Uusi normaali vai pysyvä häiriö - inflaatio, elvytys ja talouskasvu

Tervehdys! Eräs makrotalouden seuraaja lähetti minulle sähköpostilla osuvan kirjoituksensa eurotaloudesta, ja julkaisen sen tässä hänen luvallaan. Teksti sisältää hyviä huomioita nykyisestä kriisistä ja talousympäristöstä, vaikka sen lopussa maalaillaan aika tummanpuhuvaa kuvaa eurotaloudesta ja osakemarkkinasta. Lukuiloa!

MONEY FOR NOTHING AND TRICKS FOR FREE

Jos 20 vuotta sitten joku talouden asiantuntija olisi osannut ennustaa maailmantalouden nykytilan sellaiseksi kuin se nyt on, hän olisi saanut palkakseen mehevät röhönaurut. Kukapa olisi voinut uskoa, että siirrymme vähitellen käytännössä keskuspankkikapitalismin aikakauteen. Velkamäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ja samalla talouteen vakauteen liittyvät riskit ovat lisääntynet merkittävästi.

Finanssikriisin, eurokriisin ja koronakriisin yhteydessä taloutta on tuettu mittavilla osto-ohjelmilla. Keskeisten keskuspankkien taseiden prosenttiosuudet BKT:sta ovat nousseet hyvin korkealle; esimerkiksi EKP:n tase on noin 70% ja FED:n vajaat 40% alueen BKT:sta. Taloutta puhdistavan laskusuhdanteen sietäminen tai rakenteellisten muutosten tekeminen näyttää lähes ylivoimaiselta tehtävältä demokraattisten maiden hallituksille. Ja miksi tehdäkään ikäviä päätöksiä, ilmaista keskuspankin lainarahaa on tarjolla yllin kyllin. Näin olemme voineet elää reippaasti yli varojemme ja pitää yllä keinotekoisen korkeaa elintasoa jo parikymmentä vuotta. Ja kun yhteiskunnan eliitti on vielä hyötynyt tästä rahatulvasta selkeästi eniten, on kaikilla ollut syytä leveään hymyyn.

JONAKIN AAMUNA ENNEN SARASTUSTA…

Olemmeko me oikeasti keksineet ikuisen vaurauden lähteen, loputtomasti ja iloisesti rahaa kehräävän sammon? Modern Monetary Theory julistaa omalta osaltaan tätä ilosanomaa, eihän julkisen sektorin velkoja tarvitse koskaan maksaa takaisin.

Oma käsitykseni on se, että olemme astuneet viime vuosina todella vaarallisille vesille talouden vakauden suhteen. Erittäin raskaan velkakuorman kanssa kipunoiva talous on saanut nyt kahden vuoden sisään kaksi massiivista shokkia: korona-pandemian ja avoimeksi sodaksi roihahtaneen Ukrainan konfliktin. Pelkään pahoin, että laskun eräpäivä on koittamassa.

Mielestäni globaalin talouden heikoin lenkki on euroalue ja tämän takia siihen tulee kohdistumaan jatkossa suuri paine. Miksi näin on?

EKP on ollut puun ja kuoren välissä jo pitkään. Inflaatio on nostanut voimakkaasti päätään, mutta korkojen nosto heikentäisi talouskasvua. Lisäksi heikossa hapessa olevat euromaat kuten Italia ja Kreikka eivät käytännössä kestä pientäkään korkojen nousua. Ilman EKP:n velkakirjojen ostoohjelmia näiden maiden lainakorot pomppaisivat rajusti ylöspäin. Tässä tilanteessa EKP on valinnut selkeästi kasvu + inflaatio -toimintalinjan. Ohjauskorko pidetään nollassa niin pitkään kuin suinkin mahdollista ja talouskasvun toivotaan viriävän. Samaan aikaan inflaatio syö lainojen reaaliarvoa.

Vertailun vuoksi USA:ssa tilanne on selkeästi parempi. Kuten edellä todettiin, FED:in tase suhteessa BKT:n on lähes puolet pienempi kuin EKP:llä. Talous on huomattavasti dynaamisempi ja vähemmän viennistä riippuvainen kuin Euroopassa. Dollarin arvon puolustamiseksi FED pystyy tarvittaessa nostamaan ohjauskorkoa melko kivuttomasti 2% - 3% haarukkaan. Euroopassa jo yhden prosenttiyksikön nosto ravistelisi rajusti talouden rakenteita. Kysymys ei todellakaan ole sitä, etteikö EKP ymmärtäisi inflaatioriskin vakavuutta, mutta sillä ei yksinkertaisesti enää ole sopivia instrumentteja tilanteen ratkaisemiseen. Juuri se seikka, ettei keskuspankki pysty puolustamaan omaa valuuttaansa koronnostolla, osoittaa selkeästi euroalueen vakauden heiveröisyyden.

Euron arvo heikkenee, mikä nostaa puolestaan tuontihintoja ja lisää inflaatiopaineita. Energian hinnan raju nousu kirpaisee syvältä tuontienergiasta hyvin riippuvaista Eurooppaa. Ruuan hinnassa on voimakkaita nousupaineita. On väistämätöntä, että myös palkkainflaatio alkaa jylläämään ihmisten tuskastuessa jatkuvaan hintojen nousuun. Lisäksi myös länsimaiden ja Venäjän suhteissa alkava uusi jääkausi aiheuttaa talouden hiipumista euroalueella. Myös Eurooppaan kohdistuva pakolaistulva Ukrainasta ja mahdollisesti myöhemmin Lähi-idästä kuormittaa rankasti yhteiskuntien rakenteita.

Lisäksi yleisiä talousnäkymiä heikentää myös se, että pandemia on iskenyt lujaa kehittyviin talouksiin. Kryptovaluuttojen epävakaus luo myös painetta talouteen. Sivumennen sanoen pidän kryptovaluuttoja pyramidihuijauksen evoluutiomuotona.

HUOMAAT ETTÄ MUSTA…

Ukrainan kriisi antaa Ranskalle ja Italian hienon mahdollisuuden ajaa päätavoitettaan EU:ssa: yhteisvastuun lisäämistä. Myös Saksa näyttää taipuvan näiden kahden EU:ssa johtoaseman ottaneen maan tahtoon. Luulenpa, että Venäjän kohdistuvien pakotteiden talousvaikutusten kompensoimiseksi EU:hun perustetaan pikavauhtia jonkinmuotoinen ”Ukraina-paketti”, jonka idea on kutakuinkin sama kuin korona-elvytyspaketissa. EU:n yhteiseen piikkiin otetaan velkaa, joka jaetaan hyvin eteläpainotteisesti ja luvataan maksaa takaisin sitten joskus. Myös vihreä siirtymä tarvitsee tuekseen samanlaisen ja todella järeän ”sosiaalipaketin”. Ja kukapa näitä nyt nykytilanteessa tohtisi vastustaa, ollaanhan tässä pelastamassa yhdessä maailmaa. Kun vastuut ovat yhteisiä, talouskuri on jatkossa käytännössä kuollut kirjain. Tällaisessa tilanteessa itseään säästöillä kuristava maa harjoittaa tavattoman typerää politiikkaa. Esimerkiksi Italia on vastikään ilmoittanut kahdesta kotitalouksille suunnatusta tukipaketista energian hinnannousun subventoimiseksi yhteisarvoltaan 18 miljardia euroa. Suomen turvallisuuspoliittisen aseman heikkeneminen varmistaa sen, ettei Suomellakaan ole enää kanttia edes yrittää vastustaa yhteisvastuupolitiikkaa. Euroopan unioni muuttuu näin selkeästi sääntöpohjaisesta unionista poliittiseksi unioniksi, jossa tiukat velkakurisäännökset ovat muisto vain.

On selvää, että euroalueen talous ajautuu stagflaatiotilaan loppuvuoden aikana. Talous hiipuu ja inflaatio nousee vähintäänkin lähelle kaksinumeroisia lukuja. Merkittävin ja kriittisin ero 1970-luvun tilanteeseen on kuitenkin se, että meillä on vielä lisärasitteenamme valtava velkataakka.

AURINKO NOUSEE…

Koko eurojärjestelmä oli alunperinkin poliittinen luomus, johon jäi paljon perustava laatua olevia valuvikoja. Poliittisen päätöksenteon heikkous ja EKP:n raskaat virheet ovat johtaneet tilanteeseen, joissa talouden krooniseen heikkouteen ja kaikkiin häiriöihin on vastattu aina samalla kaavalla, syöttämällä markkinoille rajusti uutta likviditeettiä. Velkaa velan päälle, yksinkertainen ja helppo patenttiratkaisu. Ohjauskorko on ollut jo pitkään nolla prosenttia. Korko-ohjauksen ja rahan tarjonnan yhteisvaikutuksesta EKP on säätänyt rahapolitiikan kokonaisvaikutuksen yhtä keveäksi kuin se olisi painamalla ohjauskorko arviolta viisi prosenttia miinukselle. Ohjauskoron nostoa tullaan taas lykkäämään hamaan tulevaisuuteen Ukrainan kriisin varjolla.

Venäjälle asetetut pakotteet osuvat kipeästi euroalueen omaankin nilkkaan. Valtiot, pankit ja yritykset joutuvat ottamaan massiivisia iskuja vastaan. Euroalue on jo nyt Italian pankkivanki, koska kaatuessaan Italia veisi koko euroalueen mukanaan. Siksi EKP kaivaa takataskustaan viimeisenkin kikkakolmosen pitääkseen Italian pystyssä. Ja se tulee maksamaan paljon muille jäsenmaille.

Kiihtyykö inflaatio hallitsemattomaksi hyperinflaatioksi vai kaatuuko pankkisektori luottotappioihin? Pidän erittäin todennäköisenä, että finanssikriisi pyritään estämään kaikin mahdollisin keinoin. Näin ollen EKP joutuu uhraamaan pakkotilanteessa euron arvon. Valtioiden budjetit eivät ole lähelläkään tasapainoa, joten EKP ei pysty perääntymään elvytyksestä. Eikä Ukrainan kriisi tule jäämään viimeiseksi, uusia riittää aivan varmasti.

Eräänä päivänä aurinko nousee ja sijoittajat huomaavat, että EKP on menettänyt tilanteen hallinnan. Samaa jargonia toistetaan päivästä toiseen ja työkalupakki ammottaa tyhjyyttään. Silloin se kaikkein tärkein – luottamus keskuspankkia kohtaan – menetetään ja aurinko laskee. Euron kaatumisen myötä koko maailman talous sukeltaa ja syvälle. Vuonna 1929 pörssikurssit sulivat hetkessä 89 % ja vuosina 2007-09 yhteensä 49 %. Jälkimmäinen prosenttiluku voisi olla aika lähellä totuutta.

Talouden pohjavirran imu voimistuu päivä päivältä ja putouksen kumu kuuluu jo kauas.

56 tykkäystä