Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

Yleinen
61

Annan täältä äänen uudelle ketjulle: Matkailu / Ulkomailla asuminen.

Mulla myös suurempi tavoite kuin vapaaherrailu olisi, että voisin joka vuosi poistua Suomesta tuossa marraskuun 15 päivä, kun suunnistuskausi on ohi. Takaisin voisin tulla helmikuun puolessa välissä jos on hiihtokelejä. Ulkomailla teen mielelläni töitä. Henkisesti Suomen pimeys tuntuu olevan vuosi vuodelta raskaampi. En edes tajunnut kuinka rikki olin ennen kuin käytiin joululomalla Malagassa. Siellä jotenkin heräsi että elämä voikin olla ihan siedettävää. Mulla pimeys myös sekoittaa vuorokausirytmin täysin. Menen nukkumaan kolmelta aamulla. Herään klo 8 töihin. Iltapäivällä vedän kahden tunnin päiväunet. Seuraavana päivänä sama uusiksi. Kaikki ajan hetket on harmaata mössöä.

Usual suspects ulkomailla asumiseen lienee: Kanaria, Espanjan Costa del Sol, Portugali ja Florida. Floridaa tuskin pankkitili kestää joten tarttisi europoorina pitäisi valita kolmesta edellämainitusta. Floridan hyvä puoli on että kun kaikki hoituu englannilla niin ei ole niin ulkopuolinen olo. Toki amerikkalainen kaupunkirakenne, se loputon outskirt jossa autot jyrää on sairasta. Kielimuurin takana olemista tuli kokeiltua, kun olin joku talvi 6 viikko Italiassa paikassa jossa ehkä joka kymmenes ihminen osasi hiukan englantia. Siinä oli oma raskautensa. Et ymmärrä mistä naapuripöytä puhuu ravintolassa, et voi kysyä kaupan myyjältä mitään, koska et ymmärrä vastausta, et tajua mitä nähtävyyden kyltti sulle kertoo jne. Toki Googlen translate auttaa, mutta siitäkin on vaivaa eikä toimi aina kovin hyvin. Las Palmasissa ja Torremolinoksessa pärjää toki englannilla ja jopa suomella mutta syrjemmässä on haasteita.

24 tykkäystä
62

Malta voi olla hyvä kohde eläköityä jos ei kielipäätä löydy englantia enempää. Siellä on jonkun verran myös Suomalaisia pyörittämässä rahapeli kuvioita. Ruoka on hyvää ja hintataso suhteellisen edullinen.

Olen itse lähinnä näistä englannin kieltä puhuvista paikoista koittanut etsiä tulevaisuuden turvasatamaa. Uusi-Seelanti liian kaukana. Gibraltar liian pieni. Englanti liian kylmä. Australia liian kuuma. Bahama liian köyhä. Malta voisi olla juuri sopiva.

13 tykkäystä
63

Portugalissa muuten hoituu myös asiat englanniksi, ainakin huomattavasti paremmin kuin muissa Etelä-Euroopan maissa. Siellä ei nimittäin dubata elokuvia tai sarjoja.

17 tykkäystä
65

Joo ja saa keitettyjä perunoita. Kyllästyin kuitenkin talvella kuuden tunnin välein tuleviin sateisiin. Kun liikkuvana en halua ostaa omaa on hankala löytää lämmintä kämppää. Las Palmas on siinä parempi. Kyllä riittävä espanja tarttuu kohtuullisella aktiivisuudella.

1 tykkäys
66

Opetelkaa niitä kieliä, jos useamman kuukauden mittainen asuminen/v on tavoitteena. Ei pahalla, mutta kuulostaa hieman siirtomaaherra-meiningiltä muuten. Kun haaveena on ulkomaille muutto, niin ihan kohteliasta aloittaa paikallisen kielen opiskelu vaikka jo Suomessa hyvissä ajoin, eikä vaatia muilta pelkkää englantia.

Espanja, italia, portugali tms ei ole mikään mahdoton oppia aikuisena, ja perusasioinnit oppii yllättävän nopeasti. Siitä pääsee keskustelutasolle myös suht vaivattomasti, kun heittäytyy vaan epämukavuusalueelle ja jatkaa määrätietoisesti.

Suomessa ollessa voi aloittaa ottamalla rutiiniksi vaikka opiskelun 30min päivässä. Nykytekniikalla tuo onnistuu helposti esim. työmatkoilla kuunnellessa, kotisohvalla pelaamalla Duolingoa jne jne. Ja aina voi mennä vaikka työväenopiston kursseille.

Vaatii vain oma-aloitteisuutta ja vaivannäköä, mutta palkitsee pitkässä juoksussa. Sama kuin sijoittamisessa.

61 tykkäystä
67

Siirtomaat ja kolonialismi oli rikoksia. Samanlaisia rikoksia joita Venäjä tekee Ukrainassa ja muissa siirtomaissaan. Se että valitsee valtion sen perusteella kuinka hyvin sinne itse sopeutuisi ei ole kolonialismia vaan viisautta. Eikä se että maahan muuttava ei opettele kieltä ole siirtomaihin verrattavia rikoksia vaan omaa laiskuutta josta kärsii lähinnä itse.

Kannattaa lukea siirtomaiden historiasta ennen kuin vihjailee muiden olevan kuin siirtomaaherra. Belgian Leopold II rikokset vertautuu aika hyvin Hitleriin

Näissä kieliasioissa symmetria ei kovin hyvin toimi. Suomeen on Ok tulla töihin vain englannin kielen avulla. Ja eläminen tukien avulla ei vaadi edes englantia vaan Kelan tulkkien avulla homma hoituu. Mutta lähdepäs ulkomaille vain englannin kielen avulla niin olet siirtomaaherra.

Screenshot_20230124_072531_Firefox
Screenshot_20230124_072531_Firefox1080×1129 175 KB

17 tykkäystä
68

Perheasiaan vielä lisää pohdintaa. Vapaaherrailu ei ole omalla kohdalla nyt, eikä tuskin koskaan, ajankohtaista. Eikä se ole itselleni tällä hetkellä edes kiinnostava vaihtoehto, kun tykkään työstä ja se antaa hyvää sisältöä elämään. Joskus asiaa kuitenkin miettineenä nämä perheasiat tulivat isoimpana ”ongelmana” mieleen.

Te keillä myös puoliso on kotona:

  • Eikö toisten naamat ala kyllästyttää?
  • Teettekö paljon asioita yhdessä vai onko molemmilla paljon omaa elämää?
  • Miltä ajatus toisen elättämisestä / hänen riippuvuutensa sinusta tuntuu?
  • Jos joskus tulee ero niin tämä saattaa olla aika raaka vaihtoehto puolisolle (jos on avioehto). Toinen on heittäytynyt tyhjän päälle, ei ole työkokemusta lähihistoriasta, osaaminen todennäköisesti vanhentunut, eläkettä ei ole kertynyt ym. Oletteko puhuneet tästä asiasta?

Te keillä puoliso on töissä (riippuu tietysti paljon onko puoliso töissä omasta tahdostaan vai ei):

  • Tuleeko huonoa omatuntoa ”laiskotella” kotona, vaikka rahat onkin itse tienattu, kun toinen käy töissä?
  • Kaipaatko seuraa päiväpuuhiin tai esim. matkusteluun?
  • Hoidatko sinä pääosin arkiaskareet tai näkyykö vapaaherrailusi/-rouvailusi jotenkin arjessanne?

Osa vähän diippiä, mutta mielestäni todella tärkeitä asioita pohtia.

Sinkkuna kaikki on tietysti helpompaa :grin:

40 tykkäystä
69

En nyt olisi näistä huolissani jos suhde on kunnossa ja perusasiat paikallaan. Kun on töissä mennyt parikymmentä vuotta aika vauhdilla niin ainakin näin alussa on vaan kiitollinen siitä että on lopultakin aikaa ja energiaa puolisolle ja koko perheelle.

Meillä oli aikanaan avioehto, mutta purin sen vuosia sitten. Puoliso ei ole ollut palkkatöissä vuosikymmeneen ja ollaan yhdessä sovittu että minä hoidan talouden ja hän huolehtii arjesta. Jos ei olisi ollut luottopelaajaa kotona niin omat jenkkireissut, työmatkat ja pitkät päivät vuodesta toiseen olisi olleet kohtuuttomia lapsille. Itse olen nauttinut töistä kovasti ja hän taas halunnut keskittyä kotirintamaan joten tämä on sopinut meille molemmille hyvin. Olisi aika hassua sitten alkaa erottelemaan että mikä osa varallisuudesta kuuluu toiselle kun yhdessä näin on sovittu. Onko lasten päiväkodin ässääminen vähemmän tai enemmän arvokasta kuin taas yhden rahoituskierroksen läpi juokseminen firmalle? En tiedä enkä edes yritä laittaa näitä tärkeysjärjestykseen. Yhdessä ollaan perheen asiat hoidettu eri rintamilla ja hyvä niin.

Silloin kun oli vielä avioehto voimassa niin otettiin puolisolle vapaaehtoinen eläkevakuutus sen varalta että potkaisen tyhjää tai erotaan. Nyt kun ei ole avioehtoa niin jos joskus erotaan jaetaan lusikat tasan riippumatta siitä mistä nuo on saatu.

96 tykkäystä
70

Matkailusta puheenolleen, Suomen talvihan on oikein mainio, jos alkaa harrastaa talvilajeja :smile:
Itsehän inhosin aiemmin talvea yli kaiken, mutta joitakin vuosia sitten aloin harrastaa kesäisen jalkapallon korvikkeena ulkojäillä jääkiekkoa ja kaukalopalloa, josta siirryin pian ns. kovempiin aiheisiin: mukaan tuli parta huurussa hiihto (eikä mulla ole edes partaa…) ja moottorikelkkailu! Ja voi pojat, että talvi on nykyisin lempivuodenaikaa :smile:

Ainiin, laskettelu unohtui, sekin on lystiä touhua!

Ja itse asiaan: jos täällä on muita em. talvilajien ystäviä, niin olisi kiva saada kaveri / kavereita mm. pitkiin hiihtokisoihin (esim Levi-Ylläs?) ja moottorikelkkaseikkailuihin, tai vaikka Alpeille tai Lapin tuntureille laskettelureissulle. Anyone?

12 tykkäystä
71

@Juupeli osui ja upposi!

Kelekka on, tellut, lumilauta, skitouring-vehkeet ja tietysti hiihtosuksia eri keleille ja tyyleille. Nyt lähdössä muutamaksi viikoksi Ylläs-Pallas -akselille möksäilee. Sieltä Alpeille perheen kanssa ja sitten huhtikuuksi takas Lappiin, ehkä Norjaankin.

Kisoja en oo hiihtäny, mutta pitäiskö se?:sweat_smile:

10 tykkäystä
72

Olen itse lähinnä näistä englannin kieltä puhuvista paikoista koittanut etsiä tulevaisuuden turvasatamaa. Uusi-Seelanti liian kaukana. Gibraltar liian pieni. Englanti liian kylmä. Australia liian kuuma. Bahama liian köyhä. Malta voisi olla juuri sopiva.

Melkoisen pieni kivi se Maltakin on, vaikka tietysti Gibraltariin verrattuna pinta-alaa on hurjasti. Autoja enemmän kuin missään, mihinkään et pääse muuten kuin lentäen, jne. Monet siellä asuvat ovat lukemani perusteella melko nopeasti kyllästyneet tekemisen puutteeseen.

4 tykkäystä
73

Kaikissa noissa käyneenä kyllä se Uusi-Seelanti on vain ehdotonta kärkeä. Gibralttar on yöllä kuin Rinkeby. Huumekaupan keskuksena Linean puoleiset katujengit on oikeasti isoja ja pelottavia pimeän laskeuduttua. Osa kavereista pyörii tai asuu Gibbiksen puolella ja sielläkin välillä kuohahtaa. Ruoka on brittiläistä ja “paikallinen” parempi väki käytännössä kokonaan erilaisia hämäräjuristeja.

Malta vaikutti viikon lomalla ihan kivalta, mutta Juha Vuorisen tarinat Maltalta vaikutti paikan olevan pidemmän päälle huonolta.

NZ:ssä on kaikkea. Voi laskea ympäri vuoden, on rantoja, viiniä ja toimiva yhteiskuntarakenne sekä ihan ok ihmiset. Vähän ylpeitä, mutta ehkä on syytä myös olla. Ei kuitenkaan pahimpia Imperiumin jälkeläisiä kuten Aussit tai Etelä-Afrikan valkoiset.

19 tykkäystä
74

Noniin, tämä ideahan on toteuttamista vaille valmis :smile:

Minä olen pari hiihtokisaa käynyt vetämässä luistelutyylillä, mm. Napapiirin hiihto Rovaniemellä ja tälle keväälle on ilmoittautuminen vetämässä Vuokatti-hiihtoon, jonne mahdollisesti perinteisen tyylin 30 km matkalle. Muitakin sopisi kalenteriin, ja tuo Ylläs-Levi pitäisi hiihtää ihan muuten vaan, kun reitti on sekä Ylläksen että Levin päästä tullut hiihdettyä melkein puoliväliin ja sitten takaisin, joten pitäisihän se joskus hiihtää kokonaankin :slight_smile:

Jos sulla on “kelekka”, olet ilmeisesti Pohjois-Suomesta…? Minä myös. Jos nuo kimppalenkit moottorilla tai ilman innostavat, niin vaihdetaan yksityisviesteihin ja aletaan organisoimaan :slight_smile:

8 tykkäystä
75

Tämä ketju on tosi mielenkiintoinen.

Kiva kuulla muiden tarinoita siitä, mitä päätöksiä porukka on tehnyt kun vapaus on koittanut. Itsellä vapauteen ei näillä näkymin enää kovin montaa vuotta. Melko nuorta verta tässä ollaan vielä niin kaikki askelmerkit auki. Vapauden koittaessa noin 35+ ikää. Alan vaihto tulee joka tapauksessa eteen. Jotain haastetta elämään tarvii saada. Joko yrittäminen, sijoitusten pyörittäminen pelkästään (asunnot pääpainossa) tai molemmat.

Jos elämä asettuisi pelkkien sijoitusten pyörittämiseen, niin tarvisi varmasti olla paljon enemmän asuntoja, jotta ne oikeasti työllistäisi enemmän, jotta niistä saisi kuukausittain enemmän merkityksellisiä tunteita ja tarkoitusta elämään. (Hyvien vuokrakotien tarjoamista uusille asukkaille vuokralaisten vaihtuessa, diilien tekemistä, remonttien suunnittelua jne.)

Aika näyttää, suunnittelu ja pohtiminen virkistää.

31 tykkäystä
76

Laitanpa tänne vapaaherrana viestin, reilun viiden vuoden kokemuksella.

Välillä näkyy mietittävän että paljonko pitäisi olla rahaa jotta voisi FIRE:ttää. Puran tähän muutamia asioita, jotka toivottavasti auttavat hahmottamaan että kysymykseen ei ole läheskään yhtä oikeata vastausta

Finanssiomaisuuden koko:
-hyvä huomata että realisoimattomat myyntivoitot kutistavat voittojen osalta salkun summaa 30-34%. Ts jos salkku hyvin voitolla, se “näyttää” isommalta kuin onkaan
-kaikki rahan nosto elämiseen verotetaan, 30-34% (osingoista 15% vähemmän)
-osakemarkkinat tuottavat noin 8-9% pitkällä aikavälillä, mutta hajautetunkin salkun koko voi laskea vaikka 40% (koronadroppi), tai 20% (2022 kriisit)
EDIT; niin tietenkin vain voitosta verotetaan, ja verotettavaa voittoa pienentää pääomatappiot

Asumistilanne:
-menoissa on valtava ero riippuen siitä onko pääsi päällä velaton asunto (maksat vain juoksevia kuluja), velallinen asunto ja sen jäljellä oleva lyhennysaika, vai vuokra-asunto jossa tavallaan maksat asunnon päivitettyä markkinahintaa maailman tappiin.
-toki FIRE:ttäjä voi jossain vaiheessa vaikka muuttaa halvalla maalle tai mökille

Lapset:
-menoissa on valtava ero riippuen siitä on lapsia suunnitteille, jos on niin minkä ikäisi & jäljellä oleva elatusaika. Ts iso ero onko elatusaikaa edessä vaikkapa 15 vuotta vai 3 vuotta.
-ihan puhtaat juoksevat kulut (ruoka, harrastukset) yms
-… sekä tarvittavan asunnon koko
-hyvä huomata, että jos lapset ovat kohta omillaan saattaa olla mahdollisuus myös vapauttaa asuntoon sitoutunutta pääomaa

Parisuhdetilanne:
-hyvä muistaa avioeron tullessa, että ilman avioehtoa omaisuus jaetaan puoliksi
-toisin sanoen, voit joutua jakamaan finassiomaisuutesi (jolla ajattelit FIRE:ttää), tai saatat saada puolisolta resursseja finanssituottoihin. Ts salkun arvo voi puolittua ilmankin pörssiromahdusta
-erotilanteessa asuntopinta-alan tarve ei välttämättä pienene yhtään, kuten 3MH+ OH/KT, jos vaikka kaksi lasta omilla makuuhuoneilla. Saatat joutua sitomaan lisää omia pääomia siitä puolitetusta finassiomaisuudesta, jos vakuudet eivät riitä

Elinkaaresi tilanne:
-eläkeikä riippuu iästäsi, mutta nykyisin vajaat 66v eteenpäin
-3 vuotta ennen eläkeikää voit alkaa nostamaan 0-50% eläkeosuutta, joka sitten pienentää varsinaista lopullista eläkettä
-huomattava ero tarvittavalle finanssiomaisuudelle aiotko FIRE:ttää 5, 10, 15 vai 20 vuotta

Perinnöt yms:
-tietenkin iso ero jos melko varmasti tiedät olevasi saamassa perintöä, tai tiedät että et saa, tai olet jo saanut mitä saat
-avioerotilanteeseen liittyen: perintöä voi saada ilman avio-oikeutta, jos perinnön antaja on näin testamentissa rajannut. Jos ei ole rajannut niin saatu perintö menee osaksi normaalia ositusta

Kertynyt eläke:
-huomattava ero tarvittavalle finanssiomaisuudelle riippuen minkälainen eläke sinulle on ehtinyt karttua työelämästä. Kattaako eläke mukavasti menot ja leppoisan elämäntyylin, vai saatko eläkkerahalla vain välttämättömyyden vai sitäkään?
-tavallaan oletko FIRE:ttäjä eläkkeeseen asti, vai loppuelämäsi?

Tietenkin varsinaiset juoksevat menot vaikuttavat FIRE:ttäjän kuten muidenkin henkilökohtaisen tuloslaskelmaan, niitä FIRE:ttäjän kannattaa seurata menokategorioittain.
-tutkia ja kirjata vaikkapa parin viimeisen vuoden tiliotteet
-eliminoida turhat, karsia epäsuhtaiset ja budjetoida sitten relevantit
-arvioida riittävä määrä vuosia tulevaisuuteen, ml epäsäännölliset menot (kuten auton vaihto, lomamatkat tms)

Inflaatio:
-kaikki maksaa tulevaisuudessa enemmän, historiassa alle 2% paitsi juuri nyt

Laitan tähän vielä havainnollistavan menoesimerkin, tässä esimerkissä lapset lentävät pesästä ja aikuistuessaan rahavirrat katkeavat jahka valmistuvat, asuntolainan jämät on hoidettu, jne. Menopuolta ei kuitenkaan ole tingitty vaikkapa asuntoa tavalla tai toisella vaihtamalla, auto vaihdetaan, lomaillaan, jne

Kertaus: menojen suuruus ja tulojen vaihtelu ovat hyvin erilaisia erilaisissa pitkäkestoisissakin tilanteissa, ja ikäsi / eläketulosi vaikuttavat huomattavasti siihen miten pitää olla varautunut

image

76 tykkäystä
77

Tämä ei pidä paikkaansa. Vain voitoista maksetaan veroja. Myyntien maksimi veroprosettin on laskettavissa alle 10 vuoden hankintameno olettaman mukaan eli 80% pääomaveroista. Lähes aina huomattavasti tätä vähemmän. Tässä pitää myös huomioida etttä vain voitot lasketaan pääomatuloiksi kun lasketaaan 30 000 euron rajaa tuohon korkeampaan veroportaaseen.

39 tykkäystä
78

Jos elämiseen tarvitsee vuodessa jonkun tietyn nettosumman euroja, niin jos olisi täysin vapaus valita, saako kassavirtansa osinkoina vai osakkeiden myyntituloina, niin itse asiassa osakkeiden myyntituloista tavoitellun kassavirran ottaminen on KEVYEMMIN verotettua, ja näin ollen sijoittajalle edullisempaa, kuin saman nettosumman saaminen osinkona.

Juurikin KalleH:n selittämästä syystä.

Vaan eihän tätä tietysti pysty sellaisenaan puhtaasti valitsemaan, koska joutuu ostamaan salkkuun eri yhtiöitä noudattaakseen näitä kahta eri lähestymistapaa.

Tai sitten pitää olla niin iso toimija, että voi vaikuttaa omistamiensa yhtiöiden voitonjakomekanismeihin.

8 tykkäystä
79

Hieno yhteenveto Opa! Kiva lukea vähän eri näkökulmasta ajatuksia aiheesta.

Oman näkemyksen voisi tiivistää niin että jos on tottunut elintasoon joka on vaikka 100k eur palkkatuloilla saavutettu niin olisi järkevää että vapaaherrailua ei aloita ennen kuin uskoo voivansa tienata vähintään saman sijoituksilla. Jokainen voi sitten oman sijoitussrategian kautta miettiä minkälaista salkkua tämä tarkoittaa.

Oman mielenrauhan kannalta sitten bufferit siihen päälle siltä varalta että välillä mennään vuosia alaspäin.

4 tykkäystä
80

Kertauksena kuuntelin Tomi Salon haastattelun Yle Areenan Pörssipäivästä. Vapaaherran elämä kuulosti ihan mukavalta. Voi tosin kysyä, onko vapaaherran elämästä edes kyse. Päiväduuni on lopetettu, mutta nykyään pörssin seuraaminen, asuntosijoittaminen ja metsänhoito täyttää elämän (perhe-elämän lisäksi). Työtä siis riittää, mutta päivätyötä mukavampaa ilmeisesti. Omat aikataulut saa päättää suurelta osin itse. Haastattelussa toteaa ihan osuvasti, että mitä sitä ihminen sitten tekisi jos ei olisi näitä mukavia harrastuksia, jotain tekemistä pitää kuitenkin olla, että mieli pysyy virkeänä.

Jos haluaisi täydellisesti irrottautua sijoituskuvioista, vaihtoehtona olisi tietysti laittaa miljoonaomaisuus indeksirahastoon, sitten voisi lopettaa kaiken sijoitusasioiden seuraamisen ja muuttaa jonnekin ulkomaille ja keskittyä johonkin täysin muuhun.

14 tykkäystä
81

Toisaalta vapauttava ajatus tämäkin. Toisaalta pelottava, koska silloin varallisuus olisi täysin markkinoiden armoilla. Tästä jatkoajatuksena tuli mieleen, että missä on kaikki passiiviset indeksivapaaherrat, kun ei ole medioissa näkynyt?

E: jälkimmäinen virke sai kyllä aikaan odottamattoman huvittavia reaktioita, kiitos niistäkin.

7 tykkäystä