Olen viikkoja miettinyt, että tekisi mieli kirjoittaa tänne joitakin näkemyksiä USA:n tilanteesta, mutta keskustelu on ollut usein sen verran tulehtunutta ja märkivää, etten ole viitsinyt lähteä sekaan sairastuttamaan itseäni.
Nyt tuli kuitenkin vastaan niin erinomainen artikkeli, etten enää malta olla kirjoittamatta. Etenkin, kun en löytänyt artikkelista vielä keskustelua tältä foorumilta. Ehkä joku on jo jakanut tämän artikkelin linkin, mutta se on on hukkunut viestien tulvaan ja jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota.
Mennään tuohon tekstiin hieman myöhemmin.
Oma käsitykseni on, että useimmiten demokraattiset valtiot eivät siirry autoritaarisuuteen ja diktatuuriin äkillisesti esimerkiksi vallankaappauksen seurauksena, vaan kehitys on paljon “hienovaraisempaa”. Yleensä se lienee huomaamattoman hidasta ja sen eri vaiheet saavat suurelta joukolta kansalaisia osakseen vähintään passiivista hyväksyntää.
Ensin täytyy olla kriisi ja katastrofi. Jos sellaista ei ole, niin se pitää lietsoa, jotta kansalaiset ymmärtävät vaatia vahvaa johtajaa, joka “laittaa asiat kuntoon”. Kansalaiset ovat valmiita luopumaan jopa omista oikeuksistaan ja eduistaan turvallisuuden ja vakauden nimissä.
Valtaan nousee järjestyksen palauttaja ja kansan pelastaja (Yhdysvaltain lukumäärältään valtavat oikeistolaiset kristilliset - en haluaisi puhua tässä yhteydessä kristillisyydestä, koska jenkki-evankelikaalit ovat poliittisessa radikaaliudessaan kuin yö ja päivä eurooppalaisen kristillisyyden kanssa - evankelikaalijoukothan puhuvat Trumpista usein “Vapahtajana” ja “Messiaana”), joka tarjoaa yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja leimaa vastustajat kansan vihollisiksi.
Seuraavaksi vuorossa on demokraattisten instituutioiden romuttaminen. Erityisesti vapaa media ja oikeuslaitos ansaitsevat kurinpalautuksen. Säädetään lakeja, jotka lisäävät korkeimman johdon valtaa muiden valtainstituutioiden kustannuksella. Sensuroidaan mediaa, ostetaan osia siitä ja painostetaan sitä toimimaan presidentin tahdon mukaan. Tuomioistuin politisoidaan ja väki vaihdetaan “oikeamielisiksi”.
Kun valta on “kaapattu”, alkaa entistä voimakkaampi poliittisten vastustajien tukahduttaminen. Mustamaalataan oppositio ja vainotaan sitä rikosoikeudellisesti. Jos protesteja syntyy, ne tukahdutetaan väkivalloin. Aletaan manipuloida vaaleja ja kieltää oppositiotoimintaa ja -puolueita.
Nyt on helppo poistaa presidentin virkakausirajoitukset ja anastaa valta lopullisesti. Loppukin valta siirretään parlamentilta hallitukselle ja hallitukselta presidentille. Vahvistetaan poliisivaltiota, jotta protesteja ei uskalleta järjestää. Rajoitetaan kansalaisten oikeuksia, jotta mielipidettä ei uskalleta ilmaista.
Siinä se.
Daren Acemoglu on yhteiskuntien syntyä ja tuhoa sekä teknologista kehitystä Nobelin arvoisesti tutkinut viisas mies. Siinä rinnalla minun analyysini on pilipali-tarinointia. Acemoglun “ennuste” Yhdysvaltojen romahtamisesta - taloudellisestakin - oli joku päivä sitten ihan avoimesti luettavissa. Nyt en sitä enää avoimena löytänyt, mutta onnistuin kuitenkin jo aiemmin tekemään muistiinpanot artikkelista. Tässä ne myös sinulle:
Amerikan nousu ja äkillinen lasku
Acemoglu hahmottelee mahdollisen tulevaisuudenkuvan, jossa Yhdysvaltojen taloudellinen menestys romahtaa 2030-luvulla. 1900-luku oli “Amerikan vuosisata”, ja maa näytti olevan vahvoilla myös 2000-luvulla tekoälyn johtavana kehittäjänä. Yhdysvallat oli Eurooppaa ja Kiinaa edellä, mutta talouskasvu pysähtyi odottamatta, ja maa alkoi jäädä jälkeen jopa Euroopasta.
Syitä talousromahdukseen
Historiantutkijat ja toimittajat ovat spekuloineet syillä, ja Acemoglu tuo esiin useita mahdollisia selityksiä:
- Donald Trumpin toinen presidenttikausi (2025-2029)
-
Kauppasodat, jotka alkoivat tullimaksuista liittolaisille ja eskaloituivat globaaliksi konfliktiksi, mikä heikensi Yhdysvaltain teollisuutta ja kiihdytti inflaatiota.
-
Yritysverojen ja varakkaiden verojen lisäleikkaukset kasvattivat liittovaltion velan yli 50 biljoonaan dollariin.
-
Teknologiasektorin sääntely purettiin täysin, minkä seurauksena muutama megayhtiö sai monopoliaseman. Tämä hidasti innovaatioita ja johti lopulta vuoden 2030 teknologiaromahdukseen, kun investoinnit tekoälyyn eivät tuottaneet odotettuja tuloksia.
- Joe Bidenin kauden (2021-2025) perintö
-
Inflaatio ja liittovaltion velan kasvu Bidenin aikana loivat taloudellisia paineita.
-
Sääntely politisoitui ja tukahdutti yritystoimintaa, mitä Trump ei koskaan kumonnut.
-
Trumpin perustama “Hallinnon tehokkuusministeriö” (johtajanaan Elon Musk) keskittyi virkamiesten erottamiseen ja pelotteluun, mikä heikensi julkishallinnon toimintakykyä.
- Kansainvälisen aseman heikentyminen
-
Yhdysvaltojen vetäytyminen kansainvälisistä sopimuksista (Pariisin ilmastosopimus, Maailman terveysjärjestö) ja kiistat Naton sisällä ajoivat liittolaisia etääntymään.
-
Useat maat alkoivat siirtyä pois dollarista ja Yhdysvaltain finanssijärjestelmästä, mikä heikensi maan taloudellista valtaa.
Keskeinen ongelma: Instituutioiden rapautuminen
-
Acemoglu korostaa, että talousromahduksen suurin syy ei ollut yksittäinen poliittinen päätös vaan Yhdysvaltain instituutioiden hajoaminen.
-
Vahvat instituutiot mahdollistavat innovaation
-
Yhdysvaltain menestys toisen maailmansodan jälkeen perustui oikeusjärjestelmään, joka suojasi sijoittajia ja yrittäjiä.
-
Rahoitussektori mahdollisti yritysten kasvun, ja kilpailu kannusti tehokkuutta.
-
Kun oikeusjärjestelmän ja kilpailun suoja heikkeni, innovaatiot vähenivät ja talous alkoi sakata.
Instituutioiden kriisi kiihtyi polarisaation myötä
-
Jo 1980-luvulta lähtien Yhdysvaltain keskiluokka alkoi jakautua: korkeakoulutetut vaurastuivat, kun taas vähemmän koulutetut jäivät jälkeen.
-
Kiinan tuontitavarat ja teknologian kehitys tuhosivat teollisuustyöpaikkoja, ja vain suurkaupunkien taloudet kukoistivat.
-
Yhä harvemmat amerikkalaiset kokivat, että poliitikot kuuntelivat heitä, mikä loi tilaa populismille ja ääriliikkeille.
Trumpin vaikutus demokratiaan
-
Trump oli aluksi oire Yhdysvaltojen polarisaatiosta, mutta toisella kaudellaan hänestä tuli myös sen syy.
-
Trump rikkoi jatkuvasti demokraattisia normeja ja valvoi, että hänen hallintonsa suosikit pärjäsivät kilpailussa.
-
Yhdysvaltain kansainvälinen maine heikkeni entisestään, kun hän asetti uusia tulleja ja käytti uhkailua jopa Kanadaa ja Panamaa vastaan.
-
Hallinto ei ollut valmis kriiseihin: pandemiaan reagoitiin hitaasti, ja infrastruktuurin valvonta rapautui.
Teknologiakupla ja talousromahdus 2030
-
Trumpin kaudella suuryritykset saivat monopolit, mikä tukahdutti kilpailun ja innovaatioiden synnyn.
-
Tekoäly ja kryptovaluutat olivat aluksi kuumia sijoituskohteita, mutta lopulta ne paljastuivat suurelta osin kuplaksi.
-
Kun sijoittajat menettivät uskonsa teknologiajätteihin, osakemarkkinat romahtivat, mikä syvensi taantuman lamaksi.
-
Ilman päteviä virkamiehiä tai luotettavaa hallintoa kriisiin ei pystytty vastaamaan, ja Yhdysvaltojen talous ajautui pysyvään laskuun.
Lopputulos: Amerikka menettää asemansa
-
Innovaatioiden ehtyessä yhdysvaltalaiset tutkijat ja yrittäjät alkoivat muuttaa Kanadaan, EU:hun ja jopa Kiinaan.
-
Talouskriisi muistutti Ernest Hemingwayn kuvausta konkurssista: “Ensin vähitellen, sitten yhtäkkiä.”
-
Lopulta kyse ei ollut siitä, etteikö Yhdysvaltoja olisi voitu pelastaa, vaan siitä, että poliitikot ja kansalaiset eivät tehneet tarvittavia päätöksiä ajoissa.
Johtopäätös
Acemoglu toteaa, että Yhdysvaltain talouden ja demokratian kriisi olisi ollut vältettävissä, jos instituutiot olisi suojeltu, kompromisseja tehty ja ääriliikkeiden valtaa hillitty. Hänen mukaansa amerikkalaiset saivat juuri ne poliitikot, jotka he ansaitsivat – tai eivät tehneet mitään todistaakseen, että ansaitsivat parempaa.
Nyt toivon, että menet hetkeksi seisomaan ikkunan eteen, katselet maisemaa ja mietit, että mitä tämä kaikki voisi maailmanjärjestyksen kannalta lähivuosikymmeninä tarkoittaa.
