Kova suoritus! Se vaan pisti silmään, että painelee hän painelee minusta aika korkealla velkamäärällä🙈
Hieno juttu tuo RJW:n linkkaama yllä ja tuo lainattu osuus leasing autoista ja kulisseista pitää ihan paikkansa.
Siitä en oikein saa kiinni miksi toimia toisinpäin niin että rakentaa omaisuuden, mutta tuntee ylpeyttä siitä että elää niukasti? Eihän tuota salkkua saa hautaan mukaan sitten kun on sen viimeisen hiekkahoidon aika.
Omat tulot on vuosien varrella heitellyt paljon ja välillä ollut tosi tiukkaa perheen kanssa. Aina olen ajatellut että “eletään varojemme mukaan” ja tuo pätee myös vapaaherrana. Toki sitä pyrkii välttämään sellaista turhaa huomion herättämistä, mutta esim. vanhalla Skodalla ajaminen ei erityisesti kiehdo.
21 tykkäystä
Mun mielestä mielenkiintoisin kulma tuossa haastattelussa oli juuri se, että miten kapea on loppujen lopuksi sosiaalisesti hyväksyttävä tapa käyttää rahaa - sekä ylä- että alarajassa. Vaikka haastateltava puhuu nuukailun puolesta, niin ei hän nyt kuitenkaan täysi nuukailija ole.
Autostaan hän mainitsee sen verran, että se on ostettu jo kymmenen vuotta sitten eli noin viiden vuoden ikäisenä. Auton mittarilukema on ilmeisesti nyt 90 000 km, joten auto on ostettu aika vähän käytettynä. Hän mainitsee myös nelivedon ja korotetun maavaran, joten mikä tahansa Skoda ei ole hänelle käynyt. Kyllä tuohon autoon on varmaan sellainen 20 000 euroa investoitu käytettynäkin silloin 10 vuotta sitten, kun auto on ostettu.
Entäpä nahkarotsi? Oletteko joskus katsoneet aitojen nahkarotsien hintoja? Nyt ei puhuta siis mistään henkkamaukalla myytävistä made in Bangladesh -kamasta, vaan oikeasta nahkarotsista. Mä sain joskus tarjouksia, että viimeisen päälle tehty ja mittojesi mukaan suunniteltu nahkatakki maksoi muistaakseni 600-800 euroa. Hinta on kova, mutta toisaalta laadukas nahkarotsi kestää todella hyvin aikaa. Mullakin on itse asiassa isältä ennakkoperitty nahkarotsi, jonka hän on teettänyt joskus kasarilla-ysärillä. Se vaatii vähän jo huoltoa - lähinnä takin sisävuorten osalta.
Tämä on tässä haastateltavan tapauksessa vähän hassua, että hän selvästi ostaa laadukasta kamaa ja käyttää ne “loppuun” saakka, ilman painetta vaihtaa tavaraa uuteen silkasta vaihtamisen ilosta, koska se ei ole taloudellisesti kannattavaa. Oikeastaan voisi puhua myös ympäristöllisesti kannattavaa, koska väitän laadukkaan ja vuosikymmeniä kestävän nahkarotsin olevan ympäristön kannalta parempi hankinta, kuin H&M:ltä hankittu takki, jonka elinikä on luokkaa viisi vuotta.
Sehän tässä keskustelussa onkin hauskaa, että rahankäytön voi vetää yllättävän helposti yli tai ali. Joidenkin mielestä homma menee “ali”, kun monimiljonääri ajaa 15 vuotta vanhalla Skodalla. Toisaalta veikkaan, että monen suomalaisen mielestä autohankinta menee toisessa ääripäässä “yli” jo ensimmäisen Lamborghinin kohdalla, viimeistään parin seuraavan kohdalla.
Uskoakseni tämän ilmiön taustalla on myös se, että mikään ei ole niin helppoa, kuin pohtia muiden rahankäyttöä. Sinulla ei ole kirjaimellisesti euroakaan kiinni tämän henkilön omaisuudessa tai hankinnoissa, joten niitä on niin mukava spekuloida sivusta käsin 
Sen verran täytyy vielä tarkentaa, että en ole itsekään sellaisen äärimmäisen pihistelyn ystävä. Tiedän tapauksia, jossa on yleensä keskiössä lapseton vanhempi poikamies, joka suorastaan pelkää käyttää rahaa. Autot ovat luokkaa tonnin pommi, renkaissa nuukaillaan hengenvaarallisuuteen saakka ja jos jonnekin pitäisi lähteä porukalla, pyytää kuski muilta bensarahaa. Minun mielestäni Aamulehden jutusta ei välittynyt aivan näin nuukailevaa kuvaa, vaan pikemminkin haastateltavan pointti oli siinä, että ei osteta turhaa tavaraa näyttämisen halusta, vaan se mitä ostetaan, ostetaan mieluusti hyvälaatuisena ja käytetään pitkään.
48 tykkäystä
En tiedä mitä kyseinen henkilö ajattelee, mutta itse ainakin tunnen mielihyvää jos kerran kuussa päivittämässäni excelissä varallisuuden loppusumma on ATH lukemissa vaikkei niistä numeroista ole mitään “hyötyä” jos sitä rahaa ei käytä.
Ehkäpä tällaisessa rahan keräämisessä jotain yhteneväisyyksiä muihin keräilyharrastuksiin missä keräilijä tuntee mielihyvää sellaisten esineiden/asioiden omistamisesta mille ei oikeasti ole mitään käyttöä. Keräilyesineissä usein mitä harvinaisempi (=kalliimpi) esine on kyseessä, sitä suurempaa mielihyvää sen omistaminen tuottaa.
Keräilyesineissäkin eroja. Kalliita kelloja voi käyttää sopivissa tilanteissa ja koriste esinettä voi ihailla päivittäin. Kalliista hyväksi kehutusta vuosikertaviinipullosta nauttiminen taitaa puolestaan olla enemmän vain sitä omistamisen iloa.
8 tykkäystä
Eikö tietyllä tapaa optimaallista olisi kuolla niin että tilillä on 0€ ? Käytetty hyviin asioihin itselle ja perheelle tai ylimääräinen annettu jo jälkipolville nautittavaksi (verotuksellisestikin usein parempi).
Toki käytännössä varmaan mahdotonta suunnitella noin tarkkaan. 
7 tykkäystä
Tähän liittyen:
5 tykkäystä
…tai ainakin 0€ sellaista rahaa jonka säästäminen kaduttaa. Mutta joo, näin 
Ja sitten vielä ajatusleikkii tuon niin päin että harmittaisiko tämän hetken valinnat jos huomenna tulisikin jo päivät täyteen.
2 tykkäystä
Vastakkainen näkökulma tuohon optimointiin. Kuolinpäiväänsä kukaan ei yleensä saa tietää etukäteen. Koskaan ei saisi alkaa pelottaa se mahdollisuus, että elääkin vielä huomattavasti kauemmin kuin olisi odotettavissa.
Jos koko suku on elänyt aina maksimissaan 80-vuotiaaksi, voihan silti tulla yllättävä geneettinen sattuma, elintapojen vaikutukset kasaantua yllättävästi omaksi eduksi ja lääketieteen kehitys tuoda jonkun elinvuosien pidennyksen, joka tietenkin osuu siihen osaan vanhuusikää, jossa ei ryhdytä enää uudestaan tienaamaan.
Eli taloudellinen vanhuuden turva olisi hyvä olla riittävä vielä kuolinpäivänäänkin. Toimisi tavallaan vakuutuksena siltä varalta, että sittenkin elää vielä vähän lisää.
8 tykkäystä
Just näin. Eli riittävä turva tuskin kaduttaa ketään, mutta jostain todella tärkeästä asiasta säästäminen voi kyllä harmittaa. Kultainen ja tylsä keskitie? 
2 tykkäystä
En tiedä löytyykö Suomesta vakuutusyhtiöitä mitkä myyvät elinikäisen annuiteetin (mahdollisesti inflaatiosuojattuna). Niiden suosio on taas kasvanut kun korot nousseet ja vaikkapa Englannissa saatava annuiteetti on kasvanut lähes puolella parissa vuodessa. Osan säästöpotistaan voi siten muuntaa lisäeläkkeeksi jolloin vähemmän huolta “liian” vanhaksi elämisestä. En ole tutkinut asiaa, ehkä Suomen verotuskäytäntö on tehnyt annuiteetit käyttökelvottomiksi Finlandiassa.
Tosi kiinnostavaa keskustelua edellä. Luulen ymmärtäväni täysin, miksi kyseinen herra ajaa yli 10v vanhalla 90tkm Skodalla tai Buffett jollain v 2015 pirssillä. Oman ymmärryksen mukaan syy on siinä, että he tulevat onnelliseksi muista asioista, kuin uusista tai kalliimmista asioista. Simple as that. Itsekään en syty ollenkaan esimerkiksi auton tai puhelimen vaihtamisesta. Vaikka molemmilla on jo ikää. Ensimmäisenä näen touhussa vaivaa ja täytyy opetella uuden vehkeen oikut. Vanhasta tietää mitä se on syönyt. Ajattelumalli voi tosin liittyä keski-ikäistymiseenkin 
Joku viisas on sanonut, että kannattaa keskittyä olemaan tyytyväinen nykyhetkessä, joka on ainoa hetki, joka meillä on. Jos osaa olla nyt tyytyväinen, mikään ei estä olla olemasta sitä huomennakin, kun nykyhetki ei ole hävinnyt minnekään, mutta päivä on vaihtunut. Kiinnostavia juttuja ja tällä lailla aateltuna elämä voi tuntua aika yksinkertaiselta. Tämä ei nyt varsinaisesti liittynyt suoraan mihinkään. Mutta tuli kai mieleen siitä, onko sillä merkitystä onnellisuuteen, paljonko tilille jää kuolinpäivänä.
47 tykkäystä
Mutta toisaalta kai kaikilla on jotain mistä pitää tai välittää. Raha on lopulta vain väline.
Sillä voi ostaa tavaroiden ja palveluiden lisäksi aikaa itselleen tai muille. Tai vaikka lahjoittaa itselleen tärkeisiin asioihin.
Moni esimerkiksi voisi varmaan auttaa lapsiaan tai lapsen lapsiaan aiemmin esim. ruuhkavuosina tms. sen sijaan että jää kauhea potti joskus kun lapsetkin on 60-70 vuotiaita. Harva näin kuitenkaan tekee.
Puhun itse aika ”pihinä” tyyppinä koska oon miettinyt että täytyy myös olla joku suunnitelma miten myös säästöjä sitten joskus käyttää
10 tykkäystä
Ehkä liittyy ketjuun. Vapaaherrailua omilla ehdoilla vai eläkeikään kituuttamista?
“Selvityksessä ehdotetaan myös eläkeiän nostamista peräti kahdella vuodella, minkä säästövaikutukseksi lasketaan noin kaksi miljardia vuodessa.”
12 tykkäystä
Ehdottomasti kuuluu ketjuun. Pari vuotta vapaaherran elämää takana ja laskelmat vapautumiseen on tehty niin ettei eläkettä tule ollenkaan. Siis kaikki mitä tulee on vain bonusta jälkipolville. (luonnonperintösäätiö ainoana saajana testamentissa)
40 tykkäystä
Kun on tarpeeksi varallisuutta se tuo jo itsessään mielenrauhaa. Ei tarvitse murehtia millä maksaa elämisen kulut, voi vaikka vaan oleskella tekemättä mitään erikoista jos siltä tuntuu. Ainakaan tavaroiden ostaminen ei paranna elämänlaatuani, nimimerkillä yksi sadantonnin auto ostettu. Rahalla hankittujen elämyksien kokemista en sen sijaan kadu.
25 tykkäystä
@Sahti Tohtiikos kysyä millaisia kokemuksia sinulla on parin vuoden vapaaherrailun pohjalta? Onko vastaan tullut jotain yllätyksiä ja miten elämä ilman toimistoa on kohdellut?
Hyvä että kelpasi.
Mitä eroa muuten on Firetyksellä ja vapaaherrailulla?
Onko firetys tietyn varallisuusmäärän saavuttaminen ja lopullisesti eläkkeelle jääminen, kun taas vapaaherrailu on oman ajan optimointia taloudellisesti riippumattomana? Näin sen itse näkisin.
1 tykkäys
Elämä on ollut paljon stressivapaampaa kuin uskoin. Olin aika kovalla draivilla työelämässä, joten ennen irtiottoa ajattelin siitä draivista olisi vaikea päästää irti. Olin kumminkin täysin väärässä, heti kun päästin irti vanhasta elämästä, otin vastaan uuden huomattavasti rennomman elämäntyylin. Yllätys on ollut ettei mikään muuttunut elämässä vaikka vapaa-aikaa on huomattavasti enemmän, nyt sitä tekee asioita vain pienemmällä sykkeellä. Päätin etten kahteen vuoteen koske yhteenkään työprojektiin ja se on pitänyt. Nyt kolmatta vuotta niin jos joku parin kuukauden projekti tulee eteen niin luultavasti sanon kyllä jos tarpeeksi maksetaan. Elämä kohdellut erinomaisesti, henkisesti ja fyysisesti parhaimmassa kunnossa ikinä.
Firetys on se matka, vapaaherrailu on se elämä sen jälkeen. Eli samaa mieltä siun kanssa. Firettäessä ollaan tosi ehdottomia, kun taas vapaaherralleissa mietitään kokonaisuuksia.
Itseäni ihmetyttää täällä hyvin varovaiset suunnitelmat tulevaisuudestaan ihmisiltä, joilla on tosi kovat kapasiteetit tehdä juuri niin kuin haluavat jatkossa omilla ehdoilla. Silti jatkavat puurtamista vaikka se ei tuo loppuelämään mitään lisää.
40 tykkäystä
Kauppalehdessä (ikävä kyllä maksumuurin takana) on ihan kiinnostava juttu jossa puhutaan firettämisestä.
Miten vapaaherrat ja -rouvat rahoitatte elämäänne? Onko salkku alun perinkin rakennettu siten, että se tuottaa passiivista tuloa (osingot, vuokrat jne), vai myyttekö osan salkusta joka vuosi kulujen kattamiseksi? Jos elämäntyylinen rahoittaminen vaatii aktiivisempaa otetta, niin millaisella strategialla myyntejä teette? “Eniten nousseet myyntiin ja max 5% salkun arvosta per vuosi” vai parempia näkemyksiä? 
2 tykkäystä