Ekan hyvän exitin jälkeen myymishalut on usein myös pienempiä. Eli kun on se muutama mega tehtynä ja alkaa seuraavaa startuppia tekemään, niin ei samanlaista tarvetta välttis pääomaan eikä nopeahko exit samalla tavalla kiihota kun ekalla kerralla.
8 tykkäystä
Nämä kasvutarinat, pääoman hakeminen ja exitit ovat mielenkiintoisia topicceja.
Itsellä ei ole yrittäjätaustaa vielä isommin, ensimmäisen vaurastumiskierroksen rahat tehtiin palkkatöillä ja sitten tietysti osakemarkkinoilla vipuvarrella. Tuli 2021 höllättyä osakepuolelta hypeä haistellessa ja sitten rahoja enkelikierroksella kiinni ensin globaaliin kauppaan tuttujen kautta ja sitten fiksujen ex. asiakkaiden kanssa konepaja/teknologiapuolelle ja myöskin juomatoimialalle ja viimeisenä oman porukan myyntiyhtiö pystytetty osana maahantuonti/vientibusineksia.
Tuossa paperillahan on jo tietysti käynyt niin, että globaalin kaupan omistus (perustajien jälkeen suurin omistaja) jo luokkaa tenbägännyt omistus, mutta ei se helppoa ole katsella kun firma painii koko ajan kassan ja haasteiden kanssa eli eihän tämä likvidi ole missään nimessä. Mutta niin vaan nokkamiehet hanskaa aina kriisien keskellä ja pakko luottaa toimintaan. Melkoista vuoristorataa kun välillä tuntuu, että tässähän rikastui ihan tosissaan ja huonoina hetkinä tuntuu, että olispa vaan laitellut massit tyynyn alle. Konepaja/teknologiapuolella vähän maltillisemmin, joskin kassakriisin kanssa ainainen paini, siellä toiminta realistisempaa ja hallitumpaa, tuotto paperilla 2-3x sijoitukseen.
Näissähän pitää vaan purra hammasta ja koittaa toki tarjota mahdollisuuksien mukaan omia verkostoja, näkemyksiä ja tukea haasteiden keskellä. Mutta ehkäpä se ”exit” näistä jossain siintää ja samalla koitetaan itse myyntiyhtiöpuolella tehdä omaa duunia. Itsellä ei kokemusta ison rahan hausta, kokeillaan ensin kasvatella hyväkatteista businesta ja katsellaan mitä saadaan aikaan. Mutta sen kyllä huomaa, että sitä kassaa vaan pitää olla. Ihan hauskaa puuhastelua monella suunnalla siis.
15 tykkäystä
Miten olette asettaneet vapaaherruuden maalitolpat?
Asiaa voisi miettiä kolmen muuttujan kautta: a) nettovarallisuus b) työstä saatava kompensaatio c) ikä.
Esimerkiksi kymppimillin exitissä tehnyt koodaaja, jonka markkinapalkka on 70-100keur/vuosi, ei enää samalla tavalla motivoidu palkkatöistä kun varallisuus on 100x tuloihin nähden. Missä vaiheessa varallisuus/tulot alkaa kääntämään elämän vapaaherrailun puolelle? Toisaalta oli tulot miten suuret tahansa, pitää jossain vaiheessa ymmärtää lopettaa.
9 tykkäystä
Ehkä tähän kannattaa tulojen lisäksi liittää menot. Vapaaherroja kun on moneen junaan, toisella menee vähän enemmän. Aika moni lähtee rakentamaan kuvion menojen kautta suhteessa varallisuuteen. Kun se Excel näyttää että rahat rittää 95v. asti niin vihreää valoa 
Toisaalta jos töistä nauttii, mikäs kiire on vapaille; mieli voi olla jo vapaa.
12 tykkäystä
Tunnen muutamia henkilöitä, joille palkka on täysin merkityksetön taloudellisen toimeentulon kannalta. Siis bruttopalkka luokkaa 100k€/v, ja sijoitustuotot 500k€/v.
Vaikka näillä on kohtuullisen vastuullinen työ, niin musta näitä kaikkia yhdistää se, ettei työstä liiemmin stressata enää. Ei tarvitse todistella mitään, ja tietää, että koska tahansa voi jäädä pois jos ei enää huvita jatkaa. Sanoisin että heillä tosiaan mieli on vapaa.
Tuo olisi mulle todellista vapaaherrailua. Voisin käydä töissä tiedostaen, että voin koska tahansa irtaantua siitä. Todennäköisesti alkaisin tekemään vielä enemmän sitä mitä haluan tehdä, enkä sitä mistä saa eniten rahaa.
24 tykkäystä
Tämä on erinomaisen kiinnostava kysymys ja vastaukset tuntuvat vaihtelevan todella paljon. Jollekin passiivisella tuloilla pärjääminen on vapauden määritelmä, toisella pitää olla talot, autot ja kaikki lelut ostettuna ja siihen iso salkku päälle jolla pärjäilee.
Itse huomasin että motivaatio muuttui siinä kohtaa, kun varovaiset sijoitustuotot lähestyivät bruttopalkkaa vuositasolla.
V
10 tykkäystä
Tämä on mielenkiintoinen seikka ja toivottavasti sen tarkempi pohtiminen ei ole liian off-topiccia. Sitä mietin, mistä se työstä tullut stressi on tullut aiemmin, jos tieto siitä, että eläminen ei ole enää riippuvainen siitä, on pitkälti poistanut sen? Kuulostaa siltä, että henkilö on aika hyvin pystynyt irtautumaan suorittavasta työstä asemaan, jossa ehkä riittää, että ns. saapuu paikalle? Ehkä tehtävä on tsempata suorittavaa työtä tekeviä pääsemään parhaaseen suoritukseen ja edustaa johtoryhmän kokouksissa ja asiakastapaamisissa sekä katsoa kokonaisuuden päälle - jotain tähän tyyliin?
Vaikka olisi hyvin kokenut omassa työssään, mutta on edelleen ns. liukuhihnan äärellä ja deadlineä & tulipaloa pukkaa, niin tieto siitä, että voisi pikku hiljaa vain hypätä pois, ei ainakaan omaa stressiä juurikaan poistanut. Mutta kyseessä olikin asiantuntijan työ, jota tehdään suoraan asiakkaille, eikä johtajan tai yrittäjän toimenkuva. Itse olen miettinyt, että käytännössä “liukuhihnan” äärestä pitää päästä pois, jos haluaa hidastaa omaa tahtia. Koska ei se hihna liiku yhtään hitaammin vaikka olisi saavuttanut taloudellisen riippumattomuuden. Työsopimuksen työaikaa voi yrittää lyhentää, mutta sekään ei ole aina ongelmatonta, koska aikatauluja ei usein viritetä työntekijöiden tilanteen vaan asiakkaan tarpeiden mukaan. Toki alakohtaistakin, mutta nämä kuitenkin kokemuksia omasta vinkkelistäni.
18 tykkäystä
Mielestäni työ maistuisi paljon paremmalta jos taloudellinen tilanne olisi niin hyvä että olisi mahdollista jäädä työelämästä pois. Voisin jopa tehdä työtä josta maksettaisi vähemmän mutta stressitaso matalampi. Voisin kuvitella että startup-yrittäjällä ajattelee samalla tavalla. Onhan tekeminen paljon mukavampaa exitin tai muutaman jälkeen kun kaikki rahat ei ole kiinni yrityksessä? Tiedän pari henkilöä jotka olivat hyvissä positioissa noin 20 vuotta , saivat kasaan mukavan potin ja siirtyivät tekemään maalaus- ja talomiehen hommia. Yksi tekee vähän sitä ja tätä, käy kursseja ja tekee vähän erikoisempia duunarihommia.
16 tykkäystä
Samaa mieltä, että voisi hyvin tehdä työtä, joka tuntuu mielekkäältä ja joka ei stressaa. Kun talous on muutoin turvattua, ei tarvitse saada ihmeellistä palkkaa eikä tehdä täysiä viikkotunteja. On mahdollista työskennellä merkityksellisyyden kautta. Myös panostaminen mieluisiin harrastuksiin ja opiskeluun on hyviä vaihtoehtoja vaikka niistä ei rahaa saakkaan. Yrittäjäksi ryhtymisen kynnys voi myös madaltua.
Kiinnostavia työvalintoja mainitsit. Näistä voi aina saada inspiraatiota, kun kuulee muiden tarinoita.
7 tykkäystä
Kyllä sekin auttaa että lapset jossain vaiheessa muuttaa pois,mahdollisesti erotaan ja yhtäkkiä ollaan tilanteessa jossa ei enää tarvita omakotitaloa ja menotkin laskennut. Tämä tapahtuu usein iässä 45-50. Siinä vaiheessa ollaan oltu työelämässä kauan ja ollaan saatu kasaan rahaa.
5 tykkäystä
Jos tätä sivujuonnetta saa jatkaa vielä yhdellä huomiolla: Allekirjoittanut nyt ei ole lähelläkään vapaaherrailua, eikä sellaista tilannetta ole ennen virallista eläkeikää tulossa nykyisellä tahdilla. Mutta tämä stressittömämpi elämä ja työelämä ei ainakaan omalla kohdalla ole mikään on/off asia mikä saavutetaan sitten joskus.
Kun likvidit varat nousivat kuusinumeroiseksi ja kaikki asuntovelat ja vastaavat oli maksettu, huomasin että asenne kaikkeen tekemiseen oli muuttunut rennompaan suuntaan. Kun tietää että pahimmassakin tilanteessa voi sylkeä kattoon seuraavat kymmenen vuotta muuttamatta mitään arjessa **, sitä ihan luonnollisesti suhtautuu asioihin vähemmällä stressillä.
Tämä henkinen vapaus on antanut mahdollisuuden ottaa enemmän riskiä myös työelämässä. Kun seuraavan kuun toimeentulo ei riipu esihenkilön miellyttämisestä, voi kuluttaa enemmän aikaa oikeiden asioiden edistämiseen. Ja tämä ei siis tarkoita mitään keskijohdon käsien heiluttelua nakkisuojassa, vaan enemmän hankalia asiakastilanteita ja liiketoiminnan kehittämistä oikeaan suuntaan (pahoittelut tahallaan epämääräiset sanamuodot ja konsulttibullshitbingotermit 
).
TL;DR: itsellä tuo orastava vapauden tunne on mahdollistanut sen että voi ottaa vastaan vielä hieman riskisempiä hommia kuin aikaisemmin. Tuo stressin kokemus on selkeästi vaihtanut muotoa tässä samalla. Ja kuten kaikki tietävät; tuottoa (=menestystä) saadakseen, pitää ottaa riskiä (=stressiä). Joku analogia tässä taitaa olla etuoikeutettun aseman ja menestymisen mahdollisuuksien kanssa?
** Ehkä autoa ei tulisi enää vaihdettua samaa tahtia, mutta muuten normikulut ovat yllättävän matalat. Ei ne suuret tulot vaan pienet arjen menot!
24 tykkäystä
Kiinnostaisi tietää kokemuksia, jos joku on jäänyt vapaaherraksi/rouvaksi jossain halvemman elintason maassa?
Riippuen maasta niin sitähän voisi jäädä eläkkeelle 10-20v aikasemmin.
14 tykkäystä
En ole vapaaherra/rouva, mutta joku Kaakkois-aasian maa voisi kiinnostaa.
Ongelmaksi voi muodostua miten saada helposti sovelias pitkä-aikainen viisumi kohteeseen, mikäli on Euroopan ulkopuolella.
Samalla voi tulla ongelmaksi mikäli on sijoituksia Suomessa, monet pankit ym. palveluntarjoajat voivat uhkailla asiakkuuden irtisanomisella mikäli muuttaa Euroopan ulkopuolelle, esim OP on muistaakseni linjannut etteivät palvele sellaisia asiakkaita sijoitusasioissa.
Voi olla eriasia, jos on jotain rahastoja tms mistä ei saa osinkoja eikä tee kauppaa, niin ehkä saa olla rauhassa.
Itse asuin vuosia Thaimaassa, muttei minulla ollut silloin sijoituksia Suomessa, ja se on yksi vaihtoehto mihin voisin muuttaa vapaaherraksi pienemmälläkin varallisuudella. Sopisi hyvin myös osakesijoittajalla, kun ainakin aikoinaan myyntivoitoista ei mennyt veroa (ASEAN maiden osakkeista) ja osingoistakin vain 10%
11 tykkäystä
Pari juttua jotka omalla kohdalla noussut mieleen pienen exitin jälkeen: kun talous on turvattu, voi tosissaan miettiä mitä elämältä haluaa ja mitä työtä haluaa oikeasti tehdä. Meillähän on paljon työntekijöitä jotka ovat ajautuneet ja jumittuneet omaan työhönsä koska eivät uskalla tehdä muutosta työssää taloudellisista syistä esim. kouluttautua uudelleen. Ja toisaalta kun kaikki aika ja psyykkinen/fyysinen kapasiteetti menee elannon hankintaan, ei ehkä osatakaan unelmoida oikeasti millaista työtä haluaisi tehdä.
Itse päädyin exitin jälkeenvalintaan jossa kouluttauduin uudelleen ja mietin mistä työstä saisin eniten henkistä pääomaa vaikka tulotaso varsinkin alkuun suht matala. Eli kuinka moni exitin jälkeen on lähtenyt auttamaan työkseen toisia ihmisiä? Onhan toisten auttaminen yksi merkittävämpiä tekijöitä joka tuo merkitystä ja mielihyvää elämään. Enkä tarkoita nyt aineellista auttamista, joka myös saattaa toimia tällaisena välineenä. Elämään kuuluu toimintoja jotka ovat tuottavia, kuluttavia ja palauttavia.
Ja lisäksi kun työskentelen kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevien ihmisten kanssa pystyn jollakin tavoin edes kuvittelemaan millaista on elää ilman rahaa ja tämän lisäksi esim. mielenterveydellisiä ongelmia. Tällöin ei ainakaan kovin pahasti voi ylpistyä ja asettua toisten yläpuolelle eikä elää täysin omassa kuplassa jossa elämän kurjuutta ei tarvitse kohdata.
56 tykkäystä
Tässä nyt on keskusteltu onko ”vapaa” jos kuitenkin tekee jotain töitä. Itse muutin Italiaan jossa yhtälö seuraava:
- verotus sama, yrittäjän asemaa tuetaan
- ostovoima vahvempi, ruoka ja juomat -30%
- lyhyt lämmityskausi
- kiinteistöt maaseudulla edullisia neliöhinnalla
Kaiken kaikkiaan paremmat tulot ja selvästi pienemmät menot. Jos
Valitsee ”Dolce Vitan” eli ruokaa suoraan tuottajilta (Alv alle 10) ja paikallisten juomat niin erittäin edullista suomeen verrattuna.
V
36 tykkäystä
Tuo oli edellisellä sukupolvella, nykyään ensimmäinen lapsi saadaan keskimäärin siinä kolmekymppisinä.
https://www.stat.fi/tup/poimintoja-tilastovuodesta/aidit-tilastoissa.html
Samoja mietteitä itselläkin. Sellaista mukavaa pientä puuhastelua, mikä pitää mielen virkeänä, muttei kuitenkaan tuo liikaa stressiä. Toisena vaihtoehtona esimerkiksi lyhyempi työviikko.
8 tykkäystä
-Kyllä suomessakin kiinteistöt ovat edullisia maaseudulla.
-Lämmitys ei paljoa maksa lämpöpumpulla, ja suomessa halpa sähkö.
-Suomessa ei tarvitse vapaaherran juuri veroja maksella, kun pienet tulot saa verottomasti.
-Ruokaan ei paljoa rahaa mene jos kaupasta ostaa ja itse tekee. Jos taas juotavaa kuluu paljon, niin ne voi käydä halvalla hakemassa Virosta.
9 tykkäystä
Tai tehdä itse, kerran aikaa on eikä maaseudulla tulla kyselemään. 
17 tykkäystä
Tästä olisi mielenkiintoista kuulla tarkemmin. Miten saa sellaisia tuloja verottomasti, että niillä myös elää edes maaseudulla?
2 tykkäystä
Keräämällä ja myymällä marjoja ja sieniä, tämähän on verotonta tuloa.
1 tykkäys