Minä en sitten voi ollenkaan ymmärtää miten muissa ketjuissa niin asialliset ja fiksut kaverit on tässä ketjussa niin naiveja ja uskoo suoralta kädeltä kaiken mitä juuri Musk sanoo. Musk on henkilö joka todistettavasti valehtelee maailman triviaaleimmista ja turhimmista asioista, mutta jotenkin edelleen löytyy ihmisiä joilla on vankkumaton usko kaikkeen mitä hän sanoo. Esimerkkinä alla kun Musk valehteli että on maailman parhaiden Diablo ja Path of Exile pelaajien joukossa, mutta kun live striimasi pelaamistaan, ihmiset huomasi että hän ei tiennyt mistä puhuu pelissä, ja lopulta Musk joutui myöntämään että maksoi aasialaisille pelaajille siitä, että he grindasivat Elonin tilillä. Vain luoja tietää miksi maailman rikkain ihminen ja väitetty nero koki tämän järkeväksi ja/tai tarpeelliseks
Muissa uutisissa, Vance kyseenalaistaa juridisen järjestelmän legitimiteetin. Luulisi että Yalessa koulutuksensa saanut lakimies tietää mitä perustuslaki sanoo, mutta ei näemmä. Tai ehkäpä tietää mutta idea on vääntää tämä valta myös presidentille, aivan kuten he ovat koittaneet tehdä lainsäädäntövallalle suhteessa kongressiin.
Edelleen edellisen kirjoitukseni pohdinta nousee pinnalle. Missä kohtaa on hyvä aika huolestua, vai onko se edelleen kiellettyä. Video liittyy
Vertaukset Roomaan on aina vähän ontuvia, mutta olen viimeaikoina pohtinut miten Rooman tasavalta romahti. Monesti keskitytään Rooman valtakunnan romahdukseen, mutta mielestäni prosessi joka johti tasavallan loppuun on mielenkiintoisempi ja mahdollisesti valaisevampi.
Romahdukselle oli monta syytä, kuten voi olettaa, mutta jos pitäisi nimetä nimiä, niin vastuun ajatellaan yleensä kaatuvan kahden miehen niskaan. Ne ovat Marius ja Sulla. Kaksi aikalaista kenraalia Rooman armeijassa, jotka saivat haltuunsa poliittista valtaa kun tulivat valituksi konsuleiksi. Marius astuu kuvaan siinä, että hän oli ajanut läpi valtakunnassa reformeja armeijan politiikkaan. Ennen Mariuksen uudistuksia armeijat olivat koostuneet suhteellisen hyväosaisista maata omistaneista kansalaisista, mutta Mariuksen uudistusten myötä sääntöjä heikennettiin ja armeijaan otettiin huono osaisia ihmisiä, joille luvattiin rikkauksia valloitusretkiltä. Tämä loi dynamiikan, jossa armeijan jäsenet olivat yhtä äkkiä rahallisesti riippuvaisia kenraalistaan, mikä varmisti lojaaliteetin ja kuuliaisuuden. Aiemmin sotilas Rooman armeijassa oli lojaali Roomalle. Nyt kenraalille.
Suurempi syyllisyydentaakka on kuitenkin Sullalla. Rooman valtakunnassa se joka sai johtaa valloitusretkeä päätettiin äänestämällä, ja koska valloitusretket tuottivat suurta rahallista ja poliittista hyötyä niiden johtajalle, ne olivat kilpailtuja paikkoja. Sulla oli valittu ensimmäisen Mithridateen sodan johtoon äänestyksessä, mutta poliittisen pelin myötä hänet korvattiin uudessa äänestyksessä Mariuksella. Sulla ei tätä sulattanut vaan päätti Rooman lain vastaisesti vastustaa määräystä luovuttaa johto Mariukselle, ja marssitti armeijansa Roomaan. Ensimmäistä kertaa Rooman historiassa Sulla marssitti Roomalaisen armeija taistelemaan Roomalaisia vastaan. Vuosi oli 88 ennen kristusta. Tämä asetti vaarallisen esitapauksen sille, että jos roomalaista kenraalia ei miellyttänyt senaatin päätökset, hän voisi marssia Roomaan ja vaatia senaattia voimalla muuttamaan mieltään. Sulla toisti saman toisen kerran vuonna 83 ja senaatti ei ollut tarpeaksi vahva estääkseen tätä.
Sulla ei kuitenkaan suoraan lopettanut tasavaltaa. Hän toimi de facto diktaattorina yhden vuoden jonka jälkeen hän palasi konsuliksi. Tämän yhden vuoden aikana hän kuitenkin runnoi läpi uudistuksia perustuslakiin ja puhdisti hallintoa ihmisistä joita kutsui valtion vihollisiksi. Plutarch (kreikkalainen historiankirjoittaja) kirjoittaa [0]:
Sulla now busied himself with slaughter, and murders without number or limit filled the city. Many, too, were killed to gratify private hatreds, although they had no relations with Sulla, but he gave his consent in order to gratify his adherents. At last one of the younger men, Caius Metellus, made bold to ask Sulla in the senate what end there was to be of these evils, and how far he would proceed before they might expect such doings to cease. [ldquo ]We do not ask thee,[rdquo ] he said, [ldquo ]to free from punishment those whom thou hast determined to slay, but to free from suspense those whom thou hast determined to save.[rdquo ] And when Sulla answered that he did not yet know whom he would spare, [ldquo ]Well, then,[rdquo ] said Metellus in reply, [ldquo ]let us know whom thou intendest to punish.[rdquo ] This Sulla said he would do. Some, however, say that it was not Metellus, but Fufidius, one of Sulla’s fawning creatures, who made this last speech to him. Be that as it may, Sulla at once proscribed eighty persons, without communicating with any magistrate; and in spite of the general indignation, after a single day’s interval, he proscribed two hundred and twenty others, and then on the third day, as many more. Referring to these measures in a public harangue, he said that he was proscribing as many as he could remember, and those who now escaped his memory, he would proscribe at a future time. He also proscribed any one who harboured and saved a proscribed person, making death the punishment for such humanity, without exception of brother, son, or parents, but offering any one who slew a proscribed person two talents as a reward for his murderous deed, even though a slave should slay his master, or a son his father. And what seemed the greatest injustice of all, he took away all civil rights from the sons and grandsons of those who had been proscribed, and confiscated the property of all.
Kaikki tämä mitä Sulla teki loi riskin sille, että joku muu tulee myöhemmin, toistaa saman ja ei luovukkaan vallasta, sillä nyt kaikki tiesi, että tasavalta ei kykene reagoimaan tarpeaksi vahvaan kenraaliin. Se joku tuli 30 vuotta myöhemmin ja kantoi nimeä Julius Ceasar. Sullankin teot olivat haitallisia, mutta suurin ongelma niissä oli se, että vaikka hänen tavoitteensa olisivat olleet vilpittömiä (ei ollut, hän oli valtahullu), ne loivat olosuhteet joissa joku ei vilpitön pystyi tekemään saman.
Englannin kielessä (ja varmaan muissakin) on sanonta cross the Rubicon. Se on viittaus siihen kun Julius Ceasar marssitti armeijansa Rubikon joen yli, ja lausui Alea iacta est: arpa on heitetty. Sanonta tarkoittaa suomeksi “piste, josta ei ole paluuta”. Vaikka Trump ei itse ylittäisi Rubikonia, hänen toimensa luovat sille esitapauksen ja hänen puhdistuksensa heikentävät järjestelmän kykyä estää se. Vaikka Trump ei olisi Ceasar, hän on Sulla.
[0] Plutarch, Sulla, chapter 31
