Kuinkahan yleistä tuommoinen on? Itse junnuna aprikoin, mitä haluaisin tehdä isona, kävin koulut sen mukaan ja etsiydyin mieleisiin hommiin. Nyt on takana yli 30 v. työuraa, ja keskimäärin ei ole juuri harmittanut töihin lähteä.
Toisaalta nyt alkaa jo tuntua, että mielellään jo kohta siirtyisi uuteen vaiheeseen, vaihtelu virkistää, luulen. Niinpä olen kouluttautumassa uudelle alalle, osakesäästöjen ansiosta voi kokeilla jotain uutta. Taloudellinen riippumatto antaa mukavan turvan kokeilla vapaaherrana, mitä mieleen juolahtaa. Silti luulen, että vielä joskus ikävöin nykyiseenkin ammattiini. Hyvät puolet jäänee parhaiten mieleen?
Tää on juuri itseäänkin innostava ja inspiroiva polku. Jos nykyinen firma/tehtävä alkaa tuntuu siltä että ottaa enemmän kuin mitä antaa niin pieni lepo väliin ja uutta firmaa kehittämään. Softa-alalla ainakin tekemistä riittää, eikä tartte jäädä kotisoffalle makaamaan. Yritys on parhaillaan hyvä harrastus josta tulee hyvällä tuurilla myös hiukan rahaa.
Onkos liikkeellä uusia tulokkaita jotka jääneet vuodenvaihteessa töistä pois testaamaan vapaaherran elämää?
Minä olen vähän alkanut päästä vapaaherrasta yrittäjän makuun.
Erikoinen polku kyllä joo, palkkatöistä onnistuneiden sijoitusten kautta hieman vapaaherrailemaan ja salkkuja hoitelemaan, mutta kiitos inflaation ja Putinin, rahaa liikkui salkusta mukaviin pikkufirmoihin, ja se johti taasen yrittäjähenkisiin rooleihin ko.firmoissa.
Tänään jotenkin alkoi loksahdella tämä yrittämisen ilo kun tuli tehtyä kunnon kauppoja ja muutama muukin projekti liikkuu kivasti. Josko se tästä? Osittainen vapaaherrailu, tehdään siistejä hommia hyvässä porukassa ja pidetään hauskaa
Elämä on kallista, ainakin omalta kohdaltani. Työnteon lopetetttuani olen alkanut seurata tuloja ja menoja hieman tarkemmin. Tulopuoli oli viime vuoden osalta hyvä, reilun kahden miljoonan euron sijoitussalkun tuotot noin 290 000 euroa. Tämän vuoden ennuste käteistuotoille on 93 000 euroa. Tuolla summalla jos pystyisi kattamaan valtaosan elämisestä niin ei periaatteessa tarvitsisi harrastaa ostoja ja myyntejä lainkaan.
Vaan kun ei pysty. Menoseurantani mukaan konkurssi on kokeiluni vääjäämätön lopputulos. Ynnäiltyäni menoja viimeisen puolen vuoden ajalta on viisihenkisen perheen keskimääräinen kuukausikulutus seuraavanlainen:
Eikä tässä vielä kaikki. Vaimolle pitää maksaa viikkorahaa 100 euroa nettona per päivä, eli 3 000 euroa kuukaudessa Vuosikuluiksi muodostuisi näin ollen vaatimattomat 183 864 €. Tämä on 45 000 € enemmän maksimit verohuojennetut osingot mitä voin nostaa. Toisaalta firman kassassa on 6-numeroinen summa aiempien vuosien nostamattomia osinkoja millä vajeen voi tilapäisesti kuitata.
Asumiskuluja voisin pienentää reilut 1 000 euroa kuussa maksamalla pois asuntolainan. En näe tätä kuitenkaan järkeväksi, koska uskon sijoitustuottojen olevan jatkossakin reilusti enemmän kuin asuntolainan korko ~4%. Autoilun kulut tippuvat noin 2 000 euroa kuussa jahka auton osamaksu loppuu vuoden päästä. Autolainan korko on 2%, eli en maksa sitäkään etukäteen pois. Matkailukulut voivat varmaan kuulostaa suurelta (suhteessa muihin kuluihin), syys- ja talvilomalla on käyty jossain lämpimässä ja kesäisin ohjelmassa yleensä kuukauden mittainen maailmankiertue. Matkailukuluista tingin viimeisenä jos tässä on alettava kulukuurille.
Tulopuolella uskon että harrasteprojektini alkaa tuottaa passiivista tuloa muutamia tuhansia euroja kuukaudessa vielä ennen kesää. Näin ollen konkurssini riski laskee muutaman prosenttiyksikön. Lisäkulujakin olisi kyllä helppo keksiä, aina asunnon remontoinnista lähtien
Edit. Lähipiirissäni muutama nelikymppinen tuttu on saanut lääkäriltä pysäyttäviä diagnooseja, jonka seurauksena olen alkanut ajatella että Kanarian reissu tänä vuonna on huomattavasti arvokkaampi kuin sama reissu viiden vuoden päästä. Eli kulutus voi ja pitäisikin olla etupainotteista. Enkä ole lainkaan varma että on lapsien etujen mukaista antaa heille reilu summa “ansaitsematonta” varallisuutta.
Hyvää analyysiä Superg. Ihan linjassa omien havaintojen ja kokemuksien kanssa. Ei ollenkaan haittaisi jos vapaaherrailuun siirtyessä olisi lainat lyhennetty ja vähintään 3m euroa salkussa. (Sillä oletuksella että puoliso ei myöskään käy töissä ja lapsia on siunaantunut). Jos asiat perheen kanssa haluaa hoitaa hyvin (eikä tarkoitus ole lähteä FIRE-malliin tinkimään elintasosta) niin tuolle ballparkille ne kustannukset asettuu.
Toisaalta ei tuo yhtälö nyt aivan mahdottomalta näytä parin euron salkullakaan (ja joku voisi olla sitä mieltä että nämä menevät vahvasti kategoriaan “happy problems”). Jos tuohon saa harrastukset ja/tai konsultoinnin kivasti rullaamaan niin tuo 45k gap on varmaankin kurottavissa umpeen. Ja jos jossain vaiheessa innostuu enemmän jostain ammatillisesta projektista niin ainahan sitä voi tehdä muutaman vuoden stintin korjatakseen suuntaa. Maistuu vapaaherrailu sitten vielä paremmin kun on taas hetken katsellut toimiston seiniä.
Mielenkiintoisesti avattu kuluja! Elämäntilanteita ja -tapoja on tietysti hyvin monenlaisia, itselläni aika erilainen tällä hetkellä poikamiehenä:
Asuminen: 0 € / kk (velaton ja yhtiövastikkeeton kerrostaloasunto)
Sähkö: 30 € / kk
Puhelin, Internet ym: 75 € / kk
Ruokakauppa: 300 € / kk
Ravintolat/baarit/kahvilat: 200 € / kk
Liikkuminen: 30 € / kk (polkupyörän varaosia, jokunen julkisen liikenteen lippu ja hyvin harvoin tilauskyyti)
Harrastukset: 20 € / kk
Vakuutukset, pankki ym: 25 € / kk
Tavarahankinnat ym: 40 € / kk
Yht. 720€ / kk
Voisin tietty leikata kuluja alhaisemmiksikin jos alkaisin elää munkin elämää mutta se ei ole minua varten.
Matkustamiselle minulla ei ole mitään kiinteää tai kuukausittaista lukua. En ole kuitenkaan useammasta syystä johtuen ole viime aikoina kovin paljoa matkustanut toisin kuin aiemmin.
Näin alhaisena kulut tuskin pysyvät elämäntilanteen muuttuessa jne. mutta viimeisen parin vuoden ajan tuollaiset.
Siis vaimolle 36 tonnia nettona käteen vuodessa Omaa käsitystäni tasa-arvosta moinen järjestely ei kyllä vain vastaa, ellei sitten nainen ole jättäytynyt pois töistä hoitaakseen kotia ja lapsia. Siinäkin tapauksessa näen kyllä parisuhteen kannalta ongelmallisena, että nainen on niin riippuvainen miehestään.
Mutta jokainen toki eläkööt elämäänsä parhaiten katsomallaan tavalla. En minä ole mikään ketään sinänsä tuomitsemaan.
Mielestäni tuo voi olla hyvin tasa-arvoista, jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat asian kanssa sinut. Jos useampi lapsi siunaantunut, niin puoliso (vaimo) on todennäköisesti ollut työelämästä pois ja ollut lasten kanssa kotona enemmän kuin mies. Toisekseen, jos mies on esimerkiksi ollut yrittäjä ja painanut pitkää päivää ja vaimo huolehtinut arjesta kotona enemmän, niin periaatteessa tuo tukee sitä ajatusta, että vaimolle voisi maksaa “palkkaa” jälkikäteen tehdyistä “töistä”. Tässä omia mietteitä asiasta ja tärkeintähän on, että asianosaiset ovat tyytyväisiä tekemiinsä ratkaisuihin.
Hyvä yhteenveto @superg ja hyvä esimerkki haaveilijoille, mitä se kaikki sitten maksaakaan.
Jarkko Aholta Arvopaperissa oli hyvä otsikko. Ei ”firettämisen” pitäisi ollakaan kitsastelua, ellei se ole sitte täysin riippumaton valinta ja oma sekö perheen halu.
Ei kai tuo nyt vaadi kuin vähän kalliimman (+100k€) auton ottamista vähän nopeammalla rahoituksen maksuajalla. Aika perussetti.
Muutenkin oli hyvä viesti; etenkin kohta, jossa mainittiin, että kuluttaa kannattaa aina vähän etupainotteisesti. Tätä foorumia kun lukee, niin olisi monella pihistelijällä paljon opittavaa.
Ei kai tuo nyt vaadi kuin vähän kalliimman (+100k€) auton ottamista vähän nopeammalla rahoituksen maksuajalla. Aika perussetti.
Joo, ehkä elän pääkaupunkiseutukuplassa missä kulkisin itse tuolla summalla kevyesti kaikki ajot Uber-Teslalla, eikä tarvitsisi edes itse tehdä muuta kuin istua takapenkillä kuin mikäkin isoherra. Jokaisella tietysti on omat prioriteettinsa, ja jos rakastaa autoja, niin ei se väärin ole. Mutta jos tulee tarve karsia kulutuksesta, niin oma auto on ainakin itselläni ihan ensimmäisten joukossa, vaikka nykyisellään siihen menee tuskin satanen kuussa.
Selvyyden vuoksi tuo on tosiaan menolaskelma, kun siinä on lainojen lyhennykset mukana. Puhdas kululaskelma veisi vääjäämätöntä konkurssia kauemmas, koska osittain tuossa on pääomien allokoinnista kyse. Auto ja asuntolainojen lyhennyksen sijaan olisikin ETF-säästö tai joku muu.
Mukavan raikas tuulahdus, kuinka sitä tulee elää tähän foorumin kivitaulujen sääntöihin.
Mukavaa että joku avaa lukuja vapaaherrailusta, vaikka ne sitten omiin ajatuksiin ei täysin istuisikaan. Tapoja elää on kuitenkin monenlaisia, niin kiva nähdä erilaisia esimerkkejä.
Jos puoliso elää myös työelämästä vapaata elämää, niin yhteinen tekeminen vie varmasti paljon aikaa. Olisi kiva kuulla esimerkkejä mihin aikaa käytetään, jos vapaaherraillua vietetään yksin. Kyllähän sitä esimerkiksi voi urheilla, harrastaa ja matkustaa itsekseen, mutta ainakin omissa ajatuksissa arki käy vähän yksinäiseksi, kun muut ovat töissä ja asioita joutuu tekemään paljon yksin.
Olen lähestynyt vapaaherruutta siltä kannalta etten sido itseäni suuriin kuluihin. Voin halutessani käyttää tarpeellisiksi kokemiini asioihin enemmän rahaa, mutta kiinteät kulut on minimoitu, niin kuin nyt perheellisellä pystyy minimoimaan.
Jokainen enemmän tai vähemmän tienannut tietää miten helppoa on saada palkka kulumaan ja velkaakin voi ottaa. Mutta mitä enemmän enemmän yrittää saavuttaa onnea kuluttamalla, sitä kauemmaksi rajahyöty kulutetun euron ja tavoitellun mielentilan välillä siirtyy.
Tämä ei välttämättä tarkoita ikuista kituuttamista, vaan välillä kannattaa ottaa etäisyyttä siihen mikä on arvokasta ja millä hinnalla. Nautin pusertaa aamupalan kuivaneesta leivänkannikasta ja juuston viimeisestä palasta, samoin kuin tuoreista aineksista seuraavana aamuna.
Tässä on oikeastaan mukavasti kaksi täysin normaalia, mutta melko vastakkaista tapaa elää.
Sekä superg:llä että VPKe:llä on huomattavasti keskivertotallaajaa suurempi varallisuus, mutta erilainen tapa ajatella sen käyttöä. Tärkein huomio on, että molemmat todennäköisesti elävät tai pyrkivät elämään oman näköistään elämää ja olemaan tyytyväisiä siihen.
Ulkopuolinen pikkuporvarillinen analyysi siitä, että onko toisen elämäntapa järjetöntä kituuttamista tai ylikulutusta on oikeastaan melko turhaa, varsinkin “kituuttamisen” puolella, jossa tuskin kärsii ilmastokaan merkittävästi.
Omat laskelmani tulojen tarpeesta “eläkkeellä” tai vapaaherrana eivät ole merkittävästi muuttuneet, vaikka muksu syntyi ja tuli hänen eloonsa liittyviä kuluja. Kun asuntolaina on maksettu, pärjätään varsin kohtuullisesti, kun molemmat vanhemmat laittavat n. 1 000€/kk (toki inflaatiokorjattuna) elämiseen.
Tällä rahalla maksetaan peruskulut ja käydään reissussakin eikä oikeasti tarvi luopua mistään, mitä tarvitsen/-mme.
Olen nuorempana kokeillut autoja, kelloja, matkustettujen maiden ‘keräilyä’, viiden tähden hotelleja, Michelin-ravintoloita, skumppapulloja kuppilassa ja monenlaisia eikä niistä löytynyt mitään sellaista, mikä loisi suurempaa onnellisuutta tai tyytyväisyyden tunnetta kuin mukavat perhehetket, hiihtolenkki hankikannolla tai mökkiviikonloppu kavereiden kanssa.
Erilaiset ihmiset pitävät erilaisista asioista ja saavat nautintoa omaan elämään sopivista jutuista. Jos elämäntavasta ja harrasteista ei ole haittaa muille, niin sivustahuutelulle jää melkoisen vähän tilaa omasta näkökulmastani asiaa pohtien.
Parilla tonnilla kuussa pari pärjää lainattomassa omistusasunnossa jotenkuten Helsingissä ( yhtiövastike, vakuutukset, markettiruoka, bensa, auton huollot, jne ), tosin jos on lapsia se on vaikeampaa - meillä ei ole. Silti vaikea nähdä että sillä hirveästi viihteeseen jää rahaa.
Tein aika tarkan arvion omasta budjetistani nyt kun en taas ole ainakaan hetkeen oravanpyörässä, ja käytännössä ~puolet (1500e/kk) oli menoja jotka ovat pakollisia (ylläolevat 2k joista maksan pääosan isomman varallisuuteni takia) ja toinen puolisko oli kategoriaa ‘jos säästäisin näitä ei välttämättä tarvisi mutta …’ (ulkomaanreissaukseen menee eniten, loput lahjoihin, ulkona syömiseen, vaatteisiin ja viihde-elektroniikkaan). Autopäivitystä en tähän laske mukaan ollenkaan kun se on hyvin satunnainen käteistapahtuma jossa salkku pienenee jonkunverran.
Lopputulos oli, että aika konservatiivisillakin oletuksilla (nykyiset osingot, nollakasvu arvopapereilla, listaamattomat sijoitukset konkurssissa) ei näytä siltä että olisi tarpeen tehdä enää töitä vaikka viralliseen eläkeikään on pitkä aika. Käytännössä tosin spekuloin olenko konsultoimassa, töissä tai aloittamassa jotain uutta nyt keväällä vai vasta syksyllä - sitä kauemmas en usko malttavani olla tekemättä jotain oikeita töitä.
Vuosikuluiksi muodostuisi näin ollen vaatimattomat 183 864 €. Tämä on 45 000 € enemmän maksimit verohuojennetut osingot mitä voin nostaa. Toisaalta firman kassassa on 6-numeroinen summa aiempien vuosien nostamattomia osinkoja millä vajeen voi tilapäisesti kuitata.
Omaa käsitystäni tasa-arvosta moinen järjestely ei kyllä vain vastaa, ellei sitten nainen ole jättäytynyt pois töistä hoitaakseen kotia ja lapsia. Siinäkin tapauksessa näen kyllä parisuhteen kannalta ongelmallisena, että nainen on niin riippuvainen miehestään.
