Jos OldSchool on edelleen samaa mieltä näiden aiempien kommenttien osalta, niin voisko näitä modata aloitusviestiin? Ketjuun on tullut viime aikoina niin paljon viestejä jotka mielestäni eivät liity tähän filosofiaan vaan enemmänkin firetykseen, josta on oma ketjunsa.
Esim. Juuri askeettisissa oloissa eläminen (siksi että ei ole taloudellisesti muuta vaihtoehtoa) ja kämpän vaihtaminen pienempään (siksi että se on taloudellisesti tarpeen eikä siksi että haluaa tehdä niin) eivät ole vapaaherrailua, koska raha ohjaa valintoja. Muutoinhan sitä voisi tulla kertomaan tarinoita vaikka Kelan tuilla elämisestä tänne, mutta se ei liene ketjun idea.
Tervehdys kaikille, ja kiitos erittäin mielenkiintoisesta ketjusta! Ehkä roomalainen filosofi Seneca ymmärsi vapaaherruuden jo noin 2000 vuotta sitten teoksessaan Elämän lyhyydestä:
“Käy läpi muistojasi ja mieti, milloin olit varma aikeistasi. Moniko päivä sujui kuin olit suunnitellut, milloin olit itsesi käytettävissä, milloin kasvoillasi oli vakaa ilme, milloin mielesi oli tyyni, kuinka paljon sait aikaan koko pitkässä ajassa, kuinka monet ihmiset repivät elämääsi palasiksi sinun edes huomaamatta menetystäsi? — Kuulet monien sanovan: “Kun olen viisikymmentä, vetäydyn joutilaisuuteen, kun olen kuusikymmentä, jään pois tehtävistäni.” Ja minkähän takeen olet saanut siitä, että elämäsi vielä jatkuu? Kukahan huolehtii, että elämäsi menee suunnitelmasi mukaan? Eikö sinua hävetä, että jätät itsellesi vain tähteet elämästä, omistat viisaudelle vain sen ajan, mitä et voi käyttää muihin touhuihin? Kuinka myöhä on alkaa elää vasta sitten, kun elämästä on luovuttava?”
Seneca taisi olla oman elämänsä vapaaherra: kaipa se sitten on sitäkin, että on itsensä käytettävissä ja mieli tyyni. (pahoittelen, jos tämä meni ohi kokemuksista, mutta sitaatti vain oli niin osuva)
Kiitos kaikille aktiivisesta keskustelusta! Siirsin kuitenkin ison nipun viestejä firetys-ketjuun, johon ainakin suurin osa viesteistä sopi ehkä paremmin. Pahoittelut jos meni jonkun mielestä myös tähän ketjuun sopinut viesti muiden mukana sinne!
Tätä ketjua on ollut erittäin mielenkiintoista seurata, pidetään se jatkossakin laadukkaana! 🫶🏻
Postaan uudelleen mielestäni tähän ketjuun sopivan tulkintani vapaaherruudesta, joka on sitä että oma aika on omassa päätäntävallassa ja sillä saa tehdä mitä haluaa.
Se, mihin tuo oma valinta johtaa ei ole enää olennaista, vaan valinnan vapaus.
Aikoinaan lueskelin (Yhdysvalloissa vallassaollutta ideaa) 4%-säännöstä. Eli että vuotuinen turvallinen nostoraja sijoituksista on 4% (+inflaatiokorotukset) pääomasta. Eli vaikkapa miljoonan salkulla:
Tämä 4% on laskettu historialliseen dataan perustuen niin, että pääoma ei lopu kesken ja mahdollistaa tuon nostosumman ylläpitämisen myös romahduksissa.
Käytättekö te jotain tällaista “sääntöä”, jolla laskette rahojen riittävyyttä?
Omat ja Rouvan eläkesalkut ovat maailmanlaajuisella hajautuksella indekseissä ja pohjoismaisissa suorissa osakeomistuksissa. Seuraamme vuosittaisen lisäeläkkeemme kehitystä laskemalla todelliset osingot + 4% rahastojen arvosta.
En silti väitä vastaan Bogleheadin yllä olevalle kommentille, vaan meillä on tähän varaa työeläkkeidemme vuoksi. Olemme keskituloisia suomalaisten työeläkkeiden turvin ja oma eläkerahasto on turvaamassa työvuosina totutun ostovoiman säilymistä. Meillä on varaa 4% vuosinostoon sillä varauksella, että markkinan lähtiessä rymylaskuun meillä on realistinen mahdollisuus siirtyä netto-ostajiksi.
Yleisessä muodossaan pelkällä salkun tuotolla elävälle tuo klassinen 4% nostovara ei ole turvallinen, koska eri vuosituottojen varianssi hajottaa samallakin keskituotolla etenevät salkut kovin eri suuntiin riippuen siitä mihin kohtaan aikajanalla pitkällä ajalla väistämätön romahdus osuu.
EDIT: mielestäni tämä tosiaan kuuluu vapaaherrailuun koska yllä olevaan tulolaskelmaan sisältyy valmius voimakkaasti vaihtelevaan vuosituloon. Sijoittajalle tämä on luontainen ajattelutapa, koska hän on ehtinyt jo ennen vapaaherraksi muuttumistaan tottua ajatukseen, että isoja ostoksia ei kannata tehdä aivan mielivaltaisesti, vaan markkinatilanteen mukaan silloin kun voittojen kotiuttaminen vaikuttaa edulliselta.
Oikean vapaaherran ei tarvitse stressata näistä säännöistä. Lisäksi olisi hienoa, jos olisi vähän liikkumavaraa ylimääräisten investointien osalta.
Millin salkku 100% osakepainolla, 40keur vuosimenoilla ilman muita tuloja kymmenien vuosien aikahorisontilla kuulostaa aika nihkeältä ja myös stressaavalta. Riski epärationaalisille tai huonoille sijoituspäätöksille laskumarkkinassa voi tuhota koko yhtälön.
Jos 40keur vuosimenoilla haluaa vähän margin of safetyä ja hiukan fun moneytä niin voisi vapaaherran varmuus löytyä esimerkiksi jostain 3-4meur salkusta joka on 50/50 osake/korot+muut.
No, toisaalta riski kuuluu elämään. Eiköhän tavallisella palkkatöistä 40 keur vuodessa tienaavallakin ole koko ajan yhtä lailla riski työpaikan menettämisestä ja tulojen radikaalista putoamisesta. Etenkin nykymaailmassa varmat loppuelämän työpaikat aika harvojen herkkua.
Pointti on siinä, että “pitääkö vapaaherran ottaa riskiä?”
Työelämässä, yritystoiminnassa tai sijoituksissa voi ja kuuluukin ottaa riskiä. Mutta jos olet jo kertaalleen “voittanut pelin”, niin miksi ottaa riskiä pelin häviämisestä (rahojen loppumisesta)?
Pitää ottaa, jos haluaa elää eikä lukittautua kotiin murehtimaan. Vai onko täällä joku suunnitellut ostavansa Pasin, millä sitten vapaaherrana ajaa moottoritiellä? Laskettelureissutkin on todistettu vaarallisiksi. Alkoholi myös pannaan. Neuroosien ja epävarmuuksien lista on pitkä, jos sille tielle ryhtyy.
Kannattaa suhteuttaa sijoittamisen riskit muuhun elämään. Vapaaherran mindsettiin sopii vastuullisuus, muttei ylihuolehtivaisuus kaikista asioista, joita ei voi itse kontrolloida määräänsä enempää. Jos haluaa maksimoida taloudellisen varmuuden, on aina varmempaa jatkaa säännöllisten tulojen maailmassa.
Ei toki ole mitään väärää siinäkään säästää sinne mainitsemaasi 3-4 miljoonaan, jos kärsivällisyyttä ja aikaa riittää.
Enemmän on enemmän, totta kai. Aina olisi mukavampaa, jos salkku olisi isompi. Muistan kun salkku oli 100000 €, niin ajattelin, että onhan tämä paljon rahaa, mutta Miljoona, se vasta olisi jotain. Sitten kun salkku oli miljoonan, niin mielessä oli jo viisi miljoonaa.
Monesti näissä kaavailuissa unohtuu toinen kriittinen komponentti eli aika. Meillä on kaikilla aikaa noin 80 vuotta. Aikaa ei saa lisää millään rahalla. Jos sinulla on miljoona, niin grindaatko vielä 15-20 vuotta neljään miljoonaan. Onko sinulla siihen aikaa?
Minä jäin vapaalle 36-vuotiaana, koska minulla ei ollut aikaa jäädä odottelemaan. Halusin ottaa ajankäyttöni omaan kontrolliini. Arvostan kai aikaa enemmän kuin rahaa. Minusta 3000 € netto ei ole nihkeää, moni saa töistä vähemmän palkkaa ja saa siitä vielä jäämään säästöön. Pystyn kestämään sen, että naapurillani on hienompi auto kuin minulla.
Pääoman hoitaminenkaan ei tunnu stressaavalta, pikemminkin se on kiehtova elämän mittainen peli. Laskumarkkinassa välillä tuntuu vatsanpohjassa, mutta nousut tuntuvat sitten taas kaksin verroin paremmilta.
Tämä. Jos jää nyt 65-vuotiaana eläkkeelle on tilastojen mukaan todennäköisesti kuollut kymmenen vuoden päästä. Täällä kyllä murehditaan suuresti rahojen loppumista, muttei ajan loppumista. Aika ja rahalla saatavat asiat ovat tänään paljon arvokkaampia kuin huomenna, jota ei välttämättä koskaan näe.
Siksipä olenkin todennut omalla kohdalla 10% vuosittaisen nostoprosentin salkusta turvalliseksi. Rahat riittävät kunnes loppuvat tai eivät lopu. Nyt vielä nelikymppisenä jaksaa jotain tehdäkin ja lapsiakin kiinnostaa vanhempien kanssa puuhastelu. Priceless.
Tämä on mielenkiintoinen keskustelu. Massikuninkaita näyttää ärsyttävän kovasti meidän p-aukisten haikailu vapaaherroiksi naurettavan pienillä 1-2m salkuilla.
Mä kyllä ajattelin yksipuolisesti, ilman yhteisön yksimielistä hyväksyntää, julistautua vapaaherraksi ihan kohta 1,5m salkulla ja viiden tonnin vanhuuseläkkeellä kun se sieltä 18v päästä joskus realisoituu. Perhekin on joten kovalla riskillä mennään.
Laittele sitten niitä otsikon mukaisia kokemuksia kun olet vapaaherrana kiitos!
Itse olen ollut kohta reilut 1,5 vuotta vapaaherrana “naurettavalla” salkulla ja OVE:lla 46 vuoden työuran jälkeen. Alin eläkeikä koittaa tuossa reilun 50 päivän päästä ja kertyneellä eläkkeellä pärjään tosi hyvin eikä tarvitse syödä pääomaa, vaikka jatkan talvehtimista hieman etelämmässä. Omaisuus jää sitten jaettavaksi lapsille.
Muutos on tietysti ollut iso, mutta kun suunnittelee aktiviteetit etukäteen ja on verkostoa edes jonkun verran ja samat harrastuksen puolison kanssa niin en ole kaivannut työelämää Yhtään, vaikka aika työnarkomaani olinkin. Aikansa kutakin, osani olen mielestäni tehnyt.
Useat eivät uskalla jättää työelämää kun saattavat jopa luulla, että ovat lähes korvaamattomia eli pelkäävät ehkä itseään eniten, helpottaa kun ajattelee, että aina tulee parempi tilalle . Muistakaa kuitenkin, että huomista ei ole luvattu kenellekään .
Pitipä tekaista pieni Excel jolla suuntaa antavasti voi estimoida millaisen pääoman tai millaisen tuottoprosentin / niiden kombinaation tarvitsee jotta voi jättäytyä vapaahenkilöksi…
Tiedostoa ei voi muokata kun on vain lukuoikeus. Sellainen huomio että pääoman nostamisesta ei mene veroa 30 prosenttia. Ainoastaan tuoton osuudesta menee pääomavero. Osa vuosittaisesta nostosummasta on aina sisäänlaitettua pääomaa. Mielestäni 2,7% oletus tuottoprosentiksi on erittäin konservatiivinen inflaatiokin huomioiden. Tuskin kovin moni foorumilainen olisi moiseen tuottoon kovin tyytyväinen.
Siis pääomaverolla 30% ja 20% hankintameno-olettamalla maksimivero nostoista on 24%. Osingoista toki menee 25,5% veroa. Nostatusta pääomasta ei voi mennä veroa tätä enempää. Paitsi jos vuotuinen summa ylittää 30k tai jostain ulkomaisista osingoista. Lähes aina nostoista veroa menee vähemmän kun käytännössä usein myydään tappiollisiakin omistuksia tai alle 400% tuottaneita jolloin hankintameno-olettamaa ei käytetä.
(pahoittelen, jos tämä meni ohi kokemuksista, mutta sitaatti vain oli niin osuva)
. Muistakaa kuitenkin, että huomista ei ole luvattu kenellekään 
.