Vapaaherroille/rouville kysymys. Miltä se tuntui, kun ensimmäisen kerran tajusitte, että enää ei ole pakko tehdä yhtään mitään?
1 tykkäys
Pieni pettymys. Odotin enemmän! 
13 tykkäystä
Kun oli pitkään tavoitellut taloudellista riippumattomuutta ja lopulta tajusi sen olevan mahdollista, ei se vielä tuntunut oikein miltään. Ajatukseen oli jo tottunut ja keskityin edelleenkin pelkästään tekemiseen, en niinkään salkun kokoon.
Miljoonan jälkeen tuli melkoinen helpotuksen tunne siitä, että oli saavuttanut elämässään merkittävän rajapyykin. Asetin monella elämänalueella tavoitteet korkealle, jopa tavoittamattomiin. Siihen nähden osakesalkun kanssa onnistuminen oli vapauttavaa ja päätin siitä jopa kertoa valitulle yleisölle.
Miljoonan salkku ei sinänsä ole vielä kovin paljon, eikä se vapauta työnteosta, muutoin kuin ulkopuoliselle tehtävästä palkkatyöstä. Pelkillä osingoilla ei elä vielä lähimainkaan, mutta toisaalta sijoittamiseen on vielä riittänyt mielenkiintoa.
Lopullinen tavoite sijoittamiseen liittyen on saada paketoitua omaa ajattelua jäsenneltyyn muotoon, niin että siitä on hyötyä perässä tulijoille ja ohittajille. Se työ on vasta aluillaan.
Muistan kun salkku ylitti 200 000 ja näin kauppakeskuksessa pari halpisferraria, jotka olisin saanut ostettu halutessani käteisellä. Vielä paremmalta tuntui, kun tiesin ettei minun tarvitse ostaa kumpaakaan.
74 tykkäystä
Niin, kumpikohan on vapauttavampi kokemus: Se että tajuaa voivansa ostaa mitä tahansa vai se että tajuaa ettei tarvitse ostaa mitään? Monen pitää saavuttaa tuo ensimmäinen että tajuaa tuon toisen.
67 tykkäystä
Vähän vastaava vastaus kuin muillakin. Ei oikein miltään kun ei se yllätyksenä tule kun asiaa on hieronut niin pitkään. En ole laskenut mutta nykyisellä elintasolla saattaisi juuri ja juuri ehkä selvitä pääomalla (nettovarallisuus jotain 1,3me luokkaa) mutta onhan se mukavampi hieroa arkea eteenpäin kun tietää, että vaikka ei ei olisi tuloja vuosikymmeniin, niin pärjää varmasti ihan hyvin. Tosin mulla on ikääkin vasta rapia 30v, niin eipä tässä kiire kiikkutuoliinkaan ole. Toki tällä mittarillahan en virallisesti ole vapaaherra jos koen, että on “pakko” tehdä jotain kaupallista, ettei mene poikki kuuskymppisenä. Mutta koen silti itseni vapaaherraksi kun voin lähtökohtaisesti valita työni ilman varsinaisia taloudellisia paineita ja pitää sapattia milloin haluan. 
18 tykkäystä
Niin, kumpikohan on vapauttavampi kokemus: Se että tajuaa voivansa ostaa mitä tahansa vai se että tajuaa ettei tarvitse ostaa mitään?
‘Mitään’ tässä yhteydessä on suhteellinen käsite, eräs vaimon +50v. sukulainen on vuoroin tehnyt pätkätöitä ja opiskellut vuosikausia. Sivusta katsoen elämisensä on kyllä melko taapertamista, rahaa ei taida olla aina edes bussilippuun.
Rahan tarpeettomuudesta on paljon mukavampi jutella silloin kun sitä on edes auttava määrä.
2 tykkäystä
Jep. Tätä sivuttiin tuolla filosofiaketjussakin. “Raha ei tee ketään onnelliseksi, mutta rahan puute tekee onnettomaksi”
14 tykkäystä
Saako kysyä miten näin mukavaan varallisuustilanteeseen olet päässyt noin nuorena?
3 tykkäystä
Sopii tietysti. Ylempänä sen jo kerroinkin mutta tuollainen pieni ykkösmiljoonainen exit omasta firmasta. Eli yrittämisellä lyhyesti sanottuna on kaikki rahat tähän mennessä tienattu. Sijoittamiseen olisi tarkoitus keskittyä jatkossa enemmän ja yrittää tiputella ylimääräiset käteiset markkinoille ajan kanssa.
24 tykkäystä
Kiitos hienosta ketjusta, en olisi uskonut että kotimainen vertaistuki löytyy Inden foorumilta.
Oma tieni:
Myin softafirmani alle 30V:nä - joku voisi puhua startupista, mutta jätän tuon määritelmän muiden pääomilla operoiville. Kovaa grindia ehti kertyä jo melkein puoli vuosikymmentä ja pitkään bisnestä työstettiin päivätyön ohessa iltaisin, öisin ja viikonloppuisiin (pääosin kaikkina edellä mainittuina vuorokauden aikoina).
Taipaleesta jäi muistoksi kettumainen kestoväsy, menetetty nuoruus ja pari miljoonaa kivunlievitystä. Puoliso sentään pysyi läpi vuoristoradan, mutta montaa vuotta ei olisi enää touhua varmasti katsellut. Jonain BCG:n konsulttina työtunnit olisivat varmaan olleet aika samaa luokkaa, joten en sinänsä voi sanoa että olisin katkera.
Toisaalta jos olisin itse hetken kauemmin jaksanut, kämppä olisi meren rannassa sen sijasta että nyt matkaa kertyy korttelin verran.
Ketjussa kysyttiin aiemmin, että miksi myydä yritys eikä vain nauttia kassavirrasta?
Omassa tapauksessani kysymys oli siitä, että
- Kilpailutilanne ja markkina menivät huonoon suuntaan (olin itse liian pessimistinen jälkikäteen).
- Valuaatio. Softafirmoista maksetaan jopa ei-teollisten ostajien toimesta sellaisia rahoja, että Excelin kassavirtalaskelmassa saa aika paljon käyttää mielikuvistusta, että itse holdaamalla pääset samaan lopputulemaan.
- Burnis - oli aika levolle.
- Köyhällä ei ole varaa olla hajauttamatta omistuksiaan. Riskipitoisen, volatiilin assetin omistaminen ei ole portfolioteoreettisesti mitenkään perusteltua, varsinkin kun sen myymällä päädyt maan top 1%. Milli patjan alla helpottaa kummasti yöunia.
Nykytillanne:
Olen edelleen exitin jälkeisessä ylipalkatussa suojatyöpaikassani kiinni (kuten aiemmin ketjussa eräs rouva/herra kuvasi vastaavaa tilannettaan), mutta tuon loppu häämöttää. Käytännössä olen elänyt vapaaherrana exitistä lähtien, työn ollessa vain satunnaista päätöksentekoa ja tiimin sparraamista.
Rahat olen käyttänyt seuraavasti:
- Sijoitukset 1.3M€ (70 osake / 25 bondi / 5 hedge fund), sis. 200K harrasteosakepoimintasalkkua.
- Kämppä: 800K€, lainaa 100K€ jäljellä.
- Harrasteet, huvitukset ja hankinnat: 100k€
Nyt palkkatyön jäädessä sivuun, on sanottava että perheellisenä PK-seudulla on joko otettava isosti turpaan ruuhkavuosien elintasossa tai keksittävä kivaa pientä puuhastelua, josta sen 3000 EUR kuussa nettona pystyy irrottamaan. Portfoliosta syöminen ahdistaa, tietäen että elinvuosia on odotusarvoisesti ainakin 40-50v jäljellä.
Jyväskylässä tai Porissa saati Lapissa asuttaessa tilanteessa ei olisi mitään ongelmaa, mutta PK-seudulla palvelujen ääressä perheellisenä koen olevani kettumaisessa välitilassa. Köyhä rikas tai rikas köyhä. Aiemmin ketjussa mainittu 2M€ + kämppä PK seudulla on perheelliselle oikean suuntainen luku jos elintaso on ylemmän keskiluokan viiteryhmän mukainen.
Eli uutta softatuotetta aikanaan pystyyn, mutta omilla ehdoilla enemmän harrastetoiminnan hengessä. Seuraavan ei tarvitse onnistua isosti, kunhan sen 200-350K€ saa vaihtoa ja oman elämäntyylin katettua. Edellisessä onnistumisessa mukana oli paljon hyvän markkina-ajoituksen tuomaa nostetta ja usein kakkoskierroksen yrittäjiltä puuttuu tarvittava draivi puskea sen graniitin lävitse, joten en odota mitään rakettia enää löytäväni.
Tekemisestä ei vapaaherrana ole pulaa uudelleen lämmitettyijen harrastusten pitäessä kyllä kiireisenä, mutta sosiaalinen puoli ja esson-kahviporukan puute kyllä vaivaavat. Omat kaverit kaikki kiireisinä uratykkeinä ja vapaaherralle sopivaan päiväsajan lounas-, kahvi-, kalastus- ja lenkkiaikaan harvoin on tuttuja vapaana.
(Jos ryhmässä on vapaaherroja/rouvia PK-seudulla, pistäkää yv ja sovitaan lounas/kaffemiitti)
83 tykkäystä
Jos yrittäjätaipale oli sen alle 5 vuotta, niin en nyt ehkä sanoisi menetetyksi nuoruudeksi…
13 tykkäystä
Iteki jouduin tavaamaan, että oikein puoli vuosikymmentä painettu niska limassa todella pitkää päivää. Useat tekee samaa viisi vuosikymmentä eikä käteen jää monella yrittäjätaipaleesta mitään. Pitäisi ymmärtää, että on melkoisen etuoikeutettu ja useimmiten erittäin paljo tuuria mukana jos pustyy miljoonan tekemään 5 vuoteen uudella yrityksellä. Tottakai osaamistakin paljon. Mutta useat todella kovalla osaamisella varustetut ei vaan onnistu, pitää olla ajoitus ja monta muuta tuurielementtiä vielä kohdallaan. Itse olen paljon hitaammalla tiellä kohti vapaaherruutta ja todennäköisesti pääsen vain osa-aikaiseen vapaaherrruuteen ennen eläkeikää.
20 tykkäystä
En nyt lähde vertailemaan kuka tehnyt ja kuinka paljon, jokainen onnistuu jos onnistuu ja sekös on hienoa.
12 tykkäystä
Hieno yhteenveto @Freddie_Freeloader1!
Etenkin tuo kohta 4 tuntuu usein unohtuvan keskusteluissa. Jos on itse perustanut yrityksen ja istuu kymmenien miljoonien teoreettisen omaisuuden päällä saattaa 99% nettovarallisuudesta olla kiinni päivätöissä. Burnoutin riski ei ainakaan vähene jos on sellainen olo että käytännössä koko omaisuuden voi menettää jos työt ei kulje. 
6 tykkäystä
Tuo oma kommenttini on ehkä liian negatiivissävytteinen. Tarkoitus ei ollut kuitnekana vähätellä ketään. Tosissaan hienoa, että jotkut onnistuu verrattain lyhyessä ajassa. Ei se ole muilta pois.
8 tykkäystä
Viestin lievä sarkastisuus ei tainnut tuosta tullut kunnolla lävitse, mutta jätän editoimatta 
Tiedän tietenkin olevani Suomessa jo hyväosainen, mutta en koe sen alleviivaamista anonyymissä ketjussa mitenkään aiheelliseksi. Lopputulokset eivät ole tasa-arvoisia, mutta ei sen erikseen toteaminen tuo mitään lisää anekdotaaliseen tapauskertomukseen. Onnekaskin ainakin ajoituksen suhteen, mutta omasta viitekehyksestään riippuen tuon moni näkee myös vain kohtalaisena lopputulemana jossa paukut loppuivat kesken, pää ei kestänyt ja takki tyhjeni ennen aikojaan.
Kaikki on kiinni omasta vertailuryhmästä, joka itselläni on jenkeissä työnantajanikin siellä ollessa.
Ympärivuorokautista työntekoa riittää keskivertoisessa kahvilla ja ruisleivällä käyvässä moottorissa pari vuotta, jonka jälkeen joko pää, kroppa tai perhe pettää alta. Jos mikään edellä olevista ei tapahdu, on yleensä lahjakkaamman yksilön Suomessa parasta hankkiutua puoli miljoonaa vuodessa laskuttavaksi päivystyslääkäriksi tai vähintään espan toimistokenttään. Pääosa meistä kulkee kuitenkin sairaalan tai vähintään psykologin kautta. Moni(kymmen)vuotinen, muun elämän poissulkeva pk-yrittäjyys ilman toimivaa delegaatiota on pitkittyessään tragedia siinä missä mikä tahansa muukin elämän täyttävä substanssi.
Burnoutin riski ei ainakaan vähene jos on sellainen olo että käytännössä koko omaisuuden voi menettää jos työt ei kulje.
Tämä kuvaa hyvin, varsinkin kun en operoinut mitenkään maailman varmimmalla tai tasaisimmalla markkinalla.
39 tykkäystä
Tämä on aika tyypillistä että väheksytään omaa osaamista ja mitä on tullut tehtyä. On se aina saavutus jos pystyy perustamaan firman, kasvattamaan sen tiettyyn kokoon ja realisoimaan vielä sen johonkin hintaan. Ei se nyt ihan niin helppoa ole mitä monet antaa ymmärtää. Monet IT alalla yrittäjäksi lähteneet ja menestyneet eivät edes itse tajuaa miten monipuolista hommaa on tullut pyöritetty ja että se omaa osaaminen aika spesiaali. Onneksi on vapaus perustaa yrityksiä ja näin päästä tekemään asiat niinkuin itse ne parhaaksi näkee. Toiset tykkää kun saa istua valmiiseen pöytään, toiset taas halaa sen pöydän itse suunnitella ja laittaa.
11 tykkäystä
Mielestäni jokainen exitin tehnyt yrittäjä on ollut ainakin jossain määrin onnekas. Jotkin kokevat onnen merkityksen todellisuutta suuremmaksi. Itsellänikin oli paha huijarisyndrooma siirtyessäni yrityskaupan mukana palkkatöihin.
22 tykkäystä
Kerrotko lisää tästä huijarisyndroomasta
Minkälaisia kokemuksia muilla kun on siirtynyt yrityksen vetäjän roolista palkkatyöhän. Oletteko jääneet samaan yritykseen tai vaihtanut? Oletteko jaksaneet pitkään tai siirtyneet sitten uudestaan yrittäjäksi tai jääneet kokonaan pois tai pieneen rooliin? IT alalla ei vissiin yrittäjyys pilaa ihmistä, kuten joltain vanhemmilta herroilta olen joskus kuullut että on ennen sanottu…
1 tykkäys
Kyllä jokainen sijoittamisellakin exitin tehnyt on jossain määrin onnekas. Toki onnen eteen joutuu melkoisen määrän töitä tekemään ja sietämään monen sortin epämiellyttäviä tunteita vuosien varrella.
19 tykkäystä