa. Tällöin hauiksen ollessa pisimmillään, on edelleen hyvä jännitys päällä eikä käsi vain roiku suoraan alaspäin

2 tykkäystä

Joo, itse teen nykyään hauiskääntöä vinopenkissä melkein vaakatasossa maaten laskien käsipainot melkein maahan asti. Saa rajun venytyksen ja kunnon tuntuman kun tekee rauhallisella tempolla. Sarjapainot yllättävän pieniä noin tehden. Tuli kokeiltua myös tasapenkillä vaakatasossa mutta se ei tuntunut toimivan niin hyvin.

Itselle hauikset ovat aina olleet ongelmallisimmat yläkropan lihaksista kehityksen kannalta. Tämä uusi tyyli tuntuu tepsivän paremmin kuin mikään hauisliike mitä olen aiemmin tehnyt.

5 tykkäystä

Kyllä venytys tekee hyvää. Ei nyt puhuta venyttämisestä mutta polvien lukitus esim jslkaprässissä voi olla vaarallista.

Omat hauikset tykkäävät eniten hauiskäännöstä käsipainoilla ja vähän momentumia ( heilumista).

1 tykkäys

Tässä on hyvä video monille tutusta 5/3/1-ohjelma, mikä saattaa sopia aika monelle treenaajalle hakiessaan maksimivoimaan.

Maksimivoimatreeni ohjelma 5/3/1 on noussut viimeisen 15 vuoden aikana kovin suosituksi. Tällä videolla käydään ohjelmaa lävitse.

1 tykkäys

Pari kysymyksiä vähän useammin ja kovemmin harrastaville:

  1. Mitä teette kevyellä viikolla?
  2. Kuinka usein pidätte kevyen viikon?

Toivon, että jos vastaatte, niin kerrotte vähän, miten ja mitä treenaatte. :slight_smile:

Kiitos vastauksista jo etukäteen!

1 tykkäys
  1. Cardiota ja muutaman pumppisarjan. 3 kevyttä treeniä. Joskus totaalilepoa, riippuen onko kyynärpäävaivoja tai muuta. Pumppisarjoja 3 per lihasryhmä ihan sen takia että on kivaa saada verta lihaksiin
  2. Jos treenaan kovaa niin joka kuudes viikko. Tulin siihen tulokseen että 12 viikkoa voi treenata kovaa, sen jälkeen menee keho jonkinlaiseen tilaan ja huutaa lepoa. Kevyillä viikoilla ostetaan lisää aikaa keskushermostolle.
3 tykkäystä
  1. Teen cardiot normaalisti (1 juoksulenkki ja pari reilun tunnin fillarilenkkiä). 1 punttitreeni jossa mave, kyykky ja penkki 60% sarjapainoilla ja normaalia pienempi tostomäärä leukoja ilman lisäpainoa. Muuten normaalia hyötyliikuntaa.
  2. Pidän joka neljännen viikon kevyenä.

@Sijoittaja-alokas Tähän voisi ehkä myös lisätä vastaajan iän koska vaikuttanee palautumiseen. (3.) Itsellä ikää 39 vuotta ja kiireisimmät lapsiperheen ruuhkavuodet käynnissä.

1 tykkäys

En ole hetkeen tehnyt kevyttä viikkoa. Saatan pidentää kierron päivällä tai kahdella silloin tällöin. Esim. viime kerralla jätin pystypunnerruksen pois toisesta selkä-olkapää päivästä kun etuolkapäät oli penkistä niin jumissa. Kuuntelemalla omaa kroppaa, siinä se. Jos teen kevyen viikon, niin saatan vain pudottaa painot 50%:n ja vähentää liikkeitä. Mutta edellisestä varsinaisesta kevennetystä on jo aikaa. Jos progression laskeminen menee maaliin, ei kevyitä mielestäni tarvita, koska ne tulee automaattisesti alusta aloittaessa.

1 tykkäys

Aloittelija ei välttämättä tarvitse kevyttä viikkoa, jos salilla käydään vain muutaman kerran viikossa, kehitystä tulee hyvin ja treeni-into pysyy korkealla. Sen sijaan, kun mennään edistyneempiin treenaajiin ja tavoitteena on lisätä lihasmassaa tai nostaa rautamääriä, kevyet viikot ovat käytännössä välttämättömiä.

Yleisesti kevyellä viikolla harjoitusvolyymi ja -intensiteetti tulisi pudottaa ainakin puoleen. Jos mahdollista, salilla kannattaa silti käydä esimerkiksi tekniikkatreenin merkeissä koska se helpottaa paluuta raskaampiin treeneihin seuraavalla jaksolla. Jos kroppa on kuitenkin ajettu äärirajoille, voi myös täysi lepo olla paikallaan, jotta erityisesti nivelet pääsevät kunnolla palautumaan. Jos edistyneempi treenaaja ei kevyitä viikkoja tarvitse niin ollaan todennäköisesti ylläpitotilassa tai haetaan kehitystä vaan tietyllä osa-alueella.

Muutama sana kehittymisestä eri taustoilla (vuodet suuntaa antavia)

  • Aloittelija (1–3 vuotta): Lähes kaikki toimii. Kunhan kroppa saa sopivasti haastetta ja vammoja vältetään, kehitystä tulee.
  • Keskitason treenaaja (4–7 vuotta): Kehitys hidastuu. Tarvitaan jo suunnitelmallista ohjelmointia, ja palautumistekijöiden kuten unen ja ravinnon merkitys korostuu.
  • Edistynyt (8+ vuotta): Kehitys on hidasta tai lähes pysähtynyttä. Tuloksia voidaan saada yksittäisissä liikkeissä tai lihasryhmissä, mutta se vaatii tarkkaa painottamista ja hienosäätöä.

Salitreeni on mahtava harrastus, mutta nopeasti voi tulla vastaan tilanne, jossa lähestytään omaa maksimipotentiaalia. Tällöin kehitys hidastuu ja kiireisessä elämäntilanteessa voi tulla jopa takapakkia. Hyvä puoli on se että sekä lihas että voima palaavat yleensä nopeasti kevyemmän jakson tai tauon jälkeen.

Siksi suosittelenkin kokeilemaan rohkeasti myös muita lajeja salitreenin rinnalle. Lihasmassa ei häviä helposti, ja uuden lajin tuoma innostus voi olla merkittävä motivaatiobuusti. Voimasta on hyötyä monissa muissa lajeissa kuten crossfit, kamppailulajit tai vaikka hiihto, pyöräily, uinti ja juoksu toimivat hyvin salitreenin rinnalla. Sydän kiittää myös aerobisimmista lajeista. Itsellä on tilanne jossa ei ole toivoa päästä entisiin maksirautoihin (penkki +180kg, Mave +260kg) koska nivelet ei sitä kestäisi tai ainakin loukkaantumisriski nousisi turhan suureksi. Sen sijaan, että vääntäisin tulevat vuodet salilla samoilla tai jopa kevyemmillä raudoilla, olen ottanut rinnalle uusia lajeja. Lopputuloksena olen huomattavasti atleettisempi, ja kehitystä tapahtuu jatkuvasti taidon puolella.

Tämä ei koske niitä, joille juuri punttitreeni itsessään on se juttu vaikka tuloksia ei enää juuri tulisikaan.

Hyvänä esimerkkinä Jeff Nippardin video, jossa edistynyt treenaaja pyrkii optimoimaan harjoittelunsa yli vuoden ajan nähdäkseen mitä kehitystä on vielä mahdollista puristaa kropasta. Vertailun vuoksi videolla myös täysi aloittelija.

5 tykkäystä
  1. Teen nykyään hyvin kevyttä jumppamaista treeniä, vaikka ihan kehon omalla painolla. Vuosien myötä olen kokeillut erilaisia ratkaisuja (ei nyt kovin erikoisia) ja tosiaan aika kevyesti + vähän.
  2. Kevyen viikon pidän joka seitsemäs tai kahdeksas viikko.

Toki kaikki asiat riippuvat eri asioista, joten joskus pitää tai kannattaa joustaa. :slight_smile: On vaatinut ennakointia ja harkintaa sekä vähän asioiden tutkiskelua että kaikkea muuta (mm. tuuria), kun aika ehjänä olen saanut olla ja sopivat keventelyt ovat joskus ehkä auttaneet asiassa.


Jos tekee fiksusti ja pysyy ehjänä, niin sen voin sanoa, että kaikki, jotka ovat näin kauan treenanneet maksimivoimaa, niin raudat ovat väkisinkin aika kovat. Todella harvat aidosti ja oikeasti tekevät esimerkiksi kymmenen vuotta edes suunnitelmallisesti maksimivoimaa, mutta ne, jotka ovat sitä tehneet niin ovat vähintään aika vahvoja (jokaisessa asiassa poikkeukset vahvistavat sääntöjä).

Ja siis… en nyt tarkoita todellakaan, että pitäisi treenata maksimivoimaa ja ainakaan pelkästään vuosikausia, mutta pointti on se et kyllä hyviin tuloksiin pääsee ja se vaatii toki usein aikaa sekä jokseenkin suunnitelmallista fiksua työtä. :slight_smile: Joku joskus joka ei itse sillä tavalla voimaile, niin ihmetteli treenipainojani ja totesin, että toisaalta olen ihan “heikommasta” päästä niistä tietämistäni, jotka ovat about näin kauan treenanneet jokseenkin suunnitelmallisesti maksimivoimaa. :slight_smile:


Monipuolisuus on hyvästä, mutta itse en sillä tavalla ole erityisen monipuolinen. Sellaisessa aerobisessa kunnossa haluan olla, että vois esim. Tinder-rehveil lähteä 10 kilsan juoksulenkille kylmiltään tai että voi jokusen kuukauden harjoittelulla juosta 3000 metrin cooperin. Myös muutenkin haluan, että on erilaisia ominaisuuksia liikkuvuuden, motoriikan ja tällaisten suhteen, mutta en siis näissä todellakaan ole hyvä, toisaalta toki kehittynyt niissä niitä kevyesti sivussa tehden.

Voimaominaisuuteni ovat hyvät, mutta jos otetaan sopiva verrokkiryhmä, niin en hyvä. Mut mitäpä sitä kuitenkaan vertailemaan, kyllä sitä on esim. teinipoikia, jotka about samassa painossa vetelee kovempia rautoja… ja sitten niitä oikeita kisaajia. :slight_smile:

7 tykkäystä

Olen aloittanut viimeisen kuukauden aikana juoksuharrastuksen vuosien tauon jälkeen. Aloittaminen oli kyllä todella rankkaa, kun ei päälle viiteen vuoteen ollut juossut muutamaa kymmentä metriä pidempää matkaa.

Hitaasti on täytynyt aloitella, ettei rasitusvammaa kehity. Muutamina päivinä on kyllä juoksun jälkeen penikat kipeytyneet, mutta nyt tuntuu jo sääret tottuvan paremmin. Onnekseni lähellä on urheilukenttä, jonka juoksuradalla on näppärä käydä hoitamassa juoksut, kun alusta on jaloille armollisempi näin alkuun.

6 tykkäystä

Vähän omaa kertomusta ihan alusta saakka. Itselläni liikkuminen ei ollut lapsena mitenkään määrätietoista, en vaikkapa käynyt ohjatuissa liikuntaharrastuksissa. Varmaan aika tavallinen tarina, pihapelejä, pyörällä rälläystä, laskettelua ym. Koululiikunta oli osittain ihan jees, osa tunneista taas ei ollut ollenkaan jees. Erilaiset koulujen väliset kisailut olivat oiva tapa päästä päiväksi pois luokasta, oli kyse sitten juoksusta, hiihdosta tai pallopeleistä.

Yläasteikään tullessa liikuntaharrastukset lähes lopahtivat muiden kiinnostusten, kuten mopoilun vallatessa alaa. Fanitin kyllä mm. Duudsoneita ja Jackassia, mutta oma itsesuojeluvaisto ei antanut periksi tehdä mitään yhtä kaistapäistä. Sitten vierähti monta vuotta etten liikkunut lähes ollenkaan, enemmän kiinnostivat tietokonepelit. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että olen rapakunnossa. Selkää särki säännöllisesti ja ryhti oli huono.

Tein 21-vuotiaana ensimmäisen ison elämäntapamuutokseni, jonka yhteydessä aloin käymään salilla. Ohjelmaksi löysin Mark Rippetoen Starting Strengthin. Treeni oli aluksi hyvin yksinkertaista lineaarista progressiota penkissä, pystärissä, kyykyssä, mavessa sekä muutamassa oheisliikkeessä. Minusta tuli myös melkoinen vasikka: kiskoin täysmaitoa parhaimmillaan kolme litraa päivässä. GOMAD. Omalla kohdallani tämä kasvatti kyllä enemmän mahaa kuin lihasmassaa.

Hiljalleen aloin lisäilemään mukaan lisää liikkeitä ja otin kahvakuulat osaksi treenejä. Vuosien mittaan treenaamisesta tuli yhä intuitiivisempaa päivän fiiliksen mukaan tekemistä sen sijaan, että olisin seurannut jäykkiä ohjelmointeja. Noin kymmenen vuotta painoja nosteltuani alaselkä alkoi olla huonossa kunnossa. Arvelen tämän olleen seurausta siitä, että kiskoin liian usein liian painavia maverautoja liian huonolla tekniikalla. Salitreenit yleisesti ottaen jäivät taakse.

Ehkä antoisinta salilla ovat itselleni olleet Milko Tokola -henkiset riverautojen ryskäämiset. Se tunne minkä saa, kun heittelee levytankoja kuin vettä vaan ja painot tömähtävät tonttiin. Eläimellistä menoa. Saliaikojen ”saavutuksia” on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Siitä olen hieman ylpeä, että loikkasin salitreenien pohjalta pisimmillään 280 cm vauhditonta pituutta. Yläasteella/lukiossa loikka oli vain 200-220 cm luokkaa.

Viime keväänä 37-vuotiaana tein saman havainnon kuin aiemmin 21-vuotiaana: olen rapakunnossa. Vedin spontaanin Cooperin testin kävelylenkin yhteydessä ja yllätyin siitä, miten hidasta, hengästyttävää ja raskasta juoksuni oli. Ajattelin, että kyllähän tässä ainakin sen 2400m vedän, mutta menikin vain 2130m. Tästä alkoikin elämäni toinen suuri elämäntapamuutos.

Ensimmäiset kolme kuukautta lähinnä sauvakävelin muutaman kerran viikossa. Kesällä tein myös pitkiä kävelylenkkejä aina 50 km asti. Tänä aikana vyötäröltä lähti noin 10 cm ylimääräistä. Ajatuksena oli, että pääsen kohtuulliseen juoksukuntoon kävelemällä, sillä eihän keho tiedä, millä tavoin sydäntä ja jalkapohjia on rasitettu ja juoksutaito taas tulee selkäytimestä. Noin 600 kävelykilometrin ja 30 juoksukilometrin pohjilta repäisin puolimaratonin testilenkkinä reiluun pariin tuntiin. Loppukesästä/alkusyksystä olikin vuorossa nopeampia vetotreenejä sekä kunnon testailua parissa polkujuoksutapahtumassa.

Talvi meni peruskuntoa rakentaessa: kävellen, sauvakävellen, hölkäten ja pertsaa hiihtäen. Opettelin jopa itsekseni hieman uimaan, pisin lenkki oli 3000m altaassa. Uimahalli on kyllä minulle vähän turhan ahdistava paikka, kun kapealla radalla saattaa vetää monta uimaria peräkanaa. Ties montaako mummoa olen potkaissut tai montako kertaa joku on räiskäyttänyt kunnon roiskeet naamalle.

Talvi toi ihan hyvin kehitystä aerobisessa kunnossa, sillä sykkeet ovat nyt samoilla vauhdeilla juostessa noin kymmenen lyöntiä alemmat kuin viime syksynä. Harjoitusmäärät ovat pyörineet siinä tunnissa-parissa per päivä. Luku sisältää myös kävelylenkit, jolloin vauhtini on ollut useimmiten 6-7 kmh luokkaa.

Nyt keväällä mielenkiintoni on vienyt mm. kalisteniikka, animal flow, voimistelu, parkour ym. kehonpainoharjoitteet. Eli kaikenlaista hyppimistä, heilumista ja neljän raajan varassa liikkumista säännöllisen epäsäännöllisesti. Inspiraatiota olen hakenut Youtube-videoista, mm. Strength Side -kanavalta. Tältä pohjalta nappasin mm. uuden enkan turkkilaisessa ylösnousussa käytännössä ilman liikeharjoittelua, 40 kg / 0,5x kehonpaino. Lihastonus on parantunut ja vyötäröltä on lähtenyt vielä pari senttiä lisää. Mutta kaikkein tärkeintä on, että tämä on oikeasti hauskaa.

Jää nähtäväksi, mihin kaikkeen elämä vielä kuljettaa. Nykyäänhän on monenlaista hybridiurheilijaa, crossfittaajaa ja mitä lie ninjasoturia. Minuakin kiinnostaa monipuolisuus. Treenitapani on sellainen, että teen asioita spontaanisti ja intuitiivisesti, mutta dokumentoin tekemiseni ja analysoin jälkikäteen mikä toimii ja mikä ei toimi. Pidän kirjaa tunneista, kilometreistä, nopeuksista, sykkeistä, toistoista, painoista, liikkeistä ja lajeista. Pohdin mikä tuottaa niin iloa kuin parantaa kehonkoostumusta ja suorituskykyä, mikä taas tylsistyttää, heikentää kuntoa ja johtaa loukkaantumisiin.

Paljon jäi myös sanomatta. Liike kun on niin jokapäiväinen osa elämää, niin kaikkia käänteitä on mahdoton tiivistää lyhyesti. Olisi kiva kuulla lisää tarinoita siitä, millaisten polkujen kautta muut ovat päätyneet liikkumaan/harjoittelemaan nykyisellä tavallaan ja ”löytäneet itsensä” tällä elämän saralla.

28 tykkäystä

Mitä mieltä olette pienistä levypainoista, alkaen 0,5kg? Nykyinen salini on ensimmäinen yli 20v harrastukseni aikana missä olen tämmöisiin törmännyt.
Tavallaan tuntuu hyvältä kun esim penkin sarjapainojen progressiota voi jatkaa useita treenikertoja pidempään, kun sarjapainoja voi nostaa vaikka vain puolella kilolla.
Toisaalta samaan aikaan se tuntuu vain samassa painossa junnaamiselta, huijaako sitä vain itseään? :sweat_smile:

2 tykkäystä

Minusta hyviä tietyissä liikkeissä. Esim. olkapäät taljalla on ihan ok heittää tikun väliin 0,5kg joka viikko lisää jos siis haluaa edetä painoilla progressiossa. Hauiskääntö mutkatangolla voi tovin treenattua olla sellainen mihin on vaikea laittaa se 2,5kg lisää, jolloin tuo 0,5 = 1kg voi olla ihan hyvä lisä. Jossain kyykyssä voi olla aika turhaa kikkailua.

3 tykkäystä

No minusta tuo kuulostaa hyvältä, kyllä sinä osaat hyödyntää tuota mahdollisuutta onnistuneesti joten miksi ei. :slight_smile:

Mietin jotenkin niin, että olet kokenut treenaaja; tunnet itsesi, olet kehittynyt varmaan aika pitkälle ja kokemuksesi kautta osaat hyödyntää ton. Olen huomannut, että jotkut ammattilaisetkin käyttävät noita minilevyjä. :slight_smile:

@Perttu_Hamalainen heitti hyviä pointteja, joissa itse ainakin voisin ehkä hyödyntää. :slight_smile:

2 tykkäystä