Tuossa kuitenkin kyse rikostutkinnasta, eikä verottajan selvityspyynnöstä. Voi siis olla eri käytännöt ja oikeudet.
@MobiiliVI, osaatko sanoa, millainen prosessi tuo VML 28:n laukeaminen on? Eli voisiko verottaja ottaa huomioon esim. sosiaalisessa mediassa kerrottuja asioita? Vai voiko verovelvollinen antaa jälkikäteen niistä huolimatta kaupoilleen perustellun syyn?
En suosittele kokeilemaan. Mutta sinänsä asia kiinnostaa, sillä kyse on niin epämääräisestä asiasta.
Ei tietenkään, kuka tahansa voi kirjoittaa mitä tahansa sonjaa someen. Voivat tietysti pyytää jotain tositteita ja ne sitten on todistusvoimasia jo ovat alkuperäisiä.
@Paapaa - hauska ja kiinnostava kysymys, josta voi hypätä suoraan loppuun jos TLDR.
Prosessi tosiaan eroaa, onko kyse hallinnollisesta prosessista vai rikosasiasta (käytännössä rikoslain veropetos, törkeä veropetos tai verorikkomus, joissa Verohallinto on asianomistajana asiassa). Sinällään yhteys on veroasioissa poikkeuksellisen tiivis. Näihin eroihin liittyy omat kysymyksenä ja muun muassa rinnakkaisten prosessien bis in idem -periaate, joihin ei nyt pysty menemään. Sen verran kysymykseen liittyen voi sanoa että näyttökynnys on rikosasioissa yleisesti korkeammalla, eli vaikka rikostutkinta voitaisiin somen pohjalta aloittaa, tarvitaan rikostuomioon varmasti paljon muutakin näyttöä kuin pari twiittiä tai video.
Ehkä hallinnollisesta puolesta voi sitten sen verran sanoa, että vaikka sisäisiä tietolähteitä on valtavasti ilmoituksista lähtien, Verohallinto voi käyttää (ja miksei käyttäisi) julkisesta lähteistä saatuja tietoja verotustietojen käsittelyssä. Yksi esimerkki on julkaistut yrityskaupat tai muiden liiketoimien julkiset tiedot, joiden voidaan saada hyviä taustatietoja verotarkastuksiin tai muihin kohdistettuihin toimenpiteisiin. Yleistä estettä käyttää julkista tietoa tiedonantovelvollisilta (mm. pankit, työnantajat, eri viranomaiset) tai sivullisilta ei ole. Verohallinnon sivuilta taitaa myös löytyä lomake, jolla voi anonyymisti antaa vihjeen verovilpistä. Myös median tietovuodoista kuten Panaman papereista on varmasti saatu mehukkaita vinkkejä valvontatoimenpiteisiin vaikkei ne itsessään mahdollista suoria verotustoimenpiteitä. Kyllä sosiaalinen media on siten lähellä. Sitä en tiedä miten systemaattista toiminta on ja se taitaakin olla Verohallinnon sisäinen asia.
Jos sopivaa tietoa löytyy ja tapaus avataan, mennään varmaankin kysymykseen siitä, millaista painoarvoa veronkierron arviointiin voisi antaa sosiaalisen median tiedoilla. Yleinen lähtökohta on aina että verovelvollisella on tärkeän selvitysvelvollisuuden ohella oikeus tulla kuulluksi, ja sitä on vielä erikseen VML 28 2 momentissa korostettu, eli suoraan verotuksen pohjana näitä tietoja ei käytetä.
Jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Some-materiaalin lopullinen painoarvo arvioinnissa riippunee tarkemmin siitä materiaalista ja tiedoista, mitä sosiaalisesta mediasta on saatu, suhteutettuna kokonaisuuteen. Veronkierron objektiiviseen soveltamisedellytykseen (eli onko kysymys keinotekoisesta oikeustoimesta jolla on saavutettu veroetu), some-huuteluilla ei liene vaikutusta. Sen sijaan kiinnostava alue on veronkierron subjektiivisen soveltamisedellytyksen alueella, eli siinä, missä määrin järjestely on tehty verotuksellisista syistä. Tässä vaiheessa kun harkitaan säännöksen soveltamista, merkitystä on sillä, onko oikeustoimelle myös hyväksyttäviä syitä ja mikä niiden painoarvo ja suhde verotuksellisiin syihin on. Voidaan ajatella tätä janana, jonka toisessa päässä on järjestelyt joille ei ole käytännössä lainkaan taloudellisia syistä, ja toisessa päässä järjestelyt, joilla on riidattomasti aito tosiasiallinen liiketaloudellinen syy.
Sitten mennään hieman vaikeampaan aiheeseen, joka liittyy näytön arviointiin, koska ulottuu verotusmenettelylain lisäksi muihin lakeihin kuten hallintoprosessilakiin. Käsite käsittää todistusharkinnan ja näytön riittävyysarvioinnin. Todisteita saa lähtökohtaisesti käyttää vapaasti, paitsi jos niihin kohdistuu hyödyntämiskielto tai muu tietojen käyttämisen rajoite. Yleisin, mihin törmää elokuvissa, lienee selvitys joka on hankittu olennaisista lainvastaisin menettelyin tai perusoikeutta loukaten tai rangaistavin keinoin. Itsekriminointisuoja verotuksessa on hauska (tai ”hauska”, riippuu huumorintajusta) kokonaisuus, koska lähtökohtaisesti olet ilmoitusvelvollinen toimittamaan Verohallinnolle tiedot mitä he tarvitset verotuksen toimittamiseen. En voi mitenkään paukutella henkseleitä täällä tarkemman hallintoprosessin lainkäytön alueella, mutta en ainakaan itse näe, että varsinkaan itse vapaaehtoisesti sosiaaliseen mediaan huudeltuihin tietoihin kohdistuisi selviä käyttörajoituksia.
Itse arvio on tapauskohtaista. Yleisesti näyttökynnys on korkeampi, mitä vakavammasta asiasta on kyse. Jos vaikkapa twiittaaja on muuten täyttänyt verotuksen ilmoitusvelvollisuutensa, veronkiertolausekkeen (VML 28) näyttökynnystä voidaankin pitää tasolla ”ilmeinen” (Räbinä 2022). Jos näin ei ole ja muitakin puutteita on, voitaisiin lähtökohtaisesti katsoa, että näyttökynnys on alempi. Mitään absoluuttista vastausta ei voi muilta osin antaa, koska se riippuu kokonaisuudesta kuten esimerkiksi muista käytettävissä olevista tiedoista, olosuhteista ja asian laadusta.
Mainitsen täällä loppuolella vielä omalla kokemuksella, kun usein lukee vitsillä tai vähemmän vitsillä miten ”kaikki menee läpi”. Painotan vain, että Verohallinto ei ole ihan eilen syntynyt, vaikka voi useista syistä jättää vähäpitoisempia asioita sikseen. Näette sen sitten kun asian rahallinen intressi kasvaa ja/tai ratkaisu on periaatteellisesti tärkeä. Juuri yhdessä näistä edestakaisten kauppojen ratkaisuissa taisikin juuri olla niin, että Verohallinto oli pankille tehdyllä tietopyynnöllä selvittänyt, että verovelvollinen oli antanut hallinto-oikeudelle vääriä tietoja kauppojen taustoista. Tästä veroasiamies onkin sitten valittanut ja voittanut KHO:ssa. Näin se metsä välillä vastaa miten sinne huudetaan. Jos ei muuta, niin epähuolellisuus selvityksissä on varma tapa saada Verohallinto ajamaan asia loppuun asti korkeimmilla mahdollisilla sanktioilla, ja kokonaan väärien tietojen antamisessa ollaankin jo sanamuotoa myöten rikoslain veropetoksen äärellä.
Pitkän ja poukkoilevan taustan jälkeen olen sitä mieltä, että vaikka somessa jaetut tiedot eivät itsessään tietenkään toimi verotuksen perustana, en huutelisi raskauttavia seikkoja julkisuuteen. Vähintään ne voivat johtaa valvontatoimenpiteisiin. Lisäksi sisällöstä riippuen näkisin, että vaikka ne eivät yksinään voi toimia verotuksen pohjalta, näyttö voisi olla ainakin osa veronkiertämisen subjektiivisiin edellytyksiin liittyvää näyttöä - jos ei laajasti, niin vähintään yhteistyö lähtee huonolla jalalla liikkeelle mikä ei yleensä ainakaan auta asiaa. Kannattaa myös käyttää maalaisjärkeä ja miettiä, millä tasolla uskottavuus on jo ensimmäisestä selvityksestä alkaen, jos tapaus avataan varsinkin omien kirjoitusten pohjilta.
Mainitaan vielä lopuksi: yllä olevana somesijoittajana en vielä menettäisi yöunia, koska riittävän pitkällä ”hajuraolla” edestakaisissa, tavalliset piirteet täyttävissä pörssikaupoissa ollaan KHO 2009:53 puitteissa vielä turvallisen verosuunnittelun puolella. Näin pitäisi lähtökohtaisesti olla vaikka kauppojen motivaatio olisi verotus. Paitsi jos esimerkiksi kehuskeltu takaisinosto samaan hintaan olisi vaikkapa sovittu pörssin ulkopuolella etukäteen.
En oikein ymmärrä, miksi ei voisi kertoa X:ssä tehneensä veromyyntejä varsinkin kun markkinariski toteutuu. Ymmärtääkseni tämä on täysin sallittua ja kysymyshän on vain verojen siirtämisestä tulevaisuuteen, ei mistään veronkierrosta.
Veronkierron käsite viittaa tilanteisiin, joissa pyritään välttämään verojen maksamista käyttämällä laillisia tai joskus laittomia keinoja. On kuitenkin tärkeää huomata, että veronkiertoon liittyvä käyttäytyminen, joka pyrkii välttämään verojen maksamista, ei ole laillista ja voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin.
On aivan turha konsultoida veroasiantuntijaa tai lakimiestä ennen tällaisten strategioiden käyttöä varmistaaksesi, että ne ovat lain mukaisia ja että niitä sovelletaan asianmukaisesti.
Verotuskäytäntö vaihtelee ja tiettyjen strategioiden käyttö voi olla tai ei ole laitonta tai aiheuttaa tai ei aiheuta veroseuraamuksia.
Verottaja on erikseen todennut että jos myynnit tekee vain välttääkseen veroja (kyseiseltä vuodelta) niin markkinariskin ottaminen ei yksistään riitä. Tätähän on verottajan erittäin vaikea näyttää toteen…paitsi jos kauppojen tekijä julkisesti ilmoittaa ne veromyynniksi.
Ja vielä eteenpäin. Verottajalla ei asian ajaminen välttämättä ole prio ykkönen mutta jos joku kateellinen kansalainen laittaa verottajalle virallista kyselyä jostain “julkkiksesta” niin tod näk pakko tutkia.
Voi olla että olen sitten ylivarovainen mutta jos veromyyntejä tekisin niin ihan 100% varmuudella en niistä huutelisi edes nimimerkillä.
En näe yhteyttä, ja mistä nämä ensimmäiset lainaukset ovat? Ne poikkeavat aikalailla vakiintuneemmasta oikeuskirjallisuudesta.
Sitä paitsi totta kai oikeuskäytännöstä ja muista oikeuslähteistä on mahdollista hakea suuntaviivoja sallituille järjestelyille - jopa GAAR:in maailmassa. Aiheesta on kirjoitettu erittäin laajasti sekä joten ei sitä soveltamiskynnysten osalta pimeässä säkissä sentään olla joskin kirjallinen ennakkoratkaisu on epäilemättä ainoa tapa monimutkaisissa tilanteissa. Piensijoittajalle olennaista on noudattaa Verohallinnon ohjeistusta tunnollisesti ja hakea ohjausta tarvittaessa. Tämä riittää aiheesta omalta osaltani.
Hei,
Tappiota on tullut muutama osakkeesta todella paljon n. 200€k kolmen vuoden aikana
Näitähän voi vähennellä viisi vuotta kun myy voitollisia osakkeita. Mitäs jos voitollisia osakkeita ei ole myydä ja hyödyntää tätä rahasummaa voiko sitä hyödyntää jotenkin muuten? Osaako joku kertoa mitä kannattaisi tehdä?
Joku voisi ostaa osinko-osakkeita vaikkapa paria päivää ennen osingon irtoamista ja myydä sitten osinko dippiin. Silloin vanhimmat verotappiot käytetään tuohon osingon pääomatuloon ja osinko dipin aiheuttama pääomatappio lasketaan uudeksi tappioksi ja täten ongelmaa saa rullattua vuosilla eteenpäin.
Tietenkään tälläistä en suosittele kenellekkään.
Heij,
Olenko ymmärtänyt asian oikein?: Saan vuodessa noin 4500e osinkoja bruttona. Maksan osinkoveroa reilun 1000e. Voin täten myydä rahastojani vuodessa verovapaasti niin, että kun rahastomyynnin voiton osuus on alle tuon reilun tonnin, niin siitä myynnistä en silloin maksa veroa?
Omistan seligsson top25 brands rahastoa, siellä omassa salkussa näkyy 14 ostoa viimeisen reilun 10v ajalta. Voinko myydä sieltä haluamani ostoerän? Koska, jos tavoittelen vuodessa tasapainoa tuon veron suhteen, niin silloin minun kannattaa myydä eniten voitolla oleva (vanhin) ostoerä, jolloin saan kuitattua veroja tehokkaimmin. Tai mahdollisesti sopivasti joku välissä oleva ostoerä, riippuen miten paljon rahaa haluan ottaa rahastosta käyttöön tai uusiin sijoituksiin.
Kiitos avusta!
Ei voiton osuus, vaan myynti kokonaisuudessaan pitää olla alle 1000eur.
Voit myydä rahastoa alle 1000€lla verottomasti, et sitä määrää, joka on alle 1000€ voitolla.
Rahastoissa ja osakkeissa on myydessä Fifo periaate, first i first out, joten et pääse itse valitsemaan missä järjestyksessä myyt.
Jos on samaa rahastoa tai osaketta ostettu kovasti eri hinnoilla, kannattaa olla useampi salkku, koska tuo myyntijärjestys on salkkukohtainen, näin pääset vaikuttamaan mitä erää haluat myydä.
Tota temppua tehtäessä pitää lisäksi varautua firmojen ostotarjouksiin ja pääomanpalautuksiin, menee muuten verosuunnittelu ihan vituiks.
Tässä on nyt kaksi eri asiaa ja ne menevät kysyjällä sekaisin:
Ja
Täältä sitten varmasti oikeat vastaukset → Vähennykset pääomatuloista - vero.fi
Ilmaisin asian epäselkeästi, kokeilen siis uudestaan.
Tuo max. 1000e veromyynti on tiedossa, en tarkoita sitä.
Tarkoitan sitä, että kun saan 4500e brutto osinkotuloa vuodessa nordnetissä olevista osakkeistani, maksan siitä veroa 1147,5e. Voinko nyt hyödyntää tuon maksamani veron siten, että myyn seligsonin rahasto-osuuksiani siten, että myynnin voiton osuus on vaikka 1100e. Onko tämä rahasto-osuuden myynti silloin minulle verotonta?
En ole varma ymmärsinkö kysymyksen, mutta maksat osingoista ja rahasto-osuuksien myyntivoitosta verot erikseen. Osingoista maksettuja veroja ei katsota tappioksi, jos sen sillä tavalla ajattelit?
Ei ole verotonta, siitä menee 30% veroa tai 34%, jos pääomatulosi on yli 30k€.
Juuri näin ajattelin. Eli ajattelin niiden olevan sama asia, kuin jos myisin tappiolla olevaa osaketta. Voiko tuota osingoista maksettavaa veroa hyödyntää muulla tavalla?
Ei voi. Maksettu vero on syntynyt voitoista tai osingoista, eikä vero itsessään ole enää tappiota.
Pitääkö määräaikaistalletus tili ilmoittaa varallisuudeksi?
Keräsin tiedot 2023 lopussa olleista osakkeistani ja ilmoitan kappalemäärät. Se on varmaan ok?
Entä jos on 100€ rahastoa. Ilmoitanko summana vai rahasto-osuuden määränä?
Entäpä kun näitä osakkeita on suuri määrä eivätkä ne mahdu 50B lomakkeeseen?