Aikamoista foliohattuilua.
Eiköhän tuossa ole kyse pikemminkin siitä, että vapaaherraksi jäänti on todella iso elämänmuutos, josta ei takaisin entisiin hommiin olisi välttämättä enää paluuta, joten pelon, aikaansaamattomuuden ja/tai varmuuden vuoksi vitkutellaan.
Osalla kyse voi olla myös siitä, että varallisuuden kasvun myötä myös rahan käyttö on kasvanut, joten rahaa tarvitaan enemmän. Tai sitten on perhettä elätettävänä, ja lapsillekin haluttaa jättää perintöä.
Tämä on hyvä nosto, onhan se iso elämänmuutos. Ei ole kyse pelkästään säästöissä olevasta omaisuudesta, kun pohtii päätöstä. Joka jutussa on hyvät ja huonot ja puolet. Muutos vaatii aina myös kompromisseja ja luopumista jostain. Jotain saa, jotain menettää. Se pätee myös vapaaherrailuun.
On ymmärrettävää, että voi hakea turvaa isosta omaisuudesta. Että raha ei ainakaan lopu, kun työstä on luopunut. Mutta on monia muitakin tekijöitä, joiden menettämistä joutuu puntaroimaan. Kaikkea turvaa ja turvallisuuden tunnetta ei kuitenkaan voi hankkia rahalla. Vapaaherruutta pitää haluta riittävästi, että on valmis päästämään irti ja hyppäämään.
Minulla on yksi tuttu vapaaherrailija joka nuorehkona jäi pois työelämästä, stressaavista mutta hyväpalkkaisista työtehtävistä. Oli kuulemma hyvä ratkaisu joka ei ole kaduttanut. Terveyskin on säilynyt hyvänä ja mies on nuorekas vaikka ikää on jo kunnioitettavasti. Näistä on kiva keskustella, kun tuurilla törmää henkilöön, jolla on asiasta kokemusta. Harrastuksessa tavattiin.
Voisiko porukka siirtyä keskustelemaan tuohon ketjuun, sillä nyt on mennyt aika paljon tämän ketjun (joka on kiinnostava) otsikon ohi viime viestit.
Ping @Sijoittaja-alokas
Olen ollut vapaaherrana kohta 15 vuotta. Aloitin vapaaherrailun liian pienellä salkulla, minulla oli pääomaa noin 15x vuosimenot. Pysyttelin niukin naukin inflaation vauhdissa, mutta jouduin tinkimään menoistani. Sittemmin olen saanut lahjaksi lisää pääomaa ja nykyään salkkuni on noin 40x vuosimenoni.
Tällä kokemuksella 4 % sääntö tai 25x vuosimenot on realismia. Tulee huonoja vuosia, salkku sulaa ja samalla nostat joka kuukausi rahaa elämiseen. Kaikki kallistuu, salkun on pysyttävä inflaation vauhdissa tai huomaat pian olevasi laskevalla käyrällä ja tarvittavan vuosituoton tekeminen on yhä vaikeampaa.
Tarvittava vuosimeno riippuu tietysti kulutustottumuksista. Vuosimenoihin täytyy laskea normaalien kuukausimenojen lisäksi satunnaiset suuremmat menot: remontit, auton vaihdot, jne.
Edellinen viesti liputettiin eksyvän aiheesta. Tavallaan ihan syystä. Koitetaan nyt tuottaa paremmin kontribuutiota ketjuun sen pohdinnan kautta, että miksi en itse uskalla tai saa aikaiseksi ryhtyä vapaaherraksi. Tausta: Nykyinen työ on hyvä ja hyvin palkattu, mutta kokoajan on takaraivossa ajatus, että elämässä on muutakin ja en halua olla hautausmaan rikkain henkilö. Talo on velaton ja muutakaan velkaa ei ole. Salkku on noin se 25xvuosikulut (ihan kohtuullisella kulutustasolla) Lisäeläkkeen alkamiseen on 10 vuotta vanhuuseläkkeeseen noin 15 vuotta. Miksi ei pysty?
Toivon, että 2-5 vuoden sisällä uskallan ottaa tämän askeleen ja että kaikki menee hyvin ja pelot oli ihan turhia
Voiko töitä vähentää ja/tai ottaa pidempää lomaa? Siirtyy pikkuhiljaa nelipäiväiseen ja siitä kolmipäiväiseen viikkoon, sekä ottaa pidempiä taukoja, ensin vaikka 3kk, sitten 6kk tai jopa vuosi? Eiköhän näillä selviä jos vapaa-aika tuo ongelmia näihin mainitsemiisi asioihin. (pois lukien pörssiromahdus, mutta silloin vielä duuni tallella mihin palata)
Kerralla siirtyminen voi vuosien työnteon jälkeen tosiaan olla kova shokki, kuten se joillekin eläkeläisillekin on. Nämä on itselle ainakin olleet taka-alalla mielessä miten pyrin tuon siirtymän sitten joskus tekemään.
Harvassa hyvin palkatussa johtavassa asemassa olevassa työssä pystyy noin tekemään. Se on tehtävä 110% lasissa tai ei ollenkaan. Ja toisinkaan ei pääse. Se on tiedettävä, että se on oikea ratkaisu silloin, kun sen tekee
sama täällä. noin 25x tilanne, iso liksa eikä mitään mahkua tehdä vähemmän. se on on/off eikä mitään välimaastossa. tavallaan toivon että tulisi tilanne jossa työnantaja olisi aloitteellinen… liipasimesta on tosi hankalaa vetää.
Mielenkiintoinen Mitä, jos -kysymyspatteri. Hyviä kysymyksiä. Pääsee hyvin jäljille, mitkä ajatukset sinulla tulevat mieleen vapaaherrailuun hyppäämisestä. Ihan varmasti jokainen käy nuo kysymykset läpi jossain vaiheessa.
Itselleni tulee mieleen, ettet ehkä ole vielä tarpeeksi leipiintynyt tai väsynyt duuniisi. Monella se on varmaan merkittävä tekijä, että tekee tällaisen elämänmuutoksen. Jos henkistä kipuilua ei oo riittävästi vaan kaikki on vähän liian mukavaa, niin muutokseen ei helpolla ryhdy.
Laitoin omia ajatuksiani (mitä mieleni omalla kohdallani ois vastannut niihin ennen kuin olin kokeillut) kysymyksiesi alle. Mahdollisesti niistä välittyy, että kun riittävästi janoaa muutosta, niin sitten mieli alkaa kääntämään epävarmuudetkin sellaiseksi, että näkee riskien lisäksi myös upeita mahdollisuuksia. Nämä on vain omia ajatuksiani (esimerkkejä miltä tuntui kun janosin vapautta). Jokainenhan kokee omalla lailla. Meidän kunkin ajatukset on esimerkkejä mielemme suhtautumisesta, ja kait niitä voi tässä ketjussa hieman “mutustella” suussa ja sulatella sopivasti. Reflektoida omia ja muiden funtsaamisia. 
Mitä, jos lisääntynyt vapaa-aika johtaa kulujen räjähtämiseen
Asiat ja harrastukset, joista nautin, maksaa loppujen lopuksi aika vähän. On upeaa, kun sitten on vapaa-aikaa, mitä ei tarvitse pyhittää töistä palautumiseen ja työasioiden miettimiseen.
Mitä, jos onkin tylsää ja tuntuu, että tuli tehtyä elämän suurin virhe
Töihin pääsee takaisin. Ammattitaitoni säilyy repussa pitkän aikaa. Muista, että nyt tulee mahdollisuus tehdä kaikkea, mitä olen aina haaveillut kokeilevani. Vapaaherrailu on varmasti mielenkiintoinen seikkailu.
Mitä, jos joutuisi/haluaisi palata töihin. Samantasoiseen paikkaan ja palkoille ei enää pääse
Mikään ei ole 100% varmaa. Edes ikuinen vapaaherruus. Jos joudun palaamaan töihin, varallisuus antaa vapautta valita, mitä teen ja kuinka paljon. Parin vuoden jälkeen varmaan hahmotan aika hyvin, miltä vapaaherrailu minusta tuntuu. Jos haluan palata töihin, voin löytää myös uusia hienoja mahdollisuuksia.
Mitä, jos tulee kaikkien aikojen pörssiromahdus
Varaudun pörssilaskuun laskelmilla ja suunnitelmilla. Käteistä ainakin vuosikulutus ja tietty osa vaihtoehtoisissa sijoituksissa, jotka ei korreloi yksi yhteen osakkeiden kanssa. Sitten on osingot. Rakennan salkun niin, että pärjään vuosia myymättä osakkeita. Tämä on loppujen lopuksi aika yksinkertaista matikkaa, jos mietin asian huolella läpi.
Mitä, jos puolison kanssa alkaa tulemaan kitkaa, kun ei olle töissä
Sitten on aikaa ja energiaa panostaa itseen ja ihmissuhteisiin, kun ei ole työpäivien väsyttämä. Vapaaherruus on ehkäpä mahdollisuus kukoistaa monin tavoin, ja sen kortin haluan tsekata.
Mitä, jos alkaa tissuttelemaan ja siirtyy sitä alkoholismiin
Mitenköhän terveydelleni käy, jos yritän jatkaa oravanpyörässä eläkkeelle asti (nyt jo kaikenlaisia stressioireita ja väsymystä). Parasta tehdä suunnitelma vapaaherraksi siirtymisestä ja laittaa se täytäntöön.
Mitä, jos tuntuu, että ei ole enää mitään, kun ei ole hyvässä työssä ja masentuu
On vapauttavaa, kun ei tarvitse enää olla ajoittain ahtaassakin työroolissa ja voi sata prosenttisesti edustaa omia ajatuksiaan. Maailmassa on lukemattomia kiinnostavia asioita. Nyt avautuu mahdollisuus panostaa huomiotaan monipuolisemmin ja kokea onnistumisia laajemmalla rintamalla.
Ehkä keksin jonkun kiinnostavan oman projektin, josta tulee hieman lisätuloja? Tai haluan opiskella jotain uutta juttua? Enpäs oikeastaan malta odottaa, kun olen vapaaherra ja pääsen tähän moodiin sulattelemaan kaikkia ideoita, mitä päähän pulpahtaa.
Elikäs kun minä koin vapaaherruuden niin positiivisena mahdollisuutena, niin se oli mielestäni tärkein tekijä, mikä lopulta sen mahdollisti (henkisellä tasolla).
Se on tavallaan vähän valitettavasti juuri näin.
Itse olen ”ostanut” lisää vapaata vaihtamalla lomarahat vapaiksi, mutta tämäkin johtaa jo siihen, että osa ylimääräisistä vapaista uhkaa melko säännöllisesti jäädä pitämättä ja mennä takasinmaksuun. Onneksi on ainakin toistaiseksi ollut esihenkilö, joka on lisävapaisiin suhtautunut ymmärtäväisesti (olen rehellisesti sanonut haluavani maksimoida ajan perheen kanssa).
Lyhennetty viikko varmaan onnistuu jossain yrittäjävetoisessa ammatinharjoittamisessa (yksityisellä puolella työskentelevät lääkärit jne.), mutta erittäin harvoin yksityisen puolen vähänkään kovapalkkaisimmissa tehtävissä, joissa ”sitruunasta” pitää saada puristettua kaikki mehut - näin toki toimisin varmasti työnantajana itsekin, joten en tässä näe sinällään mitään isoa ristiriitaa.
Sinulla on listattuna sisäisiä ja ulkoisia aiheita. Pystyt itse vaikuttamaan noista osaan, itse asiassa pystyt vaikuttamaan melkein jokaiseen vähintään varautumalla. Joillekin asioille ei voi mitään mutta niihin joihon voit vaikuttaa niin se on sitten itsestä kiinni.
Jos työ on tärkeä osa elämässä tuomassa rytmiä, sisältöä ja tarkoitusta niin mikäs siinä sitten. Työskentelee vaan niin pitkään kun se ei ainakaan tunnu pahalta.
Itse en paljoa edes miettinyt kun mahdollisuus tuli hypätä pois. Olin silloin tosin aika täynnä sen aikaista hommaa. Ideologisesti alkoi myös tökkimään se ajatus että annan täällä kaikken arvokkainta resurssia, aikaani jonkun muun käyttöön että se voi tehdä sillä rahaa.
Aika moni on täällä miettinyt että mitä jos hyppää pois töistä niin sitten ei voi päästä enää takaisin samaan paikkaan. Minulla kävi tämä silloin mielessä ja ajattelin että aina löytyy tekijälle töitä. Hakee vaan laajemmalla skaalalla. Jos nykyiset suunnitelmat ei itsellä jostain syystä toimisi niin ensisijainen homma on varmaan yrittäjänä toimiminen ja vasta sitten muiden hommiin.
Muistan joskus opiskeluaikana kesätöissä kun olin duunarihommissa yhdessä tuotantolaitoksessa. Siellä samassa paikassa työskenteli varttuneempi herrasmies joka ei olemukseltaan sopinut sen paikan muiden työntekijöiden sekaan. Oli käytökseltään todella korrekti, ei purnannut eikä valittanut ja oli iloinen niissä hommissa joita muut piti puuduttavina. Sain sitten jossain vaiheessa kuulla että tämän henkilön ei tarvitse välttämättä työskennellä koska omistaa sen verran lihavan osakesalkun. Vapaaherra oli tullut jostain syystä hommiin. Simppeli duuni, ei paljoa vastuuta ja työt jää työpaikalle. Ymmärrän nyt häntä paremmin kuin silloin.
Näihin “lomiin” liittyen. Meillä on ollut puolikkaalla omistuksella pieni (15henk.) perheyritys ja nyt olemme siellä töissä yritysen myynnin jälkeen. Isommassa firmassa varmasti onnistuu tuo “vapaan ostaminen” kun on paljon osaavaa porukkaa, mutta käytännössä kun on TJ:n asemassa tai edes toimiston puolella se lomailu tasan tarkaan kerryttää työkasaa sitten loman jälkeen. Niin ei saisi olla, mutta on usein todellisuudessa näin. Vaikea pienen firman keksiä siihen osaava tuuraaja tuosta vaan. Siksi lomailukin on todella vaikeaa henkisesti ja siitä ei vaan pääse irti kokonaan. Ei se oikein ole lomailua, kun tulee päähän sätkyjä aamuyöllä voi v#### sekin jäi tekemättä muuten 
Eli se tosiaan on 100% työn orja tai sitten vapaaherra näin kärjistettynä.
Eipä ollut tullut aktiivisesti laskettua vuosikulutuksen ja sijoitusvarallisuuden välillä, mutta tämä keskustelu innosti laskemaan asiaa. Asunto, auto, käteiskassa ja asuntolainan jämät poisluettuna varallisuutta oli tammikuussa nykyiseen kulutukseen verrattuna 27x.
Kulutus pienenee jonkun ajan kuluttua, kun asuntolaina on maksettu ja kerroin nousee n. 40x tasolle. Myös autosta luopumista on pohdittu, mutta ei se näytä kovin todennäköiseltä ihan vielä. Ja 15-20 vuoden kuluttua on sijoitusasuntojen lainat maksettu, jolloin kassavirrat kohenee merkittävästi.
Bruttovarallisuus on tosiaan huomattavasti korkeampi, kun vipua on sekä sijoitussalkussa että -asunnoissa.
Omia ajatuskulkuja töistä luopumisen jälkeen eli ensimmäisen kvartaalin pohdinnat:
Ei ole myöskään tullut lapsen syntymän takia matkusteltua, mutta ajatuksissa on vähän pidempi reissu Etelä-Eurooppaan ensi syksynä, mökkeilyä ja kotimaan mielenkiintoisten kohteiden roadtrip-tyyppinen kesäreissu. Haluaisin käydä ainakin Itä-Suomen tsasounia kiertelemässä, Kotkassa ja Haminassa, Karkkilassa Kaurismäen elokuvateatterissa ja Raumalla sekä Porissa eli sellaisissa paikoissa, joihin ei ole juuri tullut tutustuttua. Nyt on ‘pitkät lomat’, niin ehtii käydä siellä sun täällä.
Ajattelin nyt kirjoitella, kun olen monta kertaa ketjua lukenut ja ajatusten jako kiinnostaa!
Olen itse kolmenkympin päällä ja vapaus on vakavasti tavoitteena. Pieniä lapsia on ja sijoitussalkkuni ovat n. 800-850 k, päälle pari sijoitusasuntoa pk-seudulta ja muuta listaamatonta, arvoa en osaa sanoa. Olen pyörinyt kotona normaalia pidempään lasten kanssa, mutta kantti ei vielä kestäisi jäädä töistä pois, koska varallisuutta ei ole mielestäni riittävästi, tykkään mm. matkustelusta. Joku aiempi kirjoitti, että voisi luopua autosta ja itsellä on vakaasti sama haave, asumme tällä hetkellä haja-asutusalueella ja autoon menee melko paljon rahaa. Onko joku vapaaherra palannut takaisin töihin tauon jälkeen ja millä sitä on selitelty? 
Ihan vilpitön kysymys, täällä on useampikin suht nuori fiksusti korttinsa pelannut todennut ettei uskalla vielä heittäytyä vapaaherraksi, kun ei ole ihan varma siitä, riittääkö kassa loppuelämäksi.
Jos nyt on pieniä lapsia, ruuhkavuodet päällä ja elämä muutenkin hetkistä, niin mikä on pahin skenaario, jos tässä vaiheessa heittäytyy vapaaherraksi? Joutuu takaisin töihin siinä vaiheessa, kun lapset ovat lentäneet pesässä, talo on tyhjä ja aikaa rajattomasti?
Ihan vilpitön kysymys, täällä on useampikin suht nuori fiksusti korttinsa pelannut todennut ettei uskalla vielä heittäytyä vapaaherraksi, kun ei ole ihan varma siitä, riittääkö kassa loppuelämäksi.
Huipulle on paljon vaikeampi päästä kuin siellä pysyä.
Työelämästä poisjättäytyminen ja mahdollinen sinne paluu tarkoittaisi nettotuloissa -80% tilannetta verrattuna aiempaan, johtuen osakasaseman ja verovapaiden osinkotulojen menetyksestä. Nollasta grindaaminen uudestaan ei houkuta. Siksi “one more year”. Samalla voi luoda ylisukupolvista varallisuutta, jos käykin niin etteivät lapset pääse ihan samoille ansiotasoille tulevaisuudessa.
Työelämään paluukaan usean vuoden jälkeen ja vanhempana ei ole itsestäänselvyys, ainakaan läheskään samoilla tuloilla.
Ei varmasti olekaan helppoa palata takaisin työelämään, mutta onko kulurakennekaan sama? Onko talonkaan pakko olla sama, jos asukkaita on 2 esimerkiksi neljän sijasta?
Onko suurin haaste siinä, että pystyykö osaamista ja verkostoja pitämään yllä sapattivapaankin aikana?
Näitä kysymyksiä herää, kun itsellä on pieniä lapsia, oma isä kuollut suht nuorena ja työelämässä älytön kiire. Samalla tässä on useampikin tuttuja, jotka vielä grindaavat +55v iässäkin one more year mentaliteetilla pitkää päivää johtajapositioissa, samalla kun kotona on alle parivuotiaita lapsia.
Tarkoitus ei ole kenenkään valintoja kritisoida, lähinnä herättää keskustelua 
Tuttu tilanne, olin itsekin hetki sitten samassa tilanteessa mutta lähempänä eläkeikää ja pienemmällä kassalla. Et pysty lopettamaan, koska et ole siihen vielä valmis. Kyllä sen tietää kun on aika jäädä pois.
Sinulla on asiat hyvin, kun olet saavuttanut ehkä vaikeimman kriteerin omasta tahdostasi vapaaherraksi jäämiseen, eli valinnan vapauden. Sen antaa tuo 25x. Muitakin kriteereitä on, mutta et ole löytänyt niitä vielä. 25x antaa sinulle edun vielä puuttuvien kriteerien löytämiseen, kun nostat ajattelutapasi arjen hulinan yläpuolelle siihen autuuteen ja mielenrauhaan jonka antaa tietoisuus että saat vielä itse valita kuinka pitkään jatkat itse valitsemassasi työssä. Kun päätös on tehty, viimeiset vuodet ovat kepeitä kulkea. Et ole enää töissä pakosta, vaan uteliaisuudesta ja rakkaudesta lajiin.
Huolenaiheistasi näkyy, että työelämän ulkopuolinen minäsi ei ole kovin tarkasti jäsentynyt etkä vielä tiedä mitä teet seuraavaksi. Sen selvittäminen vie aikaa eikä 2 - 5 vuotta ei auta, ellet tee ensin päätöstä irrottautua “joskus”. Ethän vain ole työnarkomaani, jolla ei ole muuta elämää kuin työelämä? Jos pelkäät vastaavasi kyllä, sitten todella olet kysymystesi suhteen vaaravyöhykkeessä, koska työn loppuminen vie sinulta suuremman osan itsestäsi kuin työn ulkopuolellakin harrastavalta.
Minunkaan tehtävääni ei olisi voinut harrastaa osa-aikaisena eikä edes keventää, vaan vedin lopulta täysillä päätyyn saakka ja hieman ohikin, mutta omasta valinnastani. Valmentajani kysyi viimeisenä syksynä, koska ryhdyn ammattiurheilijaksi. Vastasin eläkkeen alkamispäivämäärällä. Minulla oli myös kaksi ammattia, joita olin harkinnut kokeilevani. Kumpaankin on lyhyt koulutus ja jatkuva kysyntä, joten työllistyminen on todennäköistä. Molemmat ovat huonosti palkattuja, mutta mitä väliä, koska minulla on varaa tehdä mitä haluan, myös vajaita työlistoja aiempaa heikommallakin palkalla. Toisesta ammatista jotain ymmärränkin kun siitä on parin vuoden työtodistukset opiskeluajalta.
Monet kysymyksistäsi ratkeavat kun sinulle selviää mitä teet seuraavaksi. Harrastusten kustannustaso tai valitsemasi eri alan palkkataso, elämisen uusi rytmi ja elämän tarkoitus pitävät korkin kiinni. Puolisokin ymmärtää kun teette päätöksennne yhdessä. Sinun suuret tulosi ovat perheen tuloja, jotennet voi omin päin heittää niitä pois keskustelematta puolisosi kanssa ja saamatta häneltä aitoa hyväksyntää. Meillä Rouva luopui osittain omasta urastaan minun paremman urakehitys- ja sen myötä tulokehitysmahdollisuuden vuoksi. Nyt on minun vuoroni toimia talonmiehenä ja kokkina tehden terapiatyönä kaikki aiemmin lykätyt remontit kotona ja kokata hänelle eväät mukaan iltavuoroon.
Pörssiromahduksesta ei tarvitse olla huolissaan. Se tulee yhtä varmasti kuin aurongon nousu, vain ajankohta on vaikeampi ennustaa. Tärkeämpää on silti olla sellaisessa kunnossa että on hyvä ennuste nähdä seuraavan romahduksen jälkeen vielä pari pörssisykliä.
Osinkoja maksetaan myös romahduksen pohjalla. Myönnän toivoneeni pörssisomahdusta viimeisiksi työvuosikseni. Sen myös sain, vaikka en mitään koronan tapaista inhimillistä kärsimystä olisi kaivannutkaan.
Jos olet uralla edennyt esimerkiksi ison firman johtajaksi, niin taistelu siitä paikasta on kovaa. Jos siitä paikasta lähdet sapattivapaalle ja viisi vuottakin kalastelet/reissailet/syljet kotona kattoon, niin paikan takaisin saaminen on erittäin vaikeaa ellei mahdotonta ellet omaa hyviä verkostoja. Viisi vuotta pois työelämästä ja siihen tilalle on kasvanut uusia tekijöitä eikä rekrytilanteessakaan näytä hyvältä hakija jolla on “aukko” työurassa.
Ainahan toki voi palata takaisin alemmille tasoille, mutta jos urasi olet johtajana tehnyt niin ei varmaan ihan duunariksi tee mieli palata.