Ihmettelen näitä kommentteja miten saa ajan kulumaan ilman oravanpyörää. 3 vuotta pian pois työelämästä eikä todellakaan halua takaisin. Aika vaan kuluu ja päivät täyttyy muusta. Aina joku reissu väliin, kesälläkin mennyt 5 viikkoa pois kotoa. Ulkoilmaharrastuksia jokaiseen vuodenaikaan ja sisähöntsät päälle jos siltä tuntuu. Perhe mukana paljon reissuilla, rouvalla paljon vapaata myös. Toki on noita yrityspuuhia tuossa sivussa itselläkin, mutta alkaa vähitellen melkein kaduttaa nekin, kun tuovat vaan harmaita hiuksia 
76 tykkäystä
Tänä syksynä tulee kahdeksas vuosi täyteen vapaaherruutta. Ei ole kyllä minkäänlaisia ongelmia ollut täyttää vapaa-aikaa aktiviteeteilla.
Itse asiassa haaveilen lasten kasvamisesta, jotta pääsen totisesti vapaalle.
58 tykkäystä
Antiikin Kreikassa tavoitteena oli vapaan miehen elämä. Ja vapaahan on vain mies, jonka ei tarvitse itse tehdä työtä. Vapaan miehen päivä koostui aamulla urheilusta (alasti, öljytty vartalo auringossa kiiltäen), aamupäivällä käyskentelystä plantaasilla (orjien raadantaa tarkastellen), iltapäivällä poliksen asioista puhumisesta agoralla (muiden vapaiden miesten kanssa) sekä illalla filosofoinnista orgioissa. Näin tuli eudaimonia saavutettua.
Siinähän on valmis päiväohjelma jokaiselle vapaaherralle (ja nykyaikana myös -rouvalle), jos ei muuta tule mieleen.
86 tykkäystä
Vaikuttaa lähes normijohtajan työltä eikä miltään vapaaherralta:
- ei tee itse työtä, check
- katselee orjien raadantaa, check
- tyhjänpuhumista pitkät päivät, check.
Ainoastaan tuo öljytty vartalo auringossa kiiltäen ei toteudu.
21 tykkäystä
Proletaarit pois täältä, ei teillä ole kokemuksia vapaaherruudesta/rouvuudesta.
15 tykkäystä
Minä olen ollut 2 ja puoli vuotta nyt vapaaherrana, ikää alle 50v ja ihmetellyt kovin täyspäisinä pitämieni tuttujen kommenttejä, että miten saat aikasi kulumaan ilman työtä, ilmeisesti ma-pe 8-16.
Kaikkeen olen ihmisten kuullut addiktoituvan, viinaan, seksiin, pepsi maxiin, mutta että työhön.
Tekemistä riittä omakotitalossa, prätkässä, veneellä, liikunnassa ja talvet Thaimaassa talolla, prätkässä, veneellä, liikunnassa ym.
Ystävät on tärkeitä ja vaimo tietysti.
58 tykkäystä
Koska aihe on toistuvasti esillä, niin vastaan, vaikka menee vähän ehkä ohi aiheen. En usko, että kovin moni niinkään pelkää tai ihmettelee, etteikö päivät kuluisi ilman töitä, vaan että tylsistyykö ja passivoituuko. Pakko on kuitenkin hyvä motivaattori ja monella työ ylläpitää tietynlaista rytmiä, joka edelleen auttaa pitämään olon tehokkaana. Käytännön esimerkkinä jos on jotain hommia, jotka periaatteessa pitää tehdä, mutta joilla ei ole kiire, niin lomalla ollessa niitä on usein todella helppo lykätä ja vain nauttia siitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Vastaavasti töiden jälkeen vaikka aikaa ei jää paljoa, niin siinä vähässäkin saa usein tehtyä vaikka mitä.
Vapaaherruus on ilmiönä melko uusi ja ovat vieläkin sen verran harvassa, että suurimmalla osalla ei liene muuta kosketuspintaa aiheeseen, kuin eläkeläiset, jotka monet viettävät todella aktiivista elämää, mutta on myös määrällisesti paljon sitä porukkaa, jotka passivoituvat ja heikkenevät ihan pelottavan nopeasti, kun työt viimein loppuvat. Veikkaan, että monelle vapaaherrana eläminen on niin utopistinen ajatus, ettei sitä ole koskaan ikinä oikeasti miettinyt, jolloin mennään intuiition varassa, joka sitten perustuu näihin eläkeläis- ja vapaapäiväesimerkkeihin.
Tämän ketjun henkilöt tuntuvat täyttäneen “työn jättämän aukon” erilaisilla harrastusprojekteilla, joista ainakin osa näyttää jonkinlaiselta yrittäjyydeltä, jossa lienee suurimpana erona työntekoon se, että tekeminen tapahtuu omasta halusta, eikä niinkään elintason asettamasta pakosta. Psykologisesti täysin eri juttu, mutta tekemisen kannalta ei lopulta niinkään.
27 tykkäystä
Kiitos! Tämähän oli upea kiteytys. Samat ajatukset varmasti monella muullakin mutta noin reippaasti ja selkeesti ajatukset sanoiksi puettuna ja tehtynä näen tämän ensimmäisen kerran.
12 tykkäystä
En ihan saanut kiinni tästä. Tarkoitatkos että taloudellinen vapaus, pois töistä jäänti ja vapaaherrailu/rouvailu on ihmiselle on haitaksi pidemmän päälle?
9 tykkäystä
Omassa maailmassani olen vapaaherra kun teen töitä ma-pe, 37,5 tuntia/viikko, työssä jossa viihdyn eikä ole stressistä tietoa. Aika paljon työn ympärillä kun siihen lisätään opiskelut ja yrittäminen päivätyön lisäksi. Olen varmasti tyhjäpää koska en tiedä mitä tekisin kotona. En nauti remppaamisesta ja jos olisi varaa istua kotona niin budjetti olisi sen verran pieni että ei vaan tehdä asioita.
Olen urheillut suht korkealla tasolla ja lopettamisen jälkeen kärsin identiteettikriisistä. Vaikka en ole menestynyt työelämässä niin olen omasta mielestäni hyvä työntekijä ja lopettamisen jälkeen voisin kuvitella että tilanne olisi sama, ei ehkä samassa mittakaavassa mutta kuitenkin.
31 tykkäystä
Jarkko on tainnut kuunnella Nixonia.
“To me, the unhappiest people in the world are those in the watering places, the international watering places like…uhhh…the south coast of France and Newport and Palm Springs and Palm Beach; going to parties every night, playing golf every afternoon, then bridge. Drinking too much, talking too much, thinking too little. Retired. No purpose.”
6 tykkäystä
Erikoista että joku kuvittelee tuntevansa toisen tarpeet paremmin kuin tämä itse. On tottakai luonnollista että ihminen tarvitsee elämälleen jonkun kiintopisteen ja syyn nousta aamulla sängystä ylös, usealle se on työpaikka ja monelle varmaan se on myös elämän tärkeimpiä sosiaalisia kohtaamispaikkoja. Näkeehän näitä lotossa voittaneita työmiehiä jotka juovat itsensä hengiltä muutaman vuoden sisään voitosta kun elämältä häviää pohja. Uskallan myös väittää että iso osa nykyajan pahoinvoinnista ja nuorten mielenterveysongelmista johtuu pakon puutteesta. Ei ole pakko tehdä mitään joten voi jäädä kotiin makaamaan, kyllä yhteiskunta kannattelee. Toisin oli joskus 70-luvulla. No, menee sivuraiteille.
Uskallan silti väittää että ihminen joka tekee säännönmukaisesti töitä 20+ vuotta sen eteen että voi jossain vaiheessa lopettaa työnsä ei jää sitä työpaikkaansa kaipaamaan. Ehkä tällainen ihmisluonne on perustavanlaatuisesti erilainen, en tiedä. Omalla kohdallani keksin valtavasti tekemistä päiviin, varsinkin nyt kun lapset ovat pieniä olisi mukava olla enemmän kotona. Plus olen varsin introvertti enkä kaipaa sosiaalisia kontakteja, töissäkin nuo enemmän ärsyttävät kuin tuovat positiivista lisää päivään.
52 tykkäystä
Osittain ehkä vähän jatkan sivuraiteilla, mutta tyhjyyden fiilis voi tulla muustakin kuin siitä, että lopettaa työt. Jos elämän tavoite on jostain 25 vuotiaasta lähtien ollut saavuttaa tietty taloudellinen taso ja sen saavutettuaan jää samalla työelämästä pois, niin ongelma voi olla vähän siinäkin, että ei ole enää sitä tavoitetta, minkä eteen tehdä töitä eikä se, että lopettaa päivätyöt. Tavoitteiden saavuttaminen on itsessään vaarallista, koska sen jälkeen tulee se mitä sitten hetki, mihin monet eivät ole oikeasti varautuneet. Näkee urheilussa paljon. Tyson Fury kuuluisa viimeaikainen esimerkki. Mestaruus maksoi melkein hengen.
Monelle voi olla vapaaherrana ihan järkevää keksiä jotain kehittävää tekemistä, jossa voi tulla paremmaksi. Toki tätä voi toteuttaa melkein mitä tahansa harrastamalla, mutta kuitenkin.
16 tykkäystä
Täysin totta mutta ihminen on onneksi aika adaptoituva olento. Itsellä on ollut elämässä aina jokin uusi tähtäin jota kohti mennään (koulutuksen ja työn suhteen) mutta hiljattain tuo tuli päätökseensä, olen nyt työurani absoluuttisella huipulla enkä pysty oikeastaan muuta enää alallani saavuttamaan kuin lisää rahaa. Toistaiseksi ei ole tuntunut miltään kun isoin fokus on lapsissa ja heidän kasvattamisessaan jossa lienee työsarkaa vielä melkein seuraavaksi 20 vuodeksi. Pahimoilleen jos laskelmani pitävät paikkansa tuo 20 vuoden aikajänne on se jolloin viimeistään pääsen vapaaherraksi joten siinä tulee kerralla iso rysäys kun lapset muuttaa pois ja työt loppuu. Tavoite toki olisi huomattavasti aikaisemmin mutta se ei riipu enää itsestäni.
9 tykkäystä
”Tavoitteiden saavuttaminen on itsessään vaarallista, koska sen jälkeen tulee se mitä sitten hetki, mihin monet eivät ole oikeasti varautuneet.”
Voisi sanoa, että useimpien kohdalla jopa hengenvaarallista. Ihminen ilman tavoitteita on eräänlainen kuollut nahka. Johonkin meidän on ihan loppuun asti pyrittävä ja jotakin tavoiteltava. Onneksi raha/ varallisuus on vain yksi ulottuvuus muiden mielenkiintoisten asioiden joukossa mitä elämä meille tarjoilee.
Tuohon ”mitä sitten” -tilanteeseenhan ajautuvat vuosittain myös kymmenet tuhannet eläkkeelle jäävät. Joten voitaneen sanoa, että hekin ovat enimmäkseen saman äärellä kuin vapaaherroiksi/ -rouviksi asettautuvat. Sillä varauksella, että jälkimmäisillä on yleensä enemmän mahdollisuuksia ja riskejä elämänsä suhteen kuin ensimmäisillä ja enemmän elinvuosia edessään.
Vapaaherruutta pienen tovin maistelleena olen jopa tyytyväinen siihen, että en rikastunut elämässäni sen enempää mitä rikastuin. Ei minun kallo kestäisi satojen miljoonien varallisuutta. Sen joudun ikävä kyllä myöntämään. Toinen onni on siinä, että olen aina tiedostanut sen, ettei ihmisen tarvitse eikä kannata olla rikkaimmillaan kuolinpäivän aamunaan; jos meillä on ollut mahdollisuus vaurastua lienee lupa myös köyhtyä.
41 tykkäystä
Tähän voi samaistua omalta osalta ainakin työelämään siirtymisen osalta. Käytännössä koko ikä oli tavoitteena ollut työn saaminen. Sitten kun se oli niin tuntui aika tyhjältä. Ei onneksi kauaa mennyt kun töillekin sai päämäärään sijoittamisesta, mutta voin nähdä myös että ilman suurempaa tavoitetta rahaa olisi vaan polttanut menemään hetken mielijohteisiin. Hyvä että kävi näin, ja toivottavasti palkinto seisoo sielä 15-20v. päässä kuitenkin nauttien matkasta.
16 tykkäystä
Kiehtovaa miten erilaisia näkökulmia tässä threadissa on. Oletan että myös oma elämäntilanne ja ikä vaikuttavat paljon siihen miten asiat näkee. Ja varmaan nämä on niin henkilökohtaisia asioita että kaikki “ovat oikeassa omalla kohdallaan”.
Nuorempana (20-30 vuotiaana) näin asiat juuri kuten yllä. “Ihminen on parhaimmillaan kun se pyrkii johonkin ja haastaa itseään.” Pakko on paras muusa ja kun ajaa jatkuvasti itsensä ulos comfort zonesta niin kasvaa ja oppii nopeimmin.
Nyt kun 50 rajapyykki on jo takana niin ei tuo tunnu ollenkaan niin tärkeältä. Olen saanut uralta ammatillisesti paljon ja nauttinut siitä kovasti. Ura on mahdollistanut taloudellisen vapauden ja sen että pystyy huolehtimaan perheestä sekä läheisistä. On haasteista kylläinen olo enkä oikeastaan kaipaa enempää.
Hetkessä eläminen perheen kanssa tuntuu nyt arvokkaalta. Enää ei tarvitse tavoitella.
57 tykkäystä
Ei ne tavoitteet lopu siihen, että jää vapaaherraksi tai voi loppua, jos tilillä on jiin paljon rahaa, että ei tarvi kuin tuhlata.
Näin harvemmalla on.
Pitää tienata jostain se pääomatulo ja seuraava tavoite voi olla tuplata se ensimmäinen miljoona.
Tavoitteita voi olla myös vaikkapa itsensä kuntoonlaitto/laihdutus, ranskankielen opettelu, golfin opettelu.
Tuo yletön ryyppääminen/itsensä hengiltä juominen taitaa olla enemmän urbaanilegenda, miksi joku alkaisi yhtäkkiä juomaan, jos ei ennenkään näin ole tehnyt, kyseessä harvemmin on kuitenkaan nuori henkilö, vaan jo aikuinen ihminen.
10 tykkäystä
Itse väitän, että ryyppääminen on koitunut monen sellaisen kohtaloksi, joille aika ja varallisuus ovat muodostaneet hyvän pesäkolon. Työelämässä ja kotona arkea pyörittänyt ei ole välttämättä tiedostanutkaan vaaranpaikkaa; kesälomilla on törpötelty kaljahuuruissaan muutama päivä ja silloin tällöin viikonloppuisinkin. Ja sitten kun se tulla pamahtaa se huomio vauraudesta ja joutopäivistä niin tahtomattaan osa ihmisistä mieltää sen tilanteeksi, jolloin istua kenotetaan aurinkotuolin alla bacardia nauttien. Siitä se joutuisasti lähtee. Muutama kuukausi aktiivista harjoittelua ja se voi olla siinä. Suurin osa ei em. kuvioon sorru, mutta liian suuri osa kuitenkin sortuu. Sanoisin, että tämä on tavallaan vaiettu aihe. Läheltä olen saanut minäkin tätä kuviota seurata.
Nyt kuitenkin kalalle. Tuulet näyttävät hyville ja keltavihreää siiman päähän.
30 tykkäystä
Kyllä se näin on että jos oot saanut puolikkaan, miltsin tai useamman kokoon säästämällä tai vaikka yrityksen myymällä, niin on siinä matkalla sen verran viisautta kertynyt että osaa myös pitää rahoista huolta ja keksii uutta tekemistä ja sisältöä elämään, joten älkää olkoo huolissaan 
Siihen asti nauttikaa matkasta, tehkää bisneksiä ja hommia jotta varoja kertyy jotta joskus pääsee oikeesti sitä taloudellisista paineista vapaampaa elämää elämään.
32 tykkäystä