Meillä kaikilla varmaan erilainen salkku ja näkemys elämään. Minulla on käteisenä 2-3 vuoden täällä Aasiassa elämiseen tarvittavat varat joten pystyn hajauttamaan myös myynnit ostojen lisäksi. Verotus ei ole se määräävä tekijä. Optimuksen kanssa saatetaan olla vanhoja taistelutovereita travianista 
4 tykkäystä
Olen lähestynyt elämiseen tarvittavan kassan hallintaa vuoden näkökulmasta. Osingot on jonkunlaisena runkona vuotta budjetoitaessa, minkä päälle tehdään tarvittavat myynnit. Pyrin arvioimaan vuoden etukäteen, jotta ei tarvitse tehdä pakkomyyntejä.
Vuodet eivät ole samanlaisia eikä tavoitteena olekaan saada jotain tiettyä prosenttia tuottona joka vuosi, vaan likvidoin salkkua tilanteen mukaan.
Viime vuosi oli äärimmäisen huono, mutta se oli pitkän nousukauden jälkeen odotettavissa. Lisäksi verottajalle piti kaivaa ylimääräinen satatonninen edellisvuoden asunnonoston takia, joten se aiheutti ylimääräistä ahdistusta.
Tulojen ohella menotkin elävät aaltoillen. Jonain vuonna pitää ostaa pesukone, muttei joka vuosi. Autoa ei toivottavasti tarvitse ostaa nykyisen jälkeen.
Joillekin meidän elämäntyyli voi näyttäytyä köyhäilynä, mutta verrattuna vaikka lasten kavereiden perheisiin, olemme kyllä muutaman naksun siellä rikkaampien sektorilla.
41 tykkäystä
Onko kuva omasta salkusta? Millä sait aikaan tämän vuoden nousun? Ilmeisesti johdannaisia, mitä…?
Itse swing-treidaaja ja turbolongeilla pelaaja, 5v kuvaaja aika samanlainen kuin sinulla, mutta tuo jyrkkä loppunousu puuttuu (vielä) 
2 tykkäystä
Tuotto leivottu kahden osakkeen taktiikalla ja vivuttamalla 
-90 luvun laman nähneenä sijoituspäätöksiäni on aina leimannut suhdanteiden huomioiminen ja laskusuhdanteiden pelko. Siinä ei paljoa hajautus auta, kun kökkö osuu tuulettimeen.
Aloin jo 2016 tosissani pelkäämään 0 korkoa ja sen seurauksia. Pistin kaikki rahat kiinni 2017 erittäin alhaisen PE-luvun yhtiöön, jonka kasvun ja kassavirran oletin kantavan vähän pidemmänkin turbulenssin yli.
Viime vuoden lokakuusta alkaen myin em. lappuista 60% ja ostin tilalle entistä erittäin korkean PE luvun hitti kasvuyhtiötä. Ei sillä, että en olisi enää uskonut aikaisempaan sijoitukseeni, mutta joskus on uskallettava, jos näkee tilaisuuden.
Yllättäen kumpikin lapuista nousi noin 50% viidessä kuukaudessa.
Kuva on henkilökohtaisesta salkustani, jossa on ollut jatkuvasti noin 30% kasvava vipu. Salkusta on vuosien aikana myös syöty suurempien elämiseen liittyvien hankintojen johdosta. Arvelen että Nordnetin systeemi laskee tuottoa sijoitetulle pääomalle. Joten jos salkussa on vipua ja jos nostaa omaa pääomaa pois, voi päästä aika näyttäviin tuottolukemiin. Varmasti ihan oikein ja perusteltua.
Itse ehkä mieluummin kuitenkin arvioin omaa sijoitustoimintaani ikään kuin aikajänteellä: mikä oli salkun arvo alkuvuodesta, mikä loppuvuodesta kuormasta syönnit huomioiden ja siitä lasketaan tuotto.
Minulla on myös osuus osakeyhtiön salkkuun, jonka koostumus on ollut yleensä sama kuin henkilökohtaisen salkkuni. Mutta yhtiön salkussa ei ole vipua ja nostetut osingot on pääsääntöisesti sijoitettu takaisin yhtiöön lainana, jolloin arvo-osuustilin nostot ja sijoitukset kumoavat toisensa.
Yhtiön salkku tuotti lokakuun puolesta välistä helmikuun loppuun mennessä sen 50%. Ja vuodesta 2014 tuotto on nyt pyörinyt 500% nurkilla.
14 tykkäystä
Muy interesante ja samaa mieltä 
- paljon enemmän saa irti paikallista kieltä osaamalla. Jo pienistäkin perusfraaseista on apua esim. ranskisten kanssa, tulee vaan parempaa kohtelua kun osaa hiukan paikallista. Sitten kysymys: missä Euroopan maassa saa osakkeiden myyntivoitot verovapaasti ja osingot 15% lähdeverolla? Onnistuuko EU:n sisällä?
5 tykkäystä
Listataan nyt alkuun vaikka Belgia, Luxemburg ja Slovakia, tietyillä rajoituksilla mihin pitää perehtyä. Tässä yleiskatsaus Euroopan luovutusvoittoverotukseen:
Sitten Suomen nappaama lähdevero osingoista riippuu verosopimuksesta:
Belgiassa tosin on myös pieni varallisuusvero, “solidariteettivero”.
Asuinmaan itsensä osinkoverotus sitten taas vaihtelee, mutta kun Suomen ottaman 15% saa vähentää niin ei välttämättä jää mitään maksettavaa asuinmaahan.
Edit: Bulgaria taitaa pistää vielä paremmaksi, osakkeiden myyntivoitot verovapaita ja Suomiosinkojen lähdevero vain 10%. Siinäpä halpa maa eläköityä Mustameren rannalle;)
12 tykkäystä
Virossa ja Latviassa, jos tekee kauppaa yrityksen kautta.
Mutta pitäähän ne rahat myös saada yrityksestä omaan taskuun eli mikä on kokonaisverotus matkalla omalle tilille
Joo siinä tapauksessa toki 25% mikäli nostaa ulos firmasta
Vau, kiitos paljon kattavasta paketista - muchas gracias! 
miksi näin? maksatko korkoa takaisinsijoitetulle osingoille?
Vastaan lyhyesti otsikon kysymykseen; kiitos kysymästä, onko kokemuksia, jo useammalta vuodelta. “Vapautta” tosin rajoittavat kaikenlaiset omasta omaisuudesta huolehtimisen tehtävät. Näistä syntyy myös rytmiä päiviin ja aina uutta opittavaa. Summana sanottakoon, että kun lisärahan tai tavaran hankkimisen tavoitteet eivät säädä arkea, pitää sille löytää ihan uudet ja jokaiselle omanlaisensa säätelijät, eikä tämä ole haasteetonta, aina hauskaakaan.
17 tykkäystä
Niin se muuten tosiaan itselläni päivittyi status vapaaherrasta yrittäksi.
En toisaalta pane pahakseni, paljon kivempi nyt kyselijöillekin todeta, että minullakin on oikeita töitä. Sijoittaja-arvonimellä ei saa kavereita, mutta yrittämisestä löytyy rupateltavaa.
Pyrin kuitenkin tuon vapaus -osan säilyttämään läsnä elämässä kaikesta huolimatta🙂
31 tykkäystä
Hyvä kirjoitus! Olisi tosi kiinnostavaa kuulla tästä enemmänkin ja etenkin jos on jotain ajatuksia/neuvoja/kokemuksia joita kannattaisi huomioida uuden arjen rakentamisessa? Yllättikö jokin asia tai onko asioita jotka olisit tehnyt toisin kun olet pidempään ollut poissa päivätöistä?
3 tykkäystä
Hienoa että vapaus on saavutettu.
Ja jaksamista (epähauskojen)haasteiden kanssa. Haasteen nimihän taitaa olla valinnanvapaus ja tosiaan ei kaikille ihan helppoa tai hauskaa ole.
Vinkkinä: jos terveys ja muut olosuhteet sallivat, niin (rytmin)säätelyä voi hakea esim. palkkatyöstä (tai palkattomasta työstä), vaikkei se raha olisikaan enää motivaattori.
6 tykkäystä
Mä hieman haastan niitä miljoonasalkku-tavoitteita hyvään elämään, eli tosi paljon riippuu siitä mitä haluaa ja mitä jo on ja mitä haluaa lisää. Eli sikäli komppaan VPKeta
Itse pärjään kutakuinkin 2000e kuukausibudjetilla. Palkasta on mennyt jo vuosia yli kolmannes osakkeisiin.
Nyt tavoittelen 30te osinkotuloja ja siihen päälle sitten tarpeen mukaan voi myydä pääomaa jos tilanne vaatii. Matkaa on edistynyt hyvin, joten sikäli henkinen taloudellinen vapaus on saavutettu, eli ei ole enää palkka se ainoa työssä kiinni pitävä voima.
40 tykkäystä
Ajattelin kirjoitella päivityksen omista kokemuksista kun alkaa olla noin vuosi siitä kun jäin pois päivätöistä. Alla ajatuksenvirtaa ja havaintoja.
Itselläni vapaaherraksi jäämiseen liittyi myös muutama huoli ja kysymysmerkki. (Näistä on keskusteltu muissakin threadeissa täällä.) Kun on puolet elämästään ollut todella intohimoinen työelämän suhteen, saanut tuolta paljon ja kokenut sen hyvin tärkeäksi niin miltä tuntuu jättää se taakseen? Entä sosiaalinen elämä kun ei ole samanlaista syytä pitää yhteyttä kollegoihin tai networkata? Kävisikö aika pitkäksi tai tuntuisiko elämä jotenkin tasapaksulta?
Omalla kohtaa yllätyin siitä miten turhilta nuo kaikki huolet ainakin tässä vuoden tienoolla tuntuivat. Elämä jatkuu kiireisenä ja sosiaalisena. Lasten koulu ja perheen arki luo rytmityksen ihan itsestään ja vaimon kanssa voi harrastaa enemmän kun kummallakin on päivisin aikaa. Itseasiassa tuntuu siltä että hoppua on vähän turhaksikin ja välillä mietityttää miten ihmeessä sitä sai asiat hoidettua kun teki 50-60 tuntista työviikkoa? Tylsistymään en ole päässyt vielä ollenkaan ja elämän sisältöä tosiaan löytää kyllä kaikkialta toimiston ulkopuoleltakin.
Itseasiassa olen yllättynyt siitä miten vähän työrintama nyt kiinnostaa. Nuorempana ajattelin että jos voin jäädä pois päivätöistä kulutan aikaa sparraten uutta startup generaatiota, mutta ei tuo tunnu nyt oikein tärkeältä. Huomaan tuntevani piston sydämessä, kun on sellainen olo että työasioista kuuluisi olla yhä kiinnostunut. Mutta ei ja hyvä niin.
Sijoittamista seuraan kyllä suurella mielenkiinnolla. Siitä on tullut kiehtova harrastus joskaan en juuri asian suhteen stressaa. Toki salkun kehitys on asia joka vaikuttaa merkittävästi omaan elämään joten siinä mielessä tärkeää.
Päällimmäisenä mielessä on syvä kiitollisuus siitä että on omaa aikaa ja voi olla niin läsnä läheisten ihmisten elämässä eikä aina jollain maailmanvalloitusodysseijalla. Tuo seikkailu oli hienoa ja antoisaa, mutta myös kuluttavaa. Upeaa että sai tehdä sitä aikansa ja vielä hienompaa olla nyt tässä seuraavassa elämänvaiheessa. Huomaan etten kaipaa takaisin, enkä oikeastaan kaipaa edes adrenaliinia, vauhtia ja vaaratilanteita. Elämä on merkityksellistä ilmankin.
135 tykkäystä
En ole vielä vapaaherra, mutta eniten varhaisessa eläköitymisessä epäilyttävät juuri työn tuoman merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden katoaminen sekä rytmin/säännöllisyyden katoaminen elämästä.
Lapset tietysti tuovat hyvänlaista rytmiä elämään. Ei voi elää vain omilla ehdoillaan ja olla tekemättä mitään. (Väkisin tulee miettineeksi, kuinka moni firettäjä alkoholisoituu täysin.)
Kauppalehden kolumnisti oli taannoin sitä mieltä, että firetyksen/taloudellisen riippumattomuuden poistuminen julkisesta keskustelusta on ainoastaan hyvä asia. Kirjoitin blogiin vastineen:
13 tykkäystä
En kyllä ymmärrä, miten tyhjäpää pitää olla, että tarvitsee täysipäiväisen palkkatyön välttääkseen tylsistymisestä johtavan alkoholisoitumisen.
Elämässä on vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä, kun vain olisi aikaa.
55 tykkäystä
Olen samaa mieltä siitä, että mielekästä tekemistä varmasti löytää.
Suomessa kuitenkin on noin 400 000 töissä käyvää alkoholistia, joille vakituinen työsuhde on ainoa asia, mikä erottaa heidät täydellisestä retkahtamisesta.
49 tykkäystä