Jospa heillä on oma elämä?
Ja miksi pitäisi näkyä mediassa?
23 tykkäystä
Kaikilla meillä on toki oma elämä. Eli mikä tuossa olikaan pointti?
Ei ”pidä” näkyä kenenkään yhtään missään, mutta oli sitten mikä tahansa ryhmä kyseessä, niin yleensä näiden edustajista kuulee/näkee median välityksellä lähes väkisin. Ja vapaaherrojahan on viimes vuosina riittänyt. Kaikki vaan osakepoimijoita.
Tyydyttikö vastaus? @RimaPoika
3 tykkäystä
Komppaan @RimaPoika a. Ei varakkaiden eikä muiden oloneuvosten tarvitse olla missään esillä mikäli ei sitä halua. Väittäisin että tämä pakonomainen esillä olo viittaa ennemmin ”nouveau riche” eli äkkirikastuneisiin. Usealla heistä on historian saatossa ollut pakottava tarve joka käänteessä tuoda esille vaurautensa. Mietippä kuinka moni varakkaan suvun jäsen änkeää väkisin pärstäänsä joka hemmetin tuuttiin?
17 tykkäystä
Et tainnut selvästikään sisäistää koko pointtia, mutta siinäs komppaat.
Tuli mieleen sittemmin että näitä indeksivapaaherroja ei taida olla juurikaan ainakaan kotimaassa siitä syystä että indeksisäästämistä/rahastoja ole ollut niin kauaa olemassa. Että eiköhän niitäkin ala pikkuhiljaa näkyä medioissa.
Jännä foorumi tämä välillä, miten helposti yhdellä lauseella saa eskaloitua kymmeniä rivejä (tahallaan?) väärinymmärrystä. 
7 tykkäystä
Marxin kokemuksien mukaan todellisien miljoonaomaisuuksien haltijat (esim. Erkki Etola) välttävät julkisuutta viimeiseen asti. Erilaiset sijoitusgurut ja zijoittajat pikkuomaisuuksineen ovat näkyvillä julkisuudessa jatkuvasti.
26 tykkäystä
En nyt oikein saa kiinni kyllä itsekään, että miksi näiden varakkaampien vapaaherralaisten pitäisi näkyä mediassa. Ja en myöskään ymmärrä, että miten tämä on nyt ymmärretty väärin - kun ei kerran alkuunkaan ymmärrä.
1 tykkäys
En minäkään. Mitkä varakkaammat vapaaherralaiset? Ja missä julkisuudessa?
Lue kommentit. Olen puhunut vain ja ainoastaan nimenomaan indeksisijoittamisella vapaaherruuteen päässeistä, että eipä ole tullut tällaisia tarinoita vielä vastaan missään, vaikka vapaaherratarinoita kyllä muuten riittää. Voe herranjestas.
8 tykkäystä
Veikkaan että ei ole niin mediaseksikästä tulla indeksisijoittajana julkisuuteen kuin menestyvänä osskepoimijana tai tuuripelillä. Se että olet “osannut” lyödä mittavan summan tenbaggeriin boostaa jonkun omanarvontuntoa enemmän kuin se että olet tasaisesti sijoittanut indeksiin.
Tosin indeksisijoittamisella rikastuminen vaatii suurempia pääomia tai pitkää ajanjaksoa. Nämä äkkirikastuneet… Lähinnä tuuripelillä ovat sitten asia erikseen.
5 tykkäystä
Kas, onhan täällä joku vielä selvinpäinkin 
Kiitos kommentista, joka oli ilmeisesti mulle tarkoitettu?
Varmasti osittain näinkin, mutta lisätään nyt vielä, että tuodakseen oman tarinansa esille jossain median haarassa ≠ pitää tulla omalla naamallaan julkisuuteen.
Summaisin vielä, että indeksisijoittajia on suht vähän ja indeksisijoittaminen on suhteellinen uusi juttu vs. asuntosijoittajat ja osakepoimijat ym., joten ehkä tässä ne suurimmat tekijät. Heitä ei vain ole juurikaan.
Mutta oliko esim. Mr. Money Mustache indeksimies?
5 tykkäystä
En kyllä pidä markkinoiden seuraamista duunina,se on harrastus ja elämäntapa.
Aamupala noin klo9,ehtii hyvin Euroopan avaukseen,yleensä 11-16 vapaa ohjelma,Jenkit 16:30,vapaa ohjelma 17:00-ilta,jos ei markkinoilla ihmeitä.
12 tykkäystä
En tiedä saako joku lisäarvoa ajatuksistani, mutta ajattelin nyt jakaa…
Olen 40v, yrittäjä. Pystyisin jättäytymään ns. vapaaherraksi melko pian nykyisellä normaalilla elämäntavalla, mutta…
Huomaan että työstä on tullut jollain tapaa osa identiteettiä. Tämä on tapahtunut vaivihkaa ja suunnittelematta. Se on minun paikkani maailmassa, ja nyt huomaan että vähän jopa jänistää ajatus että minua ei enää yhteiskunta kaipaisikaan. Uskon että näin on käynyt monelle muullekin ja sitten he painavat töitä hautaan asti riippumatta pankkitilin saldosta.
Samaan aikaan toisaalla… Mielessä painaa ajatus että aikaa on rajallisesti. 10v. päästä hyvin mahdollisesti vanhempiani ei enää ole ja 100% varmasti lapseni ovat aikuisia. Nyt työhön menee paljon aikaa ja energiaa, jonka haluaisin viettää läheisteni kanssa. Tästä on tullut paljon suurempi asia kuin 10-20v sitten kuvittelin.
En tavoittele toimettomuutta, vaan sitä että on innostunut siitä mitä tekee. Olen ollut valmis painamaan töitä, säästämään ja sijoittamaan jotta pääsen siihen että pärjään taloudellisesti vaikka työt loppuisi. Miten leveästi pärjäisi, ei ehkä olekaan se juttu sitten jos siihen vaiheeseen pääsee.
Ehkä se mitä halusin sanoa on, että ihminen muuttuu elämän myötä ja laskelmiin voi laittaa ison kourallisen suolaa. Se mikä näyttää 25v. yksinkertaiselta laskutoimitukselta, voi 40v. näyttää merkityksettömältä. Nyt en osaa sanoa miltä asiat näyttävät 50 tai 60 vuotiaasta. Siitä olen varma että haluan olla innostunut jostain silloinkin. Haluan kuulua johonkin ja olla tarpeellinen jollain tavalla. Myös sen varaan voi laskea jotain, että tiukan paikan tullen (esim. että laskelmat ei pitäneet paikkaansa tai hävisin indeksille) monesta löytyy kykyä tehdä mitä vaaditaan, ennen kuin valo katossa sammuu. Eli suunnitelmien ja päätösten ei tarvitse olla lopullisia, vähempikin voi monessa tapauksessa riittää.
93 tykkäystä
Tässä muutaman tovin olen ollut ns. vapaaherrana. Ei ole monia miljoonia mutta riittävästi tällä elämäntyylillä varmastikin päätyyn asti. Hyvinkin vaatimattomissa oloissa olen kasvanut ja siitä on jäänyt varsin pienet menot ja leveilemätön elämäntyyli päälle. En kuitenkaan säästele jos vastaan tule jotain mistä pidän, yleensä matka tai polttomoottorilaite. Aika sekalaisesti olen sijoitellut ja niistä ehkä selvinnyt jotakuinkin omillani, isoja riskejä olen ottanut vain pienillä summilla ja yleensä hävinnyt ne. Kiinteät kuluni olen ajanut varsin pieniksi nuukuuttani, kun rahaa ei mistään ole tulossa lisää. Tarkoitus on elää nykyisillä varoilla ja pienillä satunnaisilla tuloilla ilman että jää perikunnalle turhaa kulutettavaa.
60 tykkäystä
Noilla eväillä itsekin menen ja kokkailen & risteilyn tyytyväisenä
1 tykkäys
Kommentista sain käsityksen, että vilkuilet osakekursseja lähinnä treidausmielessä. Suurin osa vapaaherroista ei sijoittele tällä tavalla osakekursseja / päivittäistä indeksiheiluntaa arvaillen tai spekuloiden. Yleensä ollaan pitkäaikainen omistaja, tavoitteena pitää tiettyjen yhtiöiden osakkeita salkussa vuosia, mieluiten vuosikymmeniä.
Inderesin podissa osakeanalyysiä pohdittiin tunnin verran, heidän mielestään muutaman sadan tunnin ammattimaisen analysoinnin jälkeen voi analyytikko rehellisesti väittää tietävänsä jo aika paljon yhtiöstä. Sitten kun yhtiötä ja kilpailevia firmoja on seurannut esim. 5 vuotta, tietää taas enemmän yhtiön kyvystä pärjätä markkinoilla tulevaisuudessa. Jos seurannassa on vaikka 10 yhtiötä (ja niiden kilpailijat ja koko toimiala vertailukohtana), normaali 40 tunnin työviikko ei enää oikein riitä jos aikoo pysyä kartalla uutisvirrasta. Kyllä tuo ihan työnteolta kuulostaa omaan korvaan.
Voi tietysti myös päättää näin: “En jaksa analysoida ammattilaisen tavoin, vedän tämän sijoittamishomman mutu-tuntumalla osittain silmät kiinni ja toivon parasta”. Tai katsoo pelkästään vaikkapa Nordnetin Traders Clubia ja valehtelee sen jälkeen itselleen olevansa asiantuntija. Sitten se ei enää tunnu työnteolta. Harvempi vaan pärjää tällaisella ajatuskululla vuosikymmeniä indeksituotolle.
Tuurillakin voi kyllä pärjätä. Jos laittoi 20 vuotta sitten perintörahansa sokkona esim. Keskon osakkeeseen ja ei ole sen jälkeen katsonut kertaakaan osakesalkkuunsa, hyvin on käynyt ja vapaaherran elämä voi jatkua. Ei ole mennyt tuntiakaan markkinoiden seuraamiseen ja osinkovirta vain kasvaa vuodesta toiseen.
Vapaaherroista indeksisijoittajina: varmaan löytyy niitäkin, mutta halu tulla julkisuuteen on varmaan todella olematon. Miksi aiheuttaa mielipahaa omalle tuttavapiirille, joka raataa tehdasduunissa pienellä palkalla ja itse tienaa passiivisilla tuloilla tuplatulot ilman tarvetta lähteä aamuisin liukuhihnan ääreen… Julkisista verotiedoistakaan heitä ei löydä, indeksisijoittajalla kun omaisuus kasvaa korkoa korolle vuosikymmenten ajan ja veroja ei makseta jos mitään tuottoa ei nosteta ulos…
9 tykkäystä
Tuosta nyt vain on tullut tapa,rahavirta tulee käytännössä Jenkkiosingoista,Reveniota on ollut 2013 lähtien.
Salkkuyhtiöiden Seeking Alphan sähköposti virtaa seuraamalla pysyy aika hyvin selvillä yhtiöistä ja osa tulee tietysti luettuakin.
Pikapelit ei minun juttu,kokeiltu on.
Eikä nuo kasvuyhtiötkään oiken sovi,viimeisin vetypommi oli Hyzon,PLUG ihan ok salkussa,en sitäkään osannut myydä 2021 70$ huumassa.
2 tykkäystä
Tunnen ainakin yhden joka on vapaaherra ja indeksisijoittaja. Mitä häntä tunnen, niin syy miksi ei ole esim tällä foorumilla on, että sijoittaminen ei vain yksinkertaisesti kiinnosta häntä ollenkaan. Sen takiahan hän varmaan indeksisijoittamisen onkin aloittanut. Kerran vuodessa kuulema käy myymässä X määrän lappuja salkusta ja elää taas vuoden kurkkimatta salkkuun. Ajattelee indeksisijoittamista kuin korkeakorkoisena pankkitilinä. Osa varoista taitaa olla Indexvarainhoidon hoidettava.
Helppo ja yksinkertaista.
50 tykkäystä
Mielenkiintoinen ketju. Olen yli 50v ja olisin voinut jo kauan sitten vetaytya laakereille lepailemaan osakesalkun turvin, mita olenkin saannollisin valiajoin miettinyt, mutta en ole kuitenkaan halunnut poistua tyoelamasta. Tyo ja tyoyhteiso ovat kuitenkin erittain merkittava sisalto elamassa. Ja kovana asiantuntijana kovapalkkainen tyo sujuu juohevasti eika vie liikaa aikaa niin etta ei stressaa ja ehtii hyvin touhuta osakemarkkinoilla. Tyo on alyllinen paivakoti mista maksetaan niin hyvin ettei hevin raaski lopettaa. Oikeastaan ainoa ongelma tyonteossa on paikkasidonnaisuus ettei voi olla etelassa talvella vaan vahan jumissa taalla Keski-Euroopan nollakelitalvessa missa luisteluhiihtamaan ei paase. Puhun suht sujuvasti espanjaa ja todennakoisesti ostan sielta asunnon sitten kun pystyn siella enemman olemaan. Mutta ainakin talla hetkella jos lopetan tyot, en kuitenkaan lahtisi Espanjaan koska avopuolisoni on taalla hanen kotimaassaan eika tule varmaan ikina mihinkaan lahtemaan. Talvella taalla kavisi aika pitkaksi koska olen ulkoilmafriikki, niinpa teen siis edelleen toita. Yleensa harrastukset on iltaisin koska porukka on toissa paivisin. Elakelaisilla on juttuja paivisin mutta vapaaherrakerhoja ei oo nakynyt;) Tahan asti harkintani on aina paatynyt siihen samaan etta sen sijaan etta lopettaisin kokonaan, voin suht helposti ottaa palkatonta vapaata ja viettaa enemman parin viikon lomia, palaten kuitenkin aina tahan maahan. Mahdolliset 2 triggeria vapaaherrailuun ovat varmaankin ero avopuolisosta tai tyon muuttuminen epamiellyttavaksi kun joskus pomo vaihtuu. Sitten voikin sanoa etta pitakaa tunkkinne.
Vaikka asia onkin hyvalla mallilla, jaytaa takaraivossani ajatus etta olenko idiootti kun olen edelleen jumissa toimistolla vaikka ikaa tulee koko ajan lisaa. Haluan varmasti tehda pitkia reissuja Etela-Amerikkaan, Uuteen Seelantiin ym. ja koluta vuoristoja siella sun taalla, mihin nyt viela hyvakuntoisena pystyn mutta eipa sita koskaan tieda milloin terveys yllattaen pettaa. Niin jos kay niin tulen potkimaan itseani perseeseen miksen lopettanut toita jo aikoja sitten. Eli kunpa olisi kristallipallo ja tietaisi miten pitkaan kroppa pysyy kunnossa etta onko jo kiire…
Muiden ajatuksia on mielenkiintoista kuulla, kuten ylla Turskapilkin samantyyppista pohdintaa.
Edit: Mita tulee lampimiin (ja etenkin Aurinkoisiin) maihin muuttamiseen, on todella tarkeaa viihtymiselle etta puhuu paikallista kielta! Olet maassa outsider jos et puhu kielta etka voi jutustella paikallisten kanssa jotka etelassa ovat mukavan puheliaita ja lahestyttavia. Ei ole kovin hienoa paatya johonkin suomalaisia vilisevaan kohteeseen ja elaa siella sitten suomalaiskuplassa (ja alkoholisoitua siina samalla). Jos muutto kiinnostaa niin kielta opettelemaan mars! Puhun itse monia kielia ja espanja on kylla helpoin kieli oppia mita tiedan. Bang for buck, paasee pitkalle kohtuullisella panostuksella. Toinen juttu, pitaa tietenkin ostamisen sijasta alkuun vuokrata kamppa muutamaksi kuukaudeksi ja tutustua alueeseen. Jos ei miellyta ni vuokraa seuraavan jostain muualta kunnes loytaa alueen minka tuntee omakseen.
Edit2: Jos aikoo olla vain kesat Suomessa niin kannattaa perehtya eri maiden paaomatuloverotukseen ja siirtaa verotuksensa ystavallisempaan maahan. Euroopassakin voi asua saaden osakkeiden myyntivoitot verovapaasti ja maksaen suomalaisista osingoista 15% lahdeveron. Eika tarvitse maksaa edes sita jos myy osakkeet paivaa ennen osingon irtoamista ja ostaa ne takaisin seuraavana paivana. Valityspalkkiot tietty joutuu maksamaan. Kiroankin kvartaaliosinkojen maksajat mitka vievat pohjan veivaukselta. No on se hyva tukea Suomen valtiotakin. Rahat riittaa vapaaherroilla kummasti paremmin jos ei kolmasosa tuotoista mene verottajalle.
63 tykkäystä
En tiedä edes mistä syystä tässä keskustelussa edelleen oletetaan, että tuodakseen oman tarinansa esille jollain alustalla, indeksivapaaherrojen olisi pitänyt tulla tyyliin omalla naamallaan ja nimellään julkisuuteen kertomaan kuinka ovat vapaaherrautuneet indeksisijoittamisella.
Miksi tällaisia oletuksia indeksisijoittajavapaaherroista? Miksei samat oletukset voisi käydä heihin kuin osakepoimijoihinkin, jotka ainakin melko passiivisesti tienaavat ilman tarvetta lähteä liukuhihnan ääreen? Ja heistä riittää kyllä tarinoita.
Heitä ei vain yksinkertaisesti taida juurikaan olla.
No niin… Me kaikki varmaan tunnemme jonkun yhden, joka tekee jotain. Emme kuitenkaan lähde tekemään liian suuria johtopäätöksiä muista tämän perusteella. Emmehän?
Itsekin todennäköisemmin vapaaherraudun indekseillä, mutta silti sijoittaminen jonkun verran kiinnosta. Ja täälläkin näytän pyörivän. Asiat harvoin on joko tai.
2 tykkäystä
Minä olen indeksivapaaherra, ainakin puolittain. Siis täysi vapaaherra, mutta puolittainen indeksi. Olen viimeisten vuosien aikana siirtänyt salkkua yhä tukevammin indeksirahastoihin. Uudet sijoitukset teen lähes täysin indeksirahastoihin. Miksi? Koska olen vuosien aikana huomannut, että en pärjää indeksille. Suurin osa salkunhoitajista häviää indeksille pitkällä tähtäimellä. He ammattilaisia tekevät sijoittamista työkseen ja silti häviävät. Minä luulin pitkään, että pystyn valitsemaan voittajaosakkeet. Sijoitusurani alkupuolella oli huikeita onnistumisia, mutta jos katson rehellisesti viimeistä viittätoista vuotta, niin olisin saanut paremman tuoton indeksistä.
Indeksisijoittaminen on tietysti yhtä tylsää kuin ruohon kasvun seuraaminen, mutta haen nykyään sisältöä elämään jostain muualta kuin sijoittamisesta. Kyllä sijoittaminenkin vielä kiinnostaa, mutta ei enää yhtä paljon kuin aiemmin.
Olen kohta viisikymppinen ja olen ollut palkkatöistä poissa reilut kymmenen vuotta. Minulla on mielenkiintoinen työ, joka ei tuota rahaa, mutta saan siitä sisältöä elämääni. Asun velattomassa talossa perheen kanssa.
Puolisoni käy töissä, koska pitää työstään. Lisäksi jättäytyminen minun omaisuuteni varaan olisi hänelle tyhmä riski (eläkekertymä, mahdollinen avioero, taloudellinen itsenäisyys, jne…)
87 tykkäystä
Ai että. Tämä olisi se oma unelma. Voisi tehdä yritystoimintaa pelkoa turhista riskeistä ja esim. asiakaspalvelutyössä voisi panostaa maksimaaliseen palvelukokemukseen josta tulee hyvä mieli sekä asiakkaalle, että itselle. Omalla kohdalla todennäköisin lopputulos olisi pyörittää jotain pientä futisporukkaa, jota pikku hiljaa koettaisi hilata ammattimaisemmaksi organisaatioksi ja ehkä ylempiin divareihin. Mukana olisi kiva yhteisö ja olisi mahtavaa nähdä yksittäisen pelaajan kasvun kohti isompia kenttiä.
Olen monesti miettinyt, että tietyt kivijalkaputiikit tai ravintolat on pakko olla jotain harrastuksia vapaaherroille tai herrattarille, silllä noissa itse bisneksen kannattavuus on ollut mahdottoman tuntuista.
22 tykkäystä