Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

Hyvää analyysiä Superg. Ihan linjassa omien havaintojen ja kokemuksien kanssa. Ei ollenkaan haittaisi jos vapaaherrailuun siirtyessä olisi lainat lyhennetty ja vähintään 3m euroa salkussa. (Sillä oletuksella että puoliso ei myöskään käy töissä ja lapsia on siunaantunut). Jos asiat perheen kanssa haluaa hoitaa hyvin (eikä tarkoitus ole lähteä FIRE-malliin tinkimään elintasosta) niin tuolle ballparkille ne kustannukset asettuu.

Toisaalta ei tuo yhtälö nyt aivan mahdottomalta näytä parin euron salkullakaan (ja joku voisi olla sitä mieltä että nämä menevät vahvasti kategoriaan “happy problems”). Jos tuohon saa harrastukset ja/tai konsultoinnin kivasti rullaamaan niin tuo 45k gap on varmaankin kurottavissa umpeen. Ja jos jossain vaiheessa innostuu enemmän jostain ammatillisesta projektista niin ainahan sitä voi tehdä muutaman vuoden stintin korjatakseen suuntaa. Maistuu vapaaherrailu sitten vielä paremmin kun on taas hetken katsellut toimiston seiniä. :slight_smile:

10 tykkäystä

Mielenkiintoisesti avattu kuluja! Elämäntilanteita ja -tapoja on tietysti hyvin monenlaisia, itselläni aika erilainen tällä hetkellä poikamiehenä:

Asuminen: 0 € / kk (velaton ja yhtiövastikkeeton kerrostaloasunto)
Sähkö: 30 € / kk
Puhelin, Internet ym: 75 € / kk
Ruokakauppa: 300 € / kk
Ravintolat/baarit/kahvilat: 200 € / kk
Liikkuminen: 30 € / kk (polkupyörän varaosia, jokunen julkisen liikenteen lippu ja hyvin harvoin tilauskyyti)
Harrastukset: 20 € / kk
Vakuutukset, pankki ym: 25 € / kk
Tavarahankinnat ym: 40 € / kk

Yht. 720€ / kk

Voisin tietty leikata kuluja alhaisemmiksikin jos alkaisin elää munkin elämää mutta se ei ole minua varten.

Matkustamiselle minulla ei ole mitään kiinteää tai kuukausittaista lukua. En ole kuitenkaan useammasta syystä johtuen ole viime aikoina kovin paljoa matkustanut toisin kuin aiemmin.

Näin alhaisena kulut tuskin pysyvät elämäntilanteen muuttuessa jne. mutta viimeisen parin vuoden ajan tuollaiset.

89 tykkäystä

Kannattaa ehdottomasti alkaa katsella työpaikkaa ennen konkurssia. Eläkkeelle sitten 67 vuotiaana. Ei sekään huono vaihtoehto ole. :man_shrugging:

Entäs lapsien viikkoraha, siihen kannattaisi myös varata joitakin tonnilappusia kuussa. Ja kun kasvavat summatkin kasvaa… :thinking:

16 tykkäystä

Siis vaimolle 36 tonnia nettona käteen vuodessa :sweat_smile: Omaa käsitystäni tasa-arvosta moinen järjestely ei kyllä vain vastaa, ellei sitten nainen ole jättäytynyt pois töistä hoitaakseen kotia ja lapsia. Siinäkin tapauksessa näen kyllä parisuhteen kannalta ongelmallisena, että nainen on niin riippuvainen miehestään.

Mutta jokainen toki eläkööt elämäänsä parhaiten katsomallaan tavalla. En minä ole mikään ketään sinänsä tuomitsemaan.

26 tykkäystä

Mielestäni tuo voi olla hyvin tasa-arvoista, jos pariskunnan molemmat osapuolet ovat asian kanssa sinut. Jos useampi lapsi siunaantunut, niin puoliso (vaimo) on todennäköisesti ollut työelämästä pois ja ollut lasten kanssa kotona enemmän kuin mies. Toisekseen, jos mies on esimerkiksi ollut yrittäjä ja painanut pitkää päivää ja vaimo huolehtinut arjesta kotona enemmän, niin periaatteessa tuo tukee sitä ajatusta, että vaimolle voisi maksaa “palkkaa” jälkikäteen tehdyistä “töistä”. Tässä omia mietteitä asiasta ja tärkeintähän on, että asianosaiset ovat tyytyväisiä tekemiinsä ratkaisuihin.

18 tykkäystä

Ajoneuvot: 2 474 €

Kaikki muu vaikuttaa vielä jotenkin järkevältä, mutta miten ihmeessä saat autoiluun kulumaan tällaisen summan kuukaudessa??

4 tykkäystä

Hyvä yhteenveto @superg ja hyvä esimerkki haaveilijoille, mitä se kaikki sitten maksaakaan.

Jarkko Aholta Arvopaperissa oli hyvä otsikko. Ei ”firettämisen” pitäisi ollakaan kitsastelua, ellei se ole sitte täysin riippumaton valinta ja oma sekö perheen halu.

7 tykkäystä

Ei kai tuo nyt vaadi kuin vähän kalliimman (+100k€) auton ottamista vähän nopeammalla rahoituksen maksuajalla. Aika perussetti.

Muutenkin oli hyvä viesti; etenkin kohta, jossa mainittiin, että kuluttaa kannattaa aina vähän etupainotteisesti. Tätä foorumia kun lukee, niin olisi monella pihistelijällä paljon opittavaa.

15 tykkäystä

Kaksi vähän parempaa autoa, niin saahan tuon pelkästä lainasta. Päälle käyttö ja huollot.

Ei kai tuo nyt vaadi kuin vähän kalliimman (+100k€) auton ottamista vähän nopeammalla rahoituksen maksuajalla. Aika perussetti.

Joo, ehkä elän pääkaupunkiseutukuplassa missä kulkisin itse tuolla summalla kevyesti kaikki ajot Uber-Teslalla, eikä tarvitsisi edes itse tehdä muuta kuin istua takapenkillä kuin mikäkin isoherra. Jokaisella tietysti on omat prioriteettinsa, ja jos rakastaa autoja, niin ei se väärin ole. Mutta jos tulee tarve karsia kulutuksesta, niin oma auto on ainakin itselläni ihan ensimmäisten joukossa, vaikka nykyisellään siihen menee tuskin satanen kuussa.

4 tykkäystä

Selvyyden vuoksi tuo on tosiaan menolaskelma, kun siinä on lainojen lyhennykset mukana. Puhdas kululaskelma veisi vääjäämätöntä konkurssia kauemmas, koska osittain tuossa on pääomien allokoinnista kyse. Auto ja asuntolainojen lyhennyksen sijaan olisikin ETF-säästö tai joku muu.

Mukavan raikas tuulahdus, kuinka sitä tulee elää tähän foorumin kivitaulujen sääntöihin. :muscle:

14 tykkäystä

Mukavaa että joku avaa lukuja vapaaherrailusta, vaikka ne sitten omiin ajatuksiin ei täysin istuisikaan. Tapoja elää on kuitenkin monenlaisia, niin kiva nähdä erilaisia esimerkkejä.

Jos puoliso elää myös työelämästä vapaata elämää, niin yhteinen tekeminen vie varmasti paljon aikaa. Olisi kiva kuulla esimerkkejä mihin aikaa käytetään, jos vapaaherraillua vietetään yksin. Kyllähän sitä esimerkiksi voi urheilla, harrastaa ja matkustaa itsekseen, mutta ainakin omissa ajatuksissa arki käy vähän yksinäiseksi, kun muut ovat töissä ja asioita joutuu tekemään paljon yksin.

3 tykkäystä

Tuossa yksi vaihtoehto miten ajan saa kulumaan. Rahaakaan ei kulu kovin paljoa.

3 tykkäystä

Olen lähestynyt vapaaherruutta siltä kannalta etten sido itseäni suuriin kuluihin. Voin halutessani käyttää tarpeellisiksi kokemiini asioihin enemmän rahaa, mutta kiinteät kulut on minimoitu, niin kuin nyt perheellisellä pystyy minimoimaan.
Jokainen enemmän tai vähemmän tienannut tietää miten helppoa on saada palkka kulumaan ja velkaakin voi ottaa. Mutta mitä enemmän enemmän yrittää saavuttaa onnea kuluttamalla, sitä kauemmaksi rajahyöty kulutetun euron ja tavoitellun mielentilan välillä siirtyy.
Tämä ei välttämättä tarkoita ikuista kituuttamista, vaan välillä kannattaa ottaa etäisyyttä siihen mikä on arvokasta ja millä hinnalla. Nautin pusertaa aamupalan kuivaneesta leivänkannikasta ja juuston viimeisestä palasta, samoin kuin tuoreista aineksista seuraavana aamuna.

82 tykkäystä

Tässä on oikeastaan mukavasti kaksi täysin normaalia, mutta melko vastakkaista tapaa elää.

Sekä superg:llä että VPKe:llä on huomattavasti keskivertotallaajaa suurempi varallisuus, mutta erilainen tapa ajatella sen käyttöä. Tärkein huomio on, että molemmat todennäköisesti elävät tai pyrkivät elämään oman näköistään elämää ja olemaan tyytyväisiä siihen.

Ulkopuolinen pikkuporvarillinen analyysi siitä, että onko toisen elämäntapa järjetöntä kituuttamista tai ylikulutusta on oikeastaan melko turhaa, varsinkin “kituuttamisen” puolella, jossa tuskin kärsii ilmastokaan merkittävästi.

Omat laskelmani tulojen tarpeesta “eläkkeellä” tai vapaaherrana eivät ole merkittävästi muuttuneet, vaikka muksu syntyi ja tuli hänen eloonsa liittyviä kuluja. Kun asuntolaina on maksettu, pärjätään varsin kohtuullisesti, kun molemmat vanhemmat laittavat n. 1 000€/kk (toki inflaatiokorjattuna) elämiseen.

Tällä rahalla maksetaan peruskulut ja käydään reissussakin eikä oikeasti tarvi luopua mistään, mitä tarvitsen/-mme.

Olen nuorempana kokeillut autoja, kelloja, matkustettujen maiden ‘keräilyä’, viiden tähden hotelleja, Michelin-ravintoloita, skumppapulloja kuppilassa ja monenlaisia eikä niistä löytynyt mitään sellaista, mikä loisi suurempaa onnellisuutta tai tyytyväisyyden tunnetta kuin mukavat perhehetket, hiihtolenkki hankikannolla tai mökkiviikonloppu kavereiden kanssa.

Erilaiset ihmiset pitävät erilaisista asioista ja saavat nautintoa omaan elämään sopivista jutuista. Jos elämäntavasta ja harrasteista ei ole haittaa muille, niin sivustahuutelulle jää melkoisen vähän tilaa omasta näkökulmastani asiaa pohtien.

77 tykkäystä

Kokeillaan keskitietä:

Parilla tonnilla kuussa pari pärjää lainattomassa omistusasunnossa jotenkuten Helsingissä ( yhtiövastike, vakuutukset, markettiruoka, bensa, auton huollot, jne ), tosin jos on lapsia se on vaikeampaa - meillä ei ole. Silti vaikea nähdä että sillä hirveästi viihteeseen jää rahaa.

Tein aika tarkan arvion omasta budjetistani nyt kun en taas ole ainakaan hetkeen oravanpyörässä, ja käytännössä ~puolet (1500e/kk) oli menoja jotka ovat pakollisia (ylläolevat 2k joista maksan pääosan isomman varallisuuteni takia) ja toinen puolisko oli kategoriaa ‘jos säästäisin näitä ei välttämättä tarvisi mutta …’ (ulkomaanreissaukseen menee eniten, loput lahjoihin, ulkona syömiseen, vaatteisiin ja viihde-elektroniikkaan). Autopäivitystä en tähän laske mukaan ollenkaan kun se on hyvin satunnainen käteistapahtuma jossa salkku pienenee jonkunverran.

Lopputulos oli, että aika konservatiivisillakin oletuksilla (nykyiset osingot, nollakasvu arvopapereilla, listaamattomat sijoitukset konkurssissa) ei näytä siltä että olisi tarpeen tehdä enää töitä vaikka viralliseen eläkeikään on pitkä aika. Käytännössä tosin spekuloin olenko konsultoimassa, töissä tai aloittamassa jotain uutta nyt keväällä vai vasta syksyllä - sitä kauemmas en usko malttavani olla tekemättä jotain oikeita töitä.

5 tykkäystä

Jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee, mutta ei tässä nyt sentään tasa-arvosta voi puhua. Superg on mielestäni äärimmäisen antelias vaimoaan kohtaan.

Kulut käsittävät koko perheen viulut, eli superg elättää jo vaimon ja lapset. Lisäksi vaimolle PITÄÄ antaa 36,5k€ nettona humputteluun samalla, kun superg tekee lisäprojektia, että salkku varmasti riittää elättämään perheen myös jatkossa.

Jos on asuttu Suomessa, niin vaimolla on todennäköisesti ollut ihan hyvät mahdollisuudet tehdä töitä/yrittää ja kartuttaa omaisuutta. Ymmärrän, että mies maksaa suurimman osan silloin kun lapset on pieniä ja vaimo hoitaa kotona lapsia, mutta kyllä normaalitilanne tasa-arvoisessa suhteessa on se, että molemmat elättää itsensä ja lapset elätetään yhdessä.

21 tykkäystä

Ottamatta kantaa ratkaisun tasa-arvoisuuteen tai reiluuteen, itse olen lähestynyt asiaa yksinkertaisesti miettimällä

  1. onko parempi, että saavutan vapaaherrailun yksin muutamaa vuotta aiemmin siten, että vaimo joutuu jatkamaan päivätöissä vai
  2. viivästyttää vapaaherrailua kerryttämällä pääomia riittävästi, jotta vaimokin pääsee halutessaan irtautumaan töistä.

Eli lähden täysin itsekkäästä näkökulmasta miettimään, kumpi on minulle parempi. Omalla kohdalla tuon sekä kulutustottumusten pohdiskelu kiteytyy elämänlaadun maksimointiin sekä trade-offiin vapaa-ajan ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä, mikä on täysin yksilöllistä.

Olen päätynyt siihen, että nykyisistä kulutustottumuksista en halua tinkiä enkä myöskään joutua arpomaan ruokakaupassa, mihin kaikkeen on varaa. Toisaalta en myöskään tavoittele tilannetta, ettei minun tarvitse ollenkaan miettiä, mihin rahani kulutan, koska siinä voisi olla jo identiteettikriisi edessä :smiley: Laskin, että tähän riittää n. 50.000€ vuodessa (perheen budjetti sis. vaimon ja minun hömpötykset). Tuohon sisältyy mm. 6.000€ matkailuun, kahden lapsen kulut, 150m2 uudehko omakotitalo pk-seudulla, yksi velaton Tesla. Nykyiset menomme ovat 40.000€ tuntumassa.

Lisäksi uskon, että elämänlaatuni olisi monestakin syystä paljon parempaa, jos saisin jakaa vapailua vaimon kanssa. Vaimo on pitkään (ymmärrettävästikin) kipuillut sen kanssa, että pääsisi hyötymään minun taloudellisesta menestyksestäni. Siitäkin huolimatta, että olen koittanut selittää kuinka suuren loven 5 vuotta lasten kanssa on tehnyt hänen kukkaroonsa sekä ura-/palkkakehitykseen, vaikkei hän mikään uraohjus olekaan. Nyt hän on pikkuhiljaa alkanut tuohon taipumaan, kun olen selittänyt tuon itsekkään tulokulmani.

Jottei hän kuitenkaan tulisi riippuvaiseksi minusta, tulemme perustamaan yhteisyrityksen, jonne tulen siirtämään liiketoimintoja jo kypsässä vaiheessa olevasta yrityksestäni. Ajatuksena, että sinne keräämme tarvittavat pääomat, jotka yhdessä meidän molempien omien säästöjen kanssa riittävät kantamaan, vaikka eroaisimme.

Vapaaherrailu alkaakin jo pikkuhiljaa häämöttää ja voisi toteutua 5-7v. päästä.

Edit. Siitä ollaan vaimon kanssa puhuttu, että voitaisiin kyllä hyvin asua jonkun verran halvemmassakin talossa, jos se nopeuttaisi eläköitymistä eikä lapset siitä kärsisi.

25 tykkäystä

Riippuu ihan näkökulmasta. Omalla kohdalla sovittiin vaimon kanssa aikanaan että hän hoitaa kodin ja lapset jotta minulle jäi aikaa ja energiaa hoitaa työ ja talous. Hyvin toimi. Tiimityötä.

Kun ei meillä ole (enää) avioehtoa niin yhteisiähän nuo tulot mielestäni on vaikka verotukselliseti toki omissa nimissä. (Meillä kanssa vastaava järjestely kuukausittain ja vaimolle tehty oma passiivinen sijoitussalkku josta lahjaverot maksettu.)

Itse siis toivoin että puoliso jäisi kotiin nyt kun itsellänikin on aikaa. Ei nämä ole puolisoillekkaan ihan helppoja päätöksiä. Tällainen järjestely tuo mielenrauhaa kun myös hänellä on näkyvyys omaan talouteensa eikä tarvitse aina kysellä hankinnoista.

Edit: Pointti tässä siis se että asia riippuu ihan siitä miten nämä on yhdessä sovittu. Jos nuorena oltaisiin päätetty että molemmat hoitaa omat uransa ja lapset/koti kikkaillaan siinä yhdessä samalla niin ei varmaan olisi tullut avioehtoakaan purettua. Mutta ei tässä ole oikeaa tai väärää vaan tosi tapauskohtaisia juttuja.

12 tykkäystä

Tämän valinnan edessä moni vapaaherra varmasti valitsee tuon jälkimmäisen ja varmaan se on myös monelle parempi ratkaisu, mutta ei se silti tasa-arvoista ole.

Vapaaherrojen avioliittokuviot ja avioehtoasiat oikeastaan kiinnostaisi enemmänkin.

-Oletteko päättäneet, että ette mene kumppanin kanssa naimisiin asti, koska selvästi kovempi tuloisempi vapaaherra tai sellaiseksi haluava ampuu siinä itseään jalkaan taloudellisesti?

-Oletteko ottaneet avioehtoa?

-Jos olette ottaneet, niin millainen se on karkesti sisällöltään?

Viimeiseen kysymykseen liittyen tarkennuksena. Olen miettinyt, että pystyykö suuren osakesalkun ylipäänsä suojaamaan avioehdolla, jos kyseessä on salkku, jonka sisältö voi muuttua matkan varrella? Entäs salkkuun muodostuvat tuotot? Jos menet naimisiin 2M€ salkun kanssa ja saat tehtyä sille ehdon. 15 vuotta myöhemmin salkku on 8M€ ja kumppani nostaa kytkintä. Saako hän tässä tilanteessa n. 3M€ “palkkioksi” erosta?

Mietin myös, että tarjoaako NN sijoitusvakuutus ratkaisun tähän ongelmaan? :sweat_smile:

Ideaalitilanteessahan molemmat osapuolet ovat varakkaita vapaaherroja tai sellaiseksi pyrkiviä, jolloin se toimii yhdistävänä tekijänä ja vapaaherruus myös onnistuu pienemmällä henkilökohtaisella varallisuudella. Todennäköisesti myös riidat raha-asioista olisivat harvinaisempia. Tähän pyrkiviä on vain etenkin naisten keskuudessa todella harvassa.

Edit. Viestini voi kuulostaa karulta, mutta jos riskienhallintaan panostaa varallisuuden osalta muuten, niin miksi se tulisi unohtaa, kun kyseessä on avioliitto? Avioliitoista lähes puolet päättyy eroon, eli eroamisriski merkittävä, vaikka se oma suhde tuntuisi tällä hetkellä kuinka täydelliseltä.

9 tykkäystä