Uraani on ollut syvässä karhunmarkkinassa 2011 Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen. Japani sulki voimalansa ja maailma siirtyi merkittävään ylituotantoon, jota pahensi se että Kazakstan (nyt maailman suurin uraanin tuottaja) vain kasvatti tuotantoaan ja myi raaka-ainetta spot-markkinoille.
Ylituotanto homogeenisilla (esim raaka-aine) markkinoilla=hinnan romahtaminen.
2016 marraskuussa uraanin hinta saavutti pohjansa, $18/lbs (pauna).
Mutta uraani on kompleksinen raaka-aine, jota ostetaan vuosien inventaarioita. Kiina aloitti massiiviset ostot ja paljon ylituotannosta on päätynyt Kiinan strategisiin inventaarioihin. Tästä johtuen uraanimarkkinoilla Kulutus ei ole sama asia kuin Kysyntä. Kysyntään vaikuttaa Kulutus, mutta myös inventaarioiden re-/destocking syklit.
2016- lähtien Länsimaiset voimalat ovat aliostaneet ja polttaneet inventaarioitaan. Tai oikeammin sanottuna, uraania ostetaan yleisesti pitkäaikaisilla toimitussopimuksilla (LTC). Kun länsimaisten voimaloiden LTCt ovat juosseet loppuun, ne ovat olleet nihkeitä uudelleen solmimaan niitä uudelleen, sillä tuottajat ovat vaatineet merkittävästi spot-hintaa korkeamman hinnan LTC paunoille.
Voimalat ovat preferoineet omien inventaarioiden polttamista, spot-markkinoilta ostamista ja carry treidaajien* käyttämistä.
*Carry treidaajat eivät ole tuottajia. He solmivat 1-3v sopimuksia voimaloiden kanssa ja ostavat tarpeensa spot-markkinoilta (ja myyvät merkittävästi tuottajia alemmilla hinnoilla).
Suuri LTC loppumis aalto tapahtuu 2020-2023.
Samalla useat uraaniyhtiöt ovat joutuneet sulkemaan kaivoksiaan. Nekin ovat toimittaneet voimaloille luvatun tavaran ostamalla suoraan spot-markkinoilta.
Tämä kaikki on viime vuosina tarkoittanut sitä että 1. markkinat ovat siirtyneet alituotantoon 2. spot-markkinat ovat kuihtuneet 3. voimaloiden inventaariot ovat kutistuneet 4.uusia investointeja tuotantoon ei ole tapahtunut (samalla kun kaivoksia on ehtynyt ja tuotantopuoli on romuttunut) ja 5. meillä on edessä uusi sopimussykli, johon tullessa lähes kaikki neuvotteluvoima on siirtynyt tuottajille.
Heitä soppaan COVID19 joka on pakottanut kaivosten sulkemisia (poistaen 2020 tuotannosta 20-25Mlbs (vs 2020E 135-140Mlbs tuotanto)), mutta jolla ei ole ollut vaikutusta ydinvoimaloihin. Mobiileiden inventaarioiden kuihtuminen on 2020 huikean korkealla tasolla.
Vaje on kasvanut niin pahaksi, että vaikka linjoille tuotaisiin kaikki suljetut kaivokset ja joukko uusia, ei kaikille ydinvoimaloille välttämättä niin vain riitä 10v LTCtä.
Ekonominen tuotantohinta kautta linjan uraanikaivoksille on >$50/lbs. Tämän päivän $32,5/lbs on yhä kaukana siitä mitä tuottajat tarvitsevat avatakseen suljettuja kaivoksia saati tuodakseen linjoille uutta tuotantoa.
Tällaiset tilanteet palvelevat huikeasti niitä yhtiöitä, joilla on alhaiset tuotantokulut ja kyky solmia pitkiä sopimuksia seuraavassa syklissa kiinteillä hinnoilla.
Viime uraanin bullmarkkina nosti sektorin yhtiöiden osakkeiden hintoja keskimäärin 2000%. Tällaiset sektorit ovat erittäin “hype” alttiita. Mutta hypekin poissulkien sektorilla on jonkin verran aitoa arvoa, joka tulee toimimaan erinomaisesti tuli vastaavaa hypeä tai ei.
Tämä on hypersyklinen ja pieni niche sektori, jota ei seuraa useat. Mutta tänä vuonna uraani on alkanut saamaan huomiota.
Kirjoitus on seinällä ja on vain ajan kysymys, milloin uraanin hinta nousee yli $50/lbs. Uraanikeissi on 1-4v. Hypersykliset eivät toimi niille, jotka odottaa sivussa ja innostuu kun valtamedia kirjoittaa aiheesta. Ne toimivat niille, jotka positioivat itseään hyötymään jostain, mitä tulee tapahtumaan.
Joko uraanin hinta nousee muutaman vuoden sisään tai valoja täytyy alkaa sulkemaan.
- 1. Uraanin hinta reaktoreille on lopulta hyvin pieni. Kun hiili- tai maakaasuvoimalan tuottaman sähkön hinnasta 75-85% on polttoainetta, ydinvoimalalle uraani on noin 5-8 prosenttia kustannuksista. Jos reaktorin polttoaine maksaa 10$/lb enemmän, sähkön hinta nousee 0,00053$/ KWh. Jos reaktoriin ei saada polttoainetta, käsissä on miljardien investointi, joka ei tuota mitään.