Muy interesante ja samaa mieltä 
- paljon enemmän saa irti paikallista kieltä osaamalla. Jo pienistäkin perusfraaseista on apua esim. ranskisten kanssa, tulee vaan parempaa kohtelua kun osaa hiukan paikallista. Sitten kysymys: missä Euroopan maassa saa osakkeiden myyntivoitot verovapaasti ja osingot 15% lähdeverolla? Onnistuuko EU:n sisällä?
5 tykkäystä
Listataan nyt alkuun vaikka Belgia, Luxemburg ja Slovakia, tietyillä rajoituksilla mihin pitää perehtyä. Tässä yleiskatsaus Euroopan luovutusvoittoverotukseen:
Sitten Suomen nappaama lähdevero osingoista riippuu verosopimuksesta:
Belgiassa tosin on myös pieni varallisuusvero, “solidariteettivero”.
Asuinmaan itsensä osinkoverotus sitten taas vaihtelee, mutta kun Suomen ottaman 15% saa vähentää niin ei välttämättä jää mitään maksettavaa asuinmaahan.
Edit: Bulgaria taitaa pistää vielä paremmaksi, osakkeiden myyntivoitot verovapaita ja Suomiosinkojen lähdevero vain 10%. Siinäpä halpa maa eläköityä Mustameren rannalle;)
12 tykkäystä
Virossa ja Latviassa, jos tekee kauppaa yrityksen kautta.
Mutta pitäähän ne rahat myös saada yrityksestä omaan taskuun eli mikä on kokonaisverotus matkalla omalle tilille
Joo siinä tapauksessa toki 25% mikäli nostaa ulos firmasta
Vau, kiitos paljon kattavasta paketista - muchas gracias! 
miksi näin? maksatko korkoa takaisinsijoitetulle osingoille?
Vastaan lyhyesti otsikon kysymykseen; kiitos kysymästä, onko kokemuksia, jo useammalta vuodelta. “Vapautta” tosin rajoittavat kaikenlaiset omasta omaisuudesta huolehtimisen tehtävät. Näistä syntyy myös rytmiä päiviin ja aina uutta opittavaa. Summana sanottakoon, että kun lisärahan tai tavaran hankkimisen tavoitteet eivät säädä arkea, pitää sille löytää ihan uudet ja jokaiselle omanlaisensa säätelijät, eikä tämä ole haasteetonta, aina hauskaakaan.
17 tykkäystä
Niin se muuten tosiaan itselläni päivittyi status vapaaherrasta yrittäksi.
En toisaalta pane pahakseni, paljon kivempi nyt kyselijöillekin todeta, että minullakin on oikeita töitä. Sijoittaja-arvonimellä ei saa kavereita, mutta yrittämisestä löytyy rupateltavaa.
Pyrin kuitenkin tuon vapaus -osan säilyttämään läsnä elämässä kaikesta huolimatta🙂
31 tykkäystä
Hyvä kirjoitus! Olisi tosi kiinnostavaa kuulla tästä enemmänkin ja etenkin jos on jotain ajatuksia/neuvoja/kokemuksia joita kannattaisi huomioida uuden arjen rakentamisessa? Yllättikö jokin asia tai onko asioita jotka olisit tehnyt toisin kun olet pidempään ollut poissa päivätöistä?
3 tykkäystä
Hienoa että vapaus on saavutettu.
Ja jaksamista (epähauskojen)haasteiden kanssa. Haasteen nimihän taitaa olla valinnanvapaus ja tosiaan ei kaikille ihan helppoa tai hauskaa ole.
Vinkkinä: jos terveys ja muut olosuhteet sallivat, niin (rytmin)säätelyä voi hakea esim. palkkatyöstä (tai palkattomasta työstä), vaikkei se raha olisikaan enää motivaattori.
6 tykkäystä
Mä hieman haastan niitä miljoonasalkku-tavoitteita hyvään elämään, eli tosi paljon riippuu siitä mitä haluaa ja mitä jo on ja mitä haluaa lisää. Eli sikäli komppaan VPKeta
Itse pärjään kutakuinkin 2000e kuukausibudjetilla. Palkasta on mennyt jo vuosia yli kolmannes osakkeisiin.
Nyt tavoittelen 30te osinkotuloja ja siihen päälle sitten tarpeen mukaan voi myydä pääomaa jos tilanne vaatii. Matkaa on edistynyt hyvin, joten sikäli henkinen taloudellinen vapaus on saavutettu, eli ei ole enää palkka se ainoa työssä kiinni pitävä voima.
40 tykkäystä
Ajattelin kirjoitella päivityksen omista kokemuksista kun alkaa olla noin vuosi siitä kun jäin pois päivätöistä. Alla ajatuksenvirtaa ja havaintoja.
Itselläni vapaaherraksi jäämiseen liittyi myös muutama huoli ja kysymysmerkki. (Näistä on keskusteltu muissakin threadeissa täällä.) Kun on puolet elämästään ollut todella intohimoinen työelämän suhteen, saanut tuolta paljon ja kokenut sen hyvin tärkeäksi niin miltä tuntuu jättää se taakseen? Entä sosiaalinen elämä kun ei ole samanlaista syytä pitää yhteyttä kollegoihin tai networkata? Kävisikö aika pitkäksi tai tuntuisiko elämä jotenkin tasapaksulta?
Omalla kohtaa yllätyin siitä miten turhilta nuo kaikki huolet ainakin tässä vuoden tienoolla tuntuivat. Elämä jatkuu kiireisenä ja sosiaalisena. Lasten koulu ja perheen arki luo rytmityksen ihan itsestään ja vaimon kanssa voi harrastaa enemmän kun kummallakin on päivisin aikaa. Itseasiassa tuntuu siltä että hoppua on vähän turhaksikin ja välillä mietityttää miten ihmeessä sitä sai asiat hoidettua kun teki 50-60 tuntista työviikkoa? Tylsistymään en ole päässyt vielä ollenkaan ja elämän sisältöä tosiaan löytää kyllä kaikkialta toimiston ulkopuoleltakin.
Itseasiassa olen yllättynyt siitä miten vähän työrintama nyt kiinnostaa. Nuorempana ajattelin että jos voin jäädä pois päivätöistä kulutan aikaa sparraten uutta startup generaatiota, mutta ei tuo tunnu nyt oikein tärkeältä. Huomaan tuntevani piston sydämessä, kun on sellainen olo että työasioista kuuluisi olla yhä kiinnostunut. Mutta ei ja hyvä niin.
Sijoittamista seuraan kyllä suurella mielenkiinnolla. Siitä on tullut kiehtova harrastus joskaan en juuri asian suhteen stressaa. Toki salkun kehitys on asia joka vaikuttaa merkittävästi omaan elämään joten siinä mielessä tärkeää.
Päällimmäisenä mielessä on syvä kiitollisuus siitä että on omaa aikaa ja voi olla niin läsnä läheisten ihmisten elämässä eikä aina jollain maailmanvalloitusodysseijalla. Tuo seikkailu oli hienoa ja antoisaa, mutta myös kuluttavaa. Upeaa että sai tehdä sitä aikansa ja vielä hienompaa olla nyt tässä seuraavassa elämänvaiheessa. Huomaan etten kaipaa takaisin, enkä oikeastaan kaipaa edes adrenaliinia, vauhtia ja vaaratilanteita. Elämä on merkityksellistä ilmankin.
135 tykkäystä
En ole vielä vapaaherra, mutta eniten varhaisessa eläköitymisessä epäilyttävät juuri työn tuoman merkityksellisyyden ja yhteisöllisyyden katoaminen sekä rytmin/säännöllisyyden katoaminen elämästä.
Lapset tietysti tuovat hyvänlaista rytmiä elämään. Ei voi elää vain omilla ehdoillaan ja olla tekemättä mitään. (Väkisin tulee miettineeksi, kuinka moni firettäjä alkoholisoituu täysin.)
Kauppalehden kolumnisti oli taannoin sitä mieltä, että firetyksen/taloudellisen riippumattomuuden poistuminen julkisesta keskustelusta on ainoastaan hyvä asia. Kirjoitin blogiin vastineen:
13 tykkäystä
En kyllä ymmärrä, miten tyhjäpää pitää olla, että tarvitsee täysipäiväisen palkkatyön välttääkseen tylsistymisestä johtavan alkoholisoitumisen.
Elämässä on vaikka mitä mielenkiintoista tekemistä, kun vain olisi aikaa.
55 tykkäystä
Olen samaa mieltä siitä, että mielekästä tekemistä varmasti löytää.
Suomessa kuitenkin on noin 400 000 töissä käyvää alkoholistia, joille vakituinen työsuhde on ainoa asia, mikä erottaa heidät täydellisestä retkahtamisesta.
49 tykkäystä
Vapaat
Erittäin mielenkiintoinen ketju, jonka löysin sattumalta vasta äskettäin. Hyvät ketjut on syytä palkita oman polun tulkinnalla. Tässä siis omani lyhyesti.
Jäin viimeisestä työpaikastani sivuun 2019 noin 47 vuotiaana.
Takana oli 23 vuotta työelämää, yrittäjyyttä ja muutama kohtuullinen exit.
Tavoitteena ei ollut luopua kokonaan työelämästä, mutta muokata sisältöä, tekemistä ja vaatimuksia. Unelmissa oli toki pitkään ollut ”Firetys” ja sen taka-ajatuksena ennen kaikkea vapaus.
Jäätyäni pois toimarin hommista aloin opiskelemaan sijoittamista ammattimaisesti, etsin muutaman hallituspaikan ja ostimme talon Italiasta.
Nyt reilu neljä vuotta myöhemmin meillä on pari airbnb -kohdetta Italiassa (www.agnesandalbin.com) olen yhä 3-4 hallituksessa ja tänä vuonna olen toiminut interim CMO -tehtävissä. Sijoittaminen on ammattimaista (= suurin tulonlähde selkeästi)
Koronavuodet ilman jatkuvaa työtä olivat aika vaikeita ja välillä oli vaikea löytää ”täyttymystä” arjessa. Nyt ajatukset ovat muuttuneet ja arjen tasapaino hyvällä mallilla. En kaipaa takaisin oravanpyörään ja elämä kahden maan välissä toimii hyvin.
Itse asiassa pohdin uskaltaisinko olla vuoden tai kaksi ilman roolia yrityselämässä. Suunnittelen sapattivuotta vuodelle 2025. Ajatuksenamme on reissata vuosi ympäri palloa.
Olisi hienoa jos tämä lanka tai joku muu foorumi muodostuisi samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten foorumiksi - mikä siinä sitten on yhdistävä tekijä? Vapaus, vauraus vai oman tien kulkeminen?
Kiitos erinomaisista teksteistä! V
96 tykkäystä
Edellisiin viesteihin liittyen, tästä on uskoakseni ”tylsistymistä” enemmän kyse jos jää pois työelämästä. Vaihtoehtoinen sana täyttymykselle voisi olla merkityksellisyys.
Ja sehän selviää vasta ajan kanssa miten siihen lisääntyneeseen vapaa-aikaan ja oravanpyörän puutteeseen kenenkin psyyke reagoi. Joitakin kuukausia tuo varmaan sopii suurimmalle osalle, mutta vasta pidemmällä pätkällä näkee onko elämässä riittävästi muuta merkityksellisyyden tunnetta tuovaa sisältöä vai onko oma identiteetti pyörinyt kenties turhan paljon duunin ympärillä.
20 tykkäystä
Ostakaa kitara tai joku muu musiikkivempain. Vuoden olen nyt soitellut kitaraa 2-3 tuntia päivässä ja voittaa työnteon 100 - 0 
. Ei lopu haasteet …
38 tykkäystä
Tarvehierarkioissa merkityksellisyys elämässä on siellä fyysisten perustarpeiden vastapäädyssä. Se on varmasti hyvin yksilöllistä mitä töistä sillä saralla kukakin kaipaa. Yksi meidät eläimistä erottavasta oman olemassaolon rajallisuuden tiedostamisen siunauksen/taakan sivuoireista on miettiä mitä elämältä haluaa huomennakin.
Ehkä yksi ero tylsistymisen ja merkityksettömyyden välillä voi olla työn ja sen tekemisen merkitys itsetunnolle ja koetulle roolille yhteisössä. Siinä äkkiä voisi varmasti ajautua ‘työn kautta elämiseen’ jossa ylimääräinen panostus omasta elämästä työhön ei välttämättä tuo kaikille sitä iloa ja hyötyä mitä voisi toivoa. Sen sijaan jos kokee että tekee hommaa itselleen ja muille eikä ollakseen jossain roolissa, sehän on mahtavaa.
Joku taas voi oikeasti tavoitella katarttista jonkin merkityksellisen tekemisen tunnetta mikä antaa myös koko elämälle merkityksen tunnetta. On suunnaton etu varmasti jos sen tavoittaa työssä tai muualla niin että sen enempää työ- kuin oma elämäkään ei siitä kärsi. Se että se voi tuoda parhaimmillaan molempiin hyviä juttuja on varmasti ideaali ihanne jota kannattaa joskus jahdata.
15 tykkäystä