- Kuntoilu
- Ammattimainen sijoittaminen
- Uudet verkostot
- Uusia harrastuksia
22 tykkäystä
Jalostetaan lisää ketjua.
En aivan tarkkaan pysynyt kärryllä mitä osa porukasta mietti, mutta katsotaan osuuko vastaukset osalle seuraajista.
Ensimmäisenä vertailu palkansaaja / palkanmaksaja (=yrittäjä) ei ole vertailukelpoista. Huojennettu osinko + sijoitustuotot luovat niin ison eron esim 10V että asiaa ei ansioiden perusteella voi verrata. Ajankäyttö on eri asia, mutta meillä kaikilla on sama aika käytössä ja jokainen käyttää sen tavallaan.
Sitten niistä “Vapaista” otsikon mukaan. Tunne poikkeuksellisen paljon varakkaita ihmisiä ja minusta ( ja jonkun muunkin mielestä ) heidät voi jakaa kolmeen ryhmään.
- Mikään ei muutu eli ns. citymarket -kauppias jossa arki pysyy ja lelut paranee mutta vauraus ei muuta työelämää.
- Keventäjät. Etsitään jotain projekteja ja tehdään uusia asioita siinä sivussa. Tästä useimmat haaveilevat, mutta todellisuus ei ole ehkä niin kultaista kuin päiväunissa. KAIKKI tuntevani monimiljonäärit ovat jotenkin kiinni työelämässä.
- Kiitti mulle riitti porukka. Näitäkin on eli tehtiin 20V ja nyt on aikaa aviomiehelle ja perheelle. Harrastuksia eikä todellakaan nappaa palata mihinkään. Omaisuutta on kiinteistöissä joita pitää huoltaa, kelkalla on ajettava ja kalastettava oikein kunnolla. Väittäisin että vauraista se pienin porukka mutta kyllä näitäkin on.
Ovatko edellä mainitut henkilöt vapaita? Erinomainen kysymys. Ainakin kansantaudit, alkoholismi, masennus ja parisuhdeongelmat ovat olemassa massista huolimatta. Ihminen ei muut vaikka numerot pankkitilillä vaihtuvat. Monelle EXIT-rahojen tulo tuntuu käsittämättömältä. Osa lottovoittajista sekoaa jollain tavalla pysyvästi ( ei esim uskalla tavata ihmisiä).
Joten, pitkän vuodatuksen päätteeksi. Jos sinulla on vapaata edessä, valmistaudu huolella ja ymmärrä mitä se sinulle tarkoittaa. Ota itsellesi reilusti aikaa ja anna ajatusten hautua. Jokainen löytää sitten reitin takaisin töihin tai ikuiselle lomalle. V
37 tykkäystä
Tiedän mitä tarkoitat. Ja kyllä, se oli kaikki sen arvoista! 
Jos oma startup osuu kunnolla niin eipä tuosta mitään parempaa ole. Jep, kuluttavaa ja vuosikymmenet epävarmuuden kanssa tosi raskaita, mutta jos tulee sellainen “life changing” osuma niin on tuo vaan niin käsittämättömän hienoa.
Veikkaan että tässä sekä ikä ja osuman koko on oleellisia muuttujia?
Näin viisikymppisenä ei enää ole sellaista näyttämisen tarvetta kuin parikymmentävuotta sitten. On saanut jo nauttia äärimmäisistä kokemuksista töissä ja tehdä omat Odysseijansa. Enään ei tarvitse todistaa muille niin paljoa (ehkä ei edes itselleen) ja on helpompi vaan elää hetkessä. Luulen että jos tämä osuma olisi tullut kolmekymppisenä niin olisin kipuillut asian kanssa aika paljon. Ja toki jos osuu tuonne 10m euron yläpuolelle niin se muuttaa kanssa käsitystä rahasta ja taloudesta. Kuukausipalkan merkitys oikeastaan katoaa ja asoita tarkastelee vähän eri kulmasta kuin aikaisemmin.
Olisi houkuttelevaa neuvoa kaikkia perustamaan startup, mutta toisaalta kokemuksen pohjalta tiedän raadollisen hyvin miten vaikeaa noissa harjoituksissa on oikeasti saada osuma. Oletan että suurin osa meistä startup yrittäjistä eivät kunnolla osu kertaakaan uransa aikana. Joten ehkä tärkeintä on vaan seurata omaa intohimoaan ja kiinnostustaan mikä ikinä se onkaan?
26 tykkäystä
Itse voin lopettaa reissutyöt palkansaajana perhetilanteen mukaan, mutta miten se menee yrittäjänä tai omistajana missä tahansa tilanteessa… kuinka ruusuista tämä on? Kaikki ei ole pelkästään työstä nauttimisesta. Palkanmaksaja ei myy sieluaan 24/7. Tätä hain.
Erittäin hyvää keskustelua. Oma tarinani on tyhjästä bootstrapattu startup ja vajaa vuosikymmen myöhemmin 8-numeroinen exit. Jälkikäteen helppo kehua että hyvin meni ja oli “worth it”, mutta tärkeetä nostaa niitä raskaita aikoja esiin myös. Ensinnäkin oma luonteeni tuppaa olla sellainen, että hyvin helposti omistaudun jollekin jutulle 100%. Firman kanssa meillä kesti viitisen vuotta saada minkäänlaista kassavirtaa omistajille päin, joten se vaati luonnollisesti startup-hommien kanssa puuhaamista iltaisin sekä viikonloppuisin. Oikeestaan vasta nyt jälkeenpäin on tajunnut kuinka paljon siinä joutui uhraamaan sosiaalisia suhteita (kaveri, parisuhde, perhe kaikki aika paitsiossa pahimpina vuosina) ja on raadollista huomata että sitä aikaa ei saa takaisin. Yllä oli sanottu naulankantaan että ei se määränpää vaan matka. Tavoittele isoja juttuja mutta muista elää täysillä.
64 tykkäystä
Kai se ajatus mahdollisesta exitistä myös auttaa. On kuitenkin paljon pienyrittäjiä jotka painaa duunia iltamyöhään ja viikonloputkin mutta elintaso ei kuitenkaan päätä huimaa. Esimerkiksi serkku jolla on ravintola/kahvila. Nousee 03.00 ja pääsee kotiin 21.00. En tiedä tarkkoja summia paljon tienaa mutta itse sanonut että saa normaalia duunaripalkkaa.
6 tykkäystä
Itse olen ollut neljässä startupissa suunnilleen alusta lähtien ja vieläkin kunnon exit odottaa itseään ( yksi pörssilistautuminen josta tuli jotain tosin ). Joten tekemistä ei kannata suunnitella sen pohjalla että ’tämä on hirveää mutta exit palkitsee’ koska useimmiten näin ei käy.
Jos tekeminen sen sijaan on kivaa niin mikäs siinä ja exit on vaan bonus jos moinen tulee.
26 tykkäystä
Joo ei voi tietää mihin tie johtaa mutta kyllä uskon että intohimosta tulee taakka jossain vaiheessa jos työn määrä ei näy tilipussissa.
2 tykkäystä
Hyvä päivitys ja onnittelut upeasta exitistä! Hyvin samaa mieltä siitä että tuo startup-elämän epävarmuus on raskasta ja ottaa paljon. Antaa myös paljon ja parhaimmillaan tuo taloudellisen vapaudenkin, mutta raskasta silti.
Jos voin kysyä niin olisi tosi kiinnostavaa kuulla miten tuo exitin jälkeinen elämä on kohdellut? Ketjun perusteella näyttäisi että monelle on haasteita jäädä pois adrenaliinin täyttämästä työlämästä tai ylipäätänstä vuosien “taistelun” jälkeen voi olla tyhjä olo. Hakeuduitko uusiin hommiin/projektiin samantien vai jäitkö “täysipäiväiseksi vapaaherraksi”?
5 tykkäystä
Hienoa ja onnea. Ihan mielenkiinnosta, paljonko siitä summasta olet sijoittanut, ja paljonko makaa käteisenä tilillä?
Onko täällä näitä puhtaasti palkkatyöllä tavoitteiseen päässeitä? Joskus laskin, että kyllä siihen se 30-40 vuotta taitaa mennä jos vaikka saa sen 10te vuodessa säästetty osakkeisiin? Ja toki riippuu tavoitteista.
Yrityksen myynti tai perintö auttaa kyllä toki kovasti jos ei jää niiden rahojen päälle makaamaan vaan uskaltaa sijoittaa, mutta tavallaan se ei ehkä ihan ole sisä sijoittamisella vapaaherraksi pääsemistä josta tässä foorumilla on ehkä enemmän kyse, vaan enemmänkin vaurastumista exitillä.
11 tykkäystä
Erittäin hyvä avaus! Minulla meni melkein 3v ennen kuin uskalsin aloittaa sijoittamisen uudestaan. No siinä oli kyllä korona jne. Ja opiskelin koko ajan sijoittamista ammattilaisesti.
Nyt ”split”
Kiinteistöt 50%
Osakkeet hki 40%
Käteinen alle 10%
Mutkien kautta päädyin siihen mihin melkein kaikki muutkin 
12 tykkäystä
Moi Ville, mitä siis nykyään teet? Sijoittamista vai ihan palkkatyötäkin? Siis ootko vapaaherra?
5 tykkäystä
Olen tulojen näkökulmasta 1) sijoittaja 2) hallitustyöläinen 3) Iloqin vuokra CMO kaikki on helppo googlata!
11 tykkäystä
Hienoja tarinoita täällä useampi ja useampaan pystyn samaistumaan.
Itse tein exitin tuossa kesällä. Hanskaan jäi useampi miljoona ja huikea fiilis, että tyhjästä pystyi rakentamaan jotain merkityksellistä ja tarina jatkaa nyt jenkkipörssiyhtiön siivissä omaa matkaansa. Sain keploteltua itseni heti ulos eikä esim. earn-outtia tms. ole. Tosi hyvä tulos siis omalta kannaltani! 
Raha ei ole koskaan määritellyt tekemisiäni. Ainoa asia mitä tavoittelin, oli vapauden tunne. Oli se sitten se, että sain päättää mitä teen, miten teen tai missä teen. Kun seuraa sydäntään ja intohimolla tekee asioita, niin se rahakin alkaa seuraamaan. Tästä mulle aikoinaan sanottiin ja nyt voin sen sanoa, että totta on.
Seuraavaksi pidän vähän breikkiä ja opettelen esim. sijoittamista uudelleen. Startup -yrittäjällä kun ei ole vara sijoittaa, niin noin. 7 vuotta meni yrittäjyyden kiemuroissa ja möinkin kaikki osakkeeni pois heti alkutaipaleella. Aion myös oppia uusia juttuja, esim. AI kiinnostaa valtavasti.
Laakereilleni en pysty jäämään lepäämään. Hammasta purren varmaan olen tekemättä ”töitä” seuraavat 6kk, mutta sitten laitan uuden startupin pystyyn. Oli sen verran huikean mukavaa hommaa ja tuntisin, että talentti menisi hukkaan jos en taas toisi Suomeen miljoonia verotuloina ja loisi työllisyyttä. 
Sen verran vähän exitistä on aikaa, että voisitteko muut kohtalotoverit valaista että millaisella jaolla olette varallisuuttanne sijoitelleet ja millaisiin kohteisiin? Kannattaako palkata sijoitusneuvoja vai omin neuvoinko kannattaisi jatkaa? En olen tyhmä saati laiska, mutta pitkäjänteisyyttä ei aina kauheasti löydy 
78 tykkäystä
Tämä menee nyt ehkä offtopicin puolelle, mutta tästä ketjusta löytyy paljon ihmisiä, jotka ehkä pystyvät jotenkin vastaamaan. Siirtääkää muualle, jos täytyy.
Moni startup-yrittäjä / exitin tehnyt puhuu täällä uusien yritysten perustamisesta kovin kasuaalisti. Tuo jotenkin hämmentää minua, koska en ymmärrä, kuinka yrityksen voi tuosta noin vaan perustaa. Onko ideoita aina niin paljon, että halutessaan on aina joku hyvä mistä valita ja lähteä siitä rakentamaan. Vai onko idea jopa toisarvoinen, jos on verkostossa huipputiimi valmiina?
Itsekin voisi olla mielenkiintoista olla startupeissa mukana, mutta minulla ei ole koskaan mitään oikeasti hyvää ideaa, jonka eteen kannattaisi ottaa riskiä. Vielä vähemmän on mitään verkostoja
26 tykkäystä
Mielestäni monissa yhteyksissä aina korostetaan idean merkitystä, mikäli yrittäjäksi mielii. Idealla on toki merkitystä, mutta paljon ideaa tärkeempi on toteutus ja tiimi. Erinomaisella idealla toteutus voi ontua ja lopputuloksena on elinkelpoinen bisnes. Suht huonokin tai tavallinenkin idea voi toimia, mikäli toteutus on erinomaista. Itse on ole koskaan perustanut mitään uniikkia vaan kopioinut jo olemassa olevia yrityksiä. Omat vahvuudet on nimenomaan operoinnissa ja toteutuksessa.
Minulla on ainakin luottokaverit verkostossa, josta voi aina jonkun kaivaa mukaan uuteen hommaan. (ja jos ei ole, niin joku aina tietää jonkun!)Nykyisin yritän toki olla vähemmän itse suorittamassa työtä kun yrityksiä alkaa jo olemaan useampia.
9 tykkäystä
Onnittelut exitistä! Jenkkipörssiyhtiöt ei ihan turhia firmoja yleensä ostele, eli hienoa duunia!
En usko että allokaatiojakaumat ovat kovin hyvin ”benchmarkattavissa”. Riippuu niin paljon exitin koosta, omasta tilanteesta muuten, tavoitteista…
Olen johonkin ketjuun palstalla aiemmin kirjoittanut omasta tilanteestani. Ei ole vielä exittiä, mutta rahoja olen ottanut ulos perustamastani firmasta muutamaan otteeseen. Voin hyvin päivittää mitä olen itse tehnyt rahoilla jos on hyötyä? Ehkä yksityisviestillä, jos säilyisi palstalla edes jonkinlainen nimimerkkiyksityisyyden kuvitelma.
3 tykkäystä
Minua taas askarruttaa että miksi se yritys myydään kun muutaman vuoden sisään halutaan perustaa uusi? Onko se myyminen se päämäärä mitä kohti yhtiötä kehitetään vai tuliko yrityksestä niin huono että sama myydä pois ja perustaa uusi?
Oikeasti olen vain kateellinen
8 tykkäystä
Woltin (Doordash) Miki Kuusen haastattelu 20VC podcastissa viime talvelta oli hyvä. Käydään läpi mm. suhdetta rahaan. Käy aika hyvin ilmi, ettei tyyppiä älyttömästi kiinnosta raha - vaan rakentaminen.
Podi: https://youtu.be/iVPg_mZdQwU?si=gvaGS6zkFbDVBxEG&t=3335
5 tykkäystä
Startupit yleensä nostavat rahoituksen pääomasijoittajilta tms. Ilman ulkopuolista rahoitusta tuo yrityksen rakentaminen ja skaalaaminen tuppaa olemaan hyvin paljon hitaampaa.
Tämän takia yrityksen exit on yleensä välttämättömyys johon founderit sitoutuvat usein jo alkumetreillä. Sijoittajilla on omat aikarajansa (VC fundit toimivat yleensä 10 vuotta kestolla) jotka käytännössä lähes pakottavat yrityksen myyntiin (listaamattomista yrityksistä kun on muuten vaikea saada rahojaan pois järkevällä arvolla).
Foundereille tämä on siis tradeoff. Jos tekee “omilla rahoilla” niin yritystoiminta jää helposti puuhasteluksi joka vuosikymmenen jälkeenkin tekee pientä tulosta pienellä tiimillä. Toki tuo on silloin “oma” mutta entä sitten? Jos taas on kunnianhimoa lähteä muuttamaan maailma ja tekemään liiketoimintaa jossa tavoitellaan satojen miljoonien tai miljardien liikevaihtoa 5-10 vuotta haarukalla niin silloin on lähes välttämätöntä nostaa ainakin jotain miljoonia ulkupuolista rahoitusta. Eli omistaa pienemmän siivun hyvin paljon isommasta kakusta.
Osana tuota diiliä tulee paine saada osakkeista likvidit. Tuohon on vaihtoehtona on joko pörssilistautuminen tai koko yrityksen myynti jollekin isommalle firmalle.
31 tykkäystä
@OldSchool:lla oli hyviä pointteja tuossa yläpuolella.
Nostaisin uutena näkökulmana myös sen, että monet yrittäjistä ovat rakentajia eikä välttämättä skaalaajia. On ihan eri peli rakentaa yritys nollasta n. 5-20M€ kokoluokkaan, kun skaalata firmaa +100M€ kokoiseksi. Lisäksi moni henkeen ja vereen yrittäjä ei voi sietää tiettyä korporaatiomaisuutta mikä tulee lähes pakostakin yrityksen koon kasvaessa.
Tunnen ja tiedän useita henkilöitä, jotka ovat vetäneet useamman kierroksen jossa perustetaan firma ja myydään se pois siinä vaiheessa kun toiminta on laadukasta, stabiilia ja tekee hyvää tulosta. He ovat tehneet sen missä ovat hyviä ja yrityksen kehittymisen seuraavassa vaiheessa joku muu ottaa vetovastuun (pääomasijoittaja, teollinen ostaja ja välillä myös toimiva johto).
Pakko sanoa myös, että omasta kokemuksesta juuri parhaimmat kicksit saa yrityksen alkuvaiheessa, kun on hyvä porukka ja selkeä suunta mihin halutaan mennä. Silloin yritys kehittyy silmissä eteenpäin. Jossain vaiheessa kehitys hidastuu ja tulee yrityksen koon ja työntekijämäärän kasvaessa paljon sisäisiä haasteita, jotka saavat kaipaamaan takaisin aikaan missä pienellä sitoutuneella tiimillä saatiin ihmeitä aikaiseksi. Tällöin saattaa Exit alkaa houkuttamaan.
46 tykkäystä