Jos nyt numeroita oikein yksinkertaistetaan niin mita jaa jaljelle 10% nimellisesta tuotosta? Verojen jalkeen jaljella 7%. Inflaation jalkeen jaljella reaalituotto, hyvin maltillisen 2-3% inflaation jalkeen enaa 4-5%. Siita sitten paastaankin kertoimeen 20-25x.
Täytyi tulla laskuvirhe. 1000e sijoitus. 10% tuotto antaa 100e. Siitä verot pois jää 70e. Tästä 3% inflaation jälkeen jäisi 67,9e. Eli reaalituottoa 6,79% eikä suinkaan 4-5%.
1 tykkäys
Kuvaat hyvin tuota opiskeluaikojen tunnetta.
Itsekin olen kaipaillut opiskeluaikoja juuri tuon huolettomuuden takia.
Kun kesätyöt loppuivat, niin sehän tuntui että loma olisi alkanut ja vielä syksyllä oli varsin paljon teekkarijuhlia.
Mutta toisaalta silloin oli myös epävarmuuden tunnetta, että mitähän tässä tulee käymään, pääseekö ikinä oman alan töihin.
6 tykkäystä
Inflaatio kurittaa koko sijoitettua pääomaa, ei pelkkää verotonta tuottoa.
17 tykkäystä
Tämä oli hieno tunne ja enpä olisi koko asiaa edes muistanut ennen näitä viestejä. Viimeinen kesäduunipäivä, lämmin syyskuun alun ilta ja takaisin vapaaseen ja sosiaaliseen elämään.
Eniten opiskeluajassa kaduttaa, että hyppäsin liian nopeasti työelämään. Olisi pitänyt malttaa vain se viisi vuotta elellä opiskelijaelämää eikä kiirehtiä uraputkeen mukaan, vaikka sitä kautta salkkuun nyt jotain on saanutkin.
Jos tätä opiskelijat lukevat, niin nauttikaa rauhassa siitä ajanjaksosta. Duunia ehtii kyllä tehdä.
14 tykkäystä
Nämä “paljonko on riittävästi” keskustelut ovat aina niin yksilöllisiä. Perheelliselle pääkaupunkiseudulla velaton kämppä + salkku 2M€ on hyvä työluku alkuun. Itselläni suurin pelkotila vapaaherrailuun lähtemisen suhteen ollut rahojen riittävyys kymmenien vuosien ajaksi.
10x-20x vuosikulutuksen salkulla eläköityminen kuulostaa firettämiseltä. Vapaaherralla on hyvä olla takataskussa vähän reilummin ylimääräistä, ihan vaan jos haluaa jonkun uuden pääomaa vaativan harrastuksenkin aloittaa, esimerkiksi metsänhoidon tai asuntosijoittamisen.
Mielenrauha on osa vapaaherruutta.
Pinkka ensin kuntoon. Sitten jatkossa enemmän osallistumista arkeen, ajankäyttöä pieniin hankkeisiin ja tietenkin lisää sporttia. Sportti ei vaadi pääomia, mutta pikku projekteihin pääomaa tarvitaan. Tämä on pläni, toteutusaikataulu vielä auki.
Lasten kasvatus on ihan oma tarinansa. Olen yrittänyt kannustaa lapsia esimerkilläni tekemään asioita: Jos ei mitään tee niin ei myöskään mitään saa. Rahan käytössä pitää olla järkevä. Kun lapset muuttavat kotoa pois, olen päättänyt ostaa heille asunnot selkänojaksi. Käytännössä lähes kaikki nuorella iällä liike-elämässä menestyneet ovat saaneet kotoaan taloudellisen selkänojan, sellaisen aseman, millä seisoo omilla jaloillaan. Silloin voi ottaa nuorella iällä riskejä yrittäjänä eikä tarvitse juosta tuntipalkan perässä. Tämä pläni kustantaa sen puoli milliä joten sitä vapaaherran turvamarginaalia tarvitaan.
8 tykkäystä
Jokainen pörssiin sijoitettu miljoona tuo nettona käteen 3300€/kk (6% osinkotuotto, vero 34%). Pääomaa ei kannata syödä, vaan elää tuotolla. Tuosta voi sitten alkaa vähennellä kuluja.
2 tykkäystä
Vuosikulujen lisäksi kannattaa huomioida myös kertaluonteiset isommat hankinnat, joita alkaa vaurastuessa tulla yhä enemmän. Tulee kesämökkiä, uutta autoa, moottoripyörää, venettä, remontteja näihin ja omaan kotiin yms.
Nimimerkki @Bensatankki tuossa kiteyttikin hyvin omat tavoitteeni. Velaton kämppä pk-seudulta, 2 miljoonaa sijoitussalkussa ja lapsille yksiöt käyttöön opiskeluajaksi. Sitten on aikaa harrastella juuri metsänhoidon parissa ja töiden puolesta valita ne mielenkiintoisimmat projektit joihin osallistua.
4 tykkäystä
Omaan laskelmaani vaikuttaa myös tienattu eläke jonka saan 18 vuoden kuluttua ja joka kattaa kulutuksen. Joten itselleni 20x salkku ja velaton kämppä riittää oikein hyvin. Toki eläke voi olla lopulta vaikka 20% pienempi jos järjestelmä ei kestå mutta turvamarginaalia on.
Pointtini on että eläke kannattaa huomioida näissä laskelmissa. Ei ole mitään syytä olla liian pessimistinen.
20 tykkäystä
Jokaisen on hyvä varmasti pohtia nämä loppupään isot tekijät hyväksi katsomallaan tavalla, mutta muutama näkökulma näihin omasta perspektiivistäni:
Eläke on varmastikin hyvä huomioida jossain muodossa vaikka kovin luottavainen en järjestelmän kantavuudeen suhteen olekaan ainakaan nuorempien ikäpolvien kohdalla. Kompromissina sen voinee huomioida jonkunlaisena matalana takuueläkkeenä vaikka on toki mahdollista, että riittävän laskennallisen varallisuuden omaavalta henkilöltä sekin saatetaan joku päivä evätä. Siinä kohtaa sitä varallisuutta täytynee sitten hävittää jollain sopivalla järjestelyllä ennen eläkkeen iloista nauttimaan pääsyä. Jonkunlainen perälauta se kuitenkin lienee lähes kaikille.
Toinen pohdittava aihe on sitten vanhuuden terveysmurheiden kanssa eläminen ja erityisesti niiden mahdollinen maksaminen. Tämmöisen kustannuksia lienee mahdoton arvioida mitenkään, mutta itse lähestyn tätä asiaa hieman toisenlaisesta kulmasta. Jossain kohtaa tulee iän ja toimintakyvyn rajat vastaan ja siinä kohtaa pidän henkilökohtaisesti ainoana loogisena ja humaanina ratkaisuna eutanasiaa joko aktiivisena tai edes passiivisena toteutuksena. Tämän sitten itse yrittäisin huomioida kahdestakin näkökulmasta: yhtäältä se saattaa rajoittaa niitä elinvuosia, joiden kustannukset tulisi saada itse katettua ja toisaalta saattaa muodostaa suurenkin kustannuksen jos myöhäiset käytännön järjestelyt edellyttävät kallista siirtymää suosiollisen lainsäädännön ympäristöön. Toisaalta teknologinen kehitys saattaa ainakin nuoremmilla poistaa tämän koko ongelman jos vaikka oma tietoisuus saadaan lopulta siirrettyä modernin tamagotchin syövereihin. Ehkä jokainen meistä pääsee parhaassa tilanteessa tilaamaan Temusta edullisesti oman kyborgiaihion, johon voi sitten sukeltaa nauttimaan vaikka lähes ikuisesta elämästä ja kiinalaisista mainoksista.
Varmaa on varmaankin vain se, että elämäntapainflaation henkisesti helposti välttävät tarvitsevat aina huomattavasti vähemmän kuin itse luulevat. Muiden halut sitten asia erikseen.
8 tykkäystä
Kannattaa katsoa CitizenJ:n aiemmin linkittämä video ajatuksen kanssa!
Ajatusvirheesi on kuvitelmassa, että hyvä ja realistinen ymmärrys vakaista menoista yhdistettynä pörssin pitkän ajan keskituottoon riittäisi. Todellisuudessa se ei riitä, koska varianssia on liian paljon. Videolla Ben demonstroi tämän osoittamalla miten huonosti käy jos romahdus sattuu osumaan heti vapaaherrailun alkuun. Jos niin käy, silloin eivät vakaat menot pelasta, vaan nostoja pitää vähentää radikaalisti kassan turvaamiseksi.
Helposti ennustettava keskituottokin voi tuottovarianssin vuoksi johtaa joko kassan kasvuun tai nollautumiseen vuosien kuluessa
9 tykkäystä
Ruotsissa alkaa 56 vuotiaana heidän eläkerahastoissa siirtyminen velkakirjasijoituksiin (jonka ihan itse saa valita työskentelyjen aikana ja sitä voi toki vaihtaa; koskee vain nk. premiepension -osaa työeläkkeestä). Sitten kun on mittarissa 75, niin vain yksi kolmasosa on osakerahastossa kiinni. En sano, että tämä on ainut oikea tapa, mutta tuossa meidän länsinaapurissa on kyllä nämä omaisuudenhoidot osattu reilusti paremmin ja hyvin pitkän aikaa. Olisiko tässä mallia vapaaihmisille myös (jos ja kun mennään muutama vuosi ilman tuottoa tai negatiivisissa merkeissä osakemarkkinoilla; nuorempanahan näitä kestää paremmin kun on aikaa ja työ)?
Esimerkki ruotsalaisrahastosta (siinä on tuottotavoitetta myös kotimaisille eläkesijoittajille): AP7 Såfa | ap7.se
https://www.ap7.se/
Olennainen ero on siinä, että tämä target date rahastoinnin painojen säätö tehdään julkisen eläkerahaston sisällä, mikä oikeuttaa suuren korkopainon.
Sen sijaan työeläkettä nauttivan omassa vapaaehtoisessa eläkerahastossa en näe tarvetta ryhtyä alentamaan tuottoja iän myötä pörssin varianssin vuoksi. Toisena eläkevuotenani 65-vuotiaana oman eläkerahastoni osakepaino on sama 100% kuin ennenkin, koska se tuottaa keskimäärin parhaiten.
Julkisen työeläkkeeni turvin kestän oman eläkerahastoni tuoton vaihtelun, eikä minulle muodostu tarvetta myydä laskusuhdanteessa yhtään mitään. Päinvastoin, voin romahdusvuonna antaa vanhalle Mersulleni vielä yhden lisävuoden ja vaihtaa Karibian loman Kanarian saariin ja ostaa osingoillani lisää osakkeita.
Julkisen eläkejärjestelmän kiinteä maksuvastuu pakottaa sen tinkimään tuotosta varmistaakseen jatkuvan maksukykynsä tuhoamatta kassaa pörssin laskuvuonna. Tämän työeläkkeeni turvin voin tavoitella omalla eläkerahastollani isompaa tuottoa myös tuoton vaihtelun ja negatiivisen tuoton vuodet hyväksyen.
Suomen eläkerahastojen osakepainoa on toki syytäkin nostaa koska vanhoilla säännöillä Suomi otti Ruotsilta turpaa 66 - 141%, mutta tämä ei muuta julkisen eläkerahaston ja yksityisen eläkerahaston tavoitteiden eroa:
10 tykkäystä
Tätäkin käsiteltiin tällä pari päivää sitten postaamallani videolla.
Kannattaa muuten vilkaista videon lähdelista. Tuon kautta pääsee halutessaan tutustumaan videolla esiin nostettuihin tutkimuksiin.
1 tykkäys
Ei se tunnu yhtään ylivarovaiselta aikuisesta, joka osti tämän silloin melkein uuden talon 1990-luvun sijoitustuotoillaan vuonna 2000.
Näen sinusta vain sen mitä kirjoitat, joten anteeksi vain kun puhun sinulle kuin nuorukaiselle. Jos Kurssintutkijan aiemmin antama 2000 - 2003 tuntuu kaukaiselta historialta, eikä 4 - 5 vuotta miinuksella mennyt ajanjakso 2008 alkaen muistu mieleen, lienet kuitenkin kuullut koronasta, joka pyyhkäisi osakkeiden arvosta pois noin 40% keväällä 2020? Jos teit oman 10% osinkosi myymällä tuohon aikaan, puolitit kassasi helmikuusta huhtikuuhun noin kahdeksassa viikossa.
Jos alkutilanteesi tammikuussa 2020 oli 10x vuositulot, kassasi oli 5 kuukautta myöhemmin noin 5x vuositulojesi kokoinen ja sen lisäksi pankkiosingot EKP:lla kanissa. Minulla ei ole mitään ongelmaa sen kanssa että tämä kelpaa sinulle. Kommentoin ainoastaan perustellakseni, miksi ei ehkä kannattaisi kohdella paranoideina muita, jotka laskevat isommalle turvamarginaalille. Se marginaali perustuu nimittäin elämänkokemukseen.
Vapaaherra elää pääomatuloillaan ja 25x vuositulo keskimäärin riittää siihen tässäkin tilanteessa. Työpaikat toimivat suhdanneindikaattorina sijoittajan heräillessä aamukahvilleen hieman ennen pörssin avautumista.
Työpaikkojen saatavuus jänskättää paljon enemmän 10x firettäjää, joka on näin syvässä romahduksessa riippuvainen työpaikastaan, toisin kuin 25x vapaaherra.
Arvelet siis että “this time is different”?
Oma näkemykseni on, että pörssiromahdus ei ole “jos” vaan “kun”.
Pörssiromahdus on varma kuin auringon nousu. Vain ajankohta on vaikeampi ennustaa.
Vapaaherran haaste ei ole välttää romahdusta, vaan pysyä niin hyvässä kunnossa, että ehtii nähdä vielä monta romahdusta.
14 tykkäystä
Paljonko se olisi nyt? Tammikuusta 2020 esim. SP 500 noussut 75%
Olin aiemmin huolissani samasta asiasta, mutta kuluvan talven aikana tehty hyvä päätös mahdollistaa paremman tuoton tavoittelun suuremmalla osakepainolla.
Eläkejärjestelmässä on ollut historiallinen sukupolvia eriarvoistava heikkous, eikä sitä huonoa historiaa voi enää muuttaa. Tulevaisuus näyttää minusta jo paremmalta, koska 1950-luvulla syntyneiden palkoista on jo peritty heidän eläkkeisiinsä täysin riittävä eläkevakuutusmaksu, vaikka kaikki eläisivät satavuotiaaksi. Marginaalia jääkin, koska omasta 1959 ikäluokastani jäi eläkkeelle hieman alle 80%. Rahaa siis tulee järjestelmään riittävästi, mutta sitä ei vielä hallinnoida riittävästi rahastoiden.
Nykyisillä maksujärjestelyilläkin on eläkerahastot pystytty kasvattamaan tyhjästä noin 270 miljardiin. Asiantunteva osakepainon nosto kasvattaa rahastoja jatkossakin. Harmi vain, että viime vuosikymmenen nollakorkotilanne fumblattiin tekemällä hyvää tiliä osakesijoituksilla ja sitten laimentamalla se hyvä tuotto sähläämällä puolet kassasta varmaa turskaa tekeviin korkospekulaatioihin. Siinä paloi kymmenisen miljardia joka vuosi ideologiseen typeryyteen kun ylisukupolvista eläkerahastointia ohjattiin asiantuntemattomasti pitkäaikaissijoittamiseen sopimattomalla riskin käsitteellä. Nyt asia tulee kuitenkin korjautuksi jatkossa. Parempi myöhään kuin ei silloinkaan.
Vähitellen kasvatettava eläkerahasto tulee viimeistään 4 - 5 kertaistuessaan tekemään eläkevakuutusmaksut tarpeettomaksi.
Nähdäkseni tämän kehitykset edut ovat sitä varmemmat ja sitä suuremmat, mitä nuoremmin silmin niitä katsoo (koska aikaa on odotusarvoisesti paljon).
2 tykkäystä
Katso nyt jo viimein se CitizenJ:n linkittämä video!
1 tykkäys
Tämä on omakin lähestymistapani. Arvon merkitys vähenee, kun tavoitteena ei ole myydä mitään. Meillä on tosin eläkesalkku neljässä suunnilleen yhtä suuressa osassa, eli Rouvalla ja minulla kummallakin oma osuus noin puolet osakkeissa ja toinen puoli passivisissa osakerahastoissa.
Boomeriksi leimautumisen uhallakin laskemme osakerahastojen turvalliseksi nostovaraksi perinteisen 4% vuodessa. Sen voimme toteuttaa myymällä vanhimmasta päästä 10 vuoden hankintameno-olettamalla, eli 500.000 € * 4% = 20.000 €, josta veroa 18% ja nettona 16.400€
Osakesalkuista nostetaan vain osinko, joka on 10 vuoden periodilla vaihdellut 3.6 - 6 % välillä, keskimäärin 5.3%, eli 26.500 €. Koska potti menee suunnilleen puoliksi, kumpikaan ei ole törmäämässä kireämmän pääomatuloverotuksen rajaan ihan heti. Näin osinkoverotukseksi muodostuu siis 15% vähennys huomioon otettuna 25.5% ja nettotuloksi 19.742 €.
Vuositulo nettona 19.742 + 16.400 = 36.142 € eli 3011 € / kk, jonka saamme eläkkeiden päälle.
Pörssiromahdus nostaa aina salkun osinkoprosenttia. Jos pärjää tylöeläkkeellä ilman nostoja eläkesalkusta, pääsee pörssin romahtaessa nostamaan omaa osinkosummaansa kertaluontoisesti ylemmälle tasolle ostamalla romahtaneilla hinnoilla lisää ennätysosingoilla. Seuraavana vuonna voi ostaa vielä lisää salkun balansoinnin veronpalautuksilla. Jokainen romahdus siis vipuaa perheen osinkopottia ylöspäin kaksinumeroisella prosenttiluvulla joka ei ala ykkösellä. Tämä perustuus siis tuohon CitizenJ:n videollakin todettuun ilmiöön, että romahduksessa kannattaa rajata nostoja. Jos työeläke riittää elämiseen, sen voi kääntää myös lisäostoiksi kun halvalla saa.
Minun palkkani ja siten työeläkkeeni on selvästi Rouvan tuloa suurempi. Jos minä kuolen ensin, hänellä ei ole varaa jatkaa nykyistä elämäntyyliään omalla työeläkkeellään. Minulla ei taas ole mitään mielenkiintoa ostaa jo maksamaani mökkiä ja taloa uudestaan.
Edunvalvontavaltakirjat on allekirjoitettu puolin ja toisin, lapset varalla.
Keskinäinen testamentti määrää kummankin salkun tuoton yksin jäävän hyväksi. Tämä rasite alentaa lasten perintöveroa ja heidän motivaatiotaan jättää pesä jakamatta parantaa määräys likvidoida omaisuutta heidän hyväkseen heidän perintöveronsa verran. Mitään sanktiopykälää perinnön jakoa ja lakiosaansa vaativaa vastaan ei ole, koska laskutaitoiset lapset ovat varmasti riittävän fiksuja kiertääkseen sen omilla toimillaan. Sen sijaan vaatimus kaiken kustannuksia aiheuttavan omaisuuden jakamisesta ensin on. Eli jos vastoin testamentin toivetta pesä jaetaan, sitten jako alkaa talon ja mökin puolikkaan omistusoikeudesta yksin jääneen vanhemman elinikäinen käyttöoikeudella rasitettuna. Vasta näiden jälkeen jaetaan rahaa niin paljon kuin lakiosaan tarvitaan.
Jos testamentin toivetta noudatetaan, varojen hallinta on yhteisvastuullista yksin jääneen vanhemman ja lasten kesken, mutta vanhemmalla on päätösvalta. Jos viikate heilahtaa minun kohdallani ensin, vaimoni painelee nappeja lasten osaavassa ohjauksessa. Jos minä jään salkunhoitajaksi yksin, kuuntelen heidän konsultaatiotaan, kuten olen tehnyt jo vuosia.
Rouvan ja minun tavoite on pysyä kunnossa mahdollisimman pitkään, koska omat eläkerahastonsa ensimmäisestä palkastaan aloittaneet lapset eivät ole enää tänäänkään perinnöstään taloudellisesti riippuvaisia.
Mikä Ristus, kun ei ahista yhtään?
13 tykkäystä