Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

Aika vaikeaa on päästä vapaaherraksi kunnon salkulla. Tuurikaan ei ole pahitteeksi.

Onnistuneen salkun (35.000 euroa) tyhjennyksen 2007 ja vivuttamisen ja uudelleen rakentamisen 2009 ansiosta en ole salkkuun enää vuoden 2009 jälkeen palkkatuloja säästänyt. Päin vastoin on suurempien hankintojen, kuten autojen, vuoksi pitänyt vähän kuormasta syödä. Vanhoilla autoilla kuitenkin mennään ja töllit ja veneet yms. pyritään aina korjaamaan itse. Palkkatuloilla on yritetty pärjätä arjen menoista ja on aika hyvin pärjättykin.

Palkkatulot, osakkeiden arvonnousu ja osingot huomioiden tuloni ovat olleet vuoden 2009 jälkeen keskimäärin noin 130.000 euroa/vuosi. Valtaosa tuloista on ollut salkun tuottoja paitsi viime vuonna salkku tuotti “vain” 17.000 euroa.

130.000 euron vuosituloilla hyvinkin säästeliäästi eläen olen onnistunut kasamaan 14 vuoden aikana karvan verran alle 700.000 euron salkun. Jossa on vielä verovelkaa noin 100.000 euroa ja vipua 70.000 euroa, eli netto netto, verot ja vipu maksettuna salkku on vain noin 530.000 euroa. Sanon “vain”, koska huomioiden tuloni viimeisen 14 vuoden aikana, on salkku mielestäni aika vaatimaton.

Jos puhdasta miljoona salkkua haikailee ja tyhjältä pöydältä lähtee salkkua keräämään, menee siihen helposti reilusti päälle 20 vuotta vaikka keikkuisi aika korkeallakin tulohierarkiassa. Ottaen vielä huomioon, että 2007-2022 ei ole ollut niitä paskimpia aikoja arvopaperimarkkinoilla, jos on onnistunut selviytymään suht kuivin jaloin vuosista 2008 ja 2022.

Ryhdyin vapaaherraksi viime vuoden lopulla.

Tarkoitus olisi pärjäillä jatkossa pääoman reaalituotolla minkä arvelen kuitenkin olevan aika haasteellista. 0-korko aika ja rahan massiivinen painaminen ovat ainakin toistaiseksi ohi, joten rakettimaista “kaikki nousee” tyyppistä nousua ei ole odotettavissa. Ehkei vuosikymmeniin. Lisäksi, jos inflaatio parkkeeraa pidemmäksi aikaa 4-6% haarukkaan, syö se reaalituottoja rotan lailla. Ottaen vielä huomioon, että verot maksetaan nimellisen tuoton pohjalta eivätkä verot ole ainakaan laskemassa.

62 tykkäystä

300t€ salkusta ei nostettu ulos muutamaan vuoteen mitään. Olin valmistautunut exitiin ja säästössä oli about 40t€.
Kaikki kulut oli minimoitu: auto maksettu, asuttiin halvasti vuokralla, kestokulutushyödykkeet uusia ja muutenkin leluja niin aikuisille kuin lapsille riittävästi.
Salkku nousi parissa vuodessa 700t€:oon jolloin nostin 25t€
Nykyään nostan sen verran kuin tarvitsen.

Oma tavoite exitiä varten oli 500t€, josta voisi keskimäärin raapia 50t€/vuosi. Työt loppuivat kuitenkin jo aiemmin ja päätin vain kokeilla riittääkö. Töihin paluu oli optiona jokusen vuoden.

Minun luvut eivät ole välttämättä riitä kaikille, joten jokaisen kannattaa itse miettiä mikä taso on sopiva. Itse en koskaan tavoitellut maksimaalista tulotasoa vaan tilannetta, jossa saa olla ihan rauhassa ja tehdä työtä, jos haluan tai tarve vaatii.

Minulla kävi monessa suhteessa älyttömän hyvä tuuri. Osakevalinnat osuivat kohdalleen, loppuun vielä huikeat nousuvuodet ja muutenkin täydellinen ponnistus. Samanlaista tilaisuutta ei välttämättä omalle sijoitusuralle enää tule.

95 tykkäystä

Voiko kysyä miten kusetusmarkkinat kohtelivat salkkua viime vuonna? Lisääkö laskumarkkina stressiä salkun varassa elävälle vapaaherralle?

15 tykkäystä

Sain myytyä salkkua isolla kädellä 2021 aikana. Osa salkusta muuttui omistusasunnoksi, niin kuin oli suunniteltu.

Viime vuosi oli euroissa laskettuna pahin omassa historiassa. Prosenteissa laskettuna en ole ihan varma, kun en tarkastele salkun kehitystä vuositasolla. Joskus mielenkiinnosta katson jotain 3-5v käyrää.

Lasku tietysti kirpaisee, varsinkin kun se on euroissa jo kuusinumeroisissa mitoissa. Mutta toisaalta lasku oli odotettu ja pyrin tekemään kaikki mahdolliset toimenpiteet mitä laskua odottaessa voi tehdä. Mm. verosyistä en pystynyt tyhjäämään koko salkkua ja nykyisessä kokoluokassa tyhjentäminen ei ole enää järkevääkään.
Nyt odotellaan laskun loppua ja uuden nousun alkua, kuten tehtiin 2008. Siihen tilanteeseen verrattuna salkku on yli 10x joten iso kasa rahaa on töissä edelleen. Kyllä sillä köyhyyteen kasvanut terve mies pärjäilee.

69 tykkäystä

Voisin kirjoittaa ns. wannabe -vapaaherran näkökulmasta.

Muutamia vuosia sitten kolmekymppisenä tein pienen seitsennumeroinen exitin. Olin pitkään ajatellut, että exitin jälkeen jatkan yrityksessä pari vuotta hommissa, ja sitten hyppään vapaaherraksi, kuten alunperin oli tarkoitus.

Exitin aikana ja sen jälkeen tuli todella uskomaton fiilis, joka kesti useita kuukausia. Mutta hetki sen jälkeen tuli todella tyhjä olo. Tuntui, että yksi elämän isoimmista tarkoituksista hävisi, vaikka kotoa löytyy perhe ja lapsia. Yrittäjyys ja tavoitteellisuus sen suhteen oli ollut niin iso osa koko elämää siihen saakka.

On kulunut useampi vuosi ja vieläkin yritän löytää uutta ja yhtä syvää merkitystä elämään. Oli myös hieman epämukavaa huomata vasta exitin jälkeen, että sijoitussalkun olisi perheellisellä hyvä olla noin 2 kertaa tienattua isompi, jotta oikeasti voisi enempiä murehtimatta elää sijoituksilla ylempää keskiluokkaista elämää. Ja samalla olla huolehtimatta liikaa sijoitusten yksittäisen vuoden tuotosta, jos hyppäisin pois töistä. Joten edelleen olen työelämässä normaalisti, vaikkakin nautin siitä ehkä 20% verrattuna entiseen.

Eli vapaaherran elämä on vielä “parin vuoden” päässä ja tavoitteena nyt 2M€ velaton sijoitussalkku + velaton asunto, sekä löytää elämään syvempää merkityksellisyyttä uusista asioista.

76 tykkäystä

Tätä olen itsekin pohtinut paljon ja ainakin osasyy tähän ketjuun. Kiehtovaa kuulla ajatuksia tästä aiheesta. Nyt viidenkymmenen tienoolla huomaan ettei adrenaliinin puute ole enää ongelma tai tunnu merkittävältä.

Parikymmentä vuotta sitten uran alussa tuntui että elin aika tavalla koukussa sekä adrenaliiniin että onnistumisiin töissä. Tuossa vaiheessa ei vielä ollut perhettä joten fokus oli täysin työrintamalla ja työpäivät venähtivät välillä kellon ympäri. Kun muuta elämää ei juuri ollut niin onnistumisen tunteet sekä sosiaaliset kontaktit kaikki pyörivät jotenkin työn ympärillä ja suuri osa identiteettiä rakentui sen varaan mikä milloinkin oli toimenkuva tai titteli.

Jonkin verran jännitti tämä vapaaherraksi jättäytyminen juuri sen takia että mietin jääkö kaipaamaan vauhtia ja vaaratilanteita. Nyt suhteellisen alussa on vahva tunne että näin on hyvä eikä toimisto enää tunnu tärkeältä. Varallisuutta on jo riittävästi ettei palkka päivätöistä oikeastaan muuttaisi elämänlaatua ja nautin paljon siitä että voi viettää rauhallista elämää perheen kanssa.

Tokihan sitä vieläkin ajattelen itseäni startup yrittäjänä vaikka ei ole casea nyt päällä. Ja eihän sitä tiedä. Voi olla että muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen kipinä syttyy ja tulee vastaan se juttu joka on vaan pakko päästä tekemään. Mutta nyt perhe ja harrastukset on ottanut kaiken tuon tilan ja olen oikein tyytyväinen siitä.

41 tykkäystä

Minulla on tavoittelemasi kahden miljoonan sijoitussalkku mutta näin perheellisenä toivoisi että se olisi vielä tuplasti suurempi ennen vapaaherraksi alkamista. Eli ahneus on valitettavasti loputonta, aina voi siirtää maalitolppia. Velkoja en näe kyllä tarpeelliseksi maksella pois, sijoitusten tuotto-odotus on reilusti suurempi kuin asuntolainan korko. Miljoonaomaisuudella kymmenenkin prosentin velkavivulla jää viivan alle ihan mielekäs summa.

Ise olen myös äkkirikastunut exitin myötä ja työmotivaatio on siitä lähtien ollut hyvin vähäinen. Näin vähävaraiessta perheestä tulevana sitä vain on hyvin vaikeaa ottaa lopputili ylipalkatusta suojatyöpaikasta.

66 tykkäystä

Jep, kyllä nälkä kasvaa syödessä. Ja sama juttu minulla, että tuntuu tällä hetkellä hyvin vaikealta hypätä pois helpohkosta ja kohtuullisen hyvin palkatusta työstä.

Itse näen kuitenkin, että noin 100k€ reaalitulot/pääoman kasvu vuodessa toimisivat itselleni huomattavasti paremmin. Tällöin ei tarvisisi syödä salkun pääomaa ja pääoma kasvaisi samalla inflaatiota nopeampaa. En oikein näe, että hirveän paljon alle 2M hajautetulla salkulla pääsisin tuohon tavoitteeseen itselleni sopivalla riskillä. Aikanaan, kun ensimmäisiä tavoitteita asetin, niin huolehdittavana oli käytännössä vain omat kulut eli siinä mielessä alakanttiin tuli arvioitua tulojen tarve.

Ja työmotivaation puute kyllä syö miestä.

22 tykkäystä

Hyvä ja mielenkiintoinen työpaikka ei tosiaan edistä pomppua ulos vapaaherraksi-ruovaksi. Mutta olen huomannut, että omassa ajattelussa yllättävät seikat torjuvat mahdollista lähtöä salkun varassa eläjäksi.

Työterveyshuolto on hyvin järkätty ja perusterveenäkin kauhistuttaisi tilanne päätyä normiterveyskeskuksien jonoihin (kokomusta on…). Ennemmin tai myöhemmin jokainen tarvitsee näitä palveluita ja joskus paljonkin. Se, että saa työterveyshuollon kautta ajan käytännössä melkein saman tien, melkein mille spesialistille tahansa tai päätyykö sitten julkisen puolen kuukausijonoihin, on tautitilanteessa iso kysymys.

Toiseksi työn kautta on järjestynyt kaikki tietotekniikka, lukuoikeus suurimpaan osaan mediasta, kuntosali ja muuta mukavaa. Vaativa, mutta myös antava työnantaja. Toki korttia vinguttamalla kaikki nämä saa järjestymään, mutta samalla tasolla järjestettynä ei tule halvaksi. Myös nämä laskettava mukaan, jos suunnittelee lähtöä salkun varassa elätiksi.

Tästä olen pitkälti samaa mieltä. Ja, että sijoituslinjan pitäisi suosia esim. vakaata osinkoa sylkeviä arvofirmoja. Esim. viimeisen 30 vuoden aikana isoja pörssirysähdyksiä on ollut 3-4 ja ainoa varma ennuste tulevasta on, että niitä tulee vastaisuudessakin. Salkun puolittuessakin ja osinkojen suurleikkaantuessa pitää pöydälle saadaan muutakin kuin pottua ja pettua.

Parin miljoonan salkulla saa ylläpidettyä 100 000 € FAT FIRE-tasoiset tulot/menot. Mutta tämä taso ei ole olennainen, vaan se, että seuraavassa rysäyksessä siinä on tarpeeksi puskuria ja leikkaantumisvaraa.

Toki kukin määritttelee oman turvatasonsa, mutta oma sijoitusprojektini jonkisen matkan päässä FAT FIRE:stä saa jatkua vielä hyvän aikaa:)

12 tykkäystä

Tässäkin ketjussa mainittu muutamaan otteeseen perhe vapaaherrailun yhteydessä. Tarkoittaako vapaa elämä teille sitä, että pystytte pyörittämään koko perheen talouden ja molemmat aikuiset (konservatiivinen oletus perhe = kaksi aikuista ja lapset) jää pois töistä? Vai oma osuus hoituu sijoituksilla ja puoliso jatkaa työelämässä?

10 tykkäystä

Jos puhutaan 100k€ vuositulotavoitteesta, niin itselleni se tarkoittaa, että tarvittaessa voin elättää koko perheen pelkästään niillä tuloilla.

2 tykkäystä

Hyvää pohdintaa sinulta ja edellisiltä kirjoittajilta liittyen siihen millä summalla voi/kannattaa jäädä vapaahenkilöksi, mutta etenkin liittyen siihen ”mitä sitten”.

Päivitys omaan tilanteeseen. En ole vielä tehnyt exittiä, vaan myynyt muutaman rahoituskierroksen myötä osia firmasta jota olin mukana perustamassa. Yhteensä puhutaan keskisuurista 8-numeroisista luvuista, ja suurin osa varallisuudesta silti toivottavasti ja todennäköisesti kiinni alkuperäisessä yrityksessä. Eli olen jo FAT FIREnkin lukujen näkökulmasta helposti monikertaisesti kuivilla.

Palatakseni tuohon ”mitä sitten” -aiheeseen. Yrityksen kasvaessa on toistaiseksi aina löytynyt itselle rooli jossa olen ollut hyvä (tai uskonut että voin kehittyä hyväksi) ja josta olen innostunut. Ja tulokset ovat olleet sen mukaisia. Kohtapuolin alkaa taas sama pohdinta roolista olla edessä. Ja siihen liittyen myös mitä on oikeasti itse valmis tekemään. Esimerkkinä vaikka, että yhdessä yrityksen kasvuvaiheessa asuin noin 5 vuotta Jenkeissä (joista yli 3 vuotta eri mantereella vaimoni kanssa), ja keskimäärin tuona aikana oli 140 lentoa vuodessa. Ja matkapäiviä siis vielä paljon enemmän. En enää olisi valmis kyseiseen pyöritykseen. Tässä voi olla osittain kyse ansaitusta varallisuudesta, mutta ehkä ennemminkin aiemmasta tarpeesta/palosta päästä tavoitteisiin riippumatta siitä mitä se vaatii.

Katsotaan löytyykö seuraava oleellinen rooli, vai alkaako ”larppaukset olla larpattu” tältä osaa. Pelottaisi kyllä jättäytyä pois, kun viimeiset melkein 20 vuotta suuri osa omaa identiteettiä on ollut työ ja yrittäjyys. Eli ”mitä sitten”?

35 tykkäystä

Hieno summa Mikki1! Sinulla ainakin on mahdollisuus hypätä oikeasti kovatuloiseksi Firettäjäksi, jos haluat.

Vaikeinta on tosiaan vastata tuohon, että mitäs sitten, ja pohdin sitä itsekin vähintään kerran kuukaudessa. Merkitystä elämään ihminen tarvitsee.

Jos passiivisia tuloja olisi oikeasti useampi satatuhatta vuodessa, niin itse varmaan harkitsisin ainakin jotain kalliimpia harrastuksia. Toki polte harrastukseenkin pitää olla.

4 tykkäystä

Itsellä tulisi tuollaisesta tilanteesta mieleen joku enkeli/startup-sijoittaminen vaihtoehdoksi ”mitä sitteniin”.

1 tykkäys

Voisi kuvitella, että vaihto olisi helpompaa tehdä hiljalleen. Toki joillekin sopii tehdä kaikki rysäyksillä, mutta sitten se taitaa vaatia juurikin jonkun ison vapaa-ajan projektin. Ehkä miettisin asiaa siltä kantilta, että mitä haluaa olla? Meinaan, että jos haluaa viettää vaikka rauhallista perhe-elämää, niin ehkä työntekoa ja työn roolia kannattaa vähentää osissa ja tehdä vaikka joku suunnitelma, että tänä vuonna max 40h/vko, ensi vuonna 30h, jne.

Tai sitten tosiaan ostaa jonkun rämän purjeveneen, jonka kunnostamiseen saa laittaa satoja tunteja. Eipä tähän oikein valmiita vastauksia taida olla ja riippuu niin omista haluista.

3 tykkäystä

Olen jo aloittanut sijoittamalla muutamaan startup-/kasvuyritykseen ja rahastoon. Saa nähdä kuinka kallis harrastus tästä tulee…

Ja oleelisimpana asiana silti onko siinä tarpeeksi sisältöä ja tekemistä vastaamaan “mitä sitten” -kysymykseen.

5 tykkäystä

Vapaherrailu kunkin persoonan mukaan ja mielekkäitä projekteja on mukava olla. Osa voi jopa viihtyä erakkona saaristossakin.

Itse olen huomannut tämän: perheen kanssa on oikein mukava viettää aikaa, toki onneksi ovat töissä ja koulussa välillä pois silmistä. Päivällä on mukava käydä urheilemassa, harrastan itse erilaisia ulkolajeja talvella ja kesällä samoin. Toki tietysti padelit sun muut täytteenä. Mukava nyt ollut kehittää itseään murtomahiihdossa, pertsa nimittäin kulkee :muscle:

Lisäksi on oikein mukava kahvitella ja lounastella kavereiden kanssa ja illalla vaikka käydä harrastelemassa tai bissellä. Toki sivussa vähän bisneksiäkin tehdään.

Mutta: kun haluaisi lähteä ad hoc vaikkapa powder alertista alpeille kuten viime viikolla, niin ei vaan löydy lähtijöitä kavereista! Lohdutukseksi on vissiin lähdettävä mökille Lappiin pariksi viikoksi kummipojan kanssa randohommiin.

Vapaaherra-kerhoa edelleen siis kaipailen :slightly_smiling_face: ja varsinkin samoilla harrastus-mielenkiinnoilla eli ”laadukas sniiduilu”.

37 tykkäystä

Sama haaste on ollut vaikken ole heittäytynytkään vaapaaherraksi. Eli melkeen kaikki kaverit hankkineet lapsia ja kiinni näiden harrastuksissa yms. Eli ehtivät nähdä liian harvoin, eikä silloinkaan puhuta vapaalaskusta.

Pitäisikö laittaa pystyyn “Inderesin forumin puuterin metsästäjät” -ryhmä? :slight_smile:)

23 tykkäystä

Näin ainakin omalla kohdalla. Vaimo on jo ollut viime vuodet poissa töistä ja nyt sitten itsekin. Lapset vielä koulussa joten sitä yhteistä aikaa puolison kanssa on kerrankin kunnolla. Tämä on hyvä.

Luulen että tilanne olisi aika erilainen jos puoliso tekisi raivoisasti omaa uraa, mutta nyt ei ole ollut vaikeuksia saada aikaa kulumaan.

8 tykkäystä

Muutettiin just alppimaisemiin ja tarkoitus vapaaherrailla muutama vuosi. Ite jättäydyin nyt pois työelämästä. Katsotaan täytyykö vielä jotain töitä tehdä joskus, mutta nyt luvassa lastenhoitoa, laskettelua ja moottoripyöräilyä. Koska kavereita kohdemaassa ei ole niin voitaisiin laittaa jokin ryhmä pystyyn vapaalaskuun liittyen :grinning:

25 tykkäystä