Sosiaali- ja terveysministeriön ylijohtaja Päivi Sillanaukee perustelee sairaanhoitopiireille annettua viranomaisohjetta yksityisyyden suojalla. Tällä hetkellä tehohoitoa tarvitsevien ihmisten määrä on niin pieni, että julkisuudessa olevat tiedot voisivat yhdistyä tiettyyn henkilöön.
Siis tarkoittaako Päivi tietoa, että HUSissa on hoidossa yksi alle 40-vuotias henkilö? Montako alle 40-vuotiasta on pääkaupunkiseudulla?
– Meillä ei muutenkaan informoida siitä, kuinka monta potilasta meillä milloinkin on ja mistäkin syystä näissä hengityslaitteissa ja erilaisissa hoidoissa, Sillanaukee sanoo STT:lle.
Eikä kaikkea muuta koskevaan informointiin ole jatkossakaan tarvetta.
Tämän, todennäköisesti pahimman pandemian meidän elinaikanamme, kohdalla avoimuus on todennäköisesti tärkein tapa saada ihmiset noudattamaan viranomaisten ohjeita ja välttää näin pahimman.
Tarkoituksena ei Sillanaukeen mukaan ole pimittää tietoa, vaan tietojen antamisessa halutaan olla mahdollisimman selkeitä.
Aivan, ja sehän vasta selkeää on, kun pimitetään kaikki.
– Se on iso kulttuurinen muutos, että ryhdymme kertomaan jonkun sairausryhmän osalta, montako potilasta meillä on minkäkinlaisessa hoidossa. Minun mielestäni se on todella iso muutos siihen nähden miten me olemme sosiaali- ja terveydenhuollossa muutoin hoitaneet ihmisiä ja informoineet.
Kertauksena: Olemme keskellä äärimmäisen vakavaa, herkästi tarttuvaa, epidemiaa ja pandemiaa. Taistelussa sitä vastaan nopea ja avoin tiedonvälitys on yksi tärkeimmistä keinoista, minkä myös mm. WHO on linjannut. Valtaosassa maailman maita tämä avoimuus toimii hyvin.
Kukaan ei vaadi kulttuurinmuutosta. Epidemian kehityksen seuraaminen on olennainen osa taudin kulun ennustamista eikä ole viranomaisten yksinoikeus.
Sillanaukeen mielestä yleisön kannalta olennaisempi tieto on se, pystyykö sosiaali- ja terveydenhoitojärjestelmä hoitamaan kulloistakin tautitaakkaa.
Moni meistä osaa ihan itse päättää, mikä on olennaista. Vai pitäisikö tämän Sillanaukeen vakuutteluita nyt sitten uskoa? Kuulostaa Neuvostoliitolta.
Kamalaa nähdä, että Suomessa on 2020-luvulla vielä tällaista ajattelua vallalla. Luulin, että sitä saatiin ihan riittävästi viime vuosituhannella.