Suomen valtionvelka lähti voimakkaaseen kasvuun 90-luvun alussa, jolloin 40-luvulla syntyneet olivat 40–50 -vuotiaita. 1991 eduskunnan mediaani-ikä on ollut 45 vuotta. Siltä siis näyttäisi, että 40-luvulla syntyneet ovat juurikin olleet kantavina voimina.
Onkohan esim 80 luvulla syntyneillä henkilöillä eläkkeelle jäädessään parempi tulotaso, varallisuus ja omaisuus kuin noilla vanhemmilla sukupolvilla ja kenen ansiota se on?
Vastaus on valitettavasti ettei ole, ainakin tämän artikkelin mukaan. Itse siis kuulun tähän ensimmäiseen sukupolveen, joka jää vanhempiaan köyhemmäksi.
Eli kokonaisuus paljon parempi vaikka vähän eläkemaksut olisivat isompia, joo perkeleen epäreilua, tiedän.
Milleniaalit ovat siitä epäkiitollisessa asemassa, että globalisaatio ja robotiikka ovat vieneet länsimaista paljon suht hyväpalkkaista tehdastyötä, johon ei kummempia tutkintoja tarvittu. Toisaalta myös monia asiakaspalveluvirkoja ja muuta toimistotyötä on hävinnyt digitalisaation ja internetin myötä.
46 vuotta käynyt töissä enkä vielä eläkkeellä, en muistaakseni itkenyt eläkkeestä tai maksuista kun olin 30-40 vuotias, tein töitä.
En minäkään itke eläkkeestä, mutta asioista on hyvä keskustella. Toiseksi ongelmiin kannattaa puuttua mahdollisimman varhain, jolloin niiden korjaaminen on kaikista helpointa, tasapuolisinta ja kivuttominta. Nähtävästi myös minä teen töitä 30–40 -vuotiaana
En tiedä tarkalleen syntymävuottasi, mutta 60-luvulla syntyneen keskimääräinen eläkemaksu on keskimäärin 21,54 %. Milleniaalin puolestaan ~25 %. Jos olettaa keskipalkaksi 3700 €/kk ja työuraksi 45 vuotta, niin oma sukupolveni häviää sinun sukupolvellesi 70 000 € pelkästään siinä mitä eläkejärjestelmään maksetaan sisään. Ceteris paribus.
Jos palataan vielä tähän väitteeseeni:
40-luvulla syntyneet ovat nauttineet kyllä ihan kiitettävästi yli oman osuutensa hyvinvointiyhteiskunnan palveluista kun valtionvelka on kiivennyt 150 miljardiin.
Kaikki ennen lapsen syntymää otettu velka on käytännössä hyvinvointia, joka siirretään itselle tuolta lapselta, ellei rahaa käytetä investointeihin, jotka kohottavat kansakunnan kykyä luoda hyvinvointia. Koulutus on tästä hyvä esimerkki, mutta mielestäni PISA-tuloksista voidaan päätellä investoinnin onnistuneen yhtä hyvin kuin Fortumin investointi Uniperiin.
Otetaan vielä viimeiseksi näkökulmaksi vanhojen rahasukujen viisaus, jossa yritys (tässä vertauksessa kotimaamme) on vain lainassa ja se pyritään antamaan seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa. Minun sukupolveni joutuisi maksamaan pelkkiä korkoja 3 miljardia euroa vuodessa siitä hyvinvoinnista, jonka aiemmat sukupolvet ovat meiltä lainanneet. Jos sen kääntää työtunneiksi, niin puhutaan 25 euron tuntipalkalla 120 miljoonasta vuosittaisesta työtunnista, jotka tulevien sukupolvien on tehtävä aiempien sukupolvien valintojen seurauksena.
X-sukupolvi on elämässään nauttinut Baby Boomereiden eli sodanjälkeisten sukupolvien työn hedelmistä ja siihen mennessä ennen näkemättömästä vauraudesta, mutta myös varastanut omilta lapsiltaan tavalla, joka vetää hiljaiseksi.