Kiitoksia kaikille tilannettani kommentoineelle, iloiseksi yllätyksekseni vastauksissa ainoastaan yksi kitkerä kommentti. Tässä muutama tarkennus yleisöä puhuttaneisiin kohtiin.
Vaimo jäi työelämästä pois jo muutama vuosi sitten, ennen omaa eläköitymistäni. Lupasin maksaa hänelle enemmän kuin hän sai palkkatöistä käteen. Lisäksi hän oli palkattomalla vapaalla puolisen vuotta kun olin ylikiireinen firmaa lihoiksi laitettaessa. Ja on huolehtinut enemmän jälkikasvusta kuin minä. Annan näille asioille kovastikin arvoa. Vaimon kuukausirahat eivät kulu mihinkään humputteluun vaan valtaosin ruokaan sekä jälkikasvun hankintoihin. Hän ostaa usein kaupasta laputettua ruokaa ja käyttääpä teepussitkin kahteen kertaan 
Autoilun kulut ovat väliaikaisia kun otin vähän kalliimman auton lyhyellä maksuajalla. Asuntolainaa maksamalla sen noin 1 000 euroa kuussa varallisuuteni kasvaa ~500 euroa kuussa, olettaen ettei asunnon hinta muutu. Halpa velka on mielestäni hyvä työkalu. Laskeskelin tuossa velkaantumisprosenttiani, eli jaetaan velan määrä kokonaisvarallisuudella (sijoitukset + asunto) ja sain vastaukseksi 19%. Tätä tekisi mieli oikeastaan kasvattaa 
Ymmärrän toki olevani äärimmäisen onnekas päästyäni tähän taloudelliseen tilanteeseen. Sekä sen että kulutuksestani voisi hyvinkin leikata puolet pois elämänlaadun juuri kärsimättä. Ensimmäinen askel on ollut kulutuksen systemaattinen seuraaminen, sitten voi miettiä mahdollisia säästökohteita jos tarvis. Toisaalta nautin suuresti rahan tuomasta vapaudesta. Se sallii minun ostaa vaikka huomenna lennot koko perheelle Teneriffalle hiihtolomaksi - ilman että tarvitsee murehtia kaataako 8 000 euron lomamatka perheen talouden. Perheen yhteiset lomareissut ovat kyllä kategoriassa “priceless” 