Jos nyt ei kuitenkaan venäjän propagandaa täällä toisteta. Mitään sopimusta ei ole tehty.
https://www.nato.int/cps/en/natohq/115204.htm
Jonkun verran “mutaa veteen” tuo, että James Baker, joka oli Bushin ulkoministeri 1990 käytyjen keskusteluiden aikaan sanoi Gorbacheville jotain jota on koitettu tulkita lupauksena, mutta Bakerilla ei ollut mitään laillisia valtuuksia luvata sitä, eikä sitä koskaan formalisoitu sopimuksiin. Tätä Bakerin mokaa Putin koittaa lypsää, mutta tietää itsekkin että Baker puhui ohi suunsa hypoteettisesta tilanteesta ja jotain sellaista jota hän ei voinut yhdysvaltain lakien mukaan luvata.
Tässä keskustelu tekstinä.
Lisättäkööt tähän vielä, että ei kyllä pitäisi olla. Oikeastaan on vaikea keksiä ketään muuta kuin Trump, jossa olisi enemmän tarttumapintaa kuin Vancessa. Jostain syystä Vancen mentorien ja filisofisien oppi-isien ajatukset on jätetty aika pienelle huomiolle. Vancen filosofinen oppi-isä ja henkilökohtainen ystävä Curtis Yarvin on niin sanotun uusreaktionaarisen (NRx) “Dark Enlightenment” liikkeen johtavia ajattelijoita. Kyseinen liikehän vastustaa ajatusta siitä että kaikki osallistuvat demokratiaan, ja on uus monarkistinen. Vance on koittanut puhua jonkun verran näitä monarkistisia aatteita vastaan, mutta hän on kuitenkin sanonut että olisi tehnyt mitä Pence ei tehnyt eli olisi koittanut muuttaa demokraattisten vaalien tuloksen. Hänen mentorinsa, senaatti kampanjansa rahoittajan ja henkilökohtaisen ystävän Peter Thielinkin ajatukset ovat samoilla uus reaktionäärisillä linjoilla demokratiasta. Vaikea keksiä isompaa leimaa kuin demokratian vastustaminen, jota Vance ei kovin hyvin edes koita peitellä.
Laitetaan vielä myös laajempi artikkeli Yarvinista
Yarvin myös itse tykkää Taru sormusten herrasta muuten, kuten tässä blogi tekstissä käyttää Hobbiteja ja haltijoita sijaisina republikaaneille ja demokraateille. En lähde tulkitsemaan mistä kumpuaa tämä reaktionäärien halu siteerata Tolkienia, ehkäpä Vancekin perii sen Yarvinilta.
Loppuun vielä jotain ihan muuta tähän samaan viestiin. Kirjallisuutena kiinnostuneille voisin suositella Rick Perlstein sarjaa uudenlaisen konservatismin noususta yhdysvalloissa. Sarjassa on neljä kirjaa, “Before the Storm: Barry Goldwater and the Unmaking of the American Consensus”, “Nixonland: The Rise of a President and the Fracturing of America”, “The Invisible Bridge: The Fall of Nixon and the Rise of Reagan” ja “Reaganland: America’s Right Turn 1976-1980”. Sarja alkaa vuoden 1964 vaaleista, joissa Barry Goldwater nousi Republikaanien ehdokkaaksi Trumppimaisesti puolueen sisäpiirin vastustuksesta huolimatta, mikä lopulta aiheutti puolueiden uudelleen jakautumisen ja lopulta uskonnollisen oikeiston nousun. Olen itse lukenut vasta tämän ensimmäisen osan, mutta sen perusteella voin jo suositella koko sarjaa, ja loputkin osat on tilauksessa.
Kaneettina vielä, Goldwaterista on piirrettävissä jonkunlainen linja uskonnolliseen politiikkaan yhdysvalloissa, kuten siihen että raamattu on tekemässä tietään julkisiin kouluihin ja politiikkaa perustetaan raamatusta haettuun tulkintaan maailmasta (esim abortti kiellot), mutta Goldwater itse oli jyrkästi uskonnon ja politiikan sekoittamista vastaan, ja sanoi mm. seuraavaa
Mark my word, if and when these preachers get control of the [Republican] party, and they’re sure trying to do so, it’s going to be a terrible damn problem. Frankly, these people frighten me. Politics and governing demand compromise. But these Christians believe they are acting in the name of God, so they can’t and won’t compromise. I know, I’ve tried to deal with them.
Tätä kun peilaa Vancen ja Heritage Foudnationin äärimmäiseen raamatun tulkintaan pohjautuvaan politiikkaan, vaikuttaa siltä että Goldwaterin pelko tuli toteen.