Joo, meni aika pitkän kaavan kautta haastiksessa, mutta hyvin hiffasit tässä mitä hain takaa 
Pitkän aikavälin strategian laatimisessa ja tavoitteiden asettelussa tuntuu käyvän harmillisen usein niin, että juuri kun saat ne valmiiksi, niin takuuvarmasti iskee se “kerran 100 vuodessa” -kriisi ja sitten kipuillaan sen viisivuotissuunnitelman päättymiseen saakka. Noh, eihän suunnittelusta ja linjausten tekemisestä voi kokonaan luopua, mutta vaikkapa tuollainen hieman lyhyempi 3 vuoden sykli saattaisi vähentää harmaiden hiuksien määrää, koska erityisesti pienemmän pörssiyhtiön organisaatiolla joustavuus ja reagointikyky on kilpailuetu isoihin toimijoihin verrattuna. Jollain Nokian kokoisella firmalla kestää pelkästään johdon mahtistrategian jalkautuksessa vähintään se 2-3 vuotta, niin ei sitä kannata kovin usein vaihdella, mutta teidän matalalla hierarkialla ja tehokkaalla viestintätavalla johdon ajatukset välittyvät huomattavasti nopeammin myös sinne lattiatasolle.
Jos oikein ymmärsin, niin nämä lyhyen aikavälin rajultakin vaikuttavat toimet eivät ole vaikuttaneet viestimäänne sijoittajatarinaan. Haluatte olla paras työpaikka eli houkutella IT-asiantuntijoita heille suosiollisilla työnteon ehdoilla. Rakennatte asiakkaalle organisaatioita eli luotatte asiakkaiden rekryävän osaajia. Samalla pyritte investoimaan tekemään uusia avauksia erityisesti ulkomaille liikevaihdon kasvattamiseksi.
Eli oikeastaan voisi sanoa että sijoittajatarina ei ole juurikaan muuttunut listautumisen jälkeen. Tämä ei ole moite. Jos operatiivinen tekeminen on hyvää ja suunta on oikea, niin voi hyvinkin olla oikea valinta pitää suuret linjat ennallaan myös turbulentteina aikoina ja heikomman markkinan läpi. Samalla kuten pörssikurssista näkee, niin tämä sijoittajatarina on nykyisessä markkinassa pirun vaikea myydä sijoittajille.
Kuvitellaan fiktiivinen pörssifirma vaikkapa nimeltänsä SAP-Factory, missä IT-konsultit vääntävät ylihintaista legacykoodia huonokäyttöiseen ERP:piin jumiin jääneelle asiakkaalle yömyöhään itku kurkussa, kun pelkäävät saavansa kenkää. Ajatuksen tasolla voi kuulostaa hirveältä kohtalolta työntekijälle ja asiakkaalle, mutta sijoitustarinana se on tässä markkinassa aivan mahtava! Asiakas on toimittajaloukussa, IT-konsulttien palkat pysyvät kurissa ja rahaa tulee rutkasti kassaan, vaikka muualla markkinoilla sataa taivaalta tulta ja tulikiveä.
Ymmärrän kyllä, miksi asiantuntijoista täytyy pitää huolta ja maksaa paljon tilanteessa, missä heistä on pulaa. Tietääkseni myös sellaiset firmat, jotka rakentavat itse omat asiantuntevat IT-organisaatiot, kasvavat keskimääräistä yhtiötä nopeammin ja näin tarjoavat pitkäkestoisia ja liikevaihdoltaan jatkuvasti kasvavia asiakassuhteita. Nyt kun kaikki IT-palveluyhtiöt potkivat porukkaa ja asiakasorganisaatiot syynäävät erityisesti digibudjeteista vähennettävää, niin tulee yhä vaikeammaksi perustella sijoittajille, että miksi tämä on jatkossakin oikea tapa lähestyä markkinoita.
Yksi suurimmista sijoittajapeloista asiantuntijaorganisaatioihin sijoittaessa on, että toiminnan ollessa vahvasti henkilövetoista neuvotteluvoima valuu työntekijöille ja myös kassavirrat kuluvat työntekijöiden palkkoihin ja erinäisiin etuihin. Eikä pelko koske pelkästään IT-konsultointia, vaan myös esimerkiksi Inderesiä, Fondiaa, Aallon Grouppia ja muita vastaavanlaisia yhtiöitä. Tämä varmasti kuulostaa vanhanaikaiselta vastakkainasettelulta, mutta pörssi on täynnä yhtiöitä, joita omistamalla ei ole jäänyt sijoittajalle mitään muuta käteen kuin luu + pienet vuosittaiset osingot.
Teillä oli fiksu idea rakentaa erilaisille työntekijöille erilaisia organisaatioita, mutta sijoittajat tarkastelevat nyt oikein suurennuslasin kanssa, että tarkoittaako tämä loppupeleissä groupin kannattavuuden siirtymistä sijoittajan taskusta henkilökunnan taskuun. Itse huutelen tuttuun tapaan enemmän kasvun ja kansainvälistymisen kiihdyttämisen perään, mutta myönnän olevani pienessä vähemmistössä 
päästä.
