Olen itse siinä pisteessä että noin 80% menoista on nyt katettu osinkotuloilla ja olen laskenut että jos lopetan duunit noin 1vuoden kuluttua, saan kasaan melkein loput tarvittavat kaikkien kulujen kattamiseen. Olen laskenut että tarvitsen noin 50k-60k osinkotulot vuodessa ja nyt kasassa on noin 45k.
Palkkani on juuri nyt erittäin korkea mutta tiedän en jaksa tätä oravanpyörää enää kauan ja fyysisen terveydenkin kannalta elämäntyyliä on pakko kohta muuttaa.
Viimeinen palanen suunnitelmasta vielä puuttuu. Nyt pitäisi vielä keksiä jotain kevyttä tekemistä jolla saisi lainkaan stressaamatta ja hikoilematta kasaan sen noin 500€-1000€ tulot kuukaudessa jollain harrastuksella, jolla saisin vähän riskipuskuria ja mukavuutta elämään. Onko foorumilla ideoita tähän ?
Voisiko tässä tulla kyseeseen jokin aivan toinen ala osa-aikaisena. Voisi olla silmiä avaavaa tehdä erilaisia keikkatöitä vaikka myyjänä, varastossa, avustana hoitoapulaisena ja samalla voisi kokea työnsä aivan eri tavalla merkitykselliseksi.
Kyllä minun mielestäni on aivan asiallista kritisoida myös täysin tietoisesti järjestelmää väärinkäyttäviä.
Samaa mieltä siis siitä, että voitaisiin jättää yhteiskunnan varoilla loisimisen ohjeet pois tältä keskustelupalstalta, mutta tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Ehkä vain puolivakavissaan annettu vinkki, mutta monella esim. firettäjäksi aikovalla olennainen osa matkaansa kohti päämäärää on ylläpitää aiheesta ja siihen liittyvistä asioista blogia, sosiaalisen median kanavia,… joista saavat lisätuloa.
Drone kuvailut tulee mieleen päivän pitusina keikkahommina. Toki, hyvä olisi että drone lentelyt olisi jo muutenkin harrastuksissa.
Tuo @SentinVenyttaja1 n mainitsema blogeilu tuli myös mieleen. Se toki voi ottaa aikansa saadakseen tuulta siipien alle, ja jos vasta FIRE:n saavutettuaan aloittaa, voi siinä loppua aiheet nopeasti jos vain jokapäiväisestä elämästä koittaa kirjoitella, eikä niinkään tavoitteen saavuttamisesta.
Verojen minimointi (laillisesti) on mielestäni eri asia kuin toisten kustannuksella eläminen kun itsellä on kyvykkyys pitää huolta toimeentulostaan. Ja varsinkin kun keskustelun aiheena on vapaaherruus: sillä ei kyllä ole yhtään mitään yhteistä sosiaali- tai muiden tukien kanssa.
Itselläni vapaaherraksi heittäytymisen edessä on kaksi estettä. 1) Mitä tekisi vapaa-ajalla kun työ ja yrittäjyys on ottanut siitä niin suuren osan ja muodostanut osan identiteetistä. 2) Uskon siihen että jos on niin onnekkaassa asemassa, että pystyy tekemään maailmasta (ja pienemmässä mittakaavassa vaikka Suomesta) paremman paikan, niin siihen on ainakin jossain määrin myös velvollisuus.
Kenellekään en suosittelisi blogin tekemistä sillä ajatuksella, että on puolipakko saada kaupallista menestystä esim. joitain satasia kuussa. Kuulostaa toki helpolta, jos siitä kertoo joku, joka on saanut bloginsa toimimaan kaupallisesti. Se voi silti olla äärimäisen stressaava haaste, jos projekti ei lähde heti rullaamaan oikeaa raidetta.
Kaupallistettavat koukut ja näkökulmat blogitarinointiin ovat joskus kovin väkinäisiä jopa niillä, jotka oikeasti sillä tienaavat, ja tekstin väsääminen hampaat irvessä on varmaan juuri sitä, mitä vapaaherrana useimmat koettavat välttää.
Suosittelen siis blogin aloittamista vain harrasteena, ja jos kaupallista potentiaalia sattumalta on, se tulkoon mukavana sivutuotteena.
Jaanpa oman tarinan lyhyessä muodossa ja osallistun keskusteluun.
Jäin pari vuotta sitten pois palkkatöistä. Varallisuuden olen kerryttänyt puhtaasti sijoittamalla palkkatöistä tienaamiani varoja. Käytännössä tämä on tarkoittanut ns. yleisesti suositeltujen tapojen vastaista mallia. Olen tiedostavasti keskittänyt, ajoittanut, käyttänyt velkavipua ja sijoittanut korkean riskin kohteisiin. Aikaa meni reilut 10 vuotta. Vielä kuitenkaan en koe että pääomaa olisi tarpeeksi ns. eläkkeelle siirtymiseen, mutta enää ei tarvitse olla muiden töissä. Pienen riskin otin että hyppäsin vakaasta hyvästä tulosta pois, mutta ei ole kaduttanut ja pää kyllä kestää tämän riskin ottamisen.
Itsellä ei ole ollut ikävä palkkatöihin ja olen nauttinut tästä vapauden tunteesta todella paljon. Kuriositeettina mm. herätyskellon käyttäminen on jäänyt pois. Elän kokopäiväisesti sijoittajana ainakin toistaiseksi. Voi olla että jonnekin palkkatöihin pitää mennä jos hommat ei mene suunnitellusti, mutta se on sitten B-vaihtoehto worst case scenariossa.
Lapsiperhearki vie leijonanosan ajasta ja nautin siitä vielä kun se on mahdollista. Se tulee joskus olemaan isompi käännekohta elämässä kun lasten kanssa vietetty aika tulee vähenemään. Vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut muutenkaan oikeastaan koskaan. Erilaiset harrastukset pitävät huolen siitä että päivät kyllä täyttyvät.
Työyhteisöä ei itsellä enää samalla tavalla ole, mutta en oikeastaan ole sitä kaivannut. Kavereita riittää kuitenkin aina jos haluan tehdä jotain yhdessä. Erilaisten sijoittajaverkostojen kanssa tulee oltua tekemisissä päivittäin.
Yleisesti voisin sanoa että suorittamista on hävinnyt elämästä aika paljon kun vapaa-aikaa on enemmän ja se on enemmän omassa hallinnassa. Ei ole pakko enää tehdä niin paljon asioita ja tämä on parantanut meillä koko perheen hyvinvointia.
Aloitin ns. puhtaalta pöydältä. Alussa kuukausittainen summa oli muistaakseni muutamia satasia ja kasvoi sitä myötä kun palkka kehittyi. Olin silloin alussa varmaan mediaanipalkkaa nostava. Sijoitin kaiken ylimääräisen rahan. Kaikki hankinnat tuli mietittyä tarkasti ja kilpailutettua isommat. Sirkushuveihin meni tietty osansa. Käytin rahaa aika harkiten, mutta en koe jääneeni mistään paitsi.
Yksi isompi erä tuli siitä kun möin ensimmäisen oman asunnon. Asuntojen hinnat nousivat silloin aika vauhdilla ja tein sillä voittoa muutamassa vuodessa yli 50k€. En laittanut niitä uuteen asuntoon. Tähän asunnon hankintaan olin saanut vanhemmilta muistaakseni 10k€, joten sen verran apuja oli matkassa.
Nollakorkoisesta asuntolainasta pidin silloin myös lyhennysvapaita ja sijoitin ne eteenpäin.
Finanssikriisistä selviämisen jälkeen lähes kaikki omaisuusluokat kasvoivat nollakorkojen aikaan vuosikausia, joten sen puolesta itselle sattui aika otolliset olosuhteet.
"Suurin osa unicorneista toteutetaan niiden toimesta, jotka ovat jo ainakin yhden exitin tehneet. Keskimääräinen ikä yrityksen aloitushetkellä on 30-40 vuotta. "
Onko tämän ketjun väessä sellaisia, jotka odottavat sopivaa hetkeä sekä sopivan idean pulpahtamista päähän, jotta pääsee vielä kerran kokeilemaan?
Toki. Olen ollut neljässä lähdössä mukana ja odotan ideaa ( tai kutsua tutulta ) viidenteen.
En erityisesti unicorneilun takia ( vaikka yksi jo nähty ) vaan alkuvaiheen touhun. Byrokratiaton ja vähän kaiken tekemisen meininki on se juttu minulle. Kun startupin koko kasvaa, tekeminen muuttuu vähitellen yhä kankeammaksi. Ja se taas ei erityisesti houkuta.
Saanko kysyä (ilman sarvia ja hampaita) oletko toiminut yrittäjänä aikaisemmin? Se miksi kysyn tätä on, että minulle ei ole yrittäjätaipaleen aikana kävellyt kertaakaan vastaan törkeän ylivoimaista liikeideaa, josta voisin suoralta kädeltä todeta sen olevan uusi" Google". En ole myöskään tällaista hetkeä osannut odottaa.
Jos odottaa täydellistä ideaa ja hetkeä päätyy odottamaan hyvin pitkään, jopa niin pitkään että ei ehdi yrittäjäksi koskaan.
Kuitenkin olen nähnyt läheltä uskomattoman hienoja yrittäjätarinoita. Osassa alkuperäinen idea on muuttunut useampaan otteeseen, osassa erittäin pätevä tiimi on disruptoinut hyvin konservatiivista alaa ilman merkittävää uutta “ideaa” vain tekemällä asiat paremmin ja tehokkaammin kuin kilpailijat. Osa taas onnistunut kaupallistamaan sen alkuperäisen idean hienosti toimivaksi tuotteeksi ja liiketoiminnaksi.
Toki tunnistan, että oma ajatteluni saa minut luultavasti aina pelaamaan Suomi-sarjassa, kun taas tulevaisuuden Woltit, Googlet ja Metat perustavat ihmiset, jotka ajattelevat alusta saakka löytävänsä juuri sen seuraavan “törkeän ylivoimaisen” idean globaalilla mittareilla.
Toisaalta suurimmalle osalle ihmisistä se Suomi-sarja on oikea taso missä onnistumisia voi tulla. Mestareiden liiga taas kokoaa maailman huiput yhteen, mutta siellä pärjääminen vaatiikin sitten aivan eri tason lahjakkuutta ja ahkeruutta. Jos mielii yrittämisellä vapaaherraksi/rouvaksi, niin on hyvä tunnistaa mikä on oikea ambitiotaso itselle. Luulen, että ehdottomasti suurin osa vapaaherroista/rouvista tulee täältä kotosuomen sarjasta. Tällöin keskinkertaisesta ideastakin saattaa rakentua hieno polku vapaaherrailuun.
Kuinkahan yleistä tuommoinen on? Itse junnuna aprikoin, mitä haluaisin tehdä isona, kävin koulut sen mukaan ja etsiydyin mieleisiin hommiin. Nyt on takana yli 30 v. työuraa, ja keskimäärin ei ole juuri harmittanut töihin lähteä.
Toisaalta nyt alkaa jo tuntua, että mielellään jo kohta siirtyisi uuteen vaiheeseen, vaihtelu virkistää, luulen. Niinpä olen kouluttautumassa uudelle alalle, osakesäästöjen ansiosta voi kokeilla jotain uutta. Taloudellinen riippumatto antaa mukavan turvan kokeilla vapaaherrana, mitä mieleen juolahtaa. Silti luulen, että vielä joskus ikävöin nykyiseenkin ammattiini. Hyvät puolet jäänee parhaiten mieleen?
Tää on juuri itseäänkin innostava ja inspiroiva polku. Jos nykyinen firma/tehtävä alkaa tuntuu siltä että ottaa enemmän kuin mitä antaa niin pieni lepo väliin ja uutta firmaa kehittämään. Softa-alalla ainakin tekemistä riittää, eikä tartte jäädä kotisoffalle makaamaan. Yritys on parhaillaan hyvä harrastus josta tulee hyvällä tuurilla myös hiukan rahaa.
Onkos liikkeellä uusia tulokkaita jotka jääneet vuodenvaihteessa töistä pois testaamaan vapaaherran elämää?
Minä olen vähän alkanut päästä vapaaherrasta yrittäjän makuun.
Erikoinen polku kyllä joo, palkkatöistä onnistuneiden sijoitusten kautta hieman vapaaherrailemaan ja salkkuja hoitelemaan, mutta kiitos inflaation ja Putinin, rahaa liikkui salkusta mukaviin pikkufirmoihin, ja se johti taasen yrittäjähenkisiin rooleihin ko.firmoissa.
Tänään jotenkin alkoi loksahdella tämä yrittämisen ilo kun tuli tehtyä kunnon kauppoja ja muutama muukin projekti liikkuu kivasti. Josko se tästä? Osittainen vapaaherrailu, tehdään siistejä hommia hyvässä porukassa ja pidetään hauskaa
Elämä on kallista, ainakin omalta kohdaltani. Työnteon lopetetttuani olen alkanut seurata tuloja ja menoja hieman tarkemmin. Tulopuoli oli viime vuoden osalta hyvä, reilun kahden miljoonan euron sijoitussalkun tuotot noin 290 000 euroa. Tämän vuoden ennuste käteistuotoille on 93 000 euroa. Tuolla summalla jos pystyisi kattamaan valtaosan elämisestä niin ei periaatteessa tarvitsisi harrastaa ostoja ja myyntejä lainkaan.
Vaan kun ei pysty. Menoseurantani mukaan konkurssi on kokeiluni vääjäämätön lopputulos. Ynnäiltyäni menoja viimeisen puolen vuoden ajalta on viisihenkisen perheen keskimääräinen kuukausikulutus seuraavanlainen:
Eikä tässä vielä kaikki. Vaimolle pitää maksaa viikkorahaa 100 euroa nettona per päivä, eli 3 000 euroa kuukaudessa Vuosikuluiksi muodostuisi näin ollen vaatimattomat 183 864 €. Tämä on 45 000 € enemmän maksimit verohuojennetut osingot mitä voin nostaa. Toisaalta firman kassassa on 6-numeroinen summa aiempien vuosien nostamattomia osinkoja millä vajeen voi tilapäisesti kuitata.
Asumiskuluja voisin pienentää reilut 1 000 euroa kuussa maksamalla pois asuntolainan. En näe tätä kuitenkaan järkeväksi, koska uskon sijoitustuottojen olevan jatkossakin reilusti enemmän kuin asuntolainan korko ~4%. Autoilun kulut tippuvat noin 2 000 euroa kuussa jahka auton osamaksu loppuu vuoden päästä. Autolainan korko on 2%, eli en maksa sitäkään etukäteen pois. Matkailukulut voivat varmaan kuulostaa suurelta (suhteessa muihin kuluihin), syys- ja talvilomalla on käyty jossain lämpimässä ja kesäisin ohjelmassa yleensä kuukauden mittainen maailmankiertue. Matkailukuluista tingin viimeisenä jos tässä on alettava kulukuurille.
Tulopuolella uskon että harrasteprojektini alkaa tuottaa passiivista tuloa muutamia tuhansia euroja kuukaudessa vielä ennen kesää. Näin ollen konkurssini riski laskee muutaman prosenttiyksikön. Lisäkulujakin olisi kyllä helppo keksiä, aina asunnon remontoinnista lähtien
Edit. Lähipiirissäni muutama nelikymppinen tuttu on saanut lääkäriltä pysäyttäviä diagnooseja, jonka seurauksena olen alkanut ajatella että Kanarian reissu tänä vuonna on huomattavasti arvokkaampi kuin sama reissu viiden vuoden päästä. Eli kulutus voi ja pitäisikin olla etupainotteista. Enkä ole lainkaan varma että on lapsien etujen mukaista antaa heille reilu summa “ansaitsematonta” varallisuutta.
Aloititko pienillä summilla, vai oliko sukanvarteen kertynyt isompi potti kun lähdit sijoittamaan ja paljonko sait sijoitettua lisää kuukaudessa?
Vuosikuluiksi muodostuisi näin ollen vaatimattomat 183 864 €. Tämä on 45 000 € enemmän maksimit verohuojennetut osingot mitä voin nostaa. Toisaalta firman kassassa on 6-numeroinen summa aiempien vuosien nostamattomia osinkoja millä vajeen voi tilapäisesti kuitata.