Ottamatta kantaa ratkaisun tasa-arvoisuuteen tai reiluuteen, itse olen lähestynyt asiaa yksinkertaisesti miettimällä
- onko parempi, että saavutan vapaaherrailun yksin muutamaa vuotta aiemmin siten, että vaimo joutuu jatkamaan päivätöissä vai
- viivästyttää vapaaherrailua kerryttämällä pääomia riittävästi, jotta vaimokin pääsee halutessaan irtautumaan töistä.
Eli lähden täysin itsekkäästä näkökulmasta miettimään, kumpi on minulle parempi. Omalla kohdalla tuon sekä kulutustottumusten pohdiskelu kiteytyy elämänlaadun maksimointiin sekä trade-offiin vapaa-ajan ja taloudellisen hyvinvoinnin välillä, mikä on täysin yksilöllistä.
Olen päätynyt siihen, että nykyisistä kulutustottumuksista en halua tinkiä enkä myöskään joutua arpomaan ruokakaupassa, mihin kaikkeen on varaa. Toisaalta en myöskään tavoittele tilannetta, ettei minun tarvitse ollenkaan miettiä, mihin rahani kulutan, koska siinä voisi olla jo identiteettikriisi edessä Laskin, että tähän riittää n. 50.000€ vuodessa (perheen budjetti sis. vaimon ja minun hömpötykset). Tuohon sisältyy mm. 6.000€ matkailuun, kahden lapsen kulut, 150m2 uudehko omakotitalo pk-seudulla, yksi velaton Tesla. Nykyiset menomme ovat 40.000€ tuntumassa.
Lisäksi uskon, että elämänlaatuni olisi monestakin syystä paljon parempaa, jos saisin jakaa vapailua vaimon kanssa. Vaimo on pitkään (ymmärrettävästikin) kipuillut sen kanssa, että pääsisi hyötymään minun taloudellisesta menestyksestäni. Siitäkin huolimatta, että olen koittanut selittää kuinka suuren loven 5 vuotta lasten kanssa on tehnyt hänen kukkaroonsa sekä ura-/palkkakehitykseen, vaikkei hän mikään uraohjus olekaan. Nyt hän on pikkuhiljaa alkanut tuohon taipumaan, kun olen selittänyt tuon itsekkään tulokulmani.
Jottei hän kuitenkaan tulisi riippuvaiseksi minusta, tulemme perustamaan yhteisyrityksen, jonne tulen siirtämään liiketoimintoja jo kypsässä vaiheessa olevasta yrityksestäni. Ajatuksena, että sinne keräämme tarvittavat pääomat, jotka yhdessä meidän molempien omien säästöjen kanssa riittävät kantamaan, vaikka eroaisimme.
Vapaaherrailu alkaakin jo pikkuhiljaa häämöttää ja voisi toteutua 5-7v. päästä.
Edit. Siitä ollaan vaimon kanssa puhuttu, että voitaisiin kyllä hyvin asua jonkun verran halvemmassakin talossa, jos se nopeuttaisi eläköitymistä eikä lapset siitä kärsisi.