Kyse vahvasti sanan “vapaa” määrityksestä, jokaisella varmasti omansa, kirjaimellisesti vapaana asumaan missä hyvänsä ja tekemään vuodet ympäriinsä mitä mieleen juolahtaa ainakin minulle tarkoittaisi kymmenissä miljoonissa olevaa omaisuutta (ja siihen liittyvää sijoitustuottoa). Vähemmälläkin voi jo esim. jäädä pois palkkatöistä yms., mutta nyt varojen “puutteessa” on vähemmän vapaa.
Lisätään tähän nyt vielä se, että reppureissauksesta lähtien vapautta on monenlaista, yllä tarkoitan sitä kuinka raha/varallisuus juuri minulle näyttäytyy, ajatusmaailmani ei myöskään kanna miljardööriosastolle, esim. oma henkilökunta olisi aikamoinen haaste.
No, vapaan määritelmäähän voi tuolla logiikalla venyttää loputtomiin. Oletko oikeasti vapaaherra jos sinulla ei ole varaa yksityisjettiin vaan joudut matkustamaan lentoyhtiöiden aikataulujen mukaan?
Kuten edella jo asiaan viitattiinkin, Suomessa on tuo ilmasto-ongelma, harva siella nyt valttamatta haluaa koko vuotta olla. Vaikka verotus on mukavammassa maassa, voi Suomessa silti viettaa halutessaan jopa puolet vuodesta eli olla vaikka kesamokilla. Ei hassumpi kombo.
Ei se aina ihan oma valinta ole. Ainakin teoriassa pääsyyn ”rajoitetusti verovelvolliseksi” vaaditaan muutto pysyvästi pois Suomesta. Asuin vuosia ulkomailla, mutta verottaja ei koskaan tuota hyväksynyt koska minulla oli omistusasunto Suomessa eli maksoin pääomatuloista verot Suomeen ja ansiotuloista verot asuinmaahan.
edit. laitetaan tähän samaan viestiin eli asuin viimeisellä ulkomaan jaksolla 6 vuotta ulkomailla, ei riittänyt verottajalle koska omistusasunto Suomessa eli kiinteät siteet Suomeen
Ei se niin mene, pitää osoittaa ettei ole siteitä Suomeen.
Ehkä joku kesämökki voisi mennä vielä, mutta sekin tapauskohtaista.
Itse asunut +15-v Suomesta pois, en omistanut Suomessa mitään, mutta muuttovuosi +3-v olin vielä verovelvollinen Suomeen, ja piti täytellä veroilmoituksia.
Relevantti kommentti. Ja jos vaikka koko ikänsä Suomessa asuneena kuvittelee että Suomen verottaja on reilu, rationaalinen ja järkevä… Todellisuudessa todistustaakka on sinulla. Ja useimpien maiden verottajat (ml Suomen) pyrkivät verottamaan ja tulkitsemaan verosopimusta omasta näkökulmastaan (omaksi parhaakseen).
Palkkatulojen osalta yleensä vielä suhteellisen helppoa ja suoraviivaista, mutta jos alkaa olla omistuksia, pääomatuloja ja osinkotuloja eri maista, niin menee heti hankalammaksi. Lopputuloksena voi olla joka iso tappelu ja byrokratia tai osittainen tuplaverotus maiden välisistä verosopimuksista huolimatta. Itse otin lopulta EY:n setvimään omaa verotustani Suomeen ja Jenkkeihin. Lopputulos ei välttämättä ollut omalta kannaltani optimaalinen, mutta tarpeeksi hyvä. Kustannuksia tuli useampia tuhansia euroja (mikä oli saamaani lopputulokseen ja palveluun EY:ltä varsin kohtuullista). Harmittaa vaan että tähän piti lähteä ylipäänsä.
Kejun aiheeseen palatakseni. Kyllä ihan aiheellista miettiä verotusta ja veroseuraamuksia vapaaherrailupaikan valinnassa. Eli kuinka paljon kytköksiä pakosti haluaa jättää Suomeen, ja mikä on mahdollisen kohdemaan verotus.
PS. Pablot alla ja vastaavat eivät tiedä mistä puhuvat. Ja sama pätee kaikkiin jotka siteeraavat 3:n vuoden sääntöjä ja kuinka helppoa ja suoraviivaista homma on.
Menee nimenomaan niin, että tuo kolme vuotta oletuksena. Itse voi hakemalla nopeuttaa, jos niitä siteitä Suomeen ei jää. Jos olet jättänyt hakematta, niin oma valinta. Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa.
Siitähän tässä pitkälti on kyse, että mikä on se taso joka riittää/johon tyytyy. Joku tarvitsee vapautensa rahoittamiseen useamman miljoonan vuodessa, toiselle taas riittää auto jolla pääsee talvea pakoon Suomesta kuten esimerkiksi @Sahti.
Yhdistävä tekijä kuitenkin lienee se, että kummankaan ei tarvitse tehdä töitä tai nostaa yhteiskunnan tukia, jota nyt kuitenkin pitäisin jo jonkinasteisena vapaaherran määritelmänä.
Anteeksi vähän offtopic, mutta tämä on kyllä yksi suomalaisimmista ajatuksista mitä olen ikinä elämässäni internetistä lukenut.
Vapauden käsite ja kokemus todella vaihtelee hyvin suuresti ihmisten välillä. Toki tällä foorumilla jo lähtökohtaisesti vapauden määrittely rahan kautta on vähän surullista, mutta toki ymmärrettävää kontekstin huomioiden.
“Vapaus on valtaa tai oikeutta toimia, puhua ja muuttua haluamallaan tavalla ilman esteitä tai rajoituksia. Vapaus yhdistetään usein vapauteen ja autonomiaan “omien lakien antamisen” merkityksessä. Eräässä määritelmässä jokin on “vapaata”, jos se voi muuttua eikä sitä ole rajoitettu nykyisessä tilassaan.”
Aika monelle tulee yllätyksenä vuosikymmenten aherruksen jälkeen, ettei olekaan lainkaan ymmärtänyt tai edes pohtinut että mikä onkaan se oma merkityksellisyyden lähde.
Rahan kautta vapauden mallintaminen on keskeisimpään ongelmaan tarttumista. Käytännössähän jokainen työssä käyvä joutuu myymään vapaa-aikaansa korvausta vastaan sen xx-tuntia viikossa. Mikäli ei olisi pakotettu tuohon, olisi vajaa kolmasosa viikossa enemmän aikaa tehdä mitä kiinnostaa eniten - sekin toki voi olla rahan tienaamista, mutta toisella tapaa.
Vapauden käsitteeseen voi tietysti projisoida vaikka mitä muutakin, mutta käytännössä se vapaus mitä pystymme yhteiskunnan kontekstissa rakentamaan itsellemme on sitä konkreettista vapautta. Vapauden filosofia on täysin eri asia, mutta jokaisen projektin jalkautus on kuitenkin se vaikein ja käytännön kannalta tärkein vaihe - ei niinkään alkuperäinen idea.
On kuitenkin hieman ristiriitaista tavoitella vapautta rahan kautta, tekemällä esimerkiksi 30 vuotta työtä, joka kuormittaa ja vaatii merkittävää panostusta, jos lopputuloksena on olla 10 vuotta taloudellisesti vapaa ikävystyen ja alkoholisoituen. Vaihtoehto voi olla esimerkiksi tehdä merkityksellistä työtä, josta saa riittävästi rahaa elämiseen ja olla onnellinen sen 30 vuotta, rakentaen vapautensa ja onnensa muutoin kuin rahaa himoitsemalla.
Moni vapaudesta puhuva tavoittelee tosiasiallisesti vaurautta, ei vapautta.
En näe ristiriitaa, koska samaan ihminen ei voi elää ilman resurssien kulutusta (ruokaa, sähköä, lämpöä/energiaa jne), joten vapauteen on kuuluttava kyky täyttää tuo resurssivaje jollain tavoin - osaksi se voi olla tietysti omaa tuotantoa. esimerkiksi 1800-luvun itsenäiseen talonpoikaistalouteen kuuluva omavaraisuus oli nimenomaan tuota; kykyä tuottaa riittävä perusresursseja ja kompensoida ne mitä ei pysty tuottamaan.
Reaalitodellinen vapaus lähtee vähemmän filosofisista lähtökohdista, mutta kun nuo on täytetty voi asiaan projisoida muutakin. Realiteeteille ei kuitenkaan mitään voi.
Oletan että pointti tässä oli että ei kannata uhrata elämäänsä työn alttarilla sen takia että voi lopussa ottaa iisisti jokusen vuoden? Tuossa on toki viisautta etenkin kun koskaan ei tiedä milloin noutaja korjaa ja jos päätyy hiekkahoitoon juuri tuon kuvitteellisen kolmenkymmenvuoden kuluttua niin asiathan meni aivan päin prinkkalaa.
Haluaisin kuitenkin nostaa tässä esiin senkin näkökulman että on myös hyvin mahdollista tehdä 30 vuotta merkityksellistä työtä josta pitää ja vaurastua siinä samalla niin että voi jäädä vapaaherrailemaan yhtä merkityksellistä elämää perheen kanssa.
Tämä on siis ihan mahdollista ilman että “himoitsee rahaa, ikävystyy ja alkoholisoituu”.
Tämä on luonnollisesti paras vaihtoehto Tällöin tuskin myöskään haaveilee vapautumisesta jonkin rahasumman kohdalla vaan kokee elämänsä hyväksi ja vapaaksi. Toisin sanoen tuo vaihtoehtoni “pakkomielteiselle vaurastumisen tavoittelulle” ei sulje pois hyvää tulotasoa.
En osaa kenekään muun puolesta puhua, mutta oma kokemukseni on että asiat muuttuvat elämänvaiheiden mukana. Itse jäin tuossa viidenkymmenen tietämillä pois päivätöistä enkä ole takaisin toimistoon oikein osannut kaivata. Silti tein tuon noin 25 vuoden rupeaman suurella intohimolla ja tykkäsin kovasti. Sain uralta paljon, mutta nyt on kylläinen olo ja nautin tästä uudesta elämänvaiheesta. Elämä perheen kanssa vapaaherrana on vähintään yhtä merkityksellistä kuin aikaisemmin toimistossa.
Vapaus on todellakin laaja käsite. Vauraus voi vapauttaa työn teon pakosta ja lisätä taloudellista liikkumavaraa elämän valinnoissa.
Kaikki ei koe työtä pakkona mutta osa ihmisistä väsyy tai turhautuu työssään. Heistä firetyksen leppoistus ajatus voi tuntua kutsuvalta. Yhtä hyvä idea on toki kokeilla toisenlaista työtä ja etsiä omaa juttua.
Raha ei tee onnelliseksi eikä oikeita ystäviä saa rahalla. Mielenrauhaa, merkityksellisyyden tunnetta ja terveyttä ei saa ostamalla. Pelkällä mammonalla vapauden kokemusta ei todennäköisesti löydä.
Mitä vapaus tarkoittaa kullekin, on henkilökohtainen kokemus. Joka todennäköisesti muuttuu elämän kuluessa.
Tällöin tuskin myöskään haaveilee vapautumisesta jonkin rahasumman kohdalla vaan kokee elämänsä hyväksi ja vapaaksi. Toisin sanoen tuo vaihtoehtoni “pakkomielteiselle vaurastumisen tavoittelulle” ei sulje pois hyvää tulotasoa.